 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Ihan ensin kerron, mistä otin puolitoista tähteä pois, sitten siirryn kehuihin. Yksi tähti lähti siitä, että runon alku oli kuin se olisi liitetty toisesta runosta tähän runoon. Kahden rivin jälkeen luulin, että runo on kolmannessa persoonassa, sitten se siirtyikin toiseen persoonaan. Puoli tähteä lähti epäröinnistä. Miksi tuulen "melkein tuntee", kun sen voi tuntea - ainakin ajatuksissaan? Miksi "melkein unohdat itsesi", kun voit unohtua itseesi? Varmat sanavalinnat luovat varmoja tunteita.
Sitten niihin kehuihin. Tässä runossa on kohtia, jotka nostavat hiukset pystyyn (myönteisessä mielessä), niin raadollisen vahvoja ne ovat. "Jotain, jossa ei ole edes päätä jäljellä" aiheutti kylmiä väreitä. Todella hieno kielikuva. Ulvoa Jumalaa kuin susi kuuta, tuuli lietsoo puita... Sinulla on kyky vaikuttaa lukijaan. Nämä eivät ole mitään kliinisiä korulauseita, vaan jokaisella lauseella on tunnelataus. Kokonaisuudessaan vahva runo. Pienellä hienosäädöllä siitä saisi vieläkin vahvemman. Hyvä!
