Arvostelut käyttäjältä Ryövärintytär

En ole lukenut muita tekstejäsi, joten en osaa arvioida kirjoitustaitoasi sen laajemmin. Tämä kyseinen teksti vilisi kirjoitusvirheitä, se ei ollut proosateksti vaan ajatelma, joten mielestäni tämä ei ollut aivan oikeassa kategoriassakaan. Puolitoista tähteä annan kuitenkin siitä, että sinulla on kyky nähdä tarina päässäsi ja kuvitella asioita eteenpäin, olet analyyttinen ajattelija, mikä on hyvä lähtökohta luovaan kirjoittamiseen. Nyt kun lähdet tuota ajatusta jalostamaan, sinulla on kohta valmiina synopsis, ja käsissäsi kaikki palaset ehjään tarinaan. Sitten ei muuta kuin proosaa tulemaan!

Todella helppolukuista ja rentoa tekstiä! Ensin ärsytti 40-lukulainen ennakkoasenne, että mies on perheen elättäjä ja kaikki lähtee miehen tililtä, minä kun en voi edes kuvitella tilannetta, jossa nainen ja lapset olisivat miehen tilipussin armoilla, mutta shoppailuasetelman kääntyminen nurinkurin loi tarinaan hupia ja ärtymyskin unohtui samantien. Olet taitava kirjoittaja, siitä ei pääse mihinkään.

Puolitoista tähteä pois siitä, että teksti piti sisällään joitain epäjohdonmukaisuuksia. Yhtenä esimerkkinä se, että muuten hyvällä kirjakielellä kerrottuun tarinaan on eksynyt niinkin letkeä lause kuin "Väsy painoi unen täyteisestä lentomatkasta huolimatta matkaajia". Väsy on kyllä sana, mutta minä miellän sen muuhun kerrontaan nähden turhan vapaamuotoiseksi. Sanajärjestyskin on vähän erikoinen. Pieniä tuollaisia erikoisuuksia siellä oli, mutta kokonaisuutena jälleen kerran hyvä teksti!

Pidin paljon runon rytmistä ja ytimekkyydestä, joka ei kuitenkaan köyhdyttänyt runoa, vaan antoi sille raamit ja tekivät siitä helppolukuisen. Säkeet ehkä hiukan töksähtivät toisinaan, mutta minusta se on tässä runossa ihan ok, koska se töksähdys sai lukijan pysähtymään ja ajattelemaan ennen eteenpäin siirtymistä, ja runon suuruus on sen merkityksessä, siinä tunteessa sanojen takana. Pidin myös siitä, että runo on moderni runo, jossa on kuitenkin jonkinlaista vanhanaikaista sointia. Jos tuntisin runoilijoita, osaisin varmaan heti verrata tätä johonkin.

Puoli tähteä pois kliseisyydestä. Sitä sinulle tuskin tarvitsee edes perustella.

Kauniita runoja, jotka synnyttävät yksinkertaisesta ulkoasustaan huolimatta paljon mielikuvia. Käytät kieltä taitavasti, sanat eivät ole irrallisia ja sattumanvaraisia, vaan niillä on merkitys. Jokainen runo on kokonaisuus ja ajatus pysyy hyvin kasassa. Kauniitakin nämä ovat, ja helppolukuisia. Hyvä!

Kuten olen joskus aiemmin maininnut, runous on minulle ihan uusi juttu, jota en ole hyvä edes arvostelemaan, joten tähdet lähtevät ja tähdet tulevat aina enemmän tai vähemmän makuasioista. Näissä runoissa minua häiritsee se, että nuo jo tarkoituksellisiksi toteamani sanat tipahtelevat kuin kypsät omenat puista. Henkilökohtaisesti toivoisin jotain niihin väleihin, jotta säkeistä saisi laulavampia, juoksevampia jotenkin. Itse olen enemmän proosan kirjoittaja, siksi runomakunikin lähentelee proosarunoja, mutta varmaan suurin osa runoja säännöllisesti lukevista pitää nimenomaan tällaisista pelkistetyistä runoista ja sellaisena tämä on oikein hyvä!

Kirjoitat kauniita lauseita ja luot koskettavia mielikuvia. Tässä runossa on herkkä, haikea tunnelma. Itse tykkään melankolisista runoista. Minusta suomalaisille luontainen melankolia on aliarvostettu luonteenpiirre. Meidän pitäisi olla siitä ylpeitä. Olet hyvä esimerkki siitä, kuinka kaunista on suru, kun sitä käsittelee oikealla tavalla. Ei painostavalla paatoksella, vaan varoen ja tarkkaillen. Ymmärrät ihmisen pienuuden ja hetkien katoavaisuuden. Olet selvästi pohtiva, syvällinen kirjoittaja.

Puolitoista tähteä otin pois liiasta muodollisuudesta.
Tahtoisin niin tietää lukutaustasi, samoin kirjoitushistoriasi. Uskon, että lukuhistoriasi vaikuttaa aika paljon siihen, miten kirjoitat. Lukemamme luo meihin tavallaan ennakkoluuloja, jotka rajoittavat tai ohjailevat meitä.

