 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tässä oli oikein mukava kertomuksen alku. Kerronta oli sujuvaa ja miellyttävän yksinkertaista, joskin tarinan ongelmana on tietynlainen naiivi yksinkertaisuus.
Ongelmaa on vaikea selittää, mutta yritän silti. Luultavasti jos kirjoittaisit kertomuksen uudestaan vuosikymmenen päästä, näkisit suoraan mitä täytyisi kehittää. Kirjoitat fantasitisia seikkoja kliseisesti, se on ongelmasi. Tämä kliseisyys johtuu siitä, että oletat lukijan tietävän mikä esimerkiksi vampyyri tai ihmissusi on ja mitä kaikkea se tarkoittaakaan. Kirjoitat merirosvotyttö Leilasta, mutta et avaa tarinassa ollenkaan millainen merirosvo hän oikein on. Vai onko hän merirosvo ollenkaan? Jos ajattelet, että kirjoitat vampyyreistä, yritä kuvata niitä kuin lukija ei olisi koskaan lukenut niistä sanaakaan. Samalla lisää oma näkemyksesi asiaan, jolloin kertomus on uudellainen ja kliseinen tuntemus vältetään.
Tietysti yleistys kuuluu jollain tavalla satuihin, millaiselta tarinan kirjoitustyyli tuntuu. Siitä huolimatta yksityiskohdat tekevät sadusta klassikon. Kenties kannattaisi tutustua ja lukea muutama klassikkosatu sillä silmällä, että itse kirjoittaisit samanlaisen.
Toinen seikka, jolla saisit paranneltua tarinaasi, on vaikeuksien painottaminen. Kirjoita rohkeasti kohdattavista vaikeuksista, paneudu seikkoihin ja kirjoita pidemmälti, jos vaikeudet pituutta vaativat. Anna päähenkilön rypeä ongelmissa. Kuvaile miten hän yrittää ja yrittää selviytyä niistä kunnialla. Näin saat henkilöhahmosi elämään. Mitä enemmän hän kamppailee vaikeuksissa, sitä enemmän lukija pitää hahmosta.
Tässä olisi ehkä tärkeimmät kehityskohteet ja haastetta tulevaan. Tietysti tärkeintä olisi, että saat tarinasi kokonaan kirjoitettua. Jatka siis kirjoittamista!
(Pisteitä siis romahdutti naiivi kliseisyys ja se, ettei päähenkilön tarvinnut kamppailla avaimesta riittävän paljon.)
