 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Karvamattonen!
Juoni tuntuu olevan Sinulla hyvin hallussa, ja dialogit sekä taustat ja henkilöt selkiytyvät mukavasti. Loit viime osassa Melvinille tehtävän, ja hieman harmitti, että se ei juuri edennyt tai selkiytynyt...jos ei sitten tuo uskalias punapää liity jotenkin aiheeseen ;)
Noukin yhden kankeahkon pätkän tekstistäsi.
"Normaalisti Edith olisi käskenyt Melviniä jäämään kotiin, olisi yrittänyt vieroittaa häntä paholaisesta, mutta nykyään nainen ei olisi pystynyt siihen. Nainen oli liian väsynyt ja nälissään voidakseen huolehtia Melvinistä yhtään sen enempää kuin tuonakin aamuna oli yrittänyt.".
Tästä muutama juttu. Pilkut, predikaatin toisto ja sanavalinnat ja -järjestys.
"Normaalisti Edith olisi käskenyt Melviniä jäämään kotiin, yrittänyt vieroittaa häntä paholaisesta, mutta nyt nainen ei enää pystynyt siihen. Hän oli liian väsynyt ja nälissään voidakseen huolehtia Melvinistä enempää, kuin oli aamulla yrittänyt.".
Eli erinomainen sisältö. Toteutus hieman ontuu, kuin olisit hieman hätäillyt, sillä novellin alku oli paremmin kirjoitettu.
Täytesanoista.
"...nimenomaisia ystäviä...".
Nimenomaisia? Miksi ei vain ystäviä?
Ja samaan liittyen.
"Ja hänen ystäviksi luullut nuoret olivat tottuneet siihen...".
"Ja hänen ystävänsä olivat tottuneet siihen...".
Eli kirjoita vain pakollinen, älä koeta "perustella" lukijalle asioita liikaa. Luot tuon mielikuvan "ystävistä" ja "syrjäänvetäytyvyydestä" jo aikaisemmin, eli älä kertaa ja perustele sitä liikaa.
Tuossa kun kysyt, että "Mitä sulla on seuraavaksi?", niin painat enteriä, kuvailet koulujärjestelmää, ja vasta sitten vastaat kysymykseen. Tuo kuvailu katkaisee hyvän dialogin turhaan. Annan vaihtoehdon.
""Melvin, mitä sulla on ensimmäisenä? Pitäisi olla kaksoistunti, mulla on ainakin psykologiaa ja Maxilla pitäisi olla jotain matemaattista", Liam sanoi ja katsahti nopeasti Maxiin, joka nyökkäsi hyväksyen. Uusi kahden kuukauden jakso oli alkanut, ja Liam halusi tietää, oliko päässyt Melvinin kanssa samaan ryhmään.
"Psykologiaa", Melvin totesi vakavana, ja katsoi tummilla silmillään Liamia intensiivisesti. Hän olisi saanut pelkällä katseellaan toisen kertomaan, mitä tämä tunsi ja ajatteli. Tai sitten hän olisi vain saanut jalat tutisemaan ja lopulta pettämään alta.
Eli jos kuljetat dialogia, niin kuljeta dialogia ja ujuta kuvailu lyhyenä osaksi sitä. Pidä keskustelu pääosassa, kuten teet tuon siinähän minä olen hyvä kommentin jälkeen.
Vielä hieman turhan kirjoittamisesta.
Alkoi soimaan on soivat, lähti kävelemään on käveli jne.
Ensimmäisessä osassa juoni eteni vain pikkuisen, mutta silti enemmän, kuin nyt :D Nyt kuitenkin tuo punatukkainen tyttö herätti tunnetta ja ajatuksia! Hyvä!
Toivoisin juonen etenevän vielä nopeammin, mutta tarina n toki Sinun :D
Kiitos!
