Kirjoitat kauniita lauseita ja luot koskettavia mielikuvia. Tässä runossa on herkkä, haikea tunnelma. Itse tykkään melankolisista runoista. Minusta suomalaisille luontainen melankolia on aliarvostettu luonteenpiirre. Meidän pitäisi olla siitä ylpeitä. Olet hyvä esimerkki siitä, kuinka kaunista on suru, kun sitä käsittelee oikealla tavalla. Ei painostavalla paatoksella, vaan varoen ja tarkkaillen. Ymmärrät ihmisen pienuuden ja hetkien katoavaisuuden. Olet selvästi pohtiva, syvällinen kirjoittaja.
Puolitoista tähteä otin pois liiasta muodollisuudesta.
Tahtoisin niin tietää lukutaustasi, samoin kirjoitushistoriasi. Uskon, että lukuhistoriasi vaikuttaa aika paljon siihen, miten kirjoitat. Lukemamme luo meihin tavallaan ennakkoluuloja, jotka rajoittavat tai ohjailevat meitä.
Mistäkö tämä ajatus tuli? Sanajärjestyksestä. Miksi käännät lauseet tuollaiseen muotoon? Sinä kirjoitat loppusoinnutonta vapaata runoa, mutta käännät silti sanat järjestykseen, joka mukailee loppusoinnullista, 'sääntöihin sidottua' runoa. Mieltäni kutkuttaa ajatus, millaisen runon saisit aikaan, jos antaisit itsellesi vapauden höllätä vähän ja vapauttaisit sanajärjestyksen. Uskon, että ajatuksesi olisivat aivan yhtä kauniita silloin, kun antaisit niiden virrata vapaana.