Äidin kaulan ympärille oli sidottu köysi,
jonka pää oli merimiessolmulla talossa kiinni
Kodiksi sitä kutsuttiin, mutta talo se oli
Äidin jalassa oli nilkkapallo,
ja nilkkapallossa kettingillä kiinni toinenkin:
Pieni, sinisilmäinen, viaton
Öisin he pelkääviksi yökyöpeleiksi muuttuivat,
yön jälkeen aamukasteeseen hukkuivat
Paeta halusivat, mutta juostessa köyden ote voimistui,
henkeä salpasi ja äidin ajatuksista tuli harmaata utua
Pieni, sinisilmäinen, viaton usein itki
ja silloin äidin haljenneiden huulien välistä pulppusi tarinoita
merestä, tuulesta, rakkaudesta
Niistä tuo pieni eli, voimaa sai
Iltaisin äiti tuutulaulua lauloi,
syliinsä sulki ja suukon otsalle painoi,
pienen korvat kämmenillään peitti,
jottei niihin tuon talon hirveydet kantautuisi
Aina lupasi:
"Vielä jonain päivänä on parempi."
