Arvostelut käyttäjältä Taruh

No tätä runoa ei ole pilattu liiallisella pituudella! Teema on ehkä vähän paljon käytetty. Kun aloin funtsimaan runoa tarkemmin, niin kyllähän tämä aika makeita mielikuvia herättää. Mainio runo, mutta omaan makuuni liian lyhyt.

Mainio ja kepeä tarina. Viskisiepppo ja Jästipää mainitsevat hyviä pointteja tekstin hiomista varten, joten kannattaa kiinnittää niihin huomiota.

Itse kaipailin tähän vähän lisää draamaa. Murredialogi on jouheva ja mukava mauste, mutta koska stoorissa on mukana pomminhajuista uhkaa, olisin toivonnut Romppaselta enemmän tuskanhikeä ynnä muuta epätoivoa.

Koska koko tarina on unta, niin loppu ei sinänsä kyllä yllätä. Plussaa tulee siitä, että mainitset heti tarinan alussa, että "hän näki unta". Tarinat, jotka päättyvät fraasiin "...ja kaikki olikin vain unta", lässähtävät poikkeuksetta. Koska mainitset heti, että kyse on unesta, samanlaista lässähdystä ei tapahdu. Kertomuksen absurdius ja tunnelma osuvat kutiinsa.

Miksi trilogian, joka koostuu Sibeliuksen Kullervosta, Postinkantajasta ja tästä, nimi on Jänis-trilogia? Onko päähenkilön nimi Jänis vai liittyykö jänis jotenkin näihin kaikkiin osiin?

Päätösosa sai katsomaan kahta aiempaa osaa uudestaan. Styge muuttui tässä osassa jo aika traagiseksikin tyypiksi, jollaisena heppua ei parissa aiemmassa tarinassa nähnyt. Päähenkilö oli omahyväinen kuten aina, mutta muuttui tällä kertaa jonkinlaiseksi "pönkitän omaa egoani Stygen säälittävyydellä"-tyypiksi, jolla on myös tarve kiusata "kaveriaan". Pidin siitä, miten omituisiksi muutit päähahmot niin, että koko kokonaisuus muuttui samalla kertaa.

"Kyllä kaksi miestä voi, ihan noin vain, mennä sängylle vierekkäin pötköttelemään. Ainakin, jos oli uupunut elämästä. Minä väsyin, kun kuuntelin Stygen juttuja hänen tyhjänpäiväisestä ja mitättömästä maailmastaan"...... "Styge varmasti halusi, että kertoisin hieman kuinka päiväni oli kulunut. Minä mietin tänään vanhaa lastenlaulua, tätä 'Jänöjussin mäenlaskua'".

:D Pata kattilaa soimaa...

Erinomaisen kevyttä ja viihdyttävää luettavaa, jossa on hyvää tunnelmointia. Mielestäni päätösosa oli näistä kolmesta parhain, tässä oli jotain kieroa. Pääkaksikosta lukisi mielellään enemmänkin.

Huh, millaista settiä! :D Tylynpuoleinen kertomus, joka sopii kyllä tähän jännitys & toiminta-genreen. Tykkäsin tarinasi ideasta, vaikka grillikesteistä tuli jostain syystä todella vahvasti mieleen Brett Ratnerin ohjaaman leffan Red Dragonin alkupätkä, jossa Hannibal Lecter tarjoilee illallisvierailleen yhtä mielenkiintoista safkaa...

Tekstistä mainitsen sen verran, että kannattaa kerrata pilkkusääntöjä ja oikolukea tekstiä muutamaan otteeseen. Lauseet etenevät rivakasti, mielestäni liiankin. Lukijalle tulee joistakin kohdista mieleen, että ne ovat hätäisesti hutaistun oloisia. Jotkut lauseista ovat erikoisesti ja vaikeaselkoisesti kirjoitettuja. Lukija ymmärtää kyllä mitä haet takaa, mutta kannattaa selventää lauseita ja kiinnittää huomiota etenkin lauseenrakenteisiin.

