Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moikka Korppu!

Tässä on jaotain sellaista omituista, johon harvoin törmää. Pidät loppuun saakka pimennossa mikä se on. Enkä kyllä olisi uskonut tai kuvitellut sen olevan tuuli. :)

Mielestäni kolmoispisteet kuuluuvat dialogiin, ei kerrontaan. "Se on tosi sellanen, paha.".

Jollain tavoin itse lasket irti pakokauhusta ja pelosta. Se vähentää tekstin uskottavuutta. Ehkä tuo "Kurjinta on, kun se yllättää ulkona." on tästä hyvä esimerkki. Mielestäni joku välillä ulkona se yllättää... Tai jotain vastaavaa. Eli tuo krja sana pilaa paljon. Se syö jännityksen. Olisit voinut luoda mielikuvaa, että sen kanssa ollaan ulkona, ja sitten tulee nokkaan.

Yhtä kaikki. Kirjoitat todella hyvin, enkä koeta väkisin etsiä virheitä. Voisit kirjoittaa jotain juonellisempaa. Sinulla todella olisi siihen lahjoja! :)

Kiutos!

Moikka usva!

Tarina saa tässä osassa merkityksen! Alkuun hieman tuskastun, mutta puolenvälin paikkeilla tarina saa merkittävän käänteen ja uuden suunnan! Pidän tavastasi kirjoittaa. Se on selkeää ja helposti luettavaa!

Lempilapseni täytesanat.
"...takaisin kylään päin.".
Jos kirjoittaisit vain takaisin kylään, niin tulisiko lukijalle mielikuva, että kuljettaisiin poispäin kylästä? :D

Kolmoispisteet kuuluvat dialogiin, eivät kerrontaan. Esimerkki.
"Rynnäkköön! mies karjui ja loikkasi poterosta viittoen muita mukaansa. - Tappakaa ne viim..., konekiväärin suihku pyyhkäisi miestä rintaan, ja hän kaatui mutaiselle tantereelle suu edelleen huutoon vääntyneenä.".
Eli tuossa kolmoispisteet kuvaavat, että lause jää vaiheeseen.
"Todella, täällä ollaan…". Mitä ne tuossa kuvaavat? :D

Sanajärjestys:
"...ja alkaa muovata yhdessä äitinsä kanssa siitä kapeita levyjä.".
"...ja alkaa muovata siitä kapeita levyjä yhdessä äitinsä kanssa .".
Eli subjekti, predikaatti, objekti, tapa, paikka ja aika.
Tuossa alkaa on tekijä eli subjekti (viittaa häneen), muovata on toimi eli predikaatti, siitä on tekemisen kohde eli objekti (viittaa saveen) ja yhdessä äitinsa kanssa on tapa miten.

Yksi pikku ilmaisujuttu.
"...monen tunnin ajan.".
"...useiden tuntien ajan.".
Mieti, oliko tuossa tolkkua.

"Hän on parantaja, yhtälailla tärkeä heimon selviytymiselle kuin Kaukovaltakin. Kaukovallan hoitaessa suhteita näkymättömään maailmaan Päivyt hoitaa sairastuneita ihmisiä maan päällä. Häntä kutsutaan viisaaksi vaimoksi, sillä hänellä on parannuskeino miltei kaikkiin tilanteisiin, missä henki tai suuttunut esi-isä on vallannut kehon ja sairastuttanut ruumiin.".
Mahtavaa! Hieno filosofia ja syy tauteihin! Mahtavasti puettu sanoiksi! Hyvää työtä! :D

Hetken jo mietin, meneekö koko tämä osa töiden opettelun kertomiseen ja päivittäisistä askareista jauhamiseen, mutta sitten tuot riivaavat henget ja epäilykset mukaan. Hyvä konflikti, joka luo jännitettä ja kuljettaa tarinaa uusille urille. Tähän loppuu tylsyys :D

Pilkuista.
"Tönäisen poikaa kylkeen ja nauraen jatkamme työskentelyä.".
Jos ja sanalla erotetaan rinnasteiset päälauseet, joilla ei ole yhtenäistä tekijää, kuuluu ennen ja sanaa olla pilkku.
"Tönäisen poikaa kylkeen, ja nauraen jatkamme työskentelyä.".
Eli tönäisen on minä ja nauraen on me, eli yhteistä jäsentä ei ole. Jos taas olisi näin.
"Tönäisen poikaa kylkeen ja nauraen jatkan työskentelyä.".
Tällöin molempien lauseiden yhteinen jäsen on minä, joten yhteinen jäsen on, eikä pilkkua tarvita.
Sama juttu tässä.
"Ilmeeni on pölmistynyt ja Päivyt nauraa sanoen:...".
Tuohon ja sanan eteen kuuluisi pilkku, sillä ilmeeni on minä ja Päivyt on hän. Ei yhteistä jäsentä, joten pilkku.

