Arvostelut käyttäjältä Dhanne

Alku kaipaisi tiivistämistä, esimerkiksi näin:

Nuokkuva vartija kurkisti tammisen kaksoisportin luukusta iltahämärään. Kaksi miestä, kolme hevosta matkavarusteineen. Isokokoinen oli haarniskoitu ritari, jolla oli jyhkeä leuka, punakiharaiset hiukset ja leukaparta. Vyöllä roikkui leveäteräinen miekka. Hintelällä nuorukaisella oli pellavapaita ja lyhyet mustat hiukset. Paidassa oli hopeaompeleinen ristinmerkki. Miekka oli kapeateräinen ja kevyt. He vaikuttivat luotettavilta. Vartija päästi heidät sisään.

Kaupunki oli pieni ja hiljainen. Matalat olkikattoiset puu- ja kivitalot nököttivät vieretysten. Maa oli sateen jäljiltä kostea, ja muta litisi kavioiden alla, kun he saapuivat majatalolle. Renki talutti hevoset viereiseen talliin. He astuivat aulaan.

Sinulla on omaperäinen tarinan idea vahingossa teleporttailevasta tytöstä, joka kokee hyppäyksen unissa, joissa puut kuiskivat apua. Sitten tulee jatkoa ja unohdat kaikki juonikuviot. Ei teleporttausta, ei puiden kuisketta. Jopa ajassa hyppäät vuosia eteenpäin. Tarina on raunioina, viehätys on kadonnut.

Mitä neuvoksi? En voi muuta ohjetta antaa kuin, että pelasta hyvä alku. Karsi pois koko viimeinen koulukappale. Kirjoita sitten kuinka tyttö selvittää vastentahtoisen teleporttauksen mysteerin. Siitähän alku kertoi, eikös?

Onpas hyvin sujuvaa kerrontaa, johon olet varmasti kuluttanut tovin enemmän aikaa. Harmi, ettei kukaan muu ole kommentoinut tarinaasi. Kenties hankala tekstinasettelu ja pituus ovat vieneet lukijat, mene ja tiedä.

Tarinassa itsessään oli paljon hyvää, etenkin kohdassa: "Ajatelkaa, pian muutamme tämän planeetan takaisin sellaiseksi kuin se oli kun esi-isämme saapuivat tähtien takaa. Valon ja pimeän vaihtelua, kunnon sateita eikä vain tihkua." Tuli heti mieleen omat tarinat ja fantasiat siitä, miten maailma pitäisi muuttaa paremmaksi paikaksi. Tietysti saa olla melkoiset räjähteet jos esimerkiksi Maan kokoisen planeetan sisuksen saisi pyörimään uudestaan. Menee scifin ja fantasian risteymäksi, mikä ei tietysti haittaa.

Tarinalla oli selkeä kaari: alku, keskiosa ja loppu. Missään vaiheessa kerronta ei tuntunut pysähtyvän, vaan uusia asioita tuli eteen sopivalla tahdilla.

Mitä jäi mietityttämään? Harvinaisen vähän. Alussa luulin lukiessa, että tarina kertoisi salakuljettamisesta, mutta sitä ei juuri käsitelty. Kenties olisin halunnut maistiaisen siitä, millaista on salakuljettaminen valon ja varjon planeetalla, ainakin päähenkilöä olisi siten voinut tuoda paremmin esiin. Mitä ehkä eniten jäin kaipaamaan on pidettävät henkilöhahmot. Nykyisellään hahmot jäivät turhan geneerisiksi, vaikka Tulan kerrotaan olevan temperamentikas ja kiihkeä. Etenkin Garet olisi voinut olla pidettävämpi henkilö, jotta lopun taistelussa olisi henkeen ja vereen kannustanut häntä. Tiedän kuinka vaikeaa sellaisten hahmojen kirjoittaminen on, joten jätän sen haasteeksi.

Kirjoittaja.fissä tarinat eivät yleensä ole kovin tasokkaita, joten erottuakseen annan puoli pistettä paremman arvosanan: 4,5. 4,0 tämä ainakin ansaitsee, vitoseen olisi vaatinut nuo pidettävät henkilöhahmot.

Pidän tällaisistä tarinoista! Jatkahan kirjoittamista!

