Pätkä Bansheen ö-mapista Hot

Hyvin kirjoitettu.

Kokonaan toinen juttu on, että olen joka toisesta väitteestä samaa mieltä ja joka toisesta eri mieltä. (Mutta kirjoittamista eli jutun "hyvyyttä" täällä pitäisi kai arvostella.)

Pari esimerkkiä erilaisesta ajattelusta silti: Ihmiskunnan tulevaa säilymisaikaa ei tiedä. Maapallon elinkaarelle on ennusteita mutta ihmiskunta voi tuhoutua paljon aikaisemmin, tai paljon myöhemmin (jossain muualla kuin maapallolla).

Raha on hyvä asia, paljon hankalampaa olisi jos pitäisi päivän töitä tehtyään ottaa isännältä pala sianruhoa palkaksi... Ns. kurjat olisivat sellaisessa vaihdantataloudessa vielä kurjempia.

Syrjäytyminen, työttömyys ja aikaiset aamuherätyksetkin ovat pahoja juttuja mutta asuntolaina mahdollistaa asumisen lämpimässä rakennuksessa, ja se on mukavampaa ja terveellisempää kuin kuusen alla asuminen.

Ihmistä voi syyllistää kansanmurhien hyväksymisestä mutta todellisuudessa kansanmurhaan johtava prosessi on hyvin hienovarainen ja mutkikas, jälkikäteen voi tilanteen kehitystä seurata mutta yleensä ei nähdä yhtä isoa virhettä vaan monen pienen virheen ketju... No, niinhän se silti on, että kansakunta on kansanmurhien tapauksessa sallinut hirmuhallitsijan tulla omaksi hallitsijakseen.

Yleisten vessojen roskaamisesta ihmisiä voi myös syyllistää, ja ihan aiheesta. En ymmärrä miksi sitä tehdään, minkä voiton se roskaaja siinä kokee saavansa, no se siitä...

Tämäntyyliset kirjoitukset ovat hyviä ainakin siksi, että herättävät ajatuksia. Lisäksi tässä on tarkasteltu elämää useammasta näkökulmasta, universaalista näkökulmasta puuttuvan sarjakuvalehden aiheuttamaan mielipahaan.

Pakko sanoa, että minä pidin tästä tekstistä! :)

Tähtitiede ja fysiikka ovat aina kiinnostaneet minua, ja oli hienoa lukea ei-scifi-novelli, joka alkaa puhtaalla universumin mittakaavan mielipuolisella sarjatulella. Häntänsä syövä Schrödingerin kissa viitannee myös kreikkalaisen mytologian Ouroborokseen...? Hienosti kappale tuo joka tapauksessa esiin inhimillisten käsitteiden ja ihmisen olemassaolon totaalisen tyhjänpäiväisyyden universumin mittakaavasta tarkasteltuna. Ketun nenä ei täysin avautunut, vaikka merkityksiä sillekin toki nousee mieleen. Mutta että kainalossa?

Kirjoitit: "Tyttäreni itkee, ääni menee korvasta sisään ja tulee huutona ulos." Tuossa voisi mielestäni pilkun sijasta harkita myös puolipistettä.

Tarinan rytmi todellakin oli silkkaa konekivääritulta. Sisälsiköhän novellisi tämän sivuston pisimmän virkkeen? Tyyli toimii mielestäni hyvin näin lyhyessä tekstissä, mutta ei sitä kyllä viittäsataa sivua kykenisi hulluksi tulematta lukemaan, paitsi jos teksti on taitavasti jaettu sopivan pituisiin lukuihin.

Lopetuksesta myös pidin.

Sanoit sensuroineesi, olisi ollut mielenkiintoista nähdä, millainen novelli on ollut alkuperäisenä... :)

Jaahas, täällä on muitakin syksyllä kirjoituskurssille meneviä. Itselläni edessä Tampereella Markku "M.G." Soikkelin scifi-kurssi. Mitä lienee siitäkin seuraa. Muutamista Soikkelin mm. Portissa julkaistuista novelleista olen pitänyt, mutta viimeisin romaaninsa Läpinäkyvä kuolema ei oikein uponnut, liikaa infodumppausta ja selittelyä minun makuuni.

Kiitos tekstistä!

Kiitos palautteesta toverit! Pitäisi vaan antaa uskaltaa läpsiä useammin, koska itsellä on juurikin se ongelma, että menee liikaa tajunnanvirran puolelle. Pitäisi jättää muutama aihe kokonaan, koska niiden kanssa menee lähes aina mansikoiksi. Singulariteetteja ja kissoja ei ole tarkoitus ymmärtää, päähenkilö on päästään sairas. Toisin sanoen, tiedän kvanttifysiikasta yhtä paljon kuin muut perustallaajat. Pitäisi silti jättää ne kissat hiekkalaatikolle.

