Arvostelut käyttäjältä lentokykysi

Tärkeä huomio ja hyvin rakenettu kokonaisuus. Olen itse kokenut pieninen asioden tallentaessa silmänräpäutuksen jälkikuvana tuovan hyvän ja rauhallisen olon. Suuret asiat kun esim. kääntäessä lehden sivua, siinä paljas asiallimen otsake sllä silmänräpäytyksellä nousee ristiriitainen tunne, hyvä etten se ollut mimä, joka on ollut onnettomuudessa tai mielipiteen takia kidutettu.

Ps. On pakko sano, oletko huomannut runo on nousussa?

On kaksi kysymystä. Jo otsikko sen sanoo ei ole ppelkää fysikkaa. Mielen maisemaa. Siinä voi käydä miten tahansa. Mielenmaisemaassa.
Päättämättömyyttä.

viimein putoaa... Vastaan kolmospisteelle Syliin... Tulihan sanottu jotain positiivissa. Rehellisesti en tiedä mitä sanoa.

Ensiksi, olet oikeassa samoin kuin: sinä sen sanoit. Runo ei ole runoilemista se on myös meidän yhteisen matkan hyväksi ponnistelua niin että, jakaisimme me jolla on ylimäärin kohtuulisen paljon. Sillä älykkyyni riittää ymmärtämään: Tulvien, maanjäristyksen ja ilmastomuutos vievän kodin ja sekä miljoonat lähtevät kotiseudulta vaeltamaan. On parempi oppia antamaan kuin joutua ryöstetyksi. Poikkeusoloissa nousee johtoon Yksinvaltiaat jolloin ihminen jaetaan kylmästi

1 tarpeellinen perii maan
2 tarpeeton + poistetaan

Kenen on tämä maapallomme? Kenen kanssa sen jaamme?

Freud kuvaa hyvin nykyihmistä. "Näyttää aivan ilmeiseltä, että ihmiset yleensä käyttävät vääriä mittapuita, hamuilevat itselleen valtaa, menestystä ja rikkautta, ihailevat niitä, jotka siinä ovat onnistuneet, ja väheksyvät elämän todellisia arvoja. Mutta kaikki tällaiset yleistävät arvostelmat ovat vaarallisia, sillä näin uhkaa unohtua ihmisten maailman monenkjrjavuus ja inhimillisen sielunelämän vivahteikkuus.

On syytä pitää mielessä ilmasto muutokset. On menty raja yli jos jatkamme samalla olemme nousseet aineellisen hyvinvoinnin vuorelle, olemme unohtaneet kuinka kivaa oli leikki autoilla ja hallita sitä unohtaen se on tekninen vehje
joka joutuu leikistä pois, kaatopaikalle . Tytöt leikkivät nukeilla. Näemme kauniit on maisemat, mutta olemme päätyneet umpikujaan. Tunne me hallitsemme kaikkea, minä olen kaikkivoiva murenee. Astuu pelko tilalle, pakokauhu ja pakokauhu valtaa mielen. Ja kun umpikujasta on vain yksi pakotie. Käy kuin pienemässä mitta kaavassa on tapahtunut discossa. Vahvat polkevat heikommat jalkoihinsa. Ja alastulossa naisia kuolee nuket käsivarsille.
Mielestäni yksi tärkeä asia on viisas jakaminen. Runossa on mietitty nykyistä ahneuden kulttuuria ja lyhytnäköisyydestä olemme samaamieltä.

Syvemmälle olisi voinut mennä. Salmiakki olisi väkevältä saanut maistua.

Luin ensin riimitetyn runo sen jatkoksi asiaruno. Laittoi miettimään niiden suhde runouteen yleensä. Runo on runoa vaikka ei sitä heti kohta omaksi ottaisi. Runot eivät ole kirja kirjahyllyyn kirjoitettu kamaa, runo on vietävä kaduille ja kujille toreille, puiston. Laskettava puiston penkille runoteos ja kun ohikulkija istahtaa penkille, runoilija tai runon ystävä kysyy saanko lukea runon. Voi kuinka romanttista. Sitäkin. Siinä se on runon ydin. Puuttuvat sanat kielikuvat ja lukijan olemuksesta lähtevä laulu. Runo ja laulu ovat kuin paita ja peppu. Molemmat ovat keskeisesti rytmin lumoissa. Intohimoisia. Parempi lopettaa ennekin lähtee vanha mies puistonpenkille runojen kanssa.

Mielestäni runosi on asia runo. yksi sana sai minussa hämmästyneeksi - mitä tuli sanottua – lorinaa.
Puro tietenkin lorisee vaikka ei itse sitä kuule noin. Minä kuulen lorinaa kun vesi hiljaa valuu kylpyammeeseen. Vain ajankohtaisuus kuuma kesä jäi puuttumaan. Nämä on mieleeni nousseita mielikuvia.
Olkoon niillä oma arvonsa, kuin pysähtyneessä junassa virkansa puolesta kontitorin keränä paparit ja nyt juna jatka matkaa.