No niin. Nyt on pituutta saatu hidastamalla tempoa. Miltä itsestäsi tuntuu? Onko tarina parempi vai huonompi? Entä mihin suuntaan tarina on menossa? Puiden kuiskivat tehtävää, mutta millainen tehtävä se on ja ottaako Primrose sen vastaan, jää nähtäväksi.

En päästä sinua helpolla, sillä kertomus kaipaisi lisää. Ajattele parasta kirjaa, jonka olet lukenut. Moni asia varmasti siinä kiehtoo, mutta arvelisin, että pidettävät henkilöt ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä tekemään siitä parhaan, ellei paras kirja satu olemaan keittokirja.

Päähenkilön ongelmaa on kuvailtu pidemmälti ja paremmin, mutta mikä erityisesti saisi kirjoituksen elämään, on persoonan ottaminen tarkasteluun. Tarvitaan henkilökuvausta. Millainen persoona on Primrose Diana Erixxonilla? Anna hänelle yhtä mahtipontinen persoona kuin nimi ja lukija on koulussa. Tai tee häneestä toisella tapaa kiinnostava. Kysy itseltäsi, millainen persoona on kiinnostava? Sitten kirjoita sellainen. Jos hänen on räväkkä, hiljainen, puhelias, rohkea, päättäväinen tai arka, hän käyttäytyy ongelmatilanteissa eri tavalla. Anna piirteen olla 100 prosenttinen. Jos Primrose olisi hiljainen, kirjoita kuin hän ei koskaan puhuisi mitään. Jos hän on taiteellinen, anna hänen maalata talon seinät maalauksin. Eli valitse persoonallisuuden piirre ja kirjoita kuin henkilö olisi sitä 100 prosenttisesti. Näytä miten hän käyttäytyy eri tilanteissa.

Haluaisin sinun painottavan kerronnassa puiden antamaa tehtävää, koska se on ilmeisesti juonen kannalta oleellinen keskustelu. Paneudu keskusteluun, kirjoita kohtaus uudestaan. Älä ole liian salaperäinen tai kirjoita mysteerisesti. Lukija haluaa ennen kaikkea ymmärtää mistä on kyse.

Tässä on myöhästyneet kommentoinnit. Kannustuksesta nostan arvosanaa. Jatka toki kirjoittamista!

Tässä oli oikein mukava kertomuksen alku. Kerronta oli sujuvaa ja miellyttävän yksinkertaista, joskin tarinan ongelmana on tietynlainen naiivi yksinkertaisuus.

Ongelmaa on vaikea selittää, mutta yritän silti. Luultavasti jos kirjoittaisit kertomuksen uudestaan vuosikymmenen päästä, näkisit suoraan mitä täytyisi kehittää. Kirjoitat fantasitisia seikkoja kliseisesti, se on ongelmasi. Tämä kliseisyys johtuu siitä, että oletat lukijan tietävän mikä esimerkiksi vampyyri tai ihmissusi on ja mitä kaikkea se tarkoittaakaan. Kirjoitat merirosvotyttö Leilasta, mutta et avaa tarinassa ollenkaan millainen merirosvo hän oikein on. Vai onko hän merirosvo ollenkaan? Jos ajattelet, että kirjoitat vampyyreistä, yritä kuvata niitä kuin lukija ei olisi koskaan lukenut niistä sanaakaan. Samalla lisää oma näkemyksesi asiaan, jolloin kertomus on uudellainen ja kliseinen tuntemus vältetään.

Tietysti yleistys kuuluu jollain tavalla satuihin, millaiselta tarinan kirjoitustyyli tuntuu. Siitä huolimatta yksityiskohdat tekevät sadusta klassikon. Kenties kannattaisi tutustua ja lukea muutama klassikkosatu sillä silmällä, että itse kirjoittaisit samanlaisen.

Toinen seikka, jolla saisit paranneltua tarinaasi, on vaikeuksien painottaminen. Kirjoita rohkeasti kohdattavista vaikeuksista, paneudu seikkoihin ja kirjoita pidemmälti, jos vaikeudet pituutta vaativat. Anna päähenkilön rypeä ongelmissa. Kuvaile miten hän yrittää ja yrittää selviytyä niistä kunnialla. Näin saat henkilöhahmosi elämään. Mitä enemmän hän kamppailee vaikeuksissa, sitä enemmän lukija pitää hahmosta.