Pidän Kaukovallan hahmosta! Hyvä! Myös nimet ovat mainioita! :D

Täytteistä.
"Minä suostun. Ja niin opetukseni alkaa.".
"Minä suostun, ja opetukseni alkaa.".
"Kätemme tahmaantuvat ja meidän onkin pestävä ne läheisessä, kylmävetisessä purossa.".
"Kätemme tahmaantuvat ja pesemme ne läheisessä, kylmävetisessä purossa.".

Juoni etenee mukavasti. Alussa oli tiettyä pitkittämistä ja askareiden kuvailua, jotka olisi voinut tunkea yhteen tiiviiseen kappaleeseen, mutta sitten alkaa tapahtua.
Uskomukset, tavat, perinteet, henget ja merkitys olemiselle. Uuden oppiminen ja loppuun hyvin organisoitu romahtaminen! Hyvä!

Kiitos!

Moikka Karvamattonen!

Juoni tuntuu olevan Sinulla hyvin hallussa, ja dialogit sekä taustat ja henkilöt selkiytyvät mukavasti. Loit viime osassa Melvinille tehtävän, ja hieman harmitti, että se ei juuri edennyt tai selkiytynyt...jos ei sitten tuo uskalias punapää liity jotenkin aiheeseen ;)

Noukin yhden kankeahkon pätkän tekstistäsi.
"Normaalisti Edith olisi käskenyt Melviniä jäämään kotiin, olisi yrittänyt vieroittaa häntä paholaisesta, mutta nykyään nainen ei olisi pystynyt siihen. Nainen oli liian väsynyt ja nälissään voidakseen huolehtia Melvinistä yhtään sen enempää kuin tuonakin aamuna oli yrittänyt.".
Tästä muutama juttu. Pilkut, predikaatin toisto ja sanavalinnat ja -järjestys.
"Normaalisti Edith olisi käskenyt Melviniä jäämään kotiin, yrittänyt vieroittaa häntä paholaisesta, mutta nyt nainen ei enää pystynyt siihen. Hän oli liian väsynyt ja nälissään voidakseen huolehtia Melvinistä enempää, kuin oli aamulla yrittänyt.".
Eli erinomainen sisältö. Toteutus hieman ontuu, kuin olisit hieman hätäillyt, sillä novellin alku oli paremmin kirjoitettu.

Täytesanoista.
"...nimenomaisia ystäviä...".
Nimenomaisia? Miksi ei vain ystäviä?
Ja samaan liittyen.
"Ja hänen ystäviksi luullut nuoret olivat tottuneet siihen...".
"Ja hänen ystävänsä olivat tottuneet siihen...".
Eli kirjoita vain pakollinen, älä koeta "perustella" lukijalle asioita liikaa. Luot tuon mielikuvan "ystävistä" ja "syrjäänvetäytyvyydestä" jo aikaisemmin, eli älä kertaa ja perustele sitä liikaa.

Tuossa kun kysyt, että "Mitä sulla on seuraavaksi?", niin painat enteriä, kuvailet koulujärjestelmää, ja vasta sitten vastaat kysymykseen. Tuo kuvailu katkaisee hyvän dialogin turhaan. Annan vaihtoehdon.
""Melvin, mitä sulla on ensimmäisenä? Pitäisi olla kaksoistunti, mulla on ainakin psykologiaa ja Maxilla pitäisi olla jotain matemaattista", Liam sanoi ja katsahti nopeasti Maxiin, joka nyökkäsi hyväksyen. Uusi kahden kuukauden jakso oli alkanut, ja Liam halusi tietää, oliko päässyt Melvinin kanssa samaan ryhmään.
"Psykologiaa", Melvin totesi vakavana, ja katsoi tummilla silmillään Liamia intensiivisesti. Hän olisi saanut pelkällä katseellaan toisen kertomaan, mitä tämä tunsi ja ajatteli. Tai sitten hän olisi vain saanut jalat tutisemaan ja lopulta pettämään alta.
Eli jos kuljetat dialogia, niin kuljeta dialogia ja ujuta kuvailu lyhyenä osaksi sitä. Pidä keskustelu pääosassa, kuten teet tuon siinähän minä olen hyvä kommentin jälkeen.

