Jack hölkkää valkeita käytäviä pitkin tehtaan sisällä yrittäen löytää jotakin tietoa kivistä, mutta koko paikka on tyhjä ja näyttää täysin käyttämättömältä, aivan kuten ulkona. Paikka on myös kuin sairaala, huoneita ja pedattuja petejä on joka paikassa. Ainoa paikka minkä Jack löytää, joka erottuu muusta, on hissi. Harmaat ovet oikein pistävät silmään valkeiden seinien ja ovien keskellä. Hän painaa nappia, ja hissi lähtee tulemaan ylöspäin. Kestää ainakin kolme minuuttia että se pääsee ylimpään kerrokseen. ”Kuinka alas tämä oikein menee?” Jack astuu rohkeasti sisään. Seinässä ei ole kuin yksi nappi, jossa on kuva kuihtuneesta kymmenoksaisesta puusta. Hän painaa nappia, ovet sulkeutuvat ja hissi lähtee alaspäin. Matka alas kestää saman verran kuin sen ylöstulo. Ovet aukeavat pitkään käytävään jonka päässä on liukuovi. Jack juoksee ovelle, mutta huomaa vähän matkaa sitä ennen yksisuuntaisen ikkunan. ”Vartijakoppi? Täällä on varmaan kameroiden tallennuslaitteet.” Jack iskee miekallaan lasin rikki ja hyppää sisään varoen sirpaleita. Huoneessa ei ole valoja, mutta käytävältä tuleva loiste valaisee tarpeeksi. Seinällä on kymmeniä päätteitä, jotka Jack käynnistää. Ne näyttävät kuvaa joka puolelta tehdasta, yksi on myös käytävällä, mutta yhtään ei näy hissin edessä josta hän tuli alas. ”Kameroita… Mutta ylhäällä ei näkynyt yhtään.” Jack kurkkaa ulos käytävälle suuntaan, jossa kameran pitäisi olla, mutta ei näe mitään. ”Jotakin magiaa kai… Ei, se ei toimi täällä.” Jack katselee ruutuja, kun yhtäkkiä yksi muuttuu lumisateeksi, mutta palaa hetken päästä takaisin, mutta toinen ruutu muuttuu taas vain rätinäksi. Jack katsoo ruutuja tarkasti, ja näkee yhdessä varjon liikkuvan, ja juuri kun se on astumassa kameraan, ruutu pimenee. ”Joku on ylhäällä. Ei kai Tuomari päässyt tänne?” Yhtäkkiä hissi käytävällä lähtee liikkumaan ylöspäin. ”Joku on tulossa… Hitto.” Jack äkkiä hyppää käytävälle ja avaa hissin ovea vastapäätä olevan liukuoven nappia painamalla. Hän iskee vielä miekalla konsolin rikki jotta kukaan ei pääse sisään, mutta hänkään ei pääse ulos. Jack kääntyy ovelta katsomaan