 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Sanottakoon ensin, että olen kolmekymmentävuotias konsulttipäällikkö. Pääosin haluan tunkea haltiat kedon kukkasineen vessanpönttöön ja vetää Tinuvinuelit runkoviemäriputkeen.
Ennen kirjoitin tätä samaa itse. Aikanaan luin kaiken suomenkielisen fantasian. Seitsemänvuotiaana Elfquest sarjakuvaa ja Tolkienia. Haltiat opettivat haaveilemaan, mistä olen kiitollinen ikuisesti.
Sitten kasvoin aikuiseksi ja koin mitä elämä voi tehdä, mitä se voi olla. Kun tulee kokemuksia, niin haluaa kirjoittaa muustakin kuin haltioista ja suuresta rakkaudesta. Ennemmmin tai myöhemmin itse kullakin ne haltiat jäävät taakse tai muuttavat muotoaan.
Loviisalle sanoisin, että haltiat ovat hyvä tapa ilmaista itseään, mutta jos on kunnianhimoa kirjoittamisen suhteen, niin rinnalla kannattaa kirjoittaa muutakin. Valmistella itseään aikaan, kun ne haltiat lopulta lakkaa kiinnostamasta, elämä vie ja on muuta tehtävää kuin kirjoittaminen. Sillä loppujenlopuksi omien haltiahahmojen historia ja kauniit nimet ei kiinnosta kuin itseä ja teinityttöjä. Lopulta niihin kyllästyy itsekin. Se on vaihe, jonka suurin osa käy läpi.
Loviisa olet lahjakas ja selkeä kirjoittaja, älä hukkaa sitä tonttuihin ja historiselvityksiin. Riko kaava sivulla, lue vaikka Laura Lindstedin Sakset. Kirjoita jostain oikeasta. Historiaselvitys haltioista on kuin hakemus CV liitteenä, kukaan ei lue sitä.
