Arvostelut käyttäjältä Banshee

Kiitos taas kommenteista!

Varsinainen tarinahan tämä ei ole, vain hylätty luku suuremmasta tarinasta. Eli en aio enää koskea tähän, semmoinen ns. viiden minuutin tuotos. Alunperin merkitys oli vain se, että mies löytää pojan. Mutta tässä on jo noita yhden lauseen rivejä, joista pidän.

Jos joku tietää sellaisen artistin kuin FKA twigs ja musiikkivideon Video Girl, niin sitä haluan tekstin olevan. Synkkää, raakaa, sekavaa, mutta toimivaa.Se on lopullinen tavoitteeni. Ehkä jonain päivänä osaan, aina voi yrittää.

Pilkut ja pisteet on itselle suuri tekninen ongelma. Monta monta vuotta olen kirjoittanut, lukenut ja usein puhunut pääosin englanniksi. Se ja laiskuus näkyy varmasti kieliopissa ja rytmissä.

Ps.vaaleanpunainen hevonen on tositarina, olin kerran pahassa influenssassa ja neljänkympin kuumehoureissani näin sängyn vieressä vaaleanpunaisen hevosen.

Kiitos palautteesta toverit! Pitäisi vaan antaa uskaltaa läpsiä useammin, koska itsellä on juurikin se ongelma, että menee liikaa tajunnanvirran puolelle. Pitäisi jättää muutama aihe kokonaan, koska niiden kanssa menee lähes aina mansikoiksi. Singulariteetteja ja kissoja ei ole tarkoitus ymmärtää, päähenkilö on päästään sairas. Toisin sanoen, tiedän kvanttifysiikasta yhtä paljon kuin muut perustallaajat. Pitäisi silti jättää ne kissat hiekkalaatikolle.

Kirjoitan nyt tarinaa, jossa on muiden kappaleiden välissä yhden päähenkilön ajatuksia, joista selviää rivien välistä toisen päähenkilön tarina. Ajatuskappaleiden henkilö on maanisdepressiivinen ja kärsii vieroitusoireista. Eli idea on, että siellä täällä on 2-3 sivun pituisia korkeatempoisia hengästyttäviä tekstejä, joissa on loppua kohden mahdollisimman korkea syke. Ylikierroksia kuvaan tekstiin upotetuilla pitkillä lauseilla, tässä tekstissä oli yksi sellainen, jota halusin testata, miten toimii.


Kuolema-kapple, siinä oli alunperin muutama lause ja sana, jotka poistin, ehkä olisi toiminut paremmin alkuperäisenä. Oli vaan K-18, sensuroin. Ja vähän muualtakin. Mutta olihan tuo aika satunnaista jargonia kyllä koko höpötys, otin silppu-osastolta tuon yhden lauseen takia pääosin.

En ole kirjoittanut teini-iän jälkeen, ennen kuin taas aloitin tammikuussa. (Jos ei blogeja lasketa). Menen nyt Oriveden verkkokurssille, ehkä siellä minusta ruoskitaan irti pahimmat maneerit, ennen kuin ehdin kehittää lisää, tosin vetäjä on Harri István Mäki, joka on pieraissut pihalle Kraaterin Lapset, että en tiedä mitä siitäkin seuraa. Nähtäväksi jää.

Muutaman kappaleen analysoin.

"Ulkona satoi lunta. Razjen suurkaupungin kivisellä päätiellä kuului hevosen kavioiden kopinaa. Talojen ikkunat sulkeutuivat nopeasti ja ihmiset pakenivat sisätiloihin huomatessaan kaapupukuisen ratsastajan epäselvän hahmon. Ratsastaja jatkoi ihmisistä välittämättä matkaansa sillä hän tiesi miksi he pakenivat hänet nähdessään. He tiesivät mikä ja kuka hän oli ja tiesivät miksi hän oli tullut kaupunkiin. Petomestarien johtaja Baldulf Blackstone oli tullut kokoamaan joukkonsa."

