 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 951 - 960 | « 1 ... 93 94 95 96 97 98 ... 99 105 » |
Hei Stebsis!
Mahtava tarina! Todella mainioita juonenkäänteitä ja hahmoja (pl Bob :D ). Tarina on kaikessa monimuotoisuudessaan selkeä ja etenee mukavan nopeasti.
Suuri rakkaustarina oli kenties sellainen asia, jota hieman jäin kaipaamaan.
Muutama huomio viimeisestä osasta.
Kirjoitat: "Kaikki paitsi Lucifer peruuttavat hieman.".
Täytesana hieman. Mielestäni sitä ei tuossa tarvita. Se, jatkuuko peruuttaminen vai ei, on yhdentekevää tilanteessa jossa taistellaan valtavan käärmeen kanssa. Sanot todella usein vain sen, mikä on tärkeää, ja kuitenkin muutamissa kohdin tuollaisia mielestäni turhia sanoja löytyy.
Kirjoitat: "Hän katoaa ilmaan, ilmestyen Jormungandrin alapuolella. Amaterasu hohtaa kirkkaana kun la Dek iskee miekkansa sen suomuista lävitse.".
Mieti tarkkaan mihin sanat (pronomini) viittaa. Esimerkissä "sen" - sana viittaa hohtavaan Amaterasuun.
Ajatukseni: "Hän katoaa ilmaan, ilmestyen Jormungandrin alapuolella. Amaterasu hohtaa kirkkaana kun la Dek iskee miekkansa käärmeen suomuista lävitse.".
Eli korvasin "sen" - sanan "käärmeen" - sanalla.
Kirjoitat: "Jack sulkee silmänsä ja kaatuu maahan mahalleen, täysin liikkumattomana.".
Tämä on sinänsä hassu juttu, että jos oikein aletaan halkomaan pilkkua, niin Jack kaatuu liikkumattomana...joka on melko haastavaa :D
Ajatukseni: "Jack sulkee silmänsä ja kaatuu maahan. Hän jää makaamaan mahalleen täysin liikkumattomana.".
Eli pilkun sijaan käytin pistettä lauseen katkaisuun. Kuitenkin ongelma virkkeessä on mielestäni jälleen tapasi kirjoittaa tässä hetkessä.
Siten kirjoitettuna (olen todella uuno kirjoittamaan siten) yksi vaihtoehto voisi olla, "Hän makaa täysin liikkumatta mahallaan.". Minun silmääni tuo kuitenkin näyttää oudolta. No...makuasia.
Kiitos erittäin paljon erinomaisesta tarinasta! Seuraavaan, jos ja kun toivottavasti jatkat kirjoittamista, voisit mielestäni lisätä ainakin yhden romanttisen sivujuonteen, jollaista hieman odotin Jackin ja Danin kanssa :D
Hyvä!
Heippa Stebsis!
Tarina jatkuu mielenkiintoisena, ja erityisesti tuo pikkualus, Raknarök, on suosikkini :D Ihmettelen aina vain ö-kirjainta sen nimessa :D
Tässä palautteessa ajattelin ottaa kantaa tapaasi kirjoittaa. Olen tästä määkinyt jossain aikaisemma palautteessanikin, mutta silti. Minusta tässä hetkessä tapahtuva tyyli sopii genreen, ja toisaalta se on hankala pitää jatkuvasti kasassa.
Pari esimerkkiä.
Kirjoitat: "Hän ei kertonut ihan kaikkea,” Jack mietiskelee matkalla myrskyä kohti.".
Ajatukseni: "Hän ei kertonut ihan kaikkea,” Jack mietiskeli matkalla myrskyä kohti.".
Ero on pieni, ja kuitenkin koen omani "järjellisempänä" ja kenties hieman kauniimpana äidinkielenä :D (tosin eihän maajussikaan omaa traktoriaan hauku).
Eli kirjoitat mietteen, ja se on tapahtunut. Seuraavassa lauseessa kerrot että henkilö miettii parhaillaan jotain, jonka lukija on kokenut tämän jo miettineen. ...mieti sitä :D
Kirjoitat: "Zalghar nappaa Balthasaria olkapäästä kiinni, ja ilman rypistyessä he katoavat.".
Ajatukseni: "Zalghar nappasi Balthasaria olkapäästä kiinni, ilma rypistyi ja he katosivat.".