-"Hän oli vielä silloin minun työkaveri, kaunis ja ilkeä ihminen. En tiedä kumpi piirre hänessä oli ollut koukuttavampi". Ensimmäisen lauseen sana "minun" on täysin ylimääräinen ja kummallinen, jätä se pois vaan. Työkaveri ja kaunis sekä ilkeä ihminen ovat mielestäni aivan eri asioita, jotka vaativat omat lauseensa. Jälkimmäisen lauseen loppu kaipaisi selvennystä. Kirjoitusmuoto voisi olla esim: -> "Hän oli vielä silloin työkaverini. Hän oli kaunis ja ilkeä ihminen. En tiedä, kumpi piirre hänessä oli ollut koukuttavampi: kaunis vai ilkeä".
-"Olin hetkeä aiemmin ehdottanut että alkaisimme tapailla, ja saanut pakit, ja mennyt punaiseksi kuin rapu, ja kaatanut autollani liikennemerkin". Tämä oli lause, joka meni ensimmäisellä lukukerralla yli hilseen ja jonka tajusin vasta kun luin tekstiä eteenpäin. Ongelmana on se, että lauseessa tapahtuu aivan liikaa kaikkea ja aikamuodot menevät sekaisin; osa tekstistä on tapahtunut menneisyydessä ja osa tapahtuu nykyisyydessä. Kerro asioita rauhassa vain, ole tarkkana aikamuotojen kanssa ja selvennä, mitä haluat kertoa. Kirjoitusmuoto voisi olla esim. -> "Olin ehdottanut hetkeä aiemmin, että alkaisimme tapailla. Sain pakit. Menin punaiseksi kuin rapu. Kaiken kukkuraksi kaadoin autollani liikennemerkin".
-"Olin onnekas uudelleen kun onnistuin kantamaan Annastiina-vainaan olkapäälläni alas kerrostalon pihaan ja autooni kenenkään kiinnittämättä asiaan huomiota". Alku "olin onnekas uudelleen" on kömpelö ja epäluonteva. Heitä veks tuo sana "uudelleen" ja korvaa sanalla "jälleen", joka tulee heti "olin" sanan jälkeen ennen sanaa "onnekas". "kun onnistuin kantamaan Annastiina-vainaan olkapäälläni alas kerrostalon pihaan": tässä kohdassa jää liikaa junnaamaan sanaa "olkapää" ja se sekoittaa muutenkin koko lausetta. Asia muuttuu selkeämmäksi kun ylimääräiset karsitaan pois, eli "olkapäälläni" vain pois ja lause toimii jo paremmin. "ja autooni kenenkään kiinnittämättä asiaan huomiota": ihmisen kantaminen ulos kerrostalosta ja sieltä autoon ovat eri asioita. Selvennä ajatusta. Lopullinen kirjoitusmuoto voisi olla esim. -> "Olin jälleen onnekas, kun onnistuin kantamaan Annastiina-vainaan alas kerrostalon pihaan ja sieltä autooni kenenkään kiinnittämättä asiaan huomiota".
-"Ei rikosta, ei ruumista, muistelin jossain salapoliisiromaanissa joskus päätellyn". Kummallinen lause, joka ei vaan toimi. Sanajärjestystä pitää muuttaa ja ajatusta täsmentää, esim. -> Muistelin, että jossain salapoliisiromaanissa pääteltiin, ettei rikosta ole ilman ruumista".
-"Tuttu naismyyjä katsahti vähän yllättyneenä, ehkä siksi että olin koko kesän kerta kerralta vain tervehtinyt ja kulkenut määrätietoisesti lihatiskin ohi". Tässä haet ilmeisesti takaa sitä, että jokaisella kerralla kun päähenkilö käveli lihatiskin ohitse, hän tervehti naismyyjää, muttei ostanut mitään? Jälleen tarvitaan helpommin ymmärrettävää kirjoitustapaa, esim. -> "Tuttu naismyyjä katsahti minua vähän yllättyneenä. Luulen, että se johtui siitä, että olin koko kesän ajan kulkenut lihatiskin ohitse ja tyytynyt jokaisella ohikulkukerrallani vain tervehtimään häntä".