Toistat tiettyä maneeria: ns. omistusmuotoa kuvaillessa.

hevosen kavioiden kopinaa
Talojen ikkunat
kaapupukuisen ratsastajan
epäselvän hahmon
Petomestarien johtaja

Yritän tapani mukaan ilmaista asian esimerkillä:

"Ulkona satoi lunta. Kivisellä päätiellä kuului kavioiden kopinaa. Ikkunat suljettiin nopeasti, ihmiset siirtyivät sisätiloihin huomatessaan kaapupukuisen ratsastajan. Mutta vieras eteni ihmisistä välittämättä, ymmärsi miksi asukkaat pakenivat. Kaikki tiesivä. Petomestarien johtaja Baldulf Blackstone oli tullut kokoamaan joukkonsa."

"Baldulfin vastaus sai Leynarin jähmettymään paikoilleen. "Rasvimeita? Kuinka monta?" hän kysyi hetken päästä."

Ole tarkka kun mainitset kaksi henkilöä dialogin selitteessä. Lukija hätkähtää - kumpi puhuikaan? Ensin mainittu henkilö on aina se vahvempi mielikuva.


Dialogi muutoin oli ihan sujuvaa.

Kuvailun suhteen sanoisin, että selkeytä lauseita ja sanojen toistoa. Karsi informaatiotoistoa.

Esim:

"Rakennus oli jonkinlainen kapakka ja suurin osa sen pöydistä olivat täynnä väkijuomia juovia matkalaisia jotka puhuivat ja nauroivat kovaan ääneen. Päät kääntyivät nopeasti kaapupukuisen miehen suuntaan kun hän kulki pöytien ohi ja olivat peloissaan. Baldulf piti hupun päässään ettei hänen ulkonäkönsä olisi turhaan pelottanut kapakan ihmisiä entisestään. Kapakan omistava mies puhdisti huoneen päässä olevan pöydän ääressä oluttuoppeja. Hän oli niin keskittynyt työhönsä ettei huomannut Baldulfia ennenkuin tämä oli hänen edessään."

"Kapakka oli täynnä juovia matkalaisia, he puhuivat ja nauroivat kovaan ääneen. Päät kääntyivät nopeasti. Ihmiset olivat peloissaan kaapumiehen kulkiessa ohi. Baldulf piti hupun päässään, ettei pelottaisi ihmisiä ulkonäöllään. Omistaja siivosi perimmäiseltä pöydältä oluttuoppeja. Mies oli niin keskittynyt työhönsä ettei heti huomannut Baldulfia."

Älä tiputtele lukijalle epämääräisyyksiä:

"jonkinlainen kapakka" -> millainen on jonkinlainen rakennus, joka on kapakka?
Käytä aina selkeintä mahdollisinta ilmaisua. Jos kapakka on "jonkinlainen" kuvaile epämääräisyys ja anna lukijan mieluiten itse oivaltaa "jonkinlaisuus".

"suurin osa sen pöydistä olivat täynnä" -> Huomaatko, että sanot saman asian kaksi kertaa, ja vähän kummasti? Riittää jos kerrot kapakan olevan täynnä - silloin lukijalla on jo haluamasi mielikuva. Pöydistä ei tarvitse enää kertoa.

"väkijuomia juovia" -> Itsestäänselvää, mitä kapakassa juodaan, liian selittelevää

"kaapupukuisen miehen suuntaan" -> Sanamuoto antaa ymmärtää, että katsotaan kaapumiehen omistamaan suuntaan. Välttäisin "omistusmuotoa" kuvailussa.

"turhaan pelottanut" - miksei vain pelkkä "pelottanut"?

"kapakan ihmisiä entisestään" -> ollaan kapakassa, siitä ei tarvitse muistuttaa.
Taas sama maneeri kuvailla.

"Kapakan omistava mies" -> miksei vain "omistaja."

"huoneen päässä olevan pöydän ääressä" - >Turhan monimutkainen ilmaisu. Miksei vain esim. "Omistaja siivosi perimmäiseltä pöydältä oluttuoppeja"

ennenkuin tämä oli hänen edessään -> turhan monimutkaista

Eli kuvailussa sinun kannattaisi harjoitella tarinan viemistä eteenpäin tiivistämisellä. Kun saat tietyn merkityksen ilmaistua lyhyemmin, voit lisätä samaan sanamäärään lisää lauseita ja sitä kautta enemmän yksityiskohtia ja syvyyttä. Saat enemmän lukijoita. Informaation toisto, täytesanat ja monimutkaiset lauseet rasittavat lukijaa.