Tässä olisi ehkä tärkeimmät kehityskohteet ja haastetta tulevaan. Tietysti tärkeintä olisi, että saat tarinasi kokonaan kirjoitettua. Jatka siis kirjoittamista!

(Pisteitä siis romahdutti naiivi kliseisyys ja se, ettei päähenkilön tarvinnut kamppailla avaimesta riittävän paljon.)

Pidän kertomuksen tunnelmasta, joka koukutti lukemaan koko pätkän. Nimet vaikuttivat huolella mietityiltä ja tempasivat mukaansa. Lauseet ovat miellyttävän yksinkertaisia ja sujuvia, joskin kokonaiskuvan hahmottaminen vaati keskittymistä. En oikein fanita katselukulmia, kun lukijana minulla ei ole samanlaista mielikuvaa kuin kirjoittajalla.

Kiinnittäisin kokonaiskerrontaan huomiota. Ota tuolissasi takakenoasento ja tarkastele pätkää, ei tunnelman eikä paikkakuvausten pohjalta, vaan juonen etenemisen ja henkilökuvauksen pohjalta. Aloitetaan henkilökuvauksista, joita on yksi. Tarkastelle mitä tuli kirjoitettua, mitä kiinnostavaa lukija saa tietää henkilöstä. Tässä minun tarkasteluni:

Pitkä piileskelevä hahmo on mies, ylhäinen herra, Kivilaakson valtias ja paroni, nimeltään Jóhan. Hänellä on autio ja hiljainen ja hyvin kivinen valtakunta. Miehellä ei ole hevosta.

Siinä siis kaikki mitä hänestä tiedetään. Ensiksi tulee mieleen, että henkilöä kuvataan liian monella termillä: on hahmo, mies, ylhäinen herra, Kivilaakson valtias ja paroni ja Jóhan. Yhteensä kuusi käytettyä termiä. Selkeyden takia karsisin ne, jotka kuvaavat vähiten. Itse käyttäisin kuvaavimpia termejä: Jóhan ja Kivilaakson paroni. Kun kerronta mainitsee nimestä, käyttäisin Jóhania siitä hetkestä eteenpäin.

Toiseksi henkilökuvauksessa mietin yksityiskohtien puuttumista. Jóhanista tiedetään ainoastaan, että paroni on pitkä. Eikö kuvaus ole turhan minimalistinen? Pätkässä ei kerrota ollenkaan paronin mielen sisäisestä maailmasta. Mitä hän miettii? Miksi hän piileskelee kiven takana? Etenkin piileskelyn syy on oleellinen seikka kerronnassa. Lukija haluaa heti tietää miksi hän piileskelee. Lukija myös haluaa tietää, miten hän reagoi piileskelyyn. Pelkääkö hän? Onko hän sotureiden takia piilossa? Onko hän peikko, joka pelkää Auringon valoa? (Kertomus ei selitä piileskelyä edes niin hyvin, että se poistaisi peikko-ajatuksen.) Kerro tai paremminkin näytä henkilön persoona. Henkilökuvaus kattaa fyysisten ja henkisten ominaisuuksien lisäksi sen, miten henkilö reagoi maailmaan. Reagointi on kaikkein tärkeintä, se on näyttämistä eikä kertomista. Siitä syntyvät ikimuistoiset henkilöhahmot kirjallisuudessa. Lisäisin monenasteista henkilökuvailua, jolloin lukija kiinnostuu tästä henkilöstä. Pelkkä pitkä Jóhan the Kivilaakson paroni ei riitä minulle. Tarina voisi muuten alkaa lauseella: "Pitkä Jóhan, Kivilaakson paroni, kyyhötti kiven takana."

Seuraavaksi tarkastelen pätkää tarinan juonen kannalta. Ensimmäinen seikka on tietysti se, kerrotko tarinaa vai et. Yleensä tätä voi tarkastella päähenkilön näkökulmasta. Mitä hän tekee ja mitä hän saa aikaan. Miten maailma muuttuu hänen tekojensa mukaan. Seuraavassa tarkastelua tarinan kannalta, mitä Jóhan teki:

Paroni väijyi kiven takana, kunnes soturit olivat menneet ja Aurinko laskenut. Hän käveli länteen ja ohitti Turmion lammen, jossa hän näki kuolleita.