Kirjoitan nyt tarinaa, jossa on muiden kappaleiden välissä yhden päähenkilön ajatuksia, joista selviää rivien välistä toisen päähenkilön tarina. Ajatuskappaleiden henkilö on maanisdepressiivinen ja kärsii vieroitusoireista. Eli idea on, että siellä täällä on 2-3 sivun pituisia korkeatempoisia hengästyttäviä tekstejä, joissa on loppua kohden mahdollisimman korkea syke. Ylikierroksia kuvaan tekstiin upotetuilla pitkillä lauseilla, tässä tekstissä oli yksi sellainen, jota halusin testata, miten toimii.


Kuolema-kapple, siinä oli alunperin muutama lause ja sana, jotka poistin, ehkä olisi toiminut paremmin alkuperäisenä. Oli vaan K-18, sensuroin. Ja vähän muualtakin. Mutta olihan tuo aika satunnaista jargonia kyllä koko höpötys, otin silppu-osastolta tuon yhden lauseen takia pääosin.

En ole kirjoittanut teini-iän jälkeen, ennen kuin taas aloitin tammikuussa. (Jos ei blogeja lasketa). Menen nyt Oriveden verkkokurssille, ehkä siellä minusta ruoskitaan irti pahimmat maneerit, ennen kuin ehdin kehittää lisää, tosin vetäjä on Harri István Mäki, joka on pieraissut pihalle Kraaterin Lapset, että en tiedä mitä siitäkin seuraa. Nähtäväksi jää.

Kyllä ö-mapistakin löytyy hyvää materiaalia :)

Tällaisella tekstillä ei sellaisenaan ole kovin suurta käyttöarvoa, mutta muunlaisen tekstin seassa varmasti löytyisi paikka. Minäkään en pitänyt ensimmäisen kappaleen muotisanoista, ainakin niitä oli liikaa, mutta loppuosan tykitys säkitti lukijan matkaasi paljon paremmin. Tällaista tajunnanvirtaa voisi hyvinkin jokin romaanin henkilöhahmo syytää suustaan - hän voisi olla tosissaan, mutta älä sinä kirjoittajana ole niin tosissasi, että saat välimatkaa. Maailmantuhoon tms. liittyvää paasausta jaksaa lukea vain hyvin pieninä pätkinä (vaikka hallitsetkin tyylilajin hyvin) ja tiukasti henkilöhahmon kuvailuun liittyvänä aineksena.

Teksti on erittäin hyvin rytmitetty ja jäsennetty.

Moi.
Nuoruudesta muistan kun ostettiin markkinoilta mattopommeja. Mattareiksi tai papateiksikkin niitä sanottiin. Ne tuli mieleen kun tätä tykitystäsi luki. Highlight reelinä viikon ajattelut, vitutus ja elämän epäkohdat. Hengästyttävää ja nopeatempoista. Seuraavalla sivulla olisin jo hypännyt kyydistä, kun lukijana joutuu niin jumalattomaan myllytykseen mutta onneksi tämä loppui lyhyeen. Hahaa! Turvasatama.

Ekan kerran kun luin tuon alkukappaleen, tietämättä mistä kirjoitat, niin ajatukseni oli että mitä helvetin sekoilua tämä oikein on? Jatkossa tietysti asiat alkavat asettua raiteilleen, mutta lukijana minun piti palata alkuun lukemaan uudestaan eka rivit, nyt kun ymmärsin mistä "höpinässä" oli kysymys.

Toisen lukeman jälkeen tykkäsin, että alku on ihan ok. Osa alun universumitekstistä tuntui minusta kaukaa haetulta, mutta ehkä vaikkapa fysiikkaa opiskelleet ajattelisivat toisin. Riippunee lukijan taustasta ja kuinka Googletus herkkä ihminen on. Eihän tässä tekstin pätkässä ihan Amurin lapsista tällä kertaa puhuta, mutta en kyllä muistanut enää suoralta kädeltä Schrödingerin kissastakaan kuin nimen. Ja oliko sillä edes loppujen lopuksi väliä? Hahaa!

Muuten tuo sekoilevan universumin, ja lapsen, ja sekoilevan ihmisen, ja lapsen, kontrasti on vahva ja toimiva. Katri Helena laulaa: Lapsena vain voi silmät niin loistaa. Uusi sukupolvi. Toive paremmasta. Kuka lukee enää historiaa tai suhtautuu siihen vakavasti. Voiko historiasta oppia. Tänään ei tullut Aku Ankkaa. Katri Helenaa vituttaa.

Hyvä pätkä tämä oli. Kirjoitat teräviä purskauksia. Lähetä joskus pitempi teksti. Odotan kiinnolla.

Hahaa. Tulipa tajunnanvirtapalaute.

Kiitos tekstistä.