 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Muutaman kappaleen analysoin.
"Ulkona satoi lunta. Razjen suurkaupungin kivisellä päätiellä kuului hevosen kavioiden kopinaa. Talojen ikkunat sulkeutuivat nopeasti ja ihmiset pakenivat sisätiloihin huomatessaan kaapupukuisen ratsastajan epäselvän hahmon. Ratsastaja jatkoi ihmisistä välittämättä matkaansa sillä hän tiesi miksi he pakenivat hänet nähdessään. He tiesivät mikä ja kuka hän oli ja tiesivät miksi hän oli tullut kaupunkiin. Petomestarien johtaja Baldulf Blackstone oli tullut kokoamaan joukkonsa."
Toistat tiettyä maneeria: ns. omistusmuotoa kuvaillessa.
hevosen kavioiden kopinaa
Talojen ikkunat
kaapupukuisen ratsastajan
epäselvän hahmon
Petomestarien johtaja
Yritän tapani mukaan ilmaista asian esimerkillä:
"Ulkona satoi lunta. Kivisellä päätiellä kuului kavioiden kopinaa. Ikkunat suljettiin nopeasti, ihmiset siirtyivät sisätiloihin huomatessaan kaapupukuisen ratsastajan. Mutta vieras eteni ihmisistä välittämättä, ymmärsi miksi asukkaat pakenivat. Kaikki tiesivä. Petomestarien johtaja Baldulf Blackstone oli tullut kokoamaan joukkonsa."
"Baldulfin vastaus sai Leynarin jähmettymään paikoilleen. "Rasvimeita? Kuinka monta?" hän kysyi hetken päästä."
Ole tarkka kun mainitset kaksi henkilöä dialogin selitteessä. Lukija hätkähtää - kumpi puhuikaan? Ensin mainittu henkilö on aina se vahvempi mielikuva.
Dialogi muutoin oli ihan sujuvaa.
Kuvailun suhteen sanoisin, että selkeytä lauseita ja sanojen toistoa. Karsi informaatiotoistoa.
Esim:
"Rakennus oli jonkinlainen kapakka ja suurin osa sen pöydistä olivat täynnä väkijuomia juovia matkalaisia jotka puhuivat ja nauroivat kovaan ääneen. Päät kääntyivät nopeasti kaapupukuisen miehen suuntaan kun hän kulki pöytien ohi ja olivat peloissaan. Baldulf piti hupun päässään ettei hänen ulkonäkönsä olisi turhaan pelottanut kapakan ihmisiä entisestään. Kapakan omistava mies puhdisti huoneen päässä olevan pöydän ääressä oluttuoppeja. Hän oli niin keskittynyt työhönsä ettei huomannut Baldulfia ennenkuin tämä oli hänen edessään."
"Kapakka oli täynnä juovia matkalaisia, he puhuivat ja nauroivat kovaan ääneen. Päät kääntyivät nopeasti. Ihmiset olivat peloissaan kaapumiehen kulkiessa ohi. Baldulf piti hupun päässään, ettei pelottaisi ihmisiä ulkonäöllään. Omistaja siivosi perimmäiseltä pöydältä oluttuoppeja. Mies oli niin keskittynyt työhönsä ettei heti huomannut Baldulfia."
Älä tiputtele lukijalle epämääräisyyksiä:
"jonkinlainen kapakka" -> millainen on jonkinlainen rakennus, joka on kapakka?
Käytä aina selkeintä mahdollisinta ilmaisua. Jos kapakka on "jonkinlainen" kuvaile epämääräisyys ja anna lukijan mieluiten itse oivaltaa "jonkinlaisuus".
"suurin osa sen pöydistä olivat täynnä" -> Huomaatko, että sanot saman asian kaksi kertaa, ja vähän kummasti? Riittää jos kerrot kapakan olevan täynnä - silloin lukijalla on jo haluamasi mielikuva. Pöydistä ei tarvitse enää kertoa.
"väkijuomia juovia" -> Itsestäänselvää, mitä kapakassa juodaan, liian selittelevää
"kaapupukuisen miehen suuntaan" -> Sanamuoto antaa ymmärtää, että katsotaan kaapumiehen omistamaan suuntaan. Välttäisin "omistusmuotoa" kuvailussa.
"turhaan pelottanut" - miksei vain pelkkä "pelottanut"?
"kapakan ihmisiä entisestään" -> ollaan kapakassa, siitä ei tarvitse muistuttaa.
Taas sama maneeri kuvailla.
"Kapakan omistava mies" -> miksei vain "omistaja."
"huoneen päässä olevan pöydän ääressä" - >Turhan monimutkainen ilmaisu. Miksei vain esim. "Omistaja siivosi perimmäiseltä pöydältä oluttuoppeja"
ennenkuin tämä oli hänen edessään -> turhan monimutkaista
Eli kuvailussa sinun kannattaisi harjoitella tarinan viemistä eteenpäin tiivistämisellä. Kun saat tietyn merkityksen ilmaistua lyhyemmin, voit lisätä samaan sanamäärään lisää lauseita ja sitä kautta enemmän yksityiskohtia ja syvyyttä. Saat enemmän lukijoita. Informaation toisto, täytesanat ja monimutkaiset lauseet rasittavat lukijaa.
Kiitos kirjoituksesta. Itse aiheeseen en oikein osaa ottaa kantaa, kun en ole niin tämän kohderyhmää.