Hän on matkalla jonnekin länteen, mutta minne, sitä ei tarina tässä vaiheessa kerro. Mielestäni jonkinlainen maininta pitäisi olla. Kannattaa pitää sääntönä, että päähenkilöstä tiedetään aina vähintään, mitä hän haluaa tehdä. Nyt emme tiedä mitä hän haluaa. Mitä hän on aikeissa tehdä? Ja miksi? Emme myöskään tiedä millainen suhde paronilla on sotureihin. Ovatko he vihollisia vai muuten vaan vaarallisia ja varottavia?

"-- ohitat tämän paikan vain kahdesti, tämä olkoon ensimmäinen kerta." Tämä on tarinan kannalta paras virke. Se kertoo päähenkilön aikomuksesta ja enteilee tarinan kulkua. Hienoa, hyvä lausahdus!

Toivottavasti jatkat kirjoittamista! Fantasiaa ei ole koskaan liikaa!

Kaipasit luonnokselle rakentavaa palautetta. Olen pahoillani, että vastauksessa kesti; kirjoittajana kaipaa välitöntä palautetta. Tässä olisi muutamia mainintoja.

Kertomus alkaa heti, mistä annan pisteitä. Anronia ja Dacia olisi voinut persoonina kehittää eri suuntiin, vastakohdiksi. En tarkoita hyvä-paha-akselia vaan hiljainen-äänekäs, älykäs-tyhmä, avulias-kylmäkiskoinen tai jotakin vastaavaa. Tällä tavalla henkilöiden kemiat olisivat herättäneet henkilöt eloon.

Taustatarina Ylimmästä Oikeudesta vaikuttaa ontuvalta, ei paljon, mutta liikaa. Tämä johtuu selityksestä maageista ja vartijoista, joita voisi kirjoittaa paremmin, vähemmän kliseisesti. Älä nojaa yleiseen fantasiakäsitykseen siitä, millainen on vartija tai etenkin millainen on maagi. Kuvaa heitä mielenkiintoisella tavalla ja pääset kliseisyydestä. Vihjaus siitä, miten tieto saatiin silmäräpäyksessä perille keski-aikaisessa maailmassa, olisi ollut paikallaan. Kappaleen alun 11 vuotta olisi sujuvammin sanottu: vuosikymmen sitten.

Muutenkin neuvoksi, että kertomakirjallisuudessa kannattaa kirjoittaa luvut kirjaimin, etteivät ne hyppää silmille. Esimerkiksi yksitoista vuotta sitten. Toinen tapa on käyttää epämääräisempiä paljoutta kuvaavia sanoja, kuten muutama, moni, paljon, kymmenkunta. Näitä suosittelisin.

Nimistä. Suomenkielessä harvinainen c-kirjain toistuu nimissäsi. Jos yritit kertoa hienosti, c-kirjain toimii, jos sitä käytettäisiin harvakseltaan. Nykyisellään c-kirjain pistää merkille aloittelijamaisesti.

Kappaleenjakoa kannattaa harjoitella. Yleensä dialogin repliikki aloittaa uuden kappaleen, jos puhuja on uusi. Ei aina mutta yleensä.

Varkaat + laatikkopinot + katoilla hyppiminen = kliseinen konsolipeli. Lisää kerättävät pisterinkulat ja aika-ajoin löytyvät aarrearkut ja immersio on täydellinen!

Loppupuolen kappaleissa sinulla on selkeästi kiire päästä eteenpäin, joten kuvailu harppaa eikä mitään selitetä tarpeeksi. Kuten yllä kirjoitin, jakaisin tekstiä pienempiin kappaleisiin. Vetäisisin henkeä niin, että kiire päättyy. Sitten kirjoittaisin kappaleet hitaammin ja kuvailevammin.