Kiitos kirjoituksesta. Itse aiheeseen en oikein osaa ottaa kantaa, kun en ole niin tämän kohderyhmää.

Kuten sanottu, niin aina kannattaa tarjota kustantajalle, mutta onko tämä todella hiottu niin hyväksi, kuin pystyt? Onko tämä aihe mihin haluat panostaa lukemattomia työtunteja? Ja ennen kaikkea, oletko henkisesti riittävän vahva vastaanottamaan hylsyt?

Suurin osa aivan loistavistakin kirjoista saa hylsyn sillä perusteella, ettei kirjan aihe ole myyvä. Onko sinun kirjasi aihe myyvä? Oletko miettinyt muutakin, kuin kirjoittanut tarinan alusta loppuun? Markkinointi, saatekirje yms?

Aloituksesta:

"Istuin mielisairaalan oleskelutilan suuren ikkunan edessä ja katselin ulos pimenevään iltaan. Katulamppujen loisteessa näki, miten harmaalta taivaalta sateli hiljalleen alas pieniä, valkeita lumihiutaleita, jotka tanssivat kauniisti tuulessa. Muistin hämärästi, miltä oli tuntunut, kun yksi sellainen oli pudonnut iholle tai kielen päälle ja, millaista oli ollut maata lumihangessa katsellen ylhäällä tuikkivaa tähtitaivasta. Ikkunalasista heijastui kuvajaiseni; vaaleat, pitkät hiukset, tatuoidut käsivarret ja kapleat kasvot. Ilmeenikään ei värähtänyt, mutta sisimmässäni hymyilin kenenkään huomaamatta. "

Jonkin asian tai tekemisen ei tarvitse aina liittyä johonkin, joskus ilta voi vain olla ilta.Tein alle yhden esimerkin, kun en muutoin osaa oikein selittää, esimerkki on tarkoituksella mahdollisimman minimalistinen:

"Istun ikkunan edessä, katson ulos iltaan. Katulamppujen loisteessa näen lumisateen, hiutaleet tanssivat tuulessa. Muistan kylmän iholla, jääkiteet kielen päällä. Haluan maata lumihangessa, katsella tähtitaivasta. Ikkunalasista heijastuu kuvajainen, ilmeeni ei värähdä, mutta sisimmässäni hymyilen."

Aloituksessasi kaikki on jotain: ikkuna on suuri, taivas on harmaa, lumihiutaleet pieniä ja valkeita. Se tekee tekstistä paikoin raskasta luettavaa. Kirjailijat välttävät yleisesti puurouttamasta tekstiä adjektiiveilla.

suuren ikkunan
harmaalta taivaalta
pieniä, valkeita lumihiutaleita
ylhäällä tuikkiva tähtitaivas
vaaleat, pitkät hiukset,
tatuoidut käsivarret
ja kapleat kasvot
pimenevään iltaan
tanssivat kauniisti
sateli hiljalleen
Muistin hämärästi
hymyilin kenenkään huomaamatta

---> eli huomaatko, miten kaikki on jotain?

Toinen kappale:

"Hämmentyneenä, mutta sitä ilmeelläni näyttämättä, käännyin katsomaan hoitajan kädellään viittomaan suuntaan. Olin hämmentynyt jo ylipäätään siitä, että hoitaja ilmoitti, että minulle oli tullut vieras. Kukaan ei koskaan käynyt luonani, enkä ollut puhunut kenenkään kanssa puoleentoista vuoteen. Kääntyessäni katsomaan hoitajan osoittamaan suuntaan näin etäämpänä miehen, joka oli pukeutunut kokonaan mustiin vaatteisiin ja, jonka katse oli kiinnittynyt minuun. Mies nyökkäsi minulle, kun katseemme kohtasivat, mutta minä en tuntenut häntä. En ollut koskaan aikaisemmin edes nähnyt häntä. "

Tein taas minimalistisen esimerkin:

"Käännyin katsomaan hoitajan viittomaan suuntaan. Olin salaa hämmentynyt; minulle oli tullut vieras! Kukaan ei käynyt luonani, en ollut puhunut ulkopuolisille puoleentoista vuoteen. Näin miehen, joka oli pukeutunut mustiin ja katse oli kiinnittynyt minuun. Mies nyökkäsi. Katseemme kohtasivat, mutta en tuntenut häntä. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt miestä. "

Käytin eri aikamuotoa, koska haluan aina tuputtaa salakavalasti nykyhetkeä "minä" kertojan kanssa.

