Arvostelut käyttäjältä Ryövärintytär

Itse olen tällä sivustolla hyvinkin aktiivinen kommentoija silloin, kun minulla on aikaa täällä säännöllisesti vierailla. Mutta kun on kaksi alakouluikäistä lasta, lemmikit, päivätyö, ja vielä lukematon määrä harrastuksia ja menoja, ja tahtoisipa sitä saada itsekin aikaa kirjoittaa muutakin kuin arvosteluja muille, niin onhan se aika selviö, että tulee pitkiäkin taukoja arvostelujen kirjoittamisessa. Vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken. Ja onhan siinä sekin, että välillä olen ollut melkein ainoa, joka on ollut äänessä. On alkanut jo hävettää se, että olen joka tekstiin jotain pätemässä. Siispä pidän taukoja kommentoimisessa ihan senkin takia, etteivät muut minuun ihan kyllästy.

Parasta tässä tarinassa on se, että meistä jokainen tuntee tai ainakin päällisin puolin tietää jonkun, joka käyttäytyy vähän omituisesti. Ei sillä tavalla, että pitäisi soittaa virkavallalle, mutta kyllin oudosti herättääkseen huomiota ja aiheuttaakseen supinaa naapureissa. Kuvaamasi tapahtumaketjun tuttuus on hyvällä tavalla karmivaa. Kerrot ja kuvailet mielestäni tosi sujuvasti ja teksti on kaikin puolin laadukasta. Aihekin on kiinnostava ja se on kirjoitettu sopivan napakasti.

Yksi tähti pois siitä, ettet ole mielestäni täysin tavoittanut sairaan mielen ajatuksenjuoksua ja tässä tarinassa sellaisten pienten juttujen esille tuleminen olisi ollut tosi tärkeää. Sairas ihminen ei aina tajua olevansa sairas ja oman pään sisällä tapahtumat näyttäytyvät sairaalle itselleen hyvin tavanomaisina ja järkevinä, vaikka ulkopuolisen silmissä tuollainen haahuilu on tosi hämärää, mutta sairas on kuitenkin sairas, ja olisit voinut luoda lisää mielenkiintoa kuvaamalla niitä pieniä solmuja ja kieroumia, jotka paljastavat, että ihmisellä ei ole kaikki kunnossa. Juuri ne seikat saavat ihmisen kysymään "miksi tuo tekee noin?". Toisin sanoen siis tämä vainoaja vaikuttaa vähän liiankin tavalliselta pystyäkseen oikeasti vahingoittamaan ketään. Se tekee tarinasta hiukan epäuskottavamman.

Toinen tähti pois siitä, että molempien henkilöiden 'äänet' olivat liian samanlaisia. Kun kuvailet kahden eri ihmisen ajatuksenjuoksua, kannattaa vähän muuttaa kirjoitustapaa. Meistä jokaisella on oma tempperamenttimme ja tapa ajatella ja toimia. Mielestäni olisit siis saanut hiukan selvemmin erottaa henkilöt toisistaan ja tuoda esiin eroavaisuudet kerronnan kautta. Emmehän me ajattele samalla rytmillä, emme käytä samoja sanoja sisäisessä monologissamme.

Kokonaisuutena idea on hyvä ja kerronta sujuvaa. Toivottavasti saadaan pian lukea sinulta lisää tekstejä. Hienoa!

Minulle tuli mieleen vakavasti masentunut äiti ja erityislapsi, joka on täysin riippuvainen masentuneesta äidistään. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä itselläsi on ollut tämän kohtauksen tausta-ajatuksena? Tunteen tasolla kohtaus on hyvin vahva ja koskettava, väkevä suorastaan. Olet ehdottomasti tähtesi ansainnut.

Yhden tähden otan pois pienistä huolimattomuusvirheistä.

Tosi paljon hyviä juttuja. Traaginen, sopivasti tunteita herättävä tarina. Yksityiskohtia ei selitetä liikaa, vaan annetaan lukijan tehdä omia päätelmiään. Kielellisesti hyvin kirjoitettu ja tunteet välittyvät hienosti.

Yksi tähti pois siitä, että teksti oli vähän kangertelevaa, ajoittain jäykkää, aivan kuin sitä olisi hiottu liikaa ja luontevuus olisi rytäkässä kärsinyt. Toinen tähti pois vähän samasta syystä. Lauseita olisi voinut sovittaa paremmin suuhun sopiviksi. Voit käyttää keinona vaikka sitä, että luet tekstiä ääneen. Silloin huomaat helpoiten turhat muotoilut ja lisäkesanat ja ne poistamalla tekstistä saa suoraviivaisempaa ja temmokkaampaa.

