 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Adios, arvostelen nyt vaan yhden kappaleen.
"Minä säästyn eristysselliltä, mutta Paul ei. Vartija 16 kertoo minulle, että nuorukainen saa viettää eristyksissä ainakin kuukauden. Minunkin joutumiseni sinne on yhä hiuskarvan varassa, joten on parasta käyttäytyä. Oikeastaan on aivan yhdentekevää, missä vietän aikani ilman Paulia. Ja Vartija tietää sen varsin hyvin. Hän puhuu minulle kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Hän puhuu sellaiseen sävyyn, ettei Paulilla olisi minulle mitään merkitystä. Se on oksettavaa. Saan koko ajan hillitä itseäni hyökkäämästä Vartijan kimppuun. Minua hillitsee ainoastaan ajatus siitä, että hän todennäköisesti pieksisi minut pahaan kuntoon ja raahaisi minut kahleissa johonkin pimeään selliin koko loppuiäkseni. En halua tulla mukiloiduksi, vaikka eristysselliin joutuminen olisikin yhdentekevää."
Heitän sinulle ajatuksen: kun kerrot minäkertojan näkökulmasta, niin sinun ei tarvitse kovin usein toistaa "minä" sanaa, koska on selviö, että tekeminen kohdistuu "minuun"
"Säästyn eristysselliltä, mutta Paul ei. Vartija kertoo nuorukaisen joutuvan eristyksiin kuukaudeksi. Itse olen yhä hiuskarvan varassa, joten on paras käyttäytyä. Oikeastaan on yhdentekevää, missä vietän aikani ilman Paulia, ja vartija tietää sen. Hän puhuu minulle, kuin mitään ei olisi tapahtunut,kuin Paul olisi ollut merkityksetön. Se oksettaa. Saan hillitä itseni. Välissämme on ainoastaan ajatus; hän todennäköisesti pieksisi minut pahaan kuntoon, raahaisi kahleissa pimeään selliin. En halua tulla mukiloiduksi, en vaikka eristysselli olisi yhdentekevä."
Kun käytät "minä" ja "hän" sanaa jatkuvasti, se tuntuu alleviivaavalta, ja tekee kirjoituksesta naiivin.
Tekstissä on myös varaa tiivistää. Käytät ilmaisuja, joiden merkityksen voisi ilmaista selkeämmin ja lyhyemmin. Muokkasin siksi täysin mielivaltaisesti oman esimerkin, jos se kertoisi, mitä tarkoitan.
Kokonaan en jaksa/ehdi lukea, mutta toivottavasti tästä oli nyt apua, kun olet tänne ladannut ja palautetta varmasti toivonut:)