Vielä hieman turhan kirjoittamisesta.
Alkoi soimaan on soivat, lähti kävelemään on käveli jne.

Ensimmäisessä osassa juoni eteni vain pikkuisen, mutta silti enemmän, kuin nyt :D Nyt kuitenkin tuo punatukkainen tyttö herätti tunnetta ja ajatuksia! Hyvä!
Toivoisin juonen etenevän vielä nopeammin, mutta tarina n toki Sinun :D

Kiitos!

Moikka TarraLeguaani!

Olet taitava kirjoittaja! Luot sekavan mielikuvan ja paljon ajateltavaa lukijalle!

Ihan ensin silmään pistelee nuo rivivälit, eli sellainen normaali, kenties totuttu, kappalejako puuttuu. Itse en kenties jättäisi tyhjää riviä kerrtonnan ja dialogien välille.
Annan esimerkin.
"�Ei Ricky uskalla�, Joffreyn pilkkaava ääni kohosi taas piinaamaan. Hän ei ollut varmasti ikinä sanonut mitään positiivista.

Ricky pyöritteli päätään. Hän oli väsynyt.

Vaalea nainen ilmestyi oviaukkoon ja nyökkäsi nuorelle miehelle. Oli vihdoin hänen vuoronsa. Hän oli joutunut odottamaan jo toista tuntia tuossa ahtaassa odotushuoneessa suuren seurueensa kanssa.

Ricky nousi ylös. Hän hengitti syvään ja kohensi ryhtiään. Oli aika tehdä jotain.".
Tai sitten seuraavasti:
"�Ei Ricky uskalla�, Joffreyn pilkkaava ääni kohosi taas piinaamaan. Hän ei ollut varmasti ikinä sanonut mitään positiivista.
Ricky pyöritteli päätään. Hän oli väsynyt. Vaalea nainen ilmestyi oviaukkoon ja nyökkäsi nuorelle miehelle. Oli vihdoin hänen vuoronsa. Hän oli joutunut odottamaan jo toista tuntia tuossa ahtaassa odotushuoneessa suuren seurueensa kanssa. Ricky nousi ylös. Hän hengitti syvään ja kohensi ryhtiään. Oli aika tehdä jotain.".
Eli mielestäni tuo rivitys ja kappalejako olisi hitusen selkeämpi.

Kirjoitat:
"Ricky painoi päänsä alas ja kuunteli itsevarmuutta nakertavia sanoja.".
Tämä on hyvä. Kuitenkin se on aivan novellin alussa, jolloin ainakin minä olen tarkimmillani :D Ehdottaisin seuraavaa:
"Ricky painoi päänsä ja kuunteli sanoja, jotka nakersivat hänen itsevarmuuttaan.".
Eli mietin, voiko päätä painaa muuallekin kuin alas?

Pilkkujuttu.
"Eikö yksi elämä riitä, psykiatri mietti, ja risti sormensa.".
Kahta rinnasteista päälausetta, jotka ja sana erottaa, ei pilkuteta, jos niillä on yhteinen tekijä (tässä tapauksessa psykiatri.
"Eikö yksi elämä riitä, psykiatri mietti ja risti sormensa.".

En ollut ihan varma, enkä vieläkään ole, että onko päähenkilö hullu, jota psykiatri auttaa. Tällainen mielikuva minulle jäi, mutta en osannut liittää dialogia ja tapahtumia mihinkään isompaan kokonaisuuteen, eli juoni jäi irralliseksi.

Kaikesta huolimatta osaat todella luoda mielikuvia ja tarinaa! Hyvää työtä!

Moikka Karvamattonen!

