 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kuten sanottu, niin aina kannattaa tarjota kustantajalle, mutta onko tämä todella hiottu niin hyväksi, kuin pystyt? Onko tämä aihe mihin haluat panostaa lukemattomia työtunteja? Ja ennen kaikkea, oletko henkisesti riittävän vahva vastaanottamaan hylsyt?
Suurin osa aivan loistavistakin kirjoista saa hylsyn sillä perusteella, ettei kirjan aihe ole myyvä. Onko sinun kirjasi aihe myyvä? Oletko miettinyt muutakin, kuin kirjoittanut tarinan alusta loppuun? Markkinointi, saatekirje yms?
Aloituksesta:
"Istuin mielisairaalan oleskelutilan suuren ikkunan edessä ja katselin ulos pimenevään iltaan. Katulamppujen loisteessa näki, miten harmaalta taivaalta sateli hiljalleen alas pieniä, valkeita lumihiutaleita, jotka tanssivat kauniisti tuulessa. Muistin hämärästi, miltä oli tuntunut, kun yksi sellainen oli pudonnut iholle tai kielen päälle ja, millaista oli ollut maata lumihangessa katsellen ylhäällä tuikkivaa tähtitaivasta. Ikkunalasista heijastui kuvajaiseni; vaaleat, pitkät hiukset, tatuoidut käsivarret ja kapleat kasvot. Ilmeenikään ei värähtänyt, mutta sisimmässäni hymyilin kenenkään huomaamatta. "
Jonkin asian tai tekemisen ei tarvitse aina liittyä johonkin, joskus ilta voi vain olla ilta.Tein alle yhden esimerkin, kun en muutoin osaa oikein selittää, esimerkki on tarkoituksella mahdollisimman minimalistinen:
"Istun ikkunan edessä, katson ulos iltaan. Katulamppujen loisteessa näen lumisateen, hiutaleet tanssivat tuulessa. Muistan kylmän iholla, jääkiteet kielen päällä. Haluan maata lumihangessa, katsella tähtitaivasta. Ikkunalasista heijastuu kuvajainen, ilmeeni ei värähdä, mutta sisimmässäni hymyilen."
Aloituksessasi kaikki on jotain: ikkuna on suuri, taivas on harmaa, lumihiutaleet pieniä ja valkeita. Se tekee tekstistä paikoin raskasta luettavaa. Kirjailijat välttävät yleisesti puurouttamasta tekstiä adjektiiveilla.
suuren ikkunan
harmaalta taivaalta
pieniä, valkeita lumihiutaleita
ylhäällä tuikkiva tähtitaivas
vaaleat, pitkät hiukset,
tatuoidut käsivarret
ja kapleat kasvot
pimenevään iltaan
tanssivat kauniisti
sateli hiljalleen
Muistin hämärästi
hymyilin kenenkään huomaamatta
---> eli huomaatko, miten kaikki on jotain?
Toinen kappale:
"Hämmentyneenä, mutta sitä ilmeelläni näyttämättä, käännyin katsomaan hoitajan kädellään viittomaan suuntaan. Olin hämmentynyt jo ylipäätään siitä, että hoitaja ilmoitti, että minulle oli tullut vieras. Kukaan ei koskaan käynyt luonani, enkä ollut puhunut kenenkään kanssa puoleentoista vuoteen. Kääntyessäni katsomaan hoitajan osoittamaan suuntaan näin etäämpänä miehen, joka oli pukeutunut kokonaan mustiin vaatteisiin ja, jonka katse oli kiinnittynyt minuun. Mies nyökkäsi minulle, kun katseemme kohtasivat, mutta minä en tuntenut häntä. En ollut koskaan aikaisemmin edes nähnyt häntä. "
Tein taas minimalistisen esimerkin:
"Käännyin katsomaan hoitajan viittomaan suuntaan. Olin salaa hämmentynyt; minulle oli tullut vieras! Kukaan ei käynyt luonani, en ollut puhunut ulkopuolisille puoleentoista vuoteen. Näin miehen, joka oli pukeutunut mustiin ja katse oli kiinnittynyt minuun. Mies nyökkäsi. Katseemme kohtasivat, mutta en tuntenut häntä. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt miestä. "
Käytin eri aikamuotoa, koska haluan aina tuputtaa salakavalasti nykyhetkeä "minä" kertojan kanssa.
Kahden ensimmäisen kappaleen perusteella - kirjoituksesi ei vielä yllä kustannustasolle. Kirjoitat selkeästi, mutta käytät silti liikaa täytesanoja sekä epätiivistä ilmaisua, joka todennäköisesti saa lukijan laittamaan kässärin sinne ö-pinoon.