Kahden ensimmäisen kappaleen perusteella - kirjoituksesi ei vielä yllä kustannustasolle. Kirjoitat selkeästi, mutta käytät silti liikaa täytesanoja sekä epätiivistä ilmaisua, joka todennäköisesti saa lukijan laittamaan kässärin sinne ö-pinoon.

Toiseksi, aihe voi olla myös suuri kynnyskysymys. On melkoinen klisee tuo huoneeseen ilmestyvä kumma tyyppi, jolle pitää luvata jotain. Kirjoituksen taso ei vielä kannattele kliseitä.

Oma-inhokkini on englanninkielisten nimien käyttäminen suomenkielisessä kirjoituksessa.

"Lopulta hoitajat saivat minut rauhoittumaan. Yksi heistä väänsi veitsen kädestäni ja he pitivät käsiäni aloillaan, kun lääkäri sitoi käsivarteni ympärille valkoisen siteen peittääkseen haavat. Minut nostettiin ylös ja talutettiin huoneeseeni. Tunsin itseni uupuneeksi, enkä vastustellut, kun hoitajat pukivat minut valkoiseen pakkopaitaan, joka oli ollut ylläni monesti aikaisemminkin. Nielin lääkkeet, jotka minulle syötettiin ja hoitajat auttoivat minut vuoteeseen. Katselin lasittunein silmin, miten huoneeni ovi suljettiin heidän perässään ja lukittiin ulkopuolelta. Jäin istumaan vuoteelleni ja heijasin itseäni edestakaisin hokien, ettei mikään ollut totta. Ettei mitään ollut tapahtunut. Väsyneenä nukahdin viimein levottomaan uneen. "

Sanoinkin tästä jo jollekin - mutta "minä" sanan hokeminen tekee kirjoituksesta naiivin kuuloista. Kannattaa opetella karsimaan silloin kun se on tekstille sopivaa. Minä-kertojan kanssa on selvää, että teko kohdistuu kertojaan ilman "minä" vahvistetta.

Esim:

"Lopulta hoitajat saivat rauhoittumaan. Yksi heistä väänsi veitsen kädestäni, ja he pitivät käsiäni aloillaan, kun lääkäri sitoi käsivarteni ympärille valkoisen siteen peittääkseen haavat. Minut nostettiin ylös ja talutettiin huoneeseeni. Tunsin itseni uupuneeksi, enkä vastustellut, kun hoitajat pukivat valkoiseen pakkopaitaan, joka oli ollut ylläni monesti aikaisemminkin. Nielin lääkkeet, jotka minulle syötettiin ja hoitajat auttoivat vuoteeseen. Katselin lasittunein silmin, miten huoneeni ovi suljettiin heidän perässään ja lukittiin ulkopuolelta. Jäin istumaan vuoteelleni ja heijasin edestakaisin hokien, ettei mikään ollut totta. Ettei mitään ollut tapahtunut. Väsyneenä nukahdin viimein levottomaan uneen. "

***
Kaipaat selvästi rohkaisua ja innostusta. Kirjoitatkin kohtuullisen selkeästi, olet kirjoitellut jonkinverran. Kyllä se näkyy. Kustannustaso on mielestäni lähes kaikkien saavutettavissa, mutta suurin osa ei vain jaksa nähdä vuosia tai vuosikymmeniä yrittämisen, oppimisen ja epäonnistumisen vaivaa, moni luovuttaa kesken, ennen kuin saavuttaa kirjallisen huippukykynsä. Mutta en halua valehdella innostuksen kannattelun takia, että tällä tekstillä olisi välttämättä mahdollisuuksia. Enkä usko, että olet vielä saavuttanut kirjallisessa ilmaisussa huippusi. Ainakaan aloituksen perusteella. Jos olisin sinä, valitsisin toisen aiheen, ja kirjoittaisin jostain muusta. Mutta se on toki myös vain minun mielipiteeni. Ainahan on mahdollista, että kustantaja on eri mieltä, ja aihe on hyvä.Se pitää myös aina muistaa, kaikkia ei voi miellyttää. Minä olen erityisen ankara tuomari, pidän vain harvoista kirjoista.