Annan nyt ehkä kovaa kritiikkiä, sillä en ole Sinusta aikaisemmin kuullut. Tarkoitukseni ei ole Sinua lytätä. Tarinasi on hyvä ja kirjoituksesi selkeää! Sinulla on tarinankerronnan taito! Haluan kuitenkin selkeästi antaa oman mielipiteeni, joten älä ota siitä itseesi, ja jos olet erimieltä kanssani, se ei haittaa! Jatkaa vain omaa tekemistä! :D

Alku on tärkeä, ja erityisesti ensimmäinen virke kannattaa lukea monta kertaa.
Kirjoitat: "Melvin Webster käveli tummassa kangastakissaan pitkin New Yorkin katuja, syysviiman puriessa ikävästi poskia.".
Ajatukseni: "Melvin Webster käveli pitkin New Yorkin katuja tummassa kangastakissaan. Syysviima pureskeli ikävästi poskia.".
Tuo ensimmäinen antaa kuvan, että Melvin kävelee siellä takin sisällä :D Ja kun ensimmäinen lause on niin pitkä, niin ajattelin, että luettavuuden kannalta piste olisi parempi kuin "puriessa" - ilmaus.

Monesti ihmiset sortuvat kuvailemaan henkilöitä, ja usein nämä kuvailut venyvät kappaleen mittaisiksi. Sinä et! Hyvä! Sekoitat kuvailun kerrontaan! Mahtavaa! "Haroessaan tummia hiuksiaan poika mietti,...". Tuo kertoo paljon! Ei kaikkea, mutta riittävästi lukijan mielikuvaavarten! Hyvä!!!

Unohtaa menneet. Jos sanot menneen, niin kyseessä on yksi iso tapahtuma (tai pieni), joka halutaan unohtaa. Menneet taas viittaa kaikkeen aikaisempaan, jota lukijan ei tarvitse tietää. Riittää, kun lukija tietää, että taustalla on ollut kaikenlaista, jonka lukija haluaisi unohtaa.

Omituista :D Kirjoitat sekä hyvin, että huonosti. Aaltoillen. Kerroin aikaisemmin, kuinka olit kuvaillut hyvin. No...
"...lähes koskaan...". Miksi lähes? Puhuttiinko siis joskus? Ja kun joskus siis puhuttiin, niin mitä puhuttiin? Ja jos kerran puhuttiin, niin miksi ei keskustelua voitu jatkaa?
Miksi ei vain ei puhuttu koskaan? Paljon vähemmän herättää kysymyksiä, sillä jos seuraavaksi kuvailet, mitä Melvin tietää.

Sanajärjestys.
"...alkoi hän kävellä taas aikaisenpaa nopeammin ja pääsi pian...".
"...hän alkoi taas kävellä nopeammin ja pääsi pian...". Jätin myös täytesanan aikaisempaa, sillä jos kirjoitat että nopeammin, niin kyllä lukija ymmärtää, että ensin on menty hitaammin.

Täytesanoista ja turhan kirjoittamisesta.
"Melvin kysyi katse maassa ja vasta saatettuaan kysymyksensä loppuun, käänsi...".
"Melvin kysyi katse maassa ja kysyttyään käänsi...".
Huomaat varmaan mitä tarkoitan :D
Toinen esimerkki: "...peittämään kasvojaan, alkaen kävellä kohti kotinaan toimivaa taloa.".
Ajatukseni: "...peittämään kasvojaan ja käveli kohti kotiaan.".
Eli lähti kävelemään on käveli, alkoi kulkea on kulki jne.
Vielä ihan pikkuinen juttu...sitten keskityn juoneen :D
"...ennenkuin Herransa...".
"...ennen kuin hänen Herransa...".

"Kuten aina kun noin tapahtui, nytkin pojan silmäkulmista valui lämpimät pisarat poskille, ei tosin vettä kuten ihmisillä, vaan verta.".
Tämä on todella hyvä! Mahtava mielikuva! :D

"Melvin totesi kylmällä äänensävyllään...".
"Melvin totesi kylmästi...".

"...sytytti itselleen tupakan.".
No kenelle muulle kuin itselleen? :D

Hyvää saagaa! Kenties tulevan pohjustusta olisi voinut olla enemmänkin. Mistä hän lähtee etsimään kohdettaan , ja miksi juuri sieltä?

Yhtä kaikki! Hyvä ja mielenkiintoinen aloitus! Päähenkilö vaikuttaa toiminnantäyteiseltä, joten jään innolla odottamaan kunnon tappelua! :D

Kiitos!

Moikka Pegasos!