Tämä nyt on taas sitä, että itse tykkään kirjoittaa niin, että asiat ovat tapahtuneet, eli lukija seuraa tarinaa sivusta...oliko tuossa tolkkua? Tarkoitan että kun olet nähnyt jonkun asian, se on silloin mennyttä, eli tapahtunut.
Erinomaista työtä! Erityisesti kohta "...Miksi täällä on Luojan valitsema Valo!? Missä on Täydellinen olento?”", on mahtava!
Kiitos!
Hei taas Stebsis!
Täytyy sanoa, että Juliuksen, Jackin ja Luciferin "kolmiodraama" on mahtava! Monesti tarinat ovat ennalta-arvattavia, mutta Sinun juonesi saa jatkuvasti uusia käänteitä! Hyvä!
Tämän osan palautteessa ajattelin viisastella tavastasi kirjoittaa, sekä täytesanoista.
Kirjoitat: "Mustat liekit ilmestyvät Juliuksen kehon päälle, mutta välähdystä ei näkynyt hansikkaan alla.".
Tuossa on aikamuodot menneet hieman killiin.
Ajatukseni: "Mustat liekit ilmestyivät Juliuksen kehon päälle, mutta välähdystä ei näkynyt hansikkaan alla.".
Eli lisäsin yhden i-kirjaimen "ilmestyvät" - sanaan, jolloin se on samassa aikamuodossa kuin "ei näkynyt". Muuten on hassua, että ensin ollaan tässä hetkessä, ja saman virkkeen lopussa menneessä.
Kirjoitat: "Alhaalla näkyy jo Jeneoran isot kerrostalot, ja Leviatanin alla leijuva Ragnarök jonka Rellik laittoi autopilotille.".
Jäin ihmettelemään "jo" - sanaa. Miksi se on siinä? Virke on hyvä ilmankin, enkä huomannut aikaisemminkaan mitään sellaista miksi tuo "jo" olisi tärkeä. Kirjoitat paljon hyviä, yksinkertaisia lauseita. Jatka samalla tavalla, ja tarkkaile samalla pikkuisia yksityiskohtia!
Dialogisi on mainiota! Pelkästään lukemalla mitä henkilöt sanovat, voi mieltää näiden ilmeet ja eleet. Hyvä! Näin pitää ollakin!
Kiitos taas tarinan jatkosta!
Hei Stebsis!
Viimein pääsen taas jatkamaan arvosteluja! Laitan muutamia asioita tasaisesti kaikista osista tätä novellisarjaa, sillä monet huomioista esiintyvät jokaisessa osassa.
Haluan alkuun kuitenkin sanoa, että kirjoitat todella elävästi! Tarina (jokaisessa osassa) etenee lennokkaasti, ja juonen käänteet ovat mielenkiintoisia!
Otan tässä palautteessa kantaa pariin asiaan. Siihen miten sanot jonkin asian (ajatus), ja toistoon.
Kirjoitat: "He pystyvät tuhoamaan kokonaisia kaupunkeja jos heitä ei hallita, joten miksi sulkea kaikki saman katon alle?".
Eli kyse oli elementaaleista, jotka oli suljettu Sanktaan. Näin ollen sain ensin kuvan, että niitä oli hallittu, sekä sen että ne oli kerätty yhteen paikkaan juuri hallinnan vuoksi. Eli se mitä yritän sanoa on se, että kun kirjoitat niin koeta välttää ristiriitaisuuksia.
Kirjoitat: " Lumen lakatessa kuin seinään ilma muuttuu lämpimäksi. Jo valmiiksi hiessä oleva joukko repii paksut vaatteet pois päältä ennen kuin he ovat täysin märkiä. ”Tämäkö on Sankta?” Jack ja muut katselevat ympärilleen. Lumi lakkaa aivan seinään.".
Eli aivan lähekkäin tulee kahdesti ajatus, jossa lumi lakkaa kuin seinään. Vaikka toisinaan joutuu käyttämään samoja sanoja toistuvasti, niin samaa ajatusta voi välttää yksinkertaisesti jättämällä toisen kerran kirjoittamatta. Ilman sitäkin ajatus on selkeä.
Jos haluat korostaa asiaa, niin esimerkiksi tuossa tilanteessa joku olisi voinut ihailla, kuinka kimaltavan suojan takana tuuli piiskaa lunta, ja heidän jalkejensa alla ruoho vihertää.
Sellainen pikku viisastelu vielä, että energiamaski on yhdyssana :D
Kiitos hyvästä jatko-osasta!