Loppukappale on pettymys. Miksi tällaisissa aloittelevissa kertomuksissa pitää aina olla sysipaha badass-johtaja, joka tappaa tarinan päähenkilön tai kannustettavan sidekickin? Tämä on liian yleistä. Mielestäni tarina olisi saanut paremman lopun, jos Anron olisi loukkaantunut pysyvästi, mutta ei kuollut. Miten meinasit jatkaa tarinaa, vai suunnittelitko sitä taistelukohtauksen kirjoittamishetkellä ollenkaan? Olen vakaasti sitä mieltä, että lopetus olisi ollut mielekkäämpi toisella tavalla.

Tässä on rakentavat palautteet tällä erää. Jatka toki kirjoittamista!

Tervehdys,

kirjoitat melko sujuvaa kerrontaa, joskin katsoisin tekstin olevan vasta luonnosversio. Kerronnassa ei ole syvyyttä, tunnetta tai tunnelmaa. Lukija ei tunne päähenkilöä muutoin kuin, että linnanherran poika raskastaa kasveja ja haluaa parantajaksi. Minäkertojana voisit avata päähenkilön sisäistä maailmaa. Päähenkilöstä olisi mahdollisuus tehdä pidettävä henkilö, jota lukija voi kannustaa.

1. Nimikkeistä. 'Lord' on englantia ja 'Lordi' on suomalainen metallibändi. Käyttäisin toista nimikettä, kuten 'linnanherraa' tai 'linnanvoutia'.

2. Huuto- ja kysymysmerkkejä on viljelty kopan kanssa; välillä on neljäkin päättävää merkkiä. Karsi ylimääräiset äläkä käytä kuin yhtä. Dialogista tulee muuten halvanoloinen.

3. Kiivastuminen ärsyttämisestä miekkataisteluksi on aivan liian nopea. Ainoastaan murhamies, joka on päättänyt tarttua miekkaan, huitoo aseella nimittelyn takia. Epäuskottava kohtaus, jonka tekee vielä epäuskottavammaksi se, että päähenkilö on linnanherran poika.

Kertomuksesi on toteutettu toisaalla paljon elävämmin. Esimerkiksi The Novice: Summoner, book one, kertoo samanlaisen kiivastumisen uskottavine asteineen. Kiivastuja on kirjassa päähenkilö, mutta kahakkaan annetaan perustellut syyt, joita voit kuunnella alla olevasta linkistä. Kiivastuminen alkaa heti ensimmäisen kohtauksen jälkeen muurilla, jossa väitellään sisääntulosta ja sarvista. Myöhemmin kahakka äityy baaritappeluksi puukkojen kanssa. Kuuntele, miten tarina tehdään hyvin ja imitoi surutta. Niin opit kirjoittamaan hyvän tarinan.
https://www.youtube.com/watch?v=zO0xBU7LMOw&ab_channel=JustinJames

Mitä tekisin? Jos kiinnostaa, alkaisin muokkaamaan tekstiä uuteen uskoon. Joka kerralla kun paneudut suunnittelemaan ja kirjoitat uudestaan, kertomus kehittyy. Tarina tarvitsee useita kirjoituskertoja, jotta siitä tulisi valmis julkaistavaksi.

Tervehdys,

luin aikaisemmin ensimmäisen luvun, mutta en kommentoinut kuten oli tarkoitus. Palasin takaisin ja luin ensimmäisen luvun; taas oli pakko pysähtyä siihen. Olen kranttu lukija, ja alku huumeisiin sekaantumisesta ei iske. Kirjoitat kuitenkin niin sujuvasti, että on sääli, jos kertomus jää kokonaan vaille kommentteja. Eihän sitä muuten kehity ja täällä kaipaa vertaistukea. Siispä tässä kehitysvaihtoehtoja ensimmäistä lukua silmällä pitäen:

1. Koukku. Tarina tarvitsisi vahvemman koukun, että olisin jaksanut lukea pidemmälle. Structuring Your Novel: Essential Keys for Writing an Outstanding Story -kirjoitusopas selittää koukusta hienosti. Hyvässä koukussa on luontainen kysymys, jonka lukija kysyy luettaessa; henkilöhahmosta saa oleellisen kuvan; ja miljööstä ja tarinan sävystä saa hyvän kuvan. Miljöö ja sävy ovat alussasi onnistuneet, mutta päähenkilön kuvaus ja kysymys uupuuvat. Emme tiedä hänestä ja hmotiiveista muuta kuin että hänellä on autettava narkkarisisko ja oma asunto.

