 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Runoista jäi mukava tunnetila, sekoittuessa omaan kokemuksen se täytti erään omakohtaisesti koetun, juhannuskuvan. Juhannukseen aivan kuin upposi (liekö ollut syvän järven kokemus) veneellä yksin sousin, rauhan syntyessä siitä yksinäisestä olotilasta jota tunsin täyttävän voimakas kiitollisuuden tunne, että saa kokea rauhan, oli ottanut vastaan ilman että olisin sitä tunnetta hakenut. Olin lähtenyt mustasukkaisena yksin soutamaan järvelle. Olin lausunut itselleni monta kertaa mene pois sinä virheellisten liikkeiden synnyttäjä. Sehän ei sovi. Minä olen vapaa, vapaana aion pysyä. Yksin sousin siis keskelle järveä. Viipyilin tuon rakkasi nousevan tunteen kanssa, airojen koskettaessa kevyesti veden pintaa.
Olin tuossa samaisessa onnentilassa kuin veden kääntyessä molempia kylkiä hyväilleen ja vähitellen palautuessa yhtenäiseksi peiliksi, kuin runosi uusien lukijoiden kokemukseksi runosta. Kaunis hyvin sisävoimainen ja luonnon ollessa esillä keskeisesti, tuntuu kuin runo kuljettaa rauhaa mukanaan, sitä rauhaa jota olemme vailla.
Kiitos runostasi. Tähtiä hieman putosi, kun kuvat oli vanhahtavat usein käytetyt, kuitenkin niin vaikuttavat, siinäpä ristiriita.