Hei Kati Rinne!
Mukava että jaksat kirjoittaa Ustropiaa (mainio nimi!)! Tarina etenee jouhevasti ja Vihreän vuoren mukanaan tuomat haasteet on hyvin keksitty!
Muutama huomio.
Kirjoitat, "Uni ei maistunut sillä vuori lähetti päähämme painajaisia joten nukkumisesta ei tullut oikein mitään.".
Ajatukseni, "Uni ei maistunut. Vuori lähetti päähämme painajaisia, eikä nukkumisesta tullut mitään.".
Eli mieti aina käytätkö pistettä vai jatkatko virkettä jollain pronominilla tai konjunktiolla. Monesti pienellä asialla saa selvyyttä virkkeeseen. Annan toisen esimerkin.
Kirjoitat, "Olimme hyvin harvasanaisia sillä molemmat yrittivät sisäistää, että mitä tulevan pitää.".
Ajatukseni, "Olimme hyvin harvasanaisia. Molemmat yrittivät sisäistää, mitä tuleman pitää.".
Yksi pikkuinen täytesanajuttu, jolla virkkeitä voi selkeyttää.
Kirjoitat, "...minä tunsin...".
Väitän että sana "tunsin" ajaa saman asiat.
Mieti aina tarkkaan miten ja mitä haluat sanoa. Seuraavassa esimerkissä kirjoitat itsestään selvyyden, eli anna lukijan tehdä omat johtopäätökset.
Kirjoitat, "Siellä oli todella vaikea hengittää. Vihreä utu tunkeutui suuhun ja sieraimiin. Samantha yski ja niin teki pegasoksemmekin.".
Jos olisitkin kirjoittanut ainoastaan, "Vihreä utu tunkeutui suuhun ja sieraimiin. Samantha yski ja niin teki pegasoksemmekin.". Mielestäni lukija kyllä ymmärtää tuon, että oli vaikea hengittää :D
Hieno runo! :D
Puutun pikkuisen sanavalintoihin.
Kirjoitat, "Kauhistuin ja Samanthakin näytti surulliselta.".
Ajatukseni, "Kauhistuin ja Samanthakin näytti pelokkaalta.".
Eli jos teet jotain ja toinenkin näyttää tekevän, niin silloin asian pitäisi olla synonyymi tai ainakin lähellä sitä. Mielestäni kauhistunut ja surullinen eivät ole.
Aikamuotoihoinkin kannaattaa kiinniittää huomiota. Pikkuruinen esimerkki.
Kirjoitat, "Tunnelin suu oli sulkeutunut takanani. Paluuta ei ole.".
Ajatukseni, "Tunnelin suu oli sulkeutunut takanani. Paluuta ei ollut.".
Eli pieni ero, mutta silloin on sama tapahtumahetki kerronnallisesti. :D
Kiitos hyvästä jatko-osasta! Kehityt koko ajan!
Hei Kauris!
Novelli on opetukseltaan hyvin klassinen.
Eli sellainen, jossa hyvä muuttuu ahneeksi, ahneemmaksi ja peittää kaiken kauniin taakseen, kunnes lopulta ymmärtää ja katuu. Sinun tarinassasi ymmärrys ja katumus vei lopulta hengen.
Yhtä kaikki. Mielestäni kirjoitat kauniisti ja vaikka loppu tavallaan olikin arvattavissa, se ei haitannut, sillä mielestäni sait hyvin persoonallisen otteen novellin loppuun!
Muutamia huomioita.
Kirjoitat hyvin. Kuitenkin pari hassua lapsusta on eksynyt joukkoon.
Kirjoitat, "Lapsesta muutaman loputtoman pitkän minuutin kuluttua äiti otti tähden käteensä ja ojensi sen lapselle.".
Ajatukseni, "Muutaman minuutin kuluttua, jotka lapsesta tuntuivat loputtoman pitkiltä, äiti otti tähden käteensä ja ojensi sen lapselle.".
Eli jos oikein viilataan pilkkua niin tuosta virkkeestäsi voi saada kuvan, että äiti otti tähden lapsesta :D
Toinen vastaavanlainen kankeus on seuraavassa.
Kirjoitat, "Vuodet alkoivat vieriä ja lapsi kasvoi. Jossain vaiheessa vuosien varrella lapsen äiti sairastui ja kuoli.".
