Arvostelut käyttäjältä lentokykysi

Runoon sisältyy paljon mikä rytmittää runon mukaista tunnetta. Rakennan kuvaa runon aineksista, sitä se on, syvästi moraalista. Hyvä runo.

Minun pitää pyytää anteeksi lukijoilta tekstissä esiintyviä lukuisia virheitä, jotka haittaavat lukemista ja näin uskon saavat jopa johtaa lukemisen keskeyttämisen .
Jorma Rouhiainen 29.7.2016 21.37
Minä olen, se monet tietäväkin olen sana sokea. Tarvitsen apua tekstin viimeistelyssä ja olen saanutkin. Oikolukijalla oli kiireitä ja minulla kova hinku saada runo valmiiksi, ajatuksien katsella uusin silmin, kuin olisin halunnut potkasta runoa, uuden tieltä. Runosta tuli torso ja se meni syvälle aiheuttaen häpeän tunteen ja lopettaminen kävi mielessä, siis kirjoittamisen. Olen nöyrä tekeleeni edessä. Ottaisin sen tässä muodossa pois, jos se on mahdollista.

Mainio tarina joka piti mielenkiinnon yllä, keskeiseen tarinan ytimessä pysyen, nuoren miehen epävarman sekulisuuden tulkintaan onko vai ei ilmeet eleet kutsuja. Hieno keksintö oli heijastaa lasinkautta kokemistansa. Epävarmuus kokemuksen puute saa lukijan sympatian. Lopusta tarttui lukijan haaviin mielestäni kohtalaisen kokoinen kiitos, oli lause tiedostamaton vai tiedostettu lause pisti hyvin pakettiin tämän kertomuksen:
En syödessäni äidin tekemää kurkkuvoileipää. Erotiikka on peli, johon en ollut vielä valmis. Tässä sitä meillä on kansalainen, joka osaa ajatella ja tulkita tunne maailmaa. Kiitos

Kuka pysäyttää pysäkille postiauton Eino Leinon päivänä. Pysäkillä heilutetaan
käsiä. Tänä päivänä elävä runoilija on kuskina. Hän on päättänyt ajaa ilman pysähtymisiä ja hiljentämiltä piipahtaa kuolleen runoilijan luona, haudalla. Onkohan tämä artikkeli päätynyt, häiritsemään kuolleiden ikuista rauhaa, kun se uskoakseni on rikkumaton? Ajatus herää. Kaikki on puutetta yllätyshyppyjen suorittamisen tai paremmin luovan näköalan puutteesta.
Nuo sanat ja ajatus tuoksui voimakkaana lukiessa runoa. Se siitä. Vakavasti runon kehittely etenee aitoon ihmettelyyn. Ei pisteen pistettä, eikä mitään välimerkkejä. Ei pysäkin pysäkkiä. Hidastaa ei tarvitse, kun ajaa tarpeeksi hiljaa.
PS. Olette varmaan merkille panneet minä toimin eri tavalla kuin hyvä arvostelija, joka näkee runon tekniset viat ja osaa apua ja ohjailua antaa tullakseen paremmaksi kirjoittajaksi. Minun tapani on olla lukijan asemassa ja niiden tuntemusten kautta syntyy minun tulkintani runosta. Toivottavasti kynäni lisänä, osaan antaa, jotakin edes lastuja huoneen pitämiseksi lämpimänä. Olosuhteet merkitsevät paljon.

Kuinka paljon olet ajatellut alkua. Alku on runon lukijan taivasportti tai helvetin. Minun se jätti viileäsi. Ja sitten. Kaipasin aiheen mukaista rytmiä ja kynäsi todellista jälkeä. Omaperäinen luonneruno ei tarpeeksi tullut esille, tämä jäi mielipiteekseni, haukkaat runollasi lukijaa jalkaa niin, ettei hän jaksa jalkojen lisäksi käyttää päätään, runosta muodostaa tulkintaa. Pari esim. Ymmärtääkö kukaan, mitä haluan sanoa? Annetaan lukijan ymmärtää omalla tavallaan. Tämä kävi minunkin mielessä runon tässä kohtaa, mutta jättäisin lauseen pois.
Toinen. Joessa virtaa kuningasvesi, joka sulattaa siltojen teräsperustat pois. Kuningasvesi sijasta käyttäisin jotain muuta sanaa. Kuninkaan valta on vähentynyt nykyihmiselle. Joten minä ajattelen: juoksemisen, sänkyyn kaatamisen - sinä käytät vuoteeseen - kuningasveden, lehden kuolinilmoitukseen, oleva vierasta kutoa minun, villaista runopipoa. OLEN runossa sisällä tai ulkona, tekisi mieleni sanoa, parantamisen varaa jää runoon.
Otan vielä yhden asian esille, runon loppu on minun mielestä hyvä. Sanotaan, lopussa kiitos seisoo.