2. Maininta teemasta. Vampyyrit tulivat ilmi huumeongelmien vanavedessä. Minun piti asennoitua kertomukseen uudella tavalla. Luulin alussa, että kyse on tavallisen maailman huumediileristä. Alussa olisin kaivannut selkeää vihjettä, että tarinassa on fantasiaa ja vampyyreitä, olkoonkin, että tarina on heitetty fantasiapuolelle.

3. Aloita tarinasi keskeltä. Mielestäni alussa on liikaa jaarittelua; syy miksi kävin tarinasi sivulla useasti ennen lukemista. Laurenista en ole kiinnostunut alussa, kun hänen infodumppinsa käy itsestäänselväksi asunnolla. Siirtäisin kuvailun hetkeen, jolloin Lauren makaa huoneistossaan jengiläisten ympäröimänä. Sitten karsisin paljon, koska näyttäminen on kertomista voimakkaampaa. Alottaisin tarinan näin: ensimmäinen kappale narkeista ja katujen kuvauksista muunneltuna niin, että se paljastaa tärkeimmät päähenkilöstä ja tarinan sisällöstä. Sitten siirtyisin suoraan Laurenin ovelle.

4. Enemmän kamppailua. Älä valitse päähenkilöksi munatonta perhemiestä, vaan anna Steven kamppailla ja kärsiä kamppailusta. En tarkoita, että Steven pitäisi lyödä jengiläisiä, mutta jos hän uskaltaa kävellä narkkiluolaan, hän uskaltaa sanoa vastaan. Näytä sitten kuinka kovia jengiläiset ovat.

5. Vihjeitä tulevasta. Vihjaa enemmän tulevia tapahtumia, vaikka ne eivät tapahtuisikaan. Esittele mahdollisuuksia, mitä Steve voisi tehdä huumepussin saavuttua ja miksi hän ei tee niin. Sillä tavalla voit kuvata henkilön sisintä. Mielestäni tarina alkoi putkimaisesti ja ennalta-arvattavasti. Vaihtoehdot monimutkaistaisivat yksinkertaista juonta.

6. Tee Stevestä pidettävä henkilö. Nykyisellään en tiedä hänestä mitään. Hänen ongelmansa eivät kiinnostaneet, koska hän ei ollut vetävä tyyppi. Voit googlata kuinka pidettävä henkilö kirjoitetaan.

Tuossa olivat kehityskohteet. Ei liikaa, mutta ei liian vähän.

Pisteet tarinasta annan, kun olen lukenut koko pätkän.

Epävakaa teleportaatio olisi käyttäjälle painajainen. En usko, että vuoren laelle siirtymisen jälkeen uni maittaisi, mutta toisin on tarinassa. Primose ei suoranaisesti pelkää. Mitä varokeinoja Primose tekee, muuta kuin haluaa itsensä häkkiin suojaan ja laittaa herätyksen? Oikea ihminen stressaisi valtavasti unen tuloa, joisi kenties pannullisen kahvia ja valvoisi tappiin asti. Entä mitä tapahtuu vaatteille? Teleporttaako Primose sänkyvaatteet päällä vai onko hän alasti? Vuoren laella, kenties keskellä talvea?

Mitäpä lyhyt alku haluaa kertoa? Tiivistetysti: Nukkuessaan Primose teleporttaa kehonsa toiseen paikkaan, jossa hän on myös herätessään. Unessa luonto kuiskii ja kertoo luonnon kuolemisesta.

Epävakaa teleportaatio on mielenkiintoinen ja unenomainen kuiske saa minut haluamaan lisää. Vaan kertomus päättyy yllättäen. Mielestäni sinun kannattaisi kirjoittaa tätä pidemmälle. Lisää kuvailua ja hidasta tahtia, ne olisivat ensimmäiset ohjeeni. Toisena pyrkisin kirjoittamaan Primosesta miellyttävän henkilön, jota lukija voi kannustaa. Kolmanneksi miettisin tarinankaarta eli mihin kertomus johtaa. Mikä on tarinan juoni.

(Arvostelussa miinuspisteitä tulee lyhyydestä. Pidempi alku olisi repinyt paremmat pisteet.)

Toivottavasti jatkat kirjottamista!