En missään nimessä halua, että lannistut palautteesta. Haluan, että jatkat, mutta näet, että tässä tekstissä on vielä työstämistä, ja aihekin voi olla sellainen, että se ei kauppaan päädy. Hyvä kirja ja kustannettu kirja on usein kaksi eri asiaa, koska kustantamo on liikelaitos, jonka tavoite on tehdä rahaa, ei kustantaa parhaita mahdollisia kirjoja aiheesta ja genrestä riippumatta.

Antaisin vinkin, lue Hemingwayta. Mies kirjoittaa niin minimalistisesti, että sitä kun lukee, niin ei jotain voi olla tarttumatta mukaan. Ja jos kirjoittaa hulluudesta, niin suosittelisin lukemaan kirjan Sakset loppupuoliskon. Se on oma suosikkini.

Kuule! Nymmää annan sulle kuule tupenrapinat. Mää kirjotan töissä pidempiä sähköposteja.

Jos teet lyhyttä tekstiä, niin sen pitää olla todella luovaa ja vangitsevaa, jotta se herättää tunteita.
Toinen tapa kirjoittaa on geneerisemmin, mutta pidempää tekstiä.

*Badapum* Itseäni ei kiinnosta random tiskijampan sotareissu pubiin, ellei se ole hyvin vetoavasti kirjoitettu. Mutta mikä sitten herättää lukijassa tuntemuksia ja ajatuksia? Tekstin sielu ei tule pelkästään siitä, että kerrot, mitä on tapahtunut, se tulee abstraktiudesta, asioista rivien välissä.

Esim.

"En tiennyt mitä tehdä, olin murtunut. Elämäni oli riekaleilla. En voinut mitään sille että vaimoni oli kuollut auto-onnettomuudessa. Se oli tuhonnut elämäni. Hirveää. Sitä on välillä vaikea uskoa ja joskus odotan hänen tuloa kotiin harhaluuloisesti."

Tein aiheesta oman version:

Vaimo on kuollut. Mies on sekaisin. Avaan jääkaapin, tikittävä halogeeni lyö silmille vähintään yhtä lujaa, kuin turvatyyny Marjaa kasvoihin. Räiskäleet on tehty lapsille. Otan hillopurkin, se ei aukea. Väännän väkisin, kuin ratti Marjan niskoja. Miksei tämä jo lopu, missä on reikä takaisin todellisuuteen? Missä on vaimo; kengät ovat eteisessä, mutta missä on ruumis ja liha? Eihän se voi olla kannen alla, viime viikolla se oli vielä tässä. Sohvalla, suihkussa, ovella, eteisessä ottamassa auton avaimia. Miksi mies on niin sekaisin? Kuka se on, joka makaa lattialla ja itkee?

Yritin nyt omalla hutaistulla versiolla aiheesta näyttää jotain. En tiedä onnistuinko. Pointtini on kuitenkin se, että kirjoituksesi oli kovin toteavaa ja persoonatonta: varsinainen proonallisuus ja sinun osuutesi puuttui. Kuka tahansa voisi kirjoittaa, että vaimo on kuollut ja se tuntuu pahalta. Sinun täytyy kirjoittaa niin, että lauseet ovat sinun näköisiä.

Persoonaton: "En voinut mitään sille että vaimoni oli kuollut auto-onnettomuudessa. Se oli tuhonnut elämäni... "

Persoona puhuu enemmän:Törmäsin seinään ja huomasin, että vaimoni on kuollut. Seinä kaatui päälleni. Kossu, oi kossu. Missä on mun kossu. Nyt on bileet, kinkerit helvetissä. Postiluukku lähti lentoon, järki lähti mukaan.
Ei tule enää viestit perille. Kertokaa töissä, että olen pitkään poissa

(Disclaimer: esimerkkien paremmuus ei taattu.)

