 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kaipasit luonnokselle rakentavaa palautetta. Olen pahoillani, että vastauksessa kesti; kirjoittajana kaipaa välitöntä palautetta. Tässä olisi muutamia mainintoja.
Kertomus alkaa heti, mistä annan pisteitä. Anronia ja Dacia olisi voinut persoonina kehittää eri suuntiin, vastakohdiksi. En tarkoita hyvä-paha-akselia vaan hiljainen-äänekäs, älykäs-tyhmä, avulias-kylmäkiskoinen tai jotakin vastaavaa. Tällä tavalla henkilöiden kemiat olisivat herättäneet henkilöt eloon.
Taustatarina Ylimmästä Oikeudesta vaikuttaa ontuvalta, ei paljon, mutta liikaa. Tämä johtuu selityksestä maageista ja vartijoista, joita voisi kirjoittaa paremmin, vähemmän kliseisesti. Älä nojaa yleiseen fantasiakäsitykseen siitä, millainen on vartija tai etenkin millainen on maagi. Kuvaa heitä mielenkiintoisella tavalla ja pääset kliseisyydestä. Vihjaus siitä, miten tieto saatiin silmäräpäyksessä perille keski-aikaisessa maailmassa, olisi ollut paikallaan. Kappaleen alun 11 vuotta olisi sujuvammin sanottu: vuosikymmen sitten.
Muutenkin neuvoksi, että kertomakirjallisuudessa kannattaa kirjoittaa luvut kirjaimin, etteivät ne hyppää silmille. Esimerkiksi yksitoista vuotta sitten. Toinen tapa on käyttää epämääräisempiä paljoutta kuvaavia sanoja, kuten muutama, moni, paljon, kymmenkunta. Näitä suosittelisin.
Nimistä. Suomenkielessä harvinainen c-kirjain toistuu nimissäsi. Jos yritit kertoa hienosti, c-kirjain toimii, jos sitä käytettäisiin harvakseltaan. Nykyisellään c-kirjain pistää merkille aloittelijamaisesti.
Kappaleenjakoa kannattaa harjoitella. Yleensä dialogin repliikki aloittaa uuden kappaleen, jos puhuja on uusi. Ei aina mutta yleensä.
Varkaat + laatikkopinot + katoilla hyppiminen = kliseinen konsolipeli. Lisää kerättävät pisterinkulat ja aika-ajoin löytyvät aarrearkut ja immersio on täydellinen!
Loppupuolen kappaleissa sinulla on selkeästi kiire päästä eteenpäin, joten kuvailu harppaa eikä mitään selitetä tarpeeksi. Kuten yllä kirjoitin, jakaisin tekstiä pienempiin kappaleisiin. Vetäisisin henkeä niin, että kiire päättyy. Sitten kirjoittaisin kappaleet hitaammin ja kuvailevammin.
Loppukappale on pettymys. Miksi tällaisissa aloittelevissa kertomuksissa pitää aina olla sysipaha badass-johtaja, joka tappaa tarinan päähenkilön tai kannustettavan sidekickin? Tämä on liian yleistä. Mielestäni tarina olisi saanut paremman lopun, jos Anron olisi loukkaantunut pysyvästi, mutta ei kuollut. Miten meinasit jatkaa tarinaa, vai suunnittelitko sitä taistelukohtauksen kirjoittamishetkellä ollenkaan? Olen vakaasti sitä mieltä, että lopetus olisi ollut mielekkäämpi toisella tavalla.
Tässä on rakentavat palautteet tällä erää. Jatka toki kirjoittamista!