Ajatukseni, "Vuodet vierivät ja lapsi kasvoi. Lapsen äiti sairastui ja kuoli.".
Tuohon olisi kenties voinut lisätä hieman jatkoa, jossa kirjoitat, "Lapsi tunsi jäävänsä yksin maailmaan,...", niin kenties "jääneensä" olisi ollut hieman parempi muoto.
Eli tuossa kun kerroit ensin vuosien vierivän ja lapsen kasvavan, niin mielestäni vuosien kulumista edelleen on turha toistaa.
En juuri muuta huomautettavaa kirjoituksestasi löytänyt, vaan teksti on todella sujuvaa ja ainakin minun silmääni virheetöntä. Koeta kuitenkin sanoa asiat aina mahdollisimman yksinkertaisina kokonaisuuksina ja kiinnitä pilkkuihin huomiota.
Kiitos hyvästä novellista!
Ps. Jos mietit, miksi annoin ainoastaan 3,5, niin se johtui hieman kliseisestä aiheesta. Kirjoittamisesta saisit ainakin 4,5 :D
Hei Kati Rinne!
Annan kolmosen, sillä mielestäni tarina on hitusen liian lyhyt. Kuitenkin henkilökohtaisesti kykenen samaistumaan tuohon tunteeseen, miljööseen ja tarinaan, jopa niin, että se tuntuu hyytävän jännittävältä noinkin lyhyenä!
Pari pientä "tunnelmanrikkojaa", joista ensi toisto.
Kirjoitat,
"Tyttö valahti tajuttomaksi heti. Piilossa oleva tyttö huomasi kaverinsa pyörtyneen ja ihmetteli mitä oli käynyt. Samassa ovi narahti ja alkoi aueta hiljaa. Tyttö katsoi lamaantuneena kun kammottava olento leijui pyörtyneen tytön ylle. Toinenkin tyttö pyörtyi samantien ja haamu katosi. Kun järjestäjä tyttö palasi mukanaan hälisevä juhla porukka he näkivät sisällä kaksi viti valkoista ja tajutonta tyttöä.".
Tässä lyhyessä pätkässä mainitaan tajuttomuus hieman usein, joka häiritsi jo silläkin, että lopussa tytöt ovat ensin tajuttomia, mutta kuolleetkin pelkoon. No, pikku juttu!
Toinen asia on puhekielen sanat ja tietty "kerronnallinen tylsyys", jolla syöt mahtavasti luomasi tunnelman.
Kirjoitat, "Tytöt juoksivat äkkiä piiloon. Kun ovelta ei kuulunut mitään toinen tytöistä keräsi rohkeutensa ja meni kurkkaamaan ikkunasta oven kynnykselle.".
Ajatukseni, "Tytöt juoksivat äkkiä piiloon, mutta kun ovelta ei kuulunut mitään, toinen tytöistä keräsi kaiken rohkeutensa ja lähti varovasti hiipimään ovelle. Hän tarkkaili jokaista varjoa, vaimeintakin lattialaudan narahdusta ja pienintäkin kilahdusta. Varovasti tyttö siirsi ulko-oven verhoa syrjään ja katsoi ulos."
Ehkä hieman venytettynä kirjoitettu ja muutama pieni yksityiskohta lisätty. Sinun murheeksi jää se, että se tehdään vielä hyvin :D
Kaikkinensa pidin tarinastasi! Se oli pelottava ja vaikkakin hieman kliseinen, niin silti toimiva, kompakti paketti kauhua :D
Kiitos!
Hei Jun!
Olipa hauska huomata että kirjoittajan tunnus oli sama, kuin päähenkilön nimi! :D
Oikein mukava tarina! Helppolukuinen ja sellainen, että sen voisi lukea nuoremmallekin väestölle.
Hieman minua jäi kaivertamaan se, että varsinaista opetusta tarinassa ei ollut, joka mielestäni siihen olisi kuulunut. Kuitenkin olit löytänyt aiheen, joka todella toi hymyn huulille ja se oli iloisuus! :D
Mielestäni myös luovuit hieman liian helposti naisen tuskasta siinä mielessä, että se ei juuri päähenkilöä tuntunut koskettavan. Ainakaan minulle ei sellaista kuvaa jäänyt.
Tässä olit ilmeisesti hieman hosunut, sillä tuo virkkeen keskivaiheilla oleva lause tuntuu omituiselta ja irralliselta.