zogcZ

Runo mielestäni istui hyvin pimeää keskiaikaan, pahan vallasta. Ehkä usko ja uskonnollinen vaikutus ihmisiin, oli pelko ja vaihtoehtoinen elämä mahdotonta. Miksi sijoitan runo etäälle ajastamme, jota menneenä voi sanoa: No jaa he eivät olleet kehittyneitä, eikä heillä ollut hajuakaan demoratasta. Toisaalta paha josta me olemme osallisia. Kun tiedotusvälinet kertovat viattomien kuoleman kohtaamisesta mielessämme tuntemukset laimenee. Paha on siis voimissaan ja lisännyt valtaansa.
Mielestäni välinpitämättömyys toisen ihmisen ajatusten on laimentunut kiihtyvällä tahdilla. Siitä että pidämme toisinajatteleva on tyhjää vain, on maailma vähemmän kuin kukon askeleen päässä. Tämä nousee pelosta sitä mukaan mitä lähempänä reunaa olemme ja ihmiskunta seisoo kuilupartaalla, huomatessa miten hauras onkaan maa jalkojen alla. Kuka haluaisi seistä eturivissä. Se missä ihmiselle oli kasvamassa ihmissydän on se muuttunut kovaksi ja sitä ruokitaan ajatuksilla minä olen keskiössä ja minä pidän hauskaa ja nautin. Tämä kaikki vahvistaa pahan valtaa häiriötilanteessa.
Runosi herätti näitä ajatuksia. Joten se mielestä toimi ainakin minulle. Saat varmasti monta puolto ääntä lukijoilta. Ja vielä .Palautteen otos saisi olla runsaampi. Ainakin heille jotka kirjoittavat omista lähtökohdistaan lukijoille. Paljon on heitä jotka kirjoittavat itselleen ja valaisevat runovalolla elämäänsä.
Tähän on hyvä lopettaa ja jatkaa runon käänteiselle puolelle runokuvia. Kun me käännämme sivua siellä on toisenlainen maailma johon eivät pahan käskyt ulotu.

9.39

Katulasten elämä on käsittämätöntä, kovaa ja usein raakaa, joten heistä harva selviää nauttimaan sellaista elämää kuin meille on luonnollista.
Runon ansiot ovat hyvä riimitys, sana valinnat, jotka istuvat leppoisina ja makoisasti valittuina. Runo ei tavoita sitä rujoutta mikä sisältyy katulasten elämään. Vierastan loppua. Siis kaiken kaikkiaan onnellinen loppu, mutta viimeinen kappaleen kauneus on itsestäänselvyys, joka pakenee mielestäni sitä todellisuutta mikä on katulasten tilanne. Tartuin sisältöön. Koen runosi, on toive ei todellisuus.
Sinä osaat kuljettaa lukijaasi niin, että hän menee sisälle runoon ja ottaa kokemuksesta kiinni. Tässä tapauksessa minussa nousi vastareaktio ja olin vihainen itselleni, että puutun runoilijan oikeuteen ilmaista ajatuksia.

Runoista jäi mukava tunnetila, sekoittuessa omaan kokemuksen se täytti erään omakohtaisesti koetun, juhannuskuvan. Juhannukseen aivan kuin upposi (liekö ollut syvän järven kokemus) veneellä yksin sousin, rauhan syntyessä siitä yksinäisestä olotilasta jota tunsin täyttävän voimakas kiitollisuuden tunne, että saa kokea rauhan, oli ottanut vastaan ilman että olisin sitä tunnetta hakenut. Olin lähtenyt mustasukkaisena yksin soutamaan järvelle. Olin lausunut itselleni monta kertaa mene pois sinä virheellisten liikkeiden synnyttäjä. Sehän ei sovi. Minä olen vapaa, vapaana aion pysyä. Yksin sousin siis keskelle järveä. Viipyilin tuon rakkasi nousevan tunteen kanssa, airojen koskettaessa kevyesti veden pintaa.
Olin tuossa samaisessa onnentilassa kuin veden kääntyessä molempia kylkiä hyväilleen ja vähitellen palautuessa yhtenäiseksi peiliksi, kuin runosi uusien lukijoiden kokemukseksi runosta. Kaunis hyvin sisävoimainen ja luonnon ollessa esillä keskeisesti, tuntuu kuin runo kuljettaa rauhaa mukanaan, sitä rauhaa jota olemme vailla.

Kiitos runostasi. Tähtiä hieman putosi, kun kuvat oli vanhahtavat usein käytetyt, kuitenkin niin vaikuttavat, siinäpä ristiriita.

Mitä tämä on? Vain otsake on eri kuin runossa: Odotan. Odotan vastausta. Minulla ei ole mitä sanottavaa, näiden kahden runon liittämisestä toisiinsa. Tai on kuitenkin?
Tähän runon on erilainen tulkinta kuin Odotan runosta. Ei painostava. Hetki kyllä. Äänettömyys. Askeleet. Ääniä jotka tulevat sisältäpäin. Odotan, runon painostavuus tunne tuli suljetusta ovesta. Kun ei tiedä onko sanat sittenkään ainoastaan sisällä tai ulkona.
Minun on muistutettava se teksti, jota kirjoitan on hyvin spontaania, tässä ja nyt. Ollen enemmän lukija kokijan, kuin arvostelijan harakan varpaita tai pyrstösulkia riippuen mikä paikka jää kiinni. Joten arvioidessa runoa, arvion itseäni. Parempikin kirjoittaja, olen sanasokea ja kirjoitan siitä huolimatta. Sokealla voi olla sanottavaa. Sokeakin kana jyvän löytää. Harakkakin osaa lentää. Lisää asiasta Mielipiteet/virheet söi miestä.

PS. Oliko tämä oikea paikka tuoda runosta riippumattomia asiaa esille? Kirjoitin mitä kirjoitin. Lukija on aina oikeassa, silloin kuin hänelle syntyy vuorovaikutus runoon, sitä tapahtuu ja me kirjoitamme runoja saadaksemme tämän vuoropuhelun kommentoinnin arvoiseksi. Mitä avoimemin ja rehellisemmin kirjoitamme, sitä lähempänä me olemme voittoa, kuten jääkiekkoja on maalia.