 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kuka pysäyttää pysäkille postiauton Eino Leinon päivänä. Pysäkillä heilutetaan
käsiä. Tänä päivänä elävä runoilija on kuskina. Hän on päättänyt ajaa ilman pysähtymisiä ja hiljentämiltä piipahtaa kuolleen runoilijan luona, haudalla. Onkohan tämä artikkeli päätynyt, häiritsemään kuolleiden ikuista rauhaa, kun se uskoakseni on rikkumaton? Ajatus herää. Kaikki on puutetta yllätyshyppyjen suorittamisen tai paremmin luovan näköalan puutteesta.
Nuo sanat ja ajatus tuoksui voimakkaana lukiessa runoa. Se siitä. Vakavasti runon kehittely etenee aitoon ihmettelyyn. Ei pisteen pistettä, eikä mitään välimerkkejä. Ei pysäkin pysäkkiä. Hidastaa ei tarvitse, kun ajaa tarpeeksi hiljaa.
PS. Olette varmaan merkille panneet minä toimin eri tavalla kuin hyvä arvostelija, joka näkee runon tekniset viat ja osaa apua ja ohjailua antaa tullakseen paremmaksi kirjoittajaksi. Minun tapani on olla lukijan asemassa ja niiden tuntemusten kautta syntyy minun tulkintani runosta. Toivottavasti kynäni lisänä, osaan antaa, jotakin edes lastuja huoneen pitämiseksi lämpimänä. Olosuhteet merkitsevät paljon.