Suosittelen lämpimästi sitä, että luet kirjoittamaasi ääneen, siitä olen oppinut itsekin kaikista parhaiten huomaamaan omia virheitäni. Mikä kuulostaa suussa luontevalta, on sitä myöskin kirjoitettuna. Koska tarina kulki niin nopeatempoisesti, jäin kaipailemaan enemmän kuvailuja. Kerro lukijalle miltä miljööt näyttävät, haisevat, mitä tunteita ne herättävät hahmoissa, miltä hahmot näyttävät, miltä vaikuttavat, miten puhuvat jne. Kuvailulla saa tekstin elävämmäksi. Malta tunnelmoida enemmän ja pyri yksinkertaisiin lauseisiin.

Tarinan idea oli siis ihan hyvä ja näppärä. Tykkäsin tekstissä esiintyvästä mustasta huumorista, mutta päähenkilö jäi aivan liian mystiseksi tyypiksi. Avaa päähahmon tarkoitusperiä enemmän niin lukijan on helpompi päästä hahmosta kärryille. Esim. kohtaus, jossa päähenkilö tappaa Annastiinan, tuntuu töksähtävältä ja omituiselta. Ilmeisesti hahmot tunsivat toisensa hyvin jos kerran riitelemään asti päätyivät? Leivänpaahdin tappovälineenä...hmm, murhaaja saa käyttää sitä sitten täysin voiminensa. Tärkein kysymys on kuitenkin se, mikä saa päähahmon murhaamaan Annastiinan ja syömään tätä? Olisi vähän epäuskottavaa, jos pakit, runneltu liikennemerkki ja kiristys (josta joutuu vielä maksamaan timanttikoruja - samalla hinnalla saisi vaikka uuden auton ja itse en tajua, mikä kolarissa niin kauheaa on ettei siitä voisi puhua muille, loppuisi samalla kiristyskin) saavat tappoaikeisiin asti...
Jännärin jännitystä lisää uskottavuuden lisäksi se, että lukija saa kysymyksilleen tyydyttävät vastaukset. Tässä tapauksessa päähahmon todelliset motiivit murhaan olisivat olleet ne.

Eiköhän tässä ollut kaikki, mitä tuli mieleeni. Kirjoittamisessa kehittyy kun jatkaa kirjoittelua edelleen ja tekee monenlaisia tekstejä, joten tsemppiä siihen! :)

Nonnih, uudistukset tekivät novellille terää!

Juoni on sama ja lauseet pääpiirteittäin myös, mutta kuvailet nyt enemmän hahmoja sekä hahmojen taustoja ja luot enemmän tunnelmaa. Helgan puhetyyli on muuttunut luontevammaksi.

Ainoastaan kohta "Olimme pakottautuneet tähän maailmaan" särähtää (joka on muuten myös siinä aiemmassa versiossa ja josta Jästipää onkin kommentoinut), kun sitä ennen olevat lauseet ovat imperfektissä. Aikamuoto olisi hyvä pitää samana koko tekstin ajan.

Muuten hyvää fiksailua! Ei sitten muuta kun uutta novellia kehiin! :)

Pidin tästä lyhyestä novellista. Alakuloista tunnelmaa on luotu hyvin ja tekstisi on eloisaa. Tarinan rakenne on myös oivallinen.

Siitä täytyy kyllä sanoa, että karsastan tekstiä, joka on muuten kirjakielellä kirjoitettua, mutta josta löytyy kuitenkin puhekielen (tai murteellisia) ilmaisuja. Tässä tekstissä ainoastaan sana "minä" on sellainen. Lopussa "mä" sana vaihtuukin yhtäkkiä "minäksi" ("kantaisivatko ne minua", "täytyihän minun tähän pystyä", "ensimmäistä kertaa aikoihin minulla oli itsevarma olo", "eikä minun enää tarvinnut tulla takaisin"), että neuvoisin pitämään kirjoitusasun samana koko ajan. Itse vaihtaisin sanan "mä" kokonaan sanaksi "minä", koska muu teksti on tosiaan kirjakieltä ja sana "mä" kalskahtaa.

Tarina oli mahtavan mukaansatempaavasti kerrottu, joten siksi harmittelin sen lyhyttä pituutta. Tätä olisi lukenut mielellään lisääkin! Enemmän kuvailua ja pikkuisen enemmän päähenkilön avaamista, niin avot!

Pidin tästä novellista. Tunnelmointi on hyvää ja dialogi tarinan ratkaisevassa asemassa. Tarinakaan ei ollut kovinkaan perinteinen, josta tulee ehdottomasti plussaa. 77 Kynttilää on novelli, josta löytyy moniakin mielenkiintoisia piirteitä.