Riimin onnistut tekemän monta kertaa onnistuneesti. Säilytit keveänotteen lähes loppuun asti. Viimeinen säkeistö mielessäni rakensin eritavalla. Saa mennä, Ei ollut mitä minä ajattelen runoilijan roolista. Ei ollut runoilija innoissaan niin kuin vappukulkueessa ajatus nousee joukossa marssivan runoilijan mieleen, miksi kannan joukossa lippua ja hän tuntee sen heti sillä hetkessä ajassa. Joku minun jälkeen tarttuu tähän varteen kiinni ja runoilija selkä suoristuu. Runokin voi olla lippu joka kaivetaan naftaliinista ja runoilija tuntee laskeutuva lipun g voiman. Runoilija ottaa lipun käsiinsä ja hän näkee mielikuvina runoja liimattuina runoilija vartaloon ja salamat välähtelevät. Tuntui oudolta viedä runoilija urheilukentälle. On ilta jo ja vain vanha runoilija ajattelee noin.
Ajassa liikkuva runosi tuli säkeistössä esiin oikean aikaan. Kiitos.

ps

Aika ei pysätynyt runossa.

Koiran omistajana minäkin hurahdin runoon ja päätin kiitoksen kohteelle lausua runon. Pää kallallaan Rose kuunteli runoa ja jo toisella rivillä häntä heilui. Joten saimme runosta mehua kuumaan päiväämme, kuvaannollista liikettä elämän. Kiitollista mieltä.

Hei

Hyvä, hyvä ensimmäisellä rivillä vastaväitteet nousivat mieleen, kun ruisleipää söisi ilman voita. Pakko se on sanoa, että murusiksi joutui leipäpala minunkin hampaissani. Minun mielestäni maailmassa pitää, olla jotakin johon tarttua, asioihin ja ihmisiin empaatisesti. Tai ehkä mielestäni,tuntuu vain siltä, että runoilija yleistä hieman liikaa pistää neulalla, saa toisen kirkaisemaan. Miksi aloitin hyvä, hyvä sanomalla, ehkä siksi että runossa mukana iso totuus, mutta ikävä kyllä, selkäpuoli totuudeksi. Kun mielestäni yleistät liikaa. Niin tietenkin. Pitää syödä leipää, että jaksaa etsiä ja hakea totuuden siementä.
Mielestäni runoa ei rytmitetty hyväksi, ainoastaan jättämällä rivin päät vapaksi ja aloitamalla rivit isolla kirjaimella. Hakiessa runoon oikeata rytmiä, kaikkia keinoja tulee käyttää, luvallisia ja luvattomia etsiessä pukua johon alastoman pukisi.

Ei sitä jokainen ole saanut noin hyvä kasvualustaa, kuin tässä runossa saa ja pyyhkäise kuin lempeä tuuli, kiitollisuudeksi elämälle. Noin vain osaa hän kirjoittaa, joka on kokenut elämän riemu ja yhteyden noihin käsiin, jotka ovat osanneet Hoitaa puutarhan kukoitavaksi.

Tämä runo tuo, mieleeni vähemmän katkeruutta, vihaa, kateutta, enemmän rakkautta. Kukat loistamaan elämän puutarhoihin.

Runo muodostuu kuvista taivaan ja maan välillä. Keinussa on pitkälti narua, keinun kaari on pitkä ja loiva se hetkin hukkuu silmistä, mutta ei hätää Runo maalaa kauniit pilvet ja tunnen niiden uuden muodon. Siinä se keinu onkin, pysähtyy luen sisältä samanlainen. Tunnen pienoista pettymistä, mutta runomatka oli kuitenkin arvokas, miksi sinä moitit sillä olet itse muuttunut liiankin kansa, eikö olisi aika rauhoittua. Mutta kun katsoin pilveä, se muuttui. Sinä et nähnyt pilven sisälle. Olet oikeassa minä en tiedä, katsomalla sen pintaa en nähnyt mitä se oli sisältä. Ja uskomalla runoilija tietää. Neljä tähteä siitä että Sinä tiedät…


Väää järjestys. Tekevälle satuu. oikeesti. valitan että joudut lukemaan . marmauksen pariin kertaan. len kuitenkin miettinyt ja anan 5 tähteä. ei siksi että virheestäni annan. annan anssosta.

Pari kysymystä jotka jäivät mieleen. Runo osoitin mielipiteeseen. Ei raha kasva puissa. Eikä sitä voi puusta veistää. Kylläkin isommat rahat tehdään puun massasta. Joten sillä tarkkaan katsoen on vain paperipussin arvo. Ja jatketaan kun on alkuun päästy, raha on siirtynyt muoville ja jotta raha olisi arvoltaan lähelle nollaa, pitää sanoa muovipaska on tuhoamassa meriämme. Kun liika arvostettu rahan keräilijä ei kerran hankitusta luovu vaan helpolla hankittu helpommin pitää saada. Ei luonto menosta tykkää.

Joten hyvinvointi on yhteinen asiamme. Ei rahalla saa asioita kuntoon vaan tasaisella arvolla eli tasa-arvolla ja syntymällä antajan iloon, joka säilyy vieläkin kun raha on menetetyt arvonsa