Mutta anyway. Kirjoittaja on näyttelijä (Salkkareita ei lasketa): mieti, jos oma läheisesti kuolisi, miettisitkö että voi voi kaikki on pilalla, vai kierisitkö räkä poskella lattialla ja hakkaisit päätä seinään?

Keskity, keskity ja keskity. Tee pidempää kirjoitusta, anna hautua, muokkaa lisää. Se, mikä tuntuu hyvältä tuoreeltaan, onkin parin viikon päästä kakkaa. Vaikuttaa siltä, että jätät editoinnin pois, haluat nopeaa palutetta. Mutta sillätavoin käy niin, että ykköset vaan masentaa. Kukaan ei saa hyvää jälkeä nopeasti, ensin pitää tehdä työ, ja sitten vasta nauttia.

En arvostellut tätä, palautan sinut työpöydän ääreen;)

Adios, arvostelen nyt vaan yhden kappaleen.

"Minä säästyn eristysselliltä, mutta Paul ei. Vartija 16 kertoo minulle, että nuorukainen saa viettää eristyksissä ainakin kuukauden. Minunkin joutumiseni sinne on yhä hiuskarvan varassa, joten on parasta käyttäytyä. Oikeastaan on aivan yhdentekevää, missä vietän aikani ilman Paulia. Ja Vartija tietää sen varsin hyvin. Hän puhuu minulle kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Hän puhuu sellaiseen sävyyn, ettei Paulilla olisi minulle mitään merkitystä. Se on oksettavaa. Saan koko ajan hillitä itseäni hyökkäämästä Vartijan kimppuun. Minua hillitsee ainoastaan ajatus siitä, että hän todennäköisesti pieksisi minut pahaan kuntoon ja raahaisi minut kahleissa johonkin pimeään selliin koko loppuiäkseni. En halua tulla mukiloiduksi, vaikka eristysselliin joutuminen olisikin yhdentekevää."

Heitän sinulle ajatuksen: kun kerrot minäkertojan näkökulmasta, niin sinun ei tarvitse kovin usein toistaa "minä" sanaa, koska on selviö, että tekeminen kohdistuu "minuun"

"Säästyn eristysselliltä, mutta Paul ei. Vartija kertoo nuorukaisen joutuvan eristyksiin kuukaudeksi. Itse olen yhä hiuskarvan varassa, joten on paras käyttäytyä. Oikeastaan on yhdentekevää, missä vietän aikani ilman Paulia, ja vartija tietää sen. Hän puhuu minulle, kuin mitään ei olisi tapahtunut,kuin Paul olisi ollut merkityksetön. Se oksettaa. Saan hillitä itseni. Välissämme on ainoastaan ajatus; hän todennäköisesti pieksisi minut pahaan kuntoon, raahaisi kahleissa pimeään selliin. En halua tulla mukiloiduksi, en vaikka eristysselli olisi yhdentekevä."

Kun käytät "minä" ja "hän" sanaa jatkuvasti, se tuntuu alleviivaavalta, ja tekee kirjoituksesta naiivin.

Tekstissä on myös varaa tiivistää. Käytät ilmaisuja, joiden merkityksen voisi ilmaista selkeämmin ja lyhyemmin. Muokkasin siksi täysin mielivaltaisesti oman esimerkin, jos se kertoisi, mitä tarkoitan.

Kokonaan en jaksa/ehdi lukea, mutta toivottavasti tästä oli nyt apua, kun olet tänne ladannut ja palautetta varmasti toivonut:)

No tuota tämä tekstihän tosiaan oli kuin violetti hyytelö. Osa aivoistani suli, kun yritin pysyä mukana tajunnanvirrassa. Se on sekä hyvä, että huono.

Sinulla on joko taito sekoittaa tekstillä, eli luoda nopeatempoinen tajunnanvirta-tunnelma tai sitten olet todella nuori.

