 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Mesaalia!
Älä missään tapauksessa ota tätä palautetta liian raskaasti! Sinä kirjoitat hyvin ja selkesti! Aihe on ahdistava, ja kuvaat tapahtumat raa'an yksinkertaisesti ja karusti!
Vierastan kaunokirjallisessa tekstissä numeroiden käyttöä. 17-vuotias näyttää kauniimmalta muodossa seitsemäntoista vuotias.
Kirjoitat: "...mies painoi kämmenensä hänen huulilleen ja katkaisi jo alkavan huudon.".
Ajatukseni: "...mies painoi käden hänen suulleen estäen häntä huutamasta.".
Eli jos miehen kämmen painetaan tytön huulille, niin siinä peittyy paljon muutakin, kuin huulet :D Eli hieman outo mielikuva tuosta syntyi. Lisäksi mielestäni alkava huuto on turhaa pitkittämistä, sillä lukija kyllä muodostaa tuosta oikean mielikuvan. En tiedä oletko samaa mieltä huomioista :D
Mietippä myös seuraavaa.
Puku, josta tuli mieleen vs puku, joka toi mieleen.
Älä käytä kerronnassa lainausmerkkejä. Tuo lauseesi toimii erinomaisesti ilmankin.
Vältä aina turhan kirjoittamista.
"...joista alkoi veri valua maahan.".
"...joista veri valui maahan.".
Eli alkoi valua on valui, alkoi juosta on juoksi, lähti kävelemään on käveli jne.
Sinulla on tuolla myös pari ajatusviivaa, jotka korvaisin pilkuilla.
Aina, kun kirjoitat jotain, lue kirjoittamasi itsellesi ääneen, tai ajatuksella hiljaa. Mieti, onko jokin lause tai virke niin sujuva, kuin haluaisit sen olevan. Ja jos ei, niin koeta vaihtoehtoista tapaa sanoa se.
Yhtä kaikki. Synkkä ja hyvin rakennettu novelli vailla toivonkipinääkään. Pidän suorasta tavastasi kirjoittaa, ja vaikka annoinkin ankaraa kritiikkiä, niin Sinun täytyy huomioida, että minulla ei ole tietoa, minkälaisella asteikolla luokkanne novelleja on arvosteltu. Ja en yhtään ihmetele, että olet saanut hyvän arvosanan! :D
Pidin!
Kiitos!