Aluksi Touko. Annat vinkkejä siitä, minkä ikäinen hahmo voisi olla. Jos kumppanina on Helga, niin oletettavasti Touko on vähän vanhempi herra. Minusta oli siksi vaan jännä ratkaisu, että Touko pelaa videopelejä ja käy joogassa (stereotyyppisesti nuorempien ihmisten hommaa). Mutta mikäs siinä, ilmeisesti haluat antaa Toukosta nuorekkaan vaikutelman/ kuvan, että tämä haluaisi olla nuorempi.

Helgan hahmossa yllätyin loppuratkaisusta. Erikoista, että lähes kahdeksankymppinen ihminen haluaa eroa - mutta eihän sekään mitään mahdotonta ole.
Mietin vähän vaan Helgan repliikkien aksenttia. Naisen avausrepliikki on: "Min vituttaa toi sin joogahippelyi" mutta myöhemmin "sin"-muoto muuttuu "sinuksi" ("...sinua ymmärtämään", "muistaakseni sinut"). Jokin siinä töksähtää. Helgan puhetapaa voisi siis vielä vähän hioa.

Kerronta on selväpiirteistä ja ytimekästä. Tykkäsin ensimmäisestä kappaleesta, se oli jännä ratkaisu. Kuvailet hienosti Mustan Ritarin matsia lohikäärmeen kanssa. Olisin kaivannut pikkuisen lisää tunnelmointia sekä hyvien hahmojen avaamista, mutta menee se tarina näinkin.

Hyvä tekstinpätkä, jossa ajatus pysyy koossa, mutta jonka ideaa olisi voinut puida vähän enemmän esim. yhteiskunnan ja psykologian kautta.

Mielestäni viimeisen kappaleen olisi voinut jättää väliin, koska siinä ei tuoda juurikaan mitään uutta esiin. "Huohia" on makuuni liikaa. Yksi "huoh" riittää mainiosti. :D

Muuten kyllä hyvin kirjoitettu ajatelma, jota on helppo kompata.

Moikka!

Sibeliuksen Kullervo on letkeä tekstinpätkä, jonka luki vaivattomasti. Tarina eteni jouhevasti ja sen tempo oli hyvä. Loppuratkaisun kohdalla Stygen reaktioita jäi selaamaan vielä uudemman kerran.

Muutama kohta pisti silmään.
"kulttuuri keskusteluille" kirjoitetaan yhteen.

Sanajärjestys joissakin kohdissa, esim. "Jäin tuijottamaan esitystä, kokemaan sen" on pikkuisen epäselvä. Muodossa "Koin esityksen, kun jäin tuijottamaan sitä" voisi olla ehkä toimivampi? Tai sitten esityksen katsomisen ja kokemisen voisi kirjoittaa erikseen eri lauseille, koska nämä asiat ovat kuitenkin niin erilaisia.
"Vaikkei siitä pitäisikään, niin hän voisi kertoa sen" voisi olla selkeämpi esim. muodossa "Hän voisi vaikka kertoa, ettei pidä siitä".

Tarinan idea oli ok, mutta tekstiä voisi hioa vielä sutjakammaksi. Nyt se on aavistuksen verran jäykänoloista, mutta muuten kiinnostavasti kirjoitettua.

Sellainen pikkujuttu vielä, että jäin ihmettelemään Stygeä. Kuunteliko Styge päähenkilöä missään vaiheessa? Luulisi, että kun toinen puhuu Sibeliuksesta, klassisesta musiikista ja Kalevalasta, että toisen hoksottimet kertoisivat jossain kohtaa puhujan tarkoittaneen "Kullervolla" jotain muuta kun oletettua. :D

Tämä oli vähän epätavanomaisempi novelli. Tarina kulki mukavasti eteenpäin ja juoneen tupsahti loppuun mentäessä yllättäviä asioita. Suht toimivassa tekstissä on hieman humoristisempia kohtia (kuten lopun viimeinen lause - jotenkin hymyilytti ainakin minua), mutta novelli kokonaisuudessaan jätti hieman eriskummallisen fiiliksen.