Mistäkö tämä ajatus tuli? Sanajärjestyksestä. Miksi käännät lauseet tuollaiseen muotoon? Sinä kirjoitat loppusoinnutonta vapaata runoa, mutta käännät silti sanat järjestykseen, joka mukailee loppusoinnullista, 'sääntöihin sidottua' runoa. Mieltäni kutkuttaa ajatus, millaisen runon saisit aikaan, jos antaisit itsellesi vapauden höllätä vähän ja vapauttaisit sanajärjestyksen. Uskon, että ajatuksesi olisivat aivan yhtä kauniita silloin, kun antaisit niiden virrata vapaana.

Ihan ensin kerron, mistä otin puolitoista tähteä pois, sitten siirryn kehuihin. Yksi tähti lähti siitä, että runon alku oli kuin se olisi liitetty toisesta runosta tähän runoon. Kahden rivin jälkeen luulin, että runo on kolmannessa persoonassa, sitten se siirtyikin toiseen persoonaan. Puoli tähteä lähti epäröinnistä. Miksi tuulen "melkein tuntee", kun sen voi tuntea - ainakin ajatuksissaan? Miksi "melkein unohdat itsesi", kun voit unohtua itseesi? Varmat sanavalinnat luovat varmoja tunteita.

Sitten niihin kehuihin. Tässä runossa on kohtia, jotka nostavat hiukset pystyyn (myönteisessä mielessä), niin raadollisen vahvoja ne ovat. "Jotain, jossa ei ole edes päätä jäljellä" aiheutti kylmiä väreitä. Todella hieno kielikuva. Ulvoa Jumalaa kuin susi kuuta, tuuli lietsoo puita... Sinulla on kyky vaikuttaa lukijaan. Nämä eivät ole mitään kliinisiä korulauseita, vaan jokaisella lauseella on tunnelataus. Kokonaisuudessaan vahva runo. Pienellä hienosäädöllä siitä saisi vieläkin vahvemman. Hyvä!

Tämä on ensimmäinen teksti, joka saa minulta täydet viisi tähteä, koska en kertakaikkiaan löytänyt siitä mitään vikaa. Se oli hauska, dialogi sujui luontevasti, tilannekuvaus oli kerrassaan mainiota.

Otsikoinnista jo aavistelin, että tämä voi olla joku Trump-parodia, teennäisestä hiuspehkosta ja oranssiin vivahtavasta ihonväristä tiesin, että sellainenhan tästä tosiaan tulee. Trump on persoona, joka herättää suurta inhoa, mutta se inho vähän pehmenee siitä, ettei hänelle voi olla nauramatta. Se kepeä huumori, jolla tässä tekstissä käsiteltiin Akun ja Eilan ensikohtaamista, on hyvin ominaista Trumpiin kohdistuneessa huumorissa. Minusta se kertoo siitä, miten voimakas tarve meillä on keventää Trumpin valtaannousun herättämää pelkoa. Jokainen tietää, että Trump on vaarallinen mies, mutta pelon ilmapiiriä on helpompi käsitellä huumorin kautta. Tässä tekstissä keventäminen vietiin jo niin pitkälle, että koko persoona tuotiin Suomen kamaralle Akuna.

Erityisesti pidin siitä, miten luontevasti dialogi sujui murteella. Minä en puhu murretta, enkä myöskään osaa sitä kirjoittaa, joten ihailen niitä, jotka siihen kykenevät.

Olen surkea arvostelemaan runoja, koska en ole mikään runoilija, enkä yleensä edes lue runoja. En ole yli kahteenkymmeneen vuoteen kirjoittanut lyriikkaa ennen kuin nyt tämän kirjoittaja.fi-sivuston innoittamana.

Tahdoin antaa tälle täydet viisi tähteä, koska sanat sointuvat niin kauniisti, mutta silti vapaasti. Tämä ei ollut mikään jähmeä loppusoinnullinen runo, vaan sellainen laulavalla tavalla soinnukas runo. Juuri tällaisia runoja jaksan lukea, näistä minä pidän! Ja tässä oli järkeä. Runolla oli merkitys. Se ei ollut vain yksittäisiä sanoja ryppäänä, vaan ihan oikea ajatelma.

Miksikö en sitten antanut viittä tähteä?
Tämä on oikeastaan aika typerä ja epäreilu syy, vähän nolottaa ottaa puoli tähteä näin hölmöstä asiasta, mutta otanpa nyt silti. En nimittäin ollut varma uskonko runoa. Tuntui, että kenties runon hauska ja herttainen loppu on syntynyt enemmän sanojen kuin kirjoittajan ehdoilla. Joskushan sanat vain tulevat ja teksti syntyy omalla painollaan, ja se sanoma tulee vähän kuin kaupanpäällisenä. Silloin tekstistä tulee kaunista, mutta tekstin sanoma ei välttämättä ole tullut kirjoittajan sydämestä vaan kynästä, joka on laulellut omiaan.

