 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Huh, millaista settiä! :D Tylynpuoleinen kertomus, joka sopii kyllä tähän jännitys & toiminta-genreen. Tykkäsin tarinasi ideasta, vaikka grillikesteistä tuli jostain syystä todella vahvasti mieleen Brett Ratnerin ohjaaman leffan Red Dragonin alkupätkä, jossa Hannibal Lecter tarjoilee illallisvierailleen yhtä mielenkiintoista safkaa...
Tekstistä mainitsen sen verran, että kannattaa kerrata pilkkusääntöjä ja oikolukea tekstiä muutamaan otteeseen. Lauseet etenevät rivakasti, mielestäni liiankin. Lukijalle tulee joistakin kohdista mieleen, että ne ovat hätäisesti hutaistun oloisia. Jotkut lauseista ovat erikoisesti ja vaikeaselkoisesti kirjoitettuja. Lukija ymmärtää kyllä mitä haet takaa, mutta kannattaa selventää lauseita ja kiinnittää huomiota etenkin lauseenrakenteisiin.
-"Hän oli vielä silloin minun työkaveri, kaunis ja ilkeä ihminen. En tiedä kumpi piirre hänessä oli ollut koukuttavampi". Ensimmäisen lauseen sana "minun" on täysin ylimääräinen ja kummallinen, jätä se pois vaan. Työkaveri ja kaunis sekä ilkeä ihminen ovat mielestäni aivan eri asioita, jotka vaativat omat lauseensa. Jälkimmäisen lauseen loppu kaipaisi selvennystä. Kirjoitusmuoto voisi olla esim: -> "Hän oli vielä silloin työkaverini. Hän oli kaunis ja ilkeä ihminen. En tiedä, kumpi piirre hänessä oli ollut koukuttavampi: kaunis vai ilkeä".
-"Olin hetkeä aiemmin ehdottanut että alkaisimme tapailla, ja saanut pakit, ja mennyt punaiseksi kuin rapu, ja kaatanut autollani liikennemerkin". Tämä oli lause, joka meni ensimmäisellä lukukerralla yli hilseen ja jonka tajusin vasta kun luin tekstiä eteenpäin. Ongelmana on se, että lauseessa tapahtuu aivan liikaa kaikkea ja aikamuodot menevät sekaisin; osa tekstistä on tapahtunut menneisyydessä ja osa tapahtuu nykyisyydessä. Kerro asioita rauhassa vain, ole tarkkana aikamuotojen kanssa ja selvennä, mitä haluat kertoa. Kirjoitusmuoto voisi olla esim. -> "Olin ehdottanut hetkeä aiemmin, että alkaisimme tapailla. Sain pakit. Menin punaiseksi kuin rapu. Kaiken kukkuraksi kaadoin autollani liikennemerkin".
-"Olin onnekas uudelleen kun onnistuin kantamaan Annastiina-vainaan olkapäälläni alas kerrostalon pihaan ja autooni kenenkään kiinnittämättä asiaan huomiota". Alku "olin onnekas uudelleen" on kömpelö ja epäluonteva. Heitä veks tuo sana "uudelleen" ja korvaa sanalla "jälleen", joka tulee heti "olin" sanan jälkeen ennen sanaa "onnekas". "kun onnistuin kantamaan Annastiina-vainaan olkapäälläni alas kerrostalon pihaan": tässä kohdassa jää liikaa junnaamaan sanaa "olkapää" ja se sekoittaa muutenkin koko lausetta. Asia muuttuu selkeämmäksi kun ylimääräiset karsitaan pois, eli "olkapäälläni" vain pois ja lause toimii jo paremmin. "ja autooni kenenkään kiinnittämättä asiaan huomiota": ihmisen kantaminen ulos kerrostalosta ja sieltä autoon ovat eri asioita. Selvennä ajatusta. Lopullinen kirjoitusmuoto voisi olla esim. -> "Olin jälleen onnekas, kun onnistuin kantamaan Annastiina-vainaan alas kerrostalon pihaan ja sieltä autooni kenenkään kiinnittämättä asiaan huomiota".
-"Ei rikosta, ei ruumista, muistelin jossain salapoliisiromaanissa joskus päätellyn". Kummallinen lause, joka ei vaan toimi. Sanajärjestystä pitää muuttaa ja ajatusta täsmentää, esim. -> Muistelin, että jossain salapoliisiromaanissa pääteltiin, ettei rikosta ole ilman ruumista".
-"Tuttu naismyyjä katsahti vähän yllättyneenä, ehkä siksi että olin koko kesän kerta kerralta vain tervehtinyt ja kulkenut määrätietoisesti lihatiskin ohi". Tässä haet ilmeisesti takaa sitä, että jokaisella kerralla kun päähenkilö käveli lihatiskin ohitse, hän tervehti naismyyjää, muttei ostanut mitään? Jälleen tarvitaan helpommin ymmärrettävää kirjoitustapaa, esim. -> "Tuttu naismyyjä katsahti minua vähän yllättyneenä. Luulen, että se johtui siitä, että olin koko kesän ajan kulkenut lihatiskin ohitse ja tyytynyt jokaisella ohikulkukerrallani vain tervehtimään häntä".
Suosittelen lämpimästi sitä, että luet kirjoittamaasi ääneen, siitä olen oppinut itsekin kaikista parhaiten huomaamaan omia virheitäni. Mikä kuulostaa suussa luontevalta, on sitä myöskin kirjoitettuna. Koska tarina kulki niin nopeatempoisesti, jäin kaipailemaan enemmän kuvailuja. Kerro lukijalle miltä miljööt näyttävät, haisevat, mitä tunteita ne herättävät hahmoissa, miltä hahmot näyttävät, miltä vaikuttavat, miten puhuvat jne. Kuvailulla saa tekstin elävämmäksi. Malta tunnelmoida enemmän ja pyri yksinkertaisiin lauseisiin.
Tarinan idea oli siis ihan hyvä ja näppärä. Tykkäsin tekstissä esiintyvästä mustasta huumorista, mutta päähenkilö jäi aivan liian mystiseksi tyypiksi. Avaa päähahmon tarkoitusperiä enemmän niin lukijan on helpompi päästä hahmosta kärryille. Esim. kohtaus, jossa päähenkilö tappaa Annastiinan, tuntuu töksähtävältä ja omituiselta. Ilmeisesti hahmot tunsivat toisensa hyvin jos kerran riitelemään asti päätyivät? Leivänpaahdin tappovälineenä...hmm, murhaaja saa käyttää sitä sitten täysin voiminensa. Tärkein kysymys on kuitenkin se, mikä saa päähahmon murhaamaan Annastiinan ja syömään tätä? Olisi vähän epäuskottavaa, jos pakit, runneltu liikennemerkki ja kiristys (josta joutuu vielä maksamaan timanttikoruja - samalla hinnalla saisi vaikka uuden auton ja itse en tajua, mikä kolarissa niin kauheaa on ettei siitä voisi puhua muille, loppuisi samalla kiristyskin) saavat tappoaikeisiin asti...
Jännärin jännitystä lisää uskottavuuden lisäksi se, että lukija saa kysymyksilleen tyydyttävät vastaukset. Tässä tapauksessa päähahmon todelliset motiivit murhaan olisivat olleet ne.
Eiköhän tässä ollut kaikki, mitä tuli mieleeni. Kirjoittamisessa kehittyy kun jatkaa kirjoittelua edelleen ja tekee monenlaisia tekstejä, joten tsemppiä siihen! :)