Koska kirjoitat jo väkevällä otteella ja sinulla on taito viedä tarinaa eteenpäin, kannattaa pohtia sitä, millaiset asiat ympäristössä ovat niitä juttuja, joilla saa parhaiten vedettyä lukijan sisälle miljööseen. Tällaisessa nopeasti etenevässä lyhyessä tarinassa ei mielestäni saakaan olla liikaa kuvailua, mutta juuri sen takia on hyvä muistaa, että meillä on muitakin aisteja kuin näkö, ja aivan yhtä pienellä vaivalla voi kirjoittaja herätellä niitäkin.

Hienoa!

Olipas hauskalla tavalla erikoinen teksti! Jos olisin lukenut tämän ilman otsikkoa, olisin saanut edetä aika kauan ennen kuin olisin osannut yhdistää neidon kohtalon Suomen historiaan ja kehitykseen aina Ruotsin ja Venäjän vallan alta monen mutkan ja surun kautta itsenäiseksi valtioksi. Sujuvaa, virheetöntä tekstiä. Trumpin ja Kim-Jong-unin nahina koulupihalla oli tämän astetta erilaisemman historian oppitunnin mieleenpainuvin kohta. Kuvaat hyvin tilanteen kehittymistä sivusta seuraavaa Suomi-neitoa, jolla ei ole asiaan osaa ei arpaa, mutta joka myöskin voi ajautua samaan myrskyyn jos ei pidä varaansa. Loppu oli myös hyvä ja sisältää viisauden, joka joskus tuppaa unohtumaan: emme voi tietää mihin päin lopulta päädymme, mutta toivottavinta olisi pysyä omalla polulla nokka päin tulevaa.

Yhden tähden otan pois luettelomaisuudesta. Jos kerronta olisi ollut värikkäämpää ja polveilevampaa, se ei olisi jäänyt niin oppikirjamaiseksi. Toinen tähti pois siitä, että paljastit otsikossa liikaa. Ajattele, miten hauskaa olisi ollut seurata näitä arvosteluja ja katsoa, kuinka moni tajuaa jutun idean selittämättä! Otsikon sisältämä paljastus söi jutusta sen herkullisimman osan: oivaltamisen riemun.

Ensin ajattelin, että nyt saan lukea jotain tosi hyvää, koska teksti oli virheetöntä ja sujuvaa. Siitä annan nuo kaksi tähteä. Sitten luin eteenpäin ja odotin ja odotin, mutta mitään ei tapahtunut. Sisältö oli vain juhla-askareiden tekemistä ja kuvailua. Ei ollut otteessaan pitävää juonta ja jännitettä, ei tarvinnut pohtia, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lopulta en jaksanut enää edes lukea vaan aloin selailla tekstiä kuin tehtävälistaa. Mikä harmi! Voi, kun sinulla on potentiaalia kirjoittaa jotain tosi hyvää! Älä tyydy kuvailemaan arkisia tekemisiä vaan puno juoni, luo jännitystä, anna lukijalle jotain pureksittavaa! Ehdottomasti osaat kirjoittaa ja tahtoisin antaa paljon enemmän tähtiä, mutta sisällöltään tämä tarina jätti täysin kylmäksi.

Hauska ja rennolla otteella kirjoitettu tarina. En tahdo toistaa itseäni kehumalla samoista asioista kuin aiemmissa arvosteluissani, vaikka olet kehut ansainnut, sen sijaan annan yhden ja puolen tähden verran vinkkiä, että kannattaa laajentaa repertuaaria myös mukavuusalueen ulkopuolelle. Teksteissäsi on toistuvia kuvioita, joihin ei kannata jämähtää liikaa, muuten yllätyksellisyys kärsii. Hyvä teksti joka tapauksessa!

Kirjoitat hyvin, siitä ei pääse mihinkään. Dialogissa on hiukan jähmeyttä, mutta sujuu se silti. Kuvaat hyvin elämän varjopuolia, eivätkä tarinoittesi päähenkilöt ole mitään sliipattuja herrasmieshuijareita, vaan he ovat jo hakeneet suunnan elämälleen sieltä sivukujien hämärästä, eikä heillä ole mitään aikomusta sieltä poistua. Minua tämä viehättää, mutta toisaalta vertauskohtien puuttuminen ja yksipuolisuus on tarinoissasi kenties suurin ongelma. Saisit lisää särmää esiin, kun loisit joko miljööseen tai henkilöille itselleen vastakohtia. Tällaisenaan henkilöhahmot jäävät aika yksipuolisiksi. Henkilöiden taustoja ei mielestäni tarvitse selittää tuon paremmin, mutta heille voisi antaa kipupisteitä, jonkinlaisia turmeltuneisuuden alla kituvaa inhimillisyyttä, joka tuollaisessa elämäntilanteessa aiheuttaa lähinnä haittaa, mutta antaa silti viitteen siitä, että tällä juovalla ja kaikkea liikkuvaa naivalla hulttiolla on/on ollut jonkinlainen persoonallisuus - joskin nykyisellään addiktioiden ja paheiden alle musertunut sellainen.