Toiseksi, aihe voi olla myös suuri kynnyskysymys. On melkoinen klisee tuo huoneeseen ilmestyvä kumma tyyppi, jolle pitää luvata jotain. Kirjoituksen taso ei vielä kannattele kliseitä.
Oma-inhokkini on englanninkielisten nimien käyttäminen suomenkielisessä kirjoituksessa.
"Lopulta hoitajat saivat minut rauhoittumaan. Yksi heistä väänsi veitsen kädestäni ja he pitivät käsiäni aloillaan, kun lääkäri sitoi käsivarteni ympärille valkoisen siteen peittääkseen haavat. Minut nostettiin ylös ja talutettiin huoneeseeni. Tunsin itseni uupuneeksi, enkä vastustellut, kun hoitajat pukivat minut valkoiseen pakkopaitaan, joka oli ollut ylläni monesti aikaisemminkin. Nielin lääkkeet, jotka minulle syötettiin ja hoitajat auttoivat minut vuoteeseen. Katselin lasittunein silmin, miten huoneeni ovi suljettiin heidän perässään ja lukittiin ulkopuolelta. Jäin istumaan vuoteelleni ja heijasin itseäni edestakaisin hokien, ettei mikään ollut totta. Ettei mitään ollut tapahtunut. Väsyneenä nukahdin viimein levottomaan uneen. "
Sanoinkin tästä jo jollekin - mutta "minä" sanan hokeminen tekee kirjoituksesta naiivin kuuloista. Kannattaa opetella karsimaan silloin kun se on tekstille sopivaa. Minä-kertojan kanssa on selvää, että teko kohdistuu kertojaan ilman "minä" vahvistetta.
Esim:
"Lopulta hoitajat saivat rauhoittumaan. Yksi heistä väänsi veitsen kädestäni, ja he pitivät käsiäni aloillaan, kun lääkäri sitoi käsivarteni ympärille valkoisen siteen peittääkseen haavat. Minut nostettiin ylös ja talutettiin huoneeseeni. Tunsin itseni uupuneeksi, enkä vastustellut, kun hoitajat pukivat valkoiseen pakkopaitaan, joka oli ollut ylläni monesti aikaisemminkin. Nielin lääkkeet, jotka minulle syötettiin ja hoitajat auttoivat vuoteeseen. Katselin lasittunein silmin, miten huoneeni ovi suljettiin heidän perässään ja lukittiin ulkopuolelta. Jäin istumaan vuoteelleni ja heijasin edestakaisin hokien, ettei mikään ollut totta. Ettei mitään ollut tapahtunut. Väsyneenä nukahdin viimein levottomaan uneen. "
***
Kaipaat selvästi rohkaisua ja innostusta. Kirjoitatkin kohtuullisen selkeästi, olet kirjoitellut jonkinverran. Kyllä se näkyy. Kustannustaso on mielestäni lähes kaikkien saavutettavissa, mutta suurin osa ei vain jaksa nähdä vuosia tai vuosikymmeniä yrittämisen, oppimisen ja epäonnistumisen vaivaa, moni luovuttaa kesken, ennen kuin saavuttaa kirjallisen huippukykynsä. Mutta en halua valehdella innostuksen kannattelun takia, että tällä tekstillä olisi välttämättä mahdollisuuksia. Enkä usko, että olet vielä saavuttanut kirjallisessa ilmaisussa huippusi. Ainakaan aloituksen perusteella. Jos olisin sinä, valitsisin toisen aiheen, ja kirjoittaisin jostain muusta. Mutta se on toki myös vain minun mielipiteeni. Ainahan on mahdollista, että kustantaja on eri mieltä, ja aihe on hyvä.Se pitää myös aina muistaa, kaikkia ei voi miellyttää. Minä olen erityisen ankara tuomari, pidän vain harvoista kirjoista.
En missään nimessä halua, että lannistut palautteesta. Haluan, että jatkat, mutta näet, että tässä tekstissä on vielä työstämistä, ja aihekin voi olla sellainen, että se ei kauppaan päädy. Hyvä kirja ja kustannettu kirja on usein kaksi eri asiaa, koska kustantamo on liikelaitos, jonka tavoite on tehdä rahaa, ei kustantaa parhaita mahdollisia kirjoja aiheesta ja genrestä riippumatta.
Antaisin vinkin, lue Hemingwayta. Mies kirjoittaa niin minimalistisesti, että sitä kun lukee, niin ei jotain voi olla tarttumatta mukaan. Ja jos kirjoittaa hulluudesta, niin suosittelisin lukemaan kirjan Sakset loppupuoliskon. Se on oma suosikkini.
