Mainio ja kepeä tarina. Viskisiepppo ja Jästipää mainitsevat hyviä pointteja tekstin hiomista varten, joten kannattaa kiinnittää niihin huomiota.
Itse kaipailin tähän vähän lisää draamaa. Murredialogi on jouheva ja mukava mauste, mutta koska stoorissa on mukana pomminhajuista uhkaa, olisin toivonnut Romppaselta enemmän tuskanhikeä ynnä muuta epätoivoa.
Koska koko tarina on unta, niin loppu ei sinänsä kyllä yllätä. Plussaa tulee siitä, että mainitset heti tarinan alussa, että "hän näki unta". Tarinat, jotka päättyvät fraasiin "...ja kaikki olikin vain unta", lässähtävät poikkeuksetta. Koska mainitset heti, että kyse on unesta, samanlaista lässähdystä ei tapahdu. Kertomuksen absurdius ja tunnelma osuvat kutiinsa.