"Jun miettii hetken, voiko asuinpaikkaansa kertoa tuntemattomalle naiselle. Hän vaikuttaa kuitenkin naiselle. Hän vaikuttaa kuitenkin vilpittömän kiltiltä, eikä Junilla ole muutakaan vaihtoehtoa.".
Kuitenkin tapasi kuvailla maailmaa lapsen silmin on erinomainen! Otan pari esimerkkiä, jotka todella tuntuivat osuvilta!
Kirjoitat,
"Jun nousee kyytiin ja leimaa lippunsa koneeseen, josta kuuluu hassu ääni.".
Tuo "hassu ääni" on aiheeseen liittyen aivan huikea ilmaus! :D
Kirjoitat,
"Moottorista kuuluu kaikenlaisia murinoita. Etuosan kellon punaiset numerot näyttävät 18:15:ta. Ikkunassa näkyy sen peilikuva, jonka mukaan kello on 21:81.".
Moottorin äänen kuvailu ja kellon näyttö, jota varmasti kaikki koskaan bussissa istuneen ovat täpinöineet! Aivan ilmiömäistä! Hyvä! :D
Helppolukuinen novellli ja kirjoituksesi on sujuvaa! Isoimpana asiana minulle oli "tarinan opetuksen" puuttuminen, mutta voihan olla, että et olekaan suunnannut tarinaa aivan pienimmillä ja koet, että opetusta ei tarvita. Jos näin on, niin pahoittelen jos suututin Sinut! Se ei ollut tarkoitus! :D
Kiitos!
Hei cherry!
Nyt oli tunnetta! :D Hyvä! Vaikka katkelma oli lyhyt, siinä oli monia kohtia joista pidin! Palaan niihin tuonnempana.
Pari huomiota.
Koko teksti on kirjoitettu yhteen pötköön. Toivoisin hieman kappalejakoa ja enterin painamista esimerkiksi dialogeissa. Annan esimerkin.
Kirjoitat, "Äiti, voimmeko puhua?" kysyin ja uin hänen viereensä toiselle valtaistuimelle. "Onko kaikki hyvin?" Louisa kysyi. "Sinä tiedät Derekin, olisiko mahdollista päästää hänet vapaaksi? Jospa hänen kohtalonsa ei olisikaan olla "testipoika"..." "Kulta, tiedän tasan tarkkaan, mikä hänen kohtalonsa on." Louisa sanoi. "Olet väärässä! Hän vihaa sitä työtä, et voi pakottaa häntä! Ja jos sinä et tee sitä, niin minä teen, otan vaikka hänen paikkansa!" Huusin vedet silmissä.
Oma ajatukseni jaottelusta olisi seuraava:
"Äiti, voimmeko puhua?" kysyin ja uin hänen viereensä toiselle valtaistuimelle.
"Onko kaikki hyvin?" Louisa kysyi.
"Sinä tiedät Derekin, olisiko mahdollista päästää hänet vapaaksi? Jospa hänen kohtalonsa ei olisikaan olla "testipoika"..."
"Kulta, tiedän tasan tarkkaan, mikä hänen kohtalonsa on." Louisa sanoi.
"Olet väärässä! Hän vihaa sitä työtä, et voi pakottaa häntä! Ja jos sinä et tee sitä, niin minä teen, otan vaikka hänen paikkansa!" Huusin vedet silmissä.
Eli annoin jokaiselle puhujalle "oman rivin", jolloin dialogia on kentie helpompi seurat.
Myös kohdassa, jossa prinsessa "varastaa kruunun" äidin lähdettyä, voisi painaa enteriä kaksi kertaa, jolloin tarinan tapahtuman muutos erottuu selvästi.
Se negatiivisesta!
Dialogi oli hyvää ja todenmukaista! Reaktiot joita prinsessa sai (mm. heitti kruunun lattialle jne.) olivat erinomaisia ja "nuoruuden raivo" paistoi niistä hienosti!
Rakkaustarina vangitun ja prinsessan välillä on loistava ajatus! :D Hyvä!
Kiitos!
Hei Stebsis!
Pidän todella paljon tarinasta! Lukiessa huomaa, että Sinulla on todella selvä kuva maailmasta ja tapahtumista! Huikea mielikuvitus Sinulla! :D
Muutama huomio.
Kannattaa miettiä eri tapoja sanoa sama asia. Otan pari esimerkkiä.
Kirjoitat, "Hän tulee hetken päästä takaisin.".
