Yön sirpaleet Hot

Olen Taruh:n kanssa täysin samaa mieltä, että kalskahtaa tuo mä-muoto, joka muuttuu kuitenkin. Jos sen käyttö kuuluu tiukasti tyyliisi, pidä se, mutta muutoin neuvon käyttämään minä-muotoa.

Jästipään lukemassa tekstissä päähenkilö lähti lentoon. Minun lukemassani henkilö oikeasti hyppäsi kuolemaansa. Joten pointsit siitä, että sait aikaan tällaisen lopun, jonka voi ymmärtää parilla eri tapaa.

Alussa ei ole mitään "omaasi", siinä on paljon puhkikäytettyjä fraaseja, joka latistaa tunnelmaa.

Pidin tästä. Aluksi pelkäsin, että kyse on henkilöstä, joka hyppää omaan kuolemaansa, mutta tässä lähdettiinkin lentoon. Tässä oli kiva positiivinen vire, joka herättää toivon ja lohdun tunteita. Minua ei häirinnyt, vaikka teksti ei ollutkaan kirjakieltä. Puhekielinen tyyli sopi tähän hyvin. Ehkä tämä olisi voinut olla hieman pidempi ja henkilön taustoja ja/tai motiiveja olisi voinut valottaa hieman enemmän. Kaiken kaikkiaan tässä oli hyvin luotu tunnelma ja hyvin kirjoitettua tekstiä, virheitä en bongannut kuin pari.

Pidin tästä lyhyestä novellista. Alakuloista tunnelmaa on luotu hyvin ja tekstisi on eloisaa. Tarinan rakenne on myös oivallinen.

Siitä täytyy kyllä sanoa, että karsastan tekstiä, joka on muuten kirjakielellä kirjoitettua, mutta josta löytyy kuitenkin puhekielen (tai murteellisia) ilmaisuja. Tässä tekstissä ainoastaan sana "minä" on sellainen. Lopussa "mä" sana vaihtuukin yhtäkkiä "minäksi" ("kantaisivatko ne minua", "täytyihän minun tähän pystyä", "ensimmäistä kertaa aikoihin minulla oli itsevarma olo", "eikä minun enää tarvinnut tulla takaisin"), että neuvoisin pitämään kirjoitusasun samana koko ajan. Itse vaihtaisin sanan "mä" kokonaan sanaksi "minä", koska muu teksti on tosiaan kirjakieltä ja sana "mä" kalskahtaa.

Tarina oli mahtavan mukaansatempaavasti kerrottu, joten siksi harmittelin sen lyhyttä pituutta. Tätä olisi lukenut mielellään lisääkin! Enemmän kuvailua ja pikkuisen enemmän päähenkilön avaamista, niin avot!