No nyt on ajatuksia herättävä runo. Mietin pitkään otsikon merkitystä teokseen ja tulin siihen tulokseen, että kyseessä täytyy olla omakohtainen, negatiivinen kokemus kyseisen ammattiryhmän toimitiloissa. :D

Olet saanut luotua merkittävän vastenmielisen tunnelman hygieeniseen miljööhön. En tiedä onko se hyvä vai huono, mutta sillä ei ole väliä.

Runo vaikuttaa melko hätäisesti laitetulta, ja mielestäni olisit voinut ulkoasua miettiä hitusen pidempään, sekä tekstin jaksotusta. Ja tuolla tarkoitan, että kenties samanmittaiset säkeet, eli tiivistämällä tai lisäämällä säkeen olisi saanut rytmitettyä runoa.

Kaiken kaikkiaan, kaikessa vastenmielisyydessään, runo on mielestäni hyvä! Annat ajatuksia ja luot ällöttävän tunnelman!

Kiitos!

Moikka blackflower!

Haha! :D Noin voi oikeastikin käydä! Aiheesta on itseasiassa tehty sellainen minielokuvakin, jossa perhe kiirehtii häihin, ja kaikki menee reisille. Lopulta käy ilmi, että he ovat viikon etuajassa! :D

Pidän tavastasi kirjoittaa! En puutu äidinkielellisiin seikkoihin, sillä korjattavaa ei juuri ollut. Joitain pieniä kankeuksia, mutta ne eivät häirinneet lukemista.

Juonellinen seikka sellainen, että kun näin jälkikäteen asiaa miettii, niin ehkä olisi ollut sykäyttävämpi lopetus, jos päähenkilö olisi lopulta päässyt töihin, ja siellä joku olisi todennut, että mitä nyt vapaapäivänä täällä teet. Sillä tuon bussista poistumisen ja luovuttamisen jälkeen minulla tuli sellainen tunne, että nyt on varmasti kyseessä vapaapäivä. Jos matka olisi jatkunut töihin, niin jokin toinenkin loppuhuipennusmahdollisuus olisi säilynyt.

Kiitos hauskasta piristyksestä päivään!

Moikka Mesaalia!

Älä missään tapauksessa ota tätä palautetta liian raskaasti! Sinä kirjoitat hyvin ja selkesti! Aihe on ahdistava, ja kuvaat tapahtumat raa'an yksinkertaisesti ja karusti!

Vierastan kaunokirjallisessa tekstissä numeroiden käyttöä. 17-vuotias näyttää kauniimmalta muodossa seitsemäntoista vuotias.

Kirjoitat: "...mies painoi kämmenensä hänen huulilleen ja katkaisi jo alkavan huudon.".
Ajatukseni: "...mies painoi käden hänen suulleen estäen häntä huutamasta.".
Eli jos miehen kämmen painetaan tytön huulille, niin siinä peittyy paljon muutakin, kuin huulet :D Eli hieman outo mielikuva tuosta syntyi. Lisäksi mielestäni alkava huuto on turhaa pitkittämistä, sillä lukija kyllä muodostaa tuosta oikean mielikuvan. En tiedä oletko samaa mieltä huomioista :D

Mietippä myös seuraavaa.
Puku, josta tuli mieleen vs puku, joka toi mieleen.

Älä käytä kerronnassa lainausmerkkejä. Tuo lauseesi toimii erinomaisesti ilmankin.

Vältä aina turhan kirjoittamista.
"...joista alkoi veri valua maahan.".
"...joista veri valui maahan.".
Eli alkoi valua on valui, alkoi juosta on juoksi, lähti kävelemään on käveli jne.

Sinulla on tuolla myös pari ajatusviivaa, jotka korvaisin pilkuilla.

Aina, kun kirjoitat jotain, lue kirjoittamasi itsellesi ääneen, tai ajatuksella hiljaa. Mieti, onko jokin lause tai virke niin sujuva, kuin haluaisit sen olevan. Ja jos ei, niin koeta vaihtoehtoista tapaa sanoa se.

Yhtä kaikki. Synkkä ja hyvin rakennettu novelli vailla toivonkipinääkään. Pidän suorasta tavastasi kirjoittaa, ja vaikka annoinkin ankaraa kritiikkiä, niin Sinun täytyy huomioida, että minulla ei ole tietoa, minkälaisella asteikolla luokkanne novelleja on arvosteltu. Ja en yhtään ihmetele, että olet saanut hyvän arvosanan! :D

Pidin!