Sinun pitäisi vielä keskittyä lauseiden rakenteeseen, koska paikoin ne olivat todella sekavia, ja sitä kaikkea ei voi pistää hahmon hulluuden piikkiin.

Esim.

"Pesin hampaani ja ajattelin kulkukoiria, jotka pyörivät ahtaissa kujissa asuntoni lähellä ja kaivelivat roskiksia löytääkseen ruokaa."

Aika psykedeelinen ilmaisu ja rakenne.

Lukijaa ajatellen tekstin tulisi olla mahdollisimman tiivistettyä, eli ei täytesanoja.

Voisi sanoa esim:

Pesin hampaani kulkukoiria ajatellen, ne kaivelivat ahtaalla kujalla roskiksia löytääkseen ruokaa. Tekivät samaa kuin me.

Lisäksi "pyörivät ahtaissa kujissa" luo assosaation satunaisesti kujalla pyörivistä koirista.

Aloittaisin muuten tarinan kohdasta ""Senkin aasi!" huusin itselleni aina, kun lähdin ulos kotoani. Huusin niin siksi, "

Muu sitä ennen on selittelyä.

Kannustaisin kokeilemaan minäkertojan kanssa "minä katson, minä teen" aikamuotoa.

"Tämä vilkas kaupunkikin oli saari ja kaikki täällä olivat vain saaria niin kauas kuin tiesin"

Mieti, mitä haluat sanoa ja kirjoita se selkeästi.

Tästä tykkäsin:

"Edessäni kyltissä luki: "Olin Universumin kuningas, mutta en tiedä kuka minä nyt olen.""

Loppu oli käytetty ja korni:

"Vain katuvalot olivat ystävinäni tässä kylmässä maailmassa ja pian jo unohdin ajan merkityksen, enkä enää ajatellut tulevaa tai mennyttä."

Sinulla vaikuttaa olevan ideaa, näen mitä halusit luoda, mutta lauseet olivat vielä aika monasta sekavia jopa tässä "hullunmiehen" asianyhteydessä, joten jos vielä sen suhteen työstäisit kirjoitustasi.

Kiitos, että sain lukea.

Hermostuitko kakkosen-kolmosen palautteesta, ja muutamasta kommenteista, koska odotit parempaa? Olet tottunut saamaan parempaa arvosanaa? En ainakaan itse halunnut loukata tai painostaa sinua lukumaustasi. Yritän sanoa asiat aina niin varovasti ja huumoriin vedoten, kun pystyn, mutta aikuisena on joskus vaikea samaistua itseään nuorempien herkkyyteen, koska oma nahka on niin paljon kovempi. Silti samaan aikaan päähän taputtelu ei auta ketään kehittymään. Vaikea tasapainoille sen kanssa, mikä määrä suoria sanoja auttaa ja mikä määrä kiukustuttaa. Sitä naamaa kun ei siellä eetterin toisella puolen pääse näkemään.

Kukaan ainakaan täällä ei tuomitse ihmisten lukumakua. Se on itsestäänselvyys. Toinen on se, että jos haluaa kustantaa, fantasiaa, niin täytyy olla hyvin luova ja erottuva. Sellaista tekstiä en ole sinulta nähnyt, mikä ei ole mikään loukkaus, sillä kustannustasolle yltää, ehkä 1-2 ihmistä Suomessa per vuosi. Suurin osa meistä yksinkertaisesti jää sen viivan alapuolelle, heittämällä myös minä itse. Jos tavoitteena ei ole julkaista, niin sitten ei ole mitään syytä rivien välissä hermostua kommenteista, jotka toteavat tämän asian. Oletus on, että kun tänne laittaa kirjoituksia, niin on jonkinlainen palo miellyttää lukijoita, jonka mukaan palautetta myös saa.

Huomaa, että lahjakkuus kirjoittaa tulee myös monesta muusta asiasta, kuin tekstin selkeydestä ja rakenteesta, se tulee pelisilmästä ihmisiä kiinnostavasta tekstistä. Tälläkään ei ole väliä, jos kiinnostaa kirjoittaa pöytälaatikkoon.