Mutta joka tapauksessa tämä oli jälleen hieno teksti hyvältä kirjoittajalta!

En kuulu lainkaan kohderyhmään, joten minun on tosi vaikeaa arvostella tätä. En lue rakkausromaaneja lainkaan, paitsi jotain vanhoja klassikoita. En kuitenkaan voi jättää tätä kokonaan arvostelematta, koska selvästi olet nähnyt paljon vaivaa. Toivottavasti et pahoita mieltäsi vähäisistä tähdistä.

Tekstissä on paljon hyvää. Ihmisten väliset suhteet ja niissä suhteissa olevat vivahteet tulevat esiin, parhaimmillaan kuvaus on väkevää ja käytät vahvoja vertauskuvia. Leikittelet taitavasti tunnelmalla ja voin kuvitella, että romanttisesta kirjallisuudesta tykkäävät tykkäisivät juuri tämän kaltaisesta tarinasta. Ailahtelu heräävän toiveikkuuden ja sielua jäytävän epätoivon välillä vetää lukijan sisälle päähenkilön tunteisiin ja lukiessa ihan väkisin näkee mielikuvia siitä, miten tarina voisi päättyä ja kuinka sen kuuluisi nyt mennä, että saataisiin suhdekiemuroille onnellinen loppu. Annan 2,5 tähteä kaikesta vaivannäöstä, hienosti onnistuneista kielikuvista, ja taitavasta tunteiden välittämisestä.

Kaksi tähteä on pakko napata pois, koska minä-muotoon kirjoitettuna tätä oli paikoitellen kiusallista lukea, tekstin keskellä oli outoja aikahyppyjä (ensin syödään, sitten ollaankin yöpuulle menossa, ja äkkiä hypätään aamukahville ilman johdattelua), dialogi ei ollut kovin luontevaa ja välillä tuntui, että henkilöiden ruumiinkieli kulki eri tahdissa etenevän dialogin kanssa (esim. Iiro, jolle ero tulee ihan puun takaa, katselee ikkunan takaista maisemaa vastausta etsien, vaikka tuossa tilanteessa huomion kuuluisi olla vielä sataprosenttisesti pommin pudottaneessa vaimossa). Tarina kaipaa myös lisää särmää, lisää terävyyttä. Tunteita ei tarvitse painottaa niin paljon. Ehkä voisit sanoa enemmän vähemmällä sanamäärällä?

Kyllä sinä kirjoittaa osaat ja selvästi olet sisällä siinä maailmassa, josta kirjoitat. Koet vahvasti joka sanan, vaikka tämä ei varmaan omakohtainen tarina olekaan (tai mistäs minä tiedän vaikka olisikin). Toivottavasti tekstisi saa arvostelun joltain sellaiseltakin, joka kuuluu enemmän kohderyhmään. Romanttisen kirjallisuuden lukija näkisi tämän varmasti eri tavalla kuin minä.

Teksti on ajoittain hyvinkin hauskaa. Jos tiivistäisit ja karsisit hiukan, sinusta saisi vallan mainion pakinoitsijan, niin rento ja viihdyttävä ote sinulla on. Tarinan loppu (sikalan kohtalo) on myös nokkela ja tyydytti lukijan halun saada käsistä karanneelle saunomiselle naseva loppu. Olet ehdottomasti kolme tähteä ansainnut.

Kaksi tähteä otan pois siitä, että tapahtumat tuntuivat irrallisilta, vaikka tapahtuivatkin pääasiassa samassa tilassa. Ehkä tapaturmien syyt olisi voinut juottaa selvemmin yhteen, ketjureaktioksi, jolloin kuolemia olisi yhdistänyt jokin muukin kuin sikalasta keskusteleminen. Komiikassakin on etua uskottavuudesta.

Kokonaisuutena totean, että tässä tarinassa oli enemmän hyvää kuin huonoa. Hienoa!