Kiitos!

Moikka N.P.Aldery!

Pahoittelen palautteen viivästymistä, kohtasin pienen aikakapeikon.

Isoimpina asioina jäivät mieleen mielenkiintoinen maailma ja erikoiset henkilöhahmot, joista oli jopa hieman hankala kertoa, kumpi oli päähenkilö. Juoni jäi vajaavaiseksi, mutta eipä tuolla niin väliä!

Kirjoitat "Hän nojasi kyynärpäällään käsinojaan ja kämmenellään poskeensa.".
Tässä on mielestäni turhaa selittelyä. Ei ole väliä millä osalla nojataan mihin.
Kenties parempi voisi olla "Hän nojasi laiskasti apukuljettajan oven kädensijaan.".
Tiedetään heti missä ollaan, eikä sillä, onko kämmen poskea vasten vai rystyset, ole mitään merkitystä. Anna lukija itse luo mielikuvan.
Tätä kannattaa miettiä aina kun kirjoittaa, eli mitä minun on pakko sanoa? Mitä voin jättää sanomatta ja millä ei ole väliä lukijan kannalta? Lukija ei tykkää, että häntä pidetään tyhmänä, ja liiallinen pikkutarkkuus mielikuvien maalailussa antaa sellaisen kuvan.

Kirjoitat "...uhkarohkeus survoa edellä ajavan eteen aina kun oli mahdollista.".
Tuo loppu on jotenkin omituinen. Itse lopettaisin ...aina, kun se oli mahdollista. Tai ...aina kun mahdollista. En osaa nyt poimia tuosta mitään erityistä virhettä, mutta se ei vain jotenkin osunut silmään oikein.

Ylioppilaselämä? Yliopistoelämä? Lukiolaiselämä? Opiskelijaelämä?

Liiankaan on huono sana. Kovinkaan olisi parempi, ja tuossa yhteydessä, jossa sitä käytät, käyttäisin ihan perusmuotoa kovin. Kovin pitkään en pysty...

Mieti tarkkaan, miten sanot jonkin asian.
Kirjoitat "He saapuivatkin suuren jonon peräksi, joka jatkui silminkantamattomiin.".
Ajatukseni "He saapuivat silmänkantamattomiin jatkuvan jonon hännille.".
Eli tuossa yhteydessä tuo -kin pääte tarkoittaa, että he olivat menossa jonnekin, mutta saapuivatkin jonnekin muualle.

Keskity siihen, kuinka sanot asiat. Kirjoita mahdollisimman yksinkertaisia, subjekti, predikaatti, objekti lauseita ilman turhia lauseenvastikkeita.

Juoni ei hirveästi etene vielä. Minulle jäi paljon kysymyksiä, kuten miten siivoaja liittyi mihinkään, mikä koulu oli kyseessä, miksi he olivat koulussa jne. Miljöö avautui valtavasti kiertotiekaahailun aikana! Hyvä! Maailma vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta siitä pitäisi tietää enemmän. Sinulla maailman ulkomuoto tuntuu olevan todella hyvin mielessä!

Jatkoon juonta enemmän, eli hieman raota sitä, mitä tulee tapahtumaan tai mikä lähtee kuljettamaan lukijaa eteenpäin.

Kiitos!

Moikka Miira!

Ihan alkuun pahoittelut, että palautteen saaminen on kestänyt näin kauan. En sitä enemmän selittele, mutta näin vain on.

Todella ahdistavan tunnelman ja miljöön olet luonut. Ja jos se on se, mihin pyrit, niin onnittele itseäsi! :D

Minulle tulee mielikuva perheväkivallan hallitsemasta kodista, jossa pieni ihminen koettaa taistella selviytyäkseen, ja jota äiti rohkaisee parhaansa mukaan. Todella surullista ja samalla todellista.

Todella lämmin tunne tulee myös runon toivosta, joka tuntuu olevan miltei koko runon kantava voima, siltä se ainakin jälkeenpäin tuntuu.

En ole varma vaativatko runot noita välimerkkejä, kuten kaksoispisteitä jne, mutta mielestäni ne voisi jättää myös pois.

Kiitos tunteita herättävästä runosta!