Kiitos palautteesta toverit! Pitäisi vaan antaa uskaltaa läpsiä useammin, koska itsellä on juurikin se ongelma, että menee liikaa tajunnanvirran puolelle. Pitäisi jättää muutama aihe kokonaan, koska niiden kanssa menee lähes aina mansikoiksi. Singulariteetteja ja kissoja ei ole tarkoitus ymmärtää, päähenkilö on päästään sairas. Toisin sanoen, tiedän kvanttifysiikasta yhtä paljon kuin muut perustallaajat. Pitäisi silti jättää ne kissat hiekkalaatikolle.
Kirjoitan nyt tarinaa, jossa on muiden kappaleiden välissä yhden päähenkilön ajatuksia, joista selviää rivien välistä toisen päähenkilön tarina. Ajatuskappaleiden henkilö on maanisdepressiivinen ja kärsii vieroitusoireista. Eli idea on, että siellä täällä on 2-3 sivun pituisia korkeatempoisia hengästyttäviä tekstejä, joissa on loppua kohden mahdollisimman korkea syke. Ylikierroksia kuvaan tekstiin upotetuilla pitkillä lauseilla, tässä tekstissä oli yksi sellainen, jota halusin testata, miten toimii.
Kuolema-kapple, siinä oli alunperin muutama lause ja sana, jotka poistin, ehkä olisi toiminut paremmin alkuperäisenä. Oli vaan K-18, sensuroin. Ja vähän muualtakin. Mutta olihan tuo aika satunnaista jargonia kyllä koko höpötys, otin silppu-osastolta tuon yhden lauseen takia pääosin.
En ole kirjoittanut teini-iän jälkeen, ennen kuin taas aloitin tammikuussa. (Jos ei blogeja lasketa). Menen nyt Oriveden verkkokurssille, ehkä siellä minusta ruoskitaan irti pahimmat maneerit, ennen kuin ehdin kehittää lisää, tosin vetäjä on Harri István Mäki, joka on pieraissut pihalle Kraaterin Lapset, että en tiedä mitä siitäkin seuraa. Nähtäväksi jää.