 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 49 kohdetta - näytetään 1 - 10 | 1 2 3 4 5 |
Tarina oli hauska ja hyvin kirjoitettu. Aihe oli tuttu, mutta pidin oivalluksista ja alkuun palaavasta lopetuksesta.
(2 pistettä sujuvasta kerronnasta, 2 pistettä tarinankerronnasta. Yhden pisteen jäi uupumaan. Käytännössä olisit saanut sen silloin, jos tarina olisi ollut tietynlaista fantasiaa, jota itse kirjoitan ja josta olen kiinnostunut lukemaan.)
Kirjoitahan näitä lisää!
Ideana ajatuksia herättävä tuulahdus tulevaisuudesta. Robotit ja kyborgit voidaan ohjelmoida useilla eri tavoin, ja voi olla, että tulevaisuudessa ihmisillä on ihmisrobotteja tai kenties kyborgeja perheenjäseninään ja miksei puolisoinaan.
Tässä nyt ei oikein puututtu robottipuolison eettisiin ja moraalisiin puoliin, ja kenties pohdinnan puute toi moraalista näkökulmaa esille. Onko oikein ladata itseään tiedostavan robotin persoonallisuuden päälle toista persoonaa, jos tämä ei sitä halua? Jos robotti ei sisimmältään ole itseään tiedostava, kertomus olisi silloin vähemmän mielenkiintoinen ja mielipiteitä herättävä. Periaatteessa silloin voidaan ajatella, että minäkertoja kävi maalauttamassa autonsa uuteen kuntoon. Toisaalta ideaa ei ole pureskeltu riittävästi, kun persoonallisuuden muutokset ovat selvästi vaaraksi roboteille tai kyborgeille itselle.
Idea on esitelty, mutta olisin kaivannut syvempää tutkiskelua mihin se johtaa. Miksi vaaralliset persoonat sallitaan? Jos kaikilla on robottipuoliso, miten syntyvyys pysyy samana? Onko robotilla samat oikeudet kuin ihmisillä?
Myöskin ideaa olisi voinut havainnollistaa näyttämällä, ei kertomalla. Miten persoona ja tietokoneen muutokset olisivat näkyneet robootissa tai kyborgissa. Ja mitä muuta kuin persoonan tälle olisi voinut ladata? Kuten ammattiin vaadittavat tiedot ja taidot, tietynlaiset maneerit, tavat, millainen puhuja hän on ynnä muuta.
(Sujuvasta kirjoituksesta 2 pistettä, ideasta ja sen läpikäynnistä 1 piste.)
Jatkahan kirjoittamista!
Tervehdys niko.tyyni,
kirjoitat sujuvasti ja miellyttävällä tavalla. Lauseissa on sopivaa vaihtelevuutta.
Syy, miksi lähdin kommentoimaan, on tekstin toistava, taianomaisesti toistava, unettavan toistava ja lopulta itseään toistava sävy. Liekit palavat ja liekit palavat ja liekit muuten palavat. Savu kohosi taivaalle, kohosi taivaalle ja muuten kohosi taivaalle. He nauroivat, he nauroivat ja he muuten nauroivat. Huomaatko? Tai tietysti huomaat, lähes kaikki yksityiskohdat toistetaan samanlaisina uudestaan ja uudestaan. Toisto on tietysti tehokeino, mutta tässä mennään äärimmäisyyksiin. Juuri pidempää toistavaa tekstiä en olisi jaksanut lukea.
Tunnelma on tekstissä kaikki kaikessa, miellyttävä. Yksinkertaisena kerrontana tunnelma olisi välittynyt siitäkin, mutta toistolla on saatu aikaan unettavaa taianomaisuutta, jota jaksaa lukea tiettyyn rajaan asti.
Kaikkinensa pidin tästä, vaikka toistoa olisin karsinut puolet pois ja laittanut lisää sisältöä. (Kaksi pistettä sujuvasta kirjoittamisesta, 1 piste tunnelmasta.)
Jatkahan kirjoittamista!
Kannattaa lukea netistä lisää kirjoittajan ja tarinankertojan eroista. Esimerkiksi tällainen linkki alla selkeyttää mitä on kirjoittaminen (siinä olet kohtalaisen hyvä) ja siitä millaista on tarinankertominen (siinä olet vasta-alkaja).
https://www.helpingwritersbecomeauthors.com/a-writer-or-a-storyteller/#
Tässä on seikkoja mitä sinun tulee hallita tarinankertojana:
Theme
Character arc
Plot
Story structure
Suspense
Conflict/tension
Story theory
Samoja asioita on tarjolla internetissä rajatusti suomeksi. Kirjoittamiseen liittyvät koulut antavat kursseja tarinankertomisen parantamiseen. Näen, että kehittämistä olisi eniten tarinankerronnassa. (Melkein kaikilla kirjoittaja.fi-kirjoittajista on kehittämisen varaa tarinankerronnassa, onneksi kirjoittaminen jo osataan äidinkielen tunneilta.)