En kertakaikkiaan osaa sanoa syytä, miksi tämä tunne heräsi runoa lukiessa. Olisiko syynä kuitenkin se, että runoja kohtaan tuntemani vastahanka on peräisin kliseiden pelosta? Yksi klisee on se, että runoilija kirjoittaa rakkaudesta. Ehkä siis epäreilusti otin loistavan runosi arvosanasta puoli tähteä pois vain yksinkertaisesti siitä syystä, että olen ennakkoluuloinen rakkausrunoja kohtaan. Anna anteeksi!

Joka tapauksessa, pidin runostasi todella paljon!

Arvostelin tuolla aiemman tekstisi niin pitkästi, etten kirjoita nyt yhtä monisanaista palautetta. Totean vain, että tästä tekstistä pidin paljon sen väkevyyden takia. Tästä syntyi vahvoja mielikuvia ja se lyhyydestään huolimatta onnistui herättämään voimakkaita tunteita. Olet kuvailevan tekstin taitaja, hienoa!

Yhden tähden otan pois samasta syystä kuin mistä otin puolitoista tähteä pois edellisen tekstisi arvosanasta. Vain yhden tähden tällä kertaa, koska tämä teksti taipuu puhtaammin proosan puolelle, eikä herätä yhtä suurta kysymystä siitä, onko kyseessä seepra vai poni (lue edellinen arvostelu niin ymmärrät mitä tarkoitan). On tässä silti vähän sellainen ote, etten voi mennä päätäni pantiksi laittamaan...

Olisi mielenkiintoista lukea sinulta tarina, jossa on juoni, kenties dialogiakin. Sinulla on taitoa kirjoittaa, joten sitä taitoa kannattaa jalostaa ja osaamistaan laajentaa.

Olen uusi tällä palstalla, ja täytyy myöntää, että vähän huolettaa arvostelijoiden puute. Tuntuu, että kirjoittajia on, mutta ei niitä, jotka näkisivät vaivaa kirjoittaakseen palautetta. Ääniä, muttei puheenjohtajaa. Asiaa pahentaa se, että ylläpito piilottelee jossain taustalla. Tässä on pian vaarana, että ne aniharvat, jotka arvosteluja kirjoittavat, luovuttavat ja lopettavat hekin palautteen antamisen, koska tuntevat jäävänsä yksin. Mutta nyt tekstiisi!

Näin amatöörin silmin katsottuna voin sanoa, että osaat kyllä kirjoittaa. Mielestäni kirjoitat peräti hyvin. Voit siis luopua turhasta itsekritiikistä! Eikä yletön vaatimattomuus pue ketään, joten rohkeasti vain tulta päin ja uusia tekstejä tulemaan. Liiallinen itsensä ruoskiminen voi aiheuttaa writer's blockin, sitä kun odottaa itseltään mahdottomia ja unohtaa, että loppujen lopuksi kirjoittamisessa on kyse hyvin yksinkertaisesta asiasta.

Tekstin merkitys avautuu varmaan jokaiselle eri tavalla, mutta minua sanat koskettivat erityisesti siksi, että olen itse joutunut kovettamaan sydämeni ja piilottamaan herkkyyteni kovan kuoren alle, koska tuska todella on kaikkialla. Jos ei voi nähdä ympäröivää elämää ilman haikeutta, ei lukea uutisia ilman kyyneliä, katsella nauravaa lasta miettimättä väistämättä lähestyvää surua, sitä lopulta hajoaa osiin. Se on vain hyväksyttävä. Sitä on vain siedettävä. Aihepiiri on siis itseänikin koskettava ja syvällinen. Pidän siitä. Osaat myös tuoda ajatukset esille kauniilla tavalla. Olet selvästi ihminen, joka havainnoi ja tarkkailee ympäristöään, mikä sekin on kirjoittajalle tärkeä piirre, ja osaa tuoda havaintonsa esiin omalla äänellään. Minusta sinulla on 'oma ääni', ainakin tämän lyhyen tekstin perusteella. Kannattaa kuitenkin varoa, ettei sitä omaleimaista ääntään menetä hiomalla sanoja liikaa tai tavoittelemalla sellaista tyyliä, josta tykkää, mutta jota ei voi sanoa omakseen.

Ongelma juuri tässä kyseisessä tekstissä on se, ettei se oikein kerro, mikä se on. Mietin, onko se proosaa, onko se runo, onko se proosaruno? Tämä teksti on vähän kuin nahkansa kääntänyt seepra, joka naamioi itsensä poniksi - ymmärrätkö mitä tarkoitan? Tavallaan paljastat jo esittelyssä, miksi se sellainen on, mutta koska kyseessä on mielestäni aika merkittävä asia, otan siitä pois puolitoista tähteä.