Kirjoitusvirheitä en yleensä kauheasti bongaile ihmisten teksteistä (omissakin on jo ihan tarpeeksi kestämistä), mutta tällä kertaa silmiini hyppäsivät sanat "raha määrä" -> rahamäärä ja "oi joi" -> oijoi. Lisäksi kuudenneksi viimeisessä kappaleessa kohta "Ehdottomasti, minä sanon. Totta kai sinä menet nyt ja käyt hakkaamassa sen mulkun, joka on varastanut kaikki sinun kallisarvoiset pornosi! Totta helvetissä! Sinun pitää hankkia takaisin kaikki omasi ja voit aloittaa sillä, että annat sille paskiaiselle pienen opetuksen!" vaatii sanan "ehdottomasti" eteen ja sanan "opetuksen!" jälkeen repliikkimerkit (nämä "). Sitä kohtaa lukiessa meni nimittäin vähän ohi, että ajatteleeko päähenkilö sanoa vanhalle miehelle noin vai sanoiko hän niin. Selviäähän se seuraavista kappaleista, mutta ne merkit voisivat silti olla ihan näpsäkät :D.

Tekstissä kohta "myyjä hymyilee edelleen saatanan aurinkoisesti" kalskahtaa jotenkin. On vähän konstikasta kuvitella, miten hymyillään "saatanan aurinkoisesti". Toki päähenkilö on turhaantunut ja kärsimätön tuolla hetkellä, mutta joku vähän lievempi kirosana olisi sopinut tuohon kohtaan paremmin, koska päähenkilö ei ollut kiroillut aiemmassa tekstissä ja "saatanan aurinkoisesti" pamahtaa nyt turhan yhtäkillisesti ja voimakkaasti.

Yllätyin, kun mainitset lopussa, että päähenkilö on kaksikymppinen tyttö. Kuvittelin jostain syystä päähenkilön pojaksi ja n. 19-vuotiaaksi. Kerro nämä asiat mieluummin heti tekstin alussa, niin lukijan ei tarvitse pettyä kun päähenkilö ei osoittautunutkaan yhtään sellaiseksi kuin oli kuvitellut :D.

Tarinan miljöö on kyllä mielenkiintoinen. Pienen kaupungin kirkon lähettyviltä löytyy pornokauppa, jonka tavara on epävirallisemmin hankittua. :D

Jotkut kappalejaot toimivat vallan mainiosti, esim. se kohta, jossa päähenkilö tajuaa olevansa pornoliikkeessä. Osa kappaleista kaipailisi mielestäni vähän lisää tekstiä, näitä on esim. päähenkilön kierrellessä kirpputoria-kappaleet. Voisi sitä kirppistä kuvailla vähän enemmän kuin neljällä lauseella, nyt niistä kohdista jäi vähän hätäinen fiilis vaikka onkin hienoa, ettei teksti jää junnaamaan liian kauaa paikoillaan. Muutenkin kuvailun määrää voisi pikkuisen lisäillä.

Hahmoista sanon sen verran, että päähenkilö on kirjoitettu hyvin. Tästä saa melko selkeän vaikutelman ja päähenkilön ajatukset pornokauppaan astuessa ovat uskottavia, esim. kohta "Oijoi. Kaikki porno tällä hyllyllä on siistiä ja söpöä. Tämä varmistaa päätökseni siitä, että tämä on oikea hylly ja täältä minä aion jotain löytää. Voi kyllä".
Muista hahmoista: se on mielestäni okei, jos pornokaupan myyjä Larryineen on vähän enemmänkin kuin hämärä, mutta kauppaan tuleva vanha mies ei toimi, vaikka ymmärrän, jos tämänkin on tarkoitus olla omituinen. Vanhan miehen repliikit ovat vähän ontuvia ja jotenkin epäluontevia. Nämä repliikit kannattaa hioa persoonallisemmiksi ja ehkä hieman karskeimmaksi?

Teksti on hyvää, mutta dialogia voisi hioa pikkuisen luontevammaksi. Se kärsii tietynlaisesta jäykkyydestä. Oman tekstinsä ääneen lukeminen on oikeasti erinomainen neuvo kenelle tahansa kirjoittajalle, se auttaa harjoittamaan tekstistään soljuvampaa.