Eli opettele kertomaan tarinaa!
Terve melankolinen_zombi,
luin tarinasi. Kirjoitat sujuvasanaisia lauseita, jotka johdattavat kertomusta. Pisteitä saat siitä, että lauseiden muodostus on kunnossa.
Muutoin on pakko sanoa, että en pitänyt tarinastasi. Ensiksikin juoni ei etene kolme-neljäsosaan kertomuksesta. Sitten kun jotakin tapahtuu, niin metsästä ilmestyy hirviö, joka muuttaa persoonattoman ja olemattomasti kuvatun näkökulmahenkilön kasviksi. The end.
En tiedä mitään Darulista. Kenties hän on mies, kenties ei. Darul-nimen tilalla olisi voinut olla vaikka Lucy tai Donald Trump, eikä tarina olisi muuttunut mitenkään. En välitä ollenkaan!
Tarinassa täytyy olla jokin muu idea kuin että päähenkilö kuolee lopussa. Valitettavasti suuri prosenttimäärä kirjoittaja.fi tarinoista päättyy näkökulmahenkilön kuolemaan. Oletko havainnut saman? Päätetään, että ollaan kirjoitettu päämäärättömästi jotakin, nyt on kai sitten aika päättää tarina. Miten nerokkaasti sen tekisin, vaihtoehtoja on loputtomasti, kun en ole jaksanut kirjoittaa juontakaan. Ai niin, päähenkilön on syytä kuolla. Ja kuolla mitä pahimmalla tai hirveimmällä tavalla! Tietenkin, se on ennenarvaamatonta ja uniikkia -- vaikka olen lukenut samoja yhtä huonoja tarinoita uudestaan ja uudestaan. Miksi tekisin mitään muuta. kuten oikeasti hyvää tarinaa, kun sama surkea lopetus on mahdollinen? Kuole paska näkökulmahenkilö! Kuole!
Ei näin. Keskity seuraavassa kirjoituksessa juoneen. Tee vaikka miellekartta tai ranskalaisin viivoin kirjoita mitä tarinassa tulee tapahtumaan, ettei tarvitse päämäärättömästi kirjoitella kaikenlaista ja lopulta tapattaa näkökulmahenkilöä.
Siitä huolimatta kehoitan sinua jatkamaan kirjoittamista!
Terve Hilbert Heinämäki,
Kirjoitat ihan sujuvaa ja ymmärrettävää kerrontaa. Tarinasi kattaa Emman metsässä kävelyn, väijytyksen ja taistelun ja laavukeskustelun Vestigen kanssa. Näen tässä aika paljon sellaista, mitä voisi parantaa.
Ensinnäkin huonosti valittut nimet häiritsevät lukukokemusta: Colovia, Aban, Brindle, Bravil, Cyrodiil, Craglornin, Emeric, Chalman, Carolus, Kvatch, Sorcal... Onko kaikissa nimissä pakko olla C-kirjain tai jokin suomenkieleen sopimaton yhdistelmä? Tekeekö C-kirjain nimestä jotenkin paremman?
Sitten on näitä englannista kääntämättömiä, töksähtäviä nimiä: High Rock, Vestige, Anvil, Imperial City. Parempi olisi jos nämä olisi suomennettu.
Sitten on viittauksia peleihin ja sarjoihin: Robard III skyrimläinen, Hammerfellin redguard, Stanislaus I, oblivionin deadrat. Saat tarinasi kuulostamaan fanficiltä tahtomattaan.