Eikö tällaisia ajatelmia olisi muuten hyvä laittaa muuten niin hiljaiselle keskustelualueelle, koska ajatus varmaan on kuitenkin herättää keskustelua, ei paneutu tekstin kirjalliseen ilmaisuun.

Kirjoituksesi on selkeää ja helposti luettavaa. Mutta ei tässä ollut sisällöllisesti tai luovuuden suhteen oikein mitään kehuttavaa. Lyhyt kirjoitus, jonka kaava on niin tuttu ja kirjoitusasu niin geneerinen, että miettii, miksi tämä on pitänyt kirjoittaa. Mieluummin lukisi vaikka simpansseista, jotka karkaa labrasta ja ryöstää tikkaritehtaan. "Simpanssitikkariliiga ja vaaleanpunaiset vaipat."

Mies, joka menee kummittelevaan kaupunkiin ja pelastautuu sekavasti ei paljon ketään napostele, jos kielellinen ilmaisu ei ole todella mukaansatempaavaa ja luovaa. Tämä on de facto totta.

Esim.

"Hotelli oli kauniisti sisustettu, mutta hieman pölyinen. Aulassa oli muutamia sohvia ja nojatuoleja. "

Jätät kuvailun todella geneeriseksi.

Mitä, jos aanoisitkin vaikka:

"Pölyinen hotelli olisi kaivannut Jyrki Sukulaa, aulan odotustila pientä pintaremonttia. Sohvat olivat jo nähneet eilisen, sininen kangas näytti palkeenkieltä ja surullinen muovikukka notkui nurkassa."

Ok, vedin tämän esimerkin nyt hatusta 15 sek, eikä sovi edes tarinan tunnelmaan, liikaa mukahauskaa. Mutta pointti - herätä teksti eloon, niin herätät lukijan eloon. Älä kirjoita kuin tietokirjaa, reipastu kuvailussa ja yksityiskohtien runsaudessa.

Minusta on hyvä, ettei kielelliseen ilmaisuun tarvitse erityisesti kommentoida, sinä osaat kirjoittaa selkeästi!!! Mutta sinun pitää nyt etsiä jotain sellaista, mitä juuri sinä voit kirjoittaa kiinnostavasti. Ei mitään kummitustarinoita, joita maailmassa on jo miljoona paremmin kirjoitettua.

Sanottakoon ensin, että olen kolmekymmentävuotias konsulttipäällikkö. Pääosin haluan tunkea haltiat kedon kukkasineen vessanpönttöön ja vetää Tinuvinuelit runkoviemäriputkeen.

Ennen kirjoitin tätä samaa itse. Aikanaan luin kaiken suomenkielisen fantasian. Seitsemänvuotiaana Elfquest sarjakuvaa ja Tolkienia. Haltiat opettivat haaveilemaan, mistä olen kiitollinen ikuisesti.

Sitten kasvoin aikuiseksi ja koin mitä elämä voi tehdä, mitä se voi olla. Kun tulee kokemuksia, niin haluaa kirjoittaa muustakin kuin haltioista ja suuresta rakkaudesta. Ennemmmin tai myöhemmin itse kullakin ne haltiat jäävät taakse tai muuttavat muotoaan.

Loviisalle sanoisin, että haltiat ovat hyvä tapa ilmaista itseään, mutta jos on kunnianhimoa kirjoittamisen suhteen, niin rinnalla kannattaa kirjoittaa muutakin. Valmistella itseään aikaan, kun ne haltiat lopulta lakkaa kiinnostamasta, elämä vie ja on muuta tehtävää kuin kirjoittaminen. Sillä loppujenlopuksi omien haltiahahmojen historia ja kauniit nimet ei kiinnosta kuin itseä ja teinityttöjä. Lopulta niihin kyllästyy itsekin. Se on vaihe, jonka suurin osa käy läpi.

Loviisa olet lahjakas ja selkeä kirjoittaja, älä hukkaa sitä tonttuihin ja historiselvityksiin. Riko kaava sivulla, lue vaikka Laura Lindstedin Sakset. Kirjoita jostain oikeasta. Historiaselvitys haltioista on kuin hakemus CV liitteenä, kukaan ei lue sitä.