Polkupyörä nojaa aitaa vasten
vanha mutta kelvollinen
matka on katkennut kesken
nousee mieleen muistot
palasen maiseman sylistä
kuin kultajyvän kielellä
Mennyt ei mitään paina
se on kevyttä rantahiekkaa
polkupyörän jäljet katosi
ei pyörä, se on kuusen alla
luvatta kotoa poissa
hieman kaiveli ja märät puntit
kaikki tuo unohtui
kun kuuli soiton alkaneen
sulosoinut ilmojen halki tavoitti
sydämeni sykki romantininen
sitähän satumaa ja Taipale oli
koetin varjella kieloa kädessä
teki mieli soitaa kelloa
ei ollut rahaa kuin yhteen juoman
sen tarjoisin kylän kauneimmalle tytölle
jonka veisin vihille kun siihen luvan saisin
olin hiipimässä tassilavalle takakautta
kengät ja housun pelkäsin kastuva lisää
hiekkaa oli lahkeiden taitoksissa
olin sillan alla tukirakenteissa
kun käteni lipesi
Pyhäjärven tyyntynyt pinta rikkoutui
pääni löin kiveen ja naapurin isäntä
nosti minut rannalle ja örisi jotain:
Olet sinä sellainen sahveeri että
kelpasit meidän Maijallekin
onko ambulanssi soitettu
vai meni pyhäpuku pilalle
sinä kasvat vielä pituutta
kyllä sinusta mies tulee
Sumussa näin Taipaleenkin
portailla vilkuttavan
olin kivusta huolimatta
satumaisen onnellinen
en saanut tanssittaa
kylän kauneinta tyttöä
enkä mennyt hänen kansaan
naimisiin
Talutin pyörää kuin kunnon
kavaljeeri
oli kielojen aika
tanssilavalta kuului musiikkia
ei Taipaleen satumaata
poimin kimpun kieloja
heille joita rakastin
nostin pyörän olkapäälleni
hymyn valossa joka minua odotti
kuljin kohti onneani
ei satumaata
talo neljälle
piha elämälle