Suurin ongelma nimien ja termien käytössä on kuitenkin 'pelaaja'. Mikä ihmeen pelaaja? Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien 'pelaaja' häiritsi lukukokemusta. Missään vaiheessa ei selitetty mitä tämä vihaamani sana tarkoittaa. Onko tarinassa kyse sarjan fanficistä vai sijoittuuko tarina Sword Art Onlinen tyyliin virtuaalimaailmaan? Ainoastaan kerran asiasta vihjattiin loppupuolella: "Maailma todella on ollut sodassa siitä lähtien kun ne seitsemän hulttiota tanssien muuttivat sen hypäyttäen realistiseksi." Tämä ei ole riittävä selitys, kaipaan tarkennusta. Suurta tarkennusta. Puhutaanko tässä todellista fiktiivisestä maailmasta vai fiktiivisestä fiktiivimaailmasta. Jos puhutaan jälkimmäisestä, mitä muut henkilöt kuten Emma on, tietokonepelin ei-pelaajahahmoja? Entä mitä se silloin tarkoittaa? Miksi minun pitäisi kiinnostua Emmasta, jos hän on tietokonepelihahmo? Ja toisaalta kuolema pelaajalle tarkoittaa? Että peli loppuu? Game Over? Start a new game with a new character? Tarinasta olisi heti tullut parempi eikä willing suspension of disbelief eli eläytyminen tarinaan olisi rikkoutunut, jos sanan 'pelaaja' tilalla olisi käytetty parempaa termiä. Emmaakaan ei tuntunut häitsevän pelaajat, mikä tarkoittaa, että Emma ei ollut kiinnostunut siitä, että hän on ei-pelaajahahmo. Tapahtumapaikasta eli siis siitä että tarina sijoittuu fantasiapelimaailmaan olisi pitänyt kertoa lyhyesti heti tarinan alussa, jotta lukija olisi orientoitunut maailmaan eikä 'pelaaja' olisi häirinnyt koko kertomuksen ajan.
"”Kädet ylös!” Kuului karhea ääni tienvierustan pensaikosta." Tämä sai minut ajattelemaan poliisisarjaa, jossa poliisi pysäyttää pistoolilla uhaten epäillyn. Kuitenkaan fantasiamaailmassa ei ole ampuma-aseita, joten käsien ylös nostaminen ei paljoa hyödytä. (Toisaalta jos huutanut pelaaja on todellisesta maailmasta, missä tämä on voinut katsoa poliisisarjoja, jolloin tämä tosiaan voisi huutaa jotain noin typerää. Mutta siitä huolimatta Kädet ylös! rikkoo tunnelman.
Vestige on turhan lähellä Mary Sueta (Hae youtubesta: Mary Sue). Hän on ainakin ritari, velho ja parantaja ja pirun hyvä kaikessa. Hän voi myös "yletä" keisariksi jos vaan tahtoo, kenties "yleneminen" on yhtä helppoa kuin kädellä huitaisisi. Jos haluat paremman hahmon, älä anna hänelle kaikkea mahdolisia kykyjä ja taitoja. Anna hänen olla yhdessä asiassa hyvä, sanotaanko hän on hyvä ritarin hommissa ja that's it.
Kerronassa on sivuttu paljon eri paikkoja. Käydäänkö niissä? Tai ovatko ne tarinan kannalta oleellisia? Jos eivät, ne tulee karsia pois.
Jos ylläolevista seikoista ei välitä, tarina voisi edetä ihan mukavasti.
Jatkahan kirjoittamista!
Suijuvaa kerrontaa ja hyvin kirjoitettu. Luin aikaisemman version ja pidin siitä. Pidän myös tästä, vaikka en erityisesti huomannut eroja. Aihesi ei ole minusta loppuun kulutettu tai kliseinen.
Lähtöasetelma itsemurhasta sillalla, ja kuvailun sijoittaminen heti perään jännityksen aikaansaamiseksi on toteutettu hyvin. Engelin kuvaus on sopivan suppea, enempää lukija ei alussa tarvitse tietää. Saapumisessa on ihmettelyä, jossa olisi hyvä kertoa mitä Emma haluaa Engelissä tehdä, tai mitä hän odottaa. Lukijana haluan tietää aina mitä näkökulmahenkilö haluaa. Joten ilmoita tässä halusta. Mitä Emma haluaa tehdä nyt kuolemansa jälkeen?
Heti Engeliin saapuessa Emma voisi myös esittää ennakoivan kysymyksen, että onkohan isä Engelissä. Toteamus saa lukijan odottamaan tulevaa, sillä nyt kaikki enemmän tai vähemmän ilmestyy tyhjästä eteen ilman enteilyä (foreshadowing). Enteily palkitsee tarkan lukijan. Muutenkin enteilyä tulevista tapahtumista olisi syytä jo käyttää. Se on ensimmäinen puuttuvista seikoista tässä ensimmäisessä luvussa.
Toinen ongelmallisempi seikka on jännityksen puute, mikä tietysti johtuu siitä, että Engel on taivas. Tarinankerronnallisesti jännityksen puute latistaa muuten toimivaa kerrontaa. Lukija tavallaan haluaa uusia vaikeuksia. Leon tapaamisessa on tarvittavaa kitkaa, mutta ei ehkä tarpeeksi. Hän on hieman liian ystävällinen kohottaakseen tarinan jännitystä. Myöhemmissä luvuissa ystävällisyys ei haittaa, mutta näin alussa lukija kaipaa näkökulmahenkilölle vaikeuksia (josta hän sitten selviää).