Ajatukseni, "Hän palaa pian.".
Kirjoitat, "He saapuvat ison varaston eteen joka on alueella jossa ihmisiä ei liiku paljoa.".
Ajatukseni, "He saapuvat suurelle varastolle alueella, jossa ei näy muita.".
En väitä, että omani ovat parempia, ja haluan vain tarjota Sinulle ajatuksen siitä, että aina ei kannata tyytyä siihen, mitä saa ensin kirjoitettua.
Tässä Sinulla on tainnut käydä pieni häpsy.
Kirjoitat, "Kaukana lännessä Lantiksen meren takana näkyy hieman Medelinin mantereen rannikkoa ja vuoria, ja niiden yläpuolella olevat tummat pilvet jotka kätkevät sisäänsä Taivaan kraatterin.".
Oletan, että "pilvet kätkivät sisäänsä Taivaan kraaterin.".
Näissä kannattaa olla tarkka :D
Mieti tarkkaan aikamuoto, jossa kirjoitat. Itse suosin "mennyttä".
Kirjoitat, "Niin ylhäältä näkyy myös myrsky joka näyttää kuin tummalta seinältä näin kaukaa, se raivoaa kaukana merellä piirittäen Medelinin ja Mylarin mantereen.".
Ajatukseni, "Näin ylhäältä näkyi myös myrsky, joka näytti tummalta seinämältä näin kaukaa, se raivosi kaukana merellä piirittäen Medelinin ja Mylarin mantereen.".
Eli pieniä muutoksia, jotka minun mielestäni hieman selkeyttävät tekstiä. Saat tosin olla erimieltä :D
Monikko vai yksikkö?
Kirjoitat, "...ja kojut myyvät jos jonkinlaista tavaraa jota Jack ei ole edes nähnyt.".
Ajatukseni, "...ja kojut myivät jos jonkinlaisia tavaroita, jollaisia Jack ei ollut edes nähnyt.".
Eli monet kojut myivät monenlaisia tavaroita. Vaihdoin myös "nykymuodon" "menneeseen".
Itsestään selviä asioita ei tarvitse välttämättä kirjoittaa.
Kirjoitat, "”Jopa jotakin,” kuuluu ääni takaa. Jack näkee Esmeraldan kivääri selässään oven suulla katsellen myös laivaa.".
Ajatukseni, "”Jopa jotakin,” kuuluu ääni takaa. Jack näkee Esmeraldan kivääri selässään oven suulla.".
Eli kun ollaan salaisessa paikassa, josta löytyy alus, on sanomatta selvää, että myös Esmeralda katselee sitä :D
Säilytä tunnelma ja mieti dialogi tarkkaan.
"”Taivaan kraatteria suojaa vahva suojus jonka Medelinin Suurmaagit aikoinaan laittoivat, sen läpi...".
Tässä vaihtaisin "laittoivat" - sanan "asettivat" - sanalla.
Eli katkelmaa edeltävä dialogi oli mahtavaa, aivan kuin jostain käsikirjoituksesta! :D Kuitenkin kun olet luonut huikean tunnelman, niin pidä siitä kiinni. Mielestäni pienet, puhekielen termit tai väärä sanavalinta muutoin syö tunnelmaa jopa kohtuuttomasti.
Katkelmassa puhut muinaisista suurmaageista, jotka mielikuvani muodosti arvostetuiksi ja arvokkaiksi. Ja edelleen mielikuvani latistui, koska ne "laittoivat" maagisen suojan. :D
Pienissä merkityksissä kannattaa myös olla tarkka.
Kirjoitat, "Se on Kuolon myrsky joka eristää kolme mannerta keskenään.".
Ajatukseni, "Se on Kuolon myrsky, joka eristää kolme mannerta toisistaan.".
Tuota ilmeisesti hait?
Siinä haukut :D
Täytyy sanoa, että novellisarjasi pystyy yllättämään! Tarinaa on helppo lukea ja dialogi, ja juoni, on todella monipuolista ja erinomaisesti mietittyä!
Kirjoitat vauhdikkaasti ja selkeästi. Todella nautin saada lukea loisteliaasti juonekasta tarinaasi!
Mahtavaa! Kiitos!
Ps. Onneksi Bob ei vilahtanut kuvioissa ;D
| 1043 kohdetta - näytetään 951 - 960 | « 1 ... 93 94 95 96 97 98 ... 99 105 » |