Tässä olisi lisäksi pieniä huomioita. Emma ei tarinan tiedoilla vielä näissä kahdessa kohtaa tiedä puolienkeliydestä. Vasta kun hän saa lapun, hän tietää puolienkelten kaupungista.
"Näköjään puolienkelten kaupunki oli pilvien yläpuolella."
"Sillä hetkellä aloin uskomaan mitä lapussa luki. Isäni todella oli enkeli ja minä puolienkeli."
Voisi olla paremmin: Sillä hetkellä aloin uskoa mitä lapussa luki. Isäni todella oli enkeli, joten olinko minä silloin puolienkeli?
Täytyi palata, sillä tahdon selittää tarinankerrontasi ongelmia niin että ymmärrät. Olet siis käyttänyt tässä vaihtelevasti trooppeja, joita kannttaisi välttää.
Suurin ongelma on siinä, että kertoja vaihtuu jatkuvasti. Edellisessä osassa oli kaikkitietävä kertoja ja minäkertoja. Tässä osassa on kaikkitietävä kertoja ja minäkertoja sekaisin.
Sitten on muita kyseenalaisia kerronnallisia tapoja:
"Olemme jo kerran todenneet, että tyytyväisenä on vaivattoman helppoa pysähtyä tilanteen vieteltäväksi. Se tarkoittaa sitä, että joku voisi jäädä vielä silittelemään vatsakumpuaan juotuaan sumppinsa ja syötyään pullansa. Se voisi tarkoittaa myös sitä, että joku nostaa sanomalehden viereiseltä pöydältä ja alkaa lukea sitä. Mikko ei tee kumpaakaan."
Huomaatko kuinka puhut kirjoittajana suoraan lukijalle? Mikko ei ajattele vaan sinä kerrot ajatuksiasi. Tahdon lukea Mikon tarinaa, en sinun näkökulmiasi, anteeksi vaan.
Edelllisessä siis rikotaan neljäs seinä (Breaking the Fourth Wall):
https://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/BreakingTheFourthWall
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nelj%C3%A4s_sein%C3%A4
Välillä on passivia, jota kannattaa kirjoittaessa välttää:
"Silmänräpäyksessä ollaan taas ulkona sateessa."
Seuraavassa kertoja muuttuu jälleen:
"Mutta nauttiko Tapio todella onnesta? Voiko itsensä kaatokänniin juovaa ihmistä todella kutsua onnelliseksi? Moni kysymys on jäänyt vaivaamaan minua."
Huomaatko? Kertojan muuttuminen kesken kaiken on yleistä alkavalle kirjoittajalle, älä huolestu siitä. Sitä vastoin tavasta kannattaa päästä irti tulevissa tarinoissa. Siitä pääsee eroon muistuttamalla jatkuvasti kenen näkökulmasta tarinaa kertoo. Jos jotakin asiaa ei voi selittää valitulla kertojalla, täytyy hyväksyä, että siitä asiasta ei voi kertoa siihen tapaan. Jos esimerkiksi hänkertojalla pitäisi kertoa jotakin mistä henkilö ei tiedä tai missä hän ei ole ollut, se ei onnistu. Sama kertoja tulee säilyttää kertomuksen ajan.
Saatan palata jos minulle tulee vielä jotakin mieleen.
Jatkahan kirjoittamista!
En pidä Grimdark-tarinoista.
GRIMDARK – Terrible Writing Advice
https://www.youtube.com/watch?v=G5SSD8hVQrg&t=2s
Lisään vielä: tarinasi filosofinen puoli on lukijalle pääasiassa tylsää pakkopullaa. Mikon tai pikemminkin kertojan mietinnät ovat epämääräisiä toteamuksia maailmasta, eivätkä pohdinnat liity millään tavalla tarinan juoneen. Kerronta kiertelee ummet ja lammet, ja päähenkilö tekee taustalla jotakin, josta kenties olisi saanut kerrottua tarinan. Sitten taas ollaan päähenkilön pään sisällä tai pikemminkin pseudofilosofisessa kerronnassa, ja epämääräinen pohdinta jatkuu.
TVTropesissa tyylille on oma sivusto: FauxlosophicNarration
https://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/FauxlosophicNarration
Ennen kuin kirjoitat filosofisesta aiheesta sinun on opittava kertomaan tarinaa.
Ota tämä haastena: minä haastan sinut opettelemaan tarinankerrontaa. Ja tietysti: jatkahan kirjoittamista!
| 49 kohdetta - näytetään 1 - 10 | 1 2 3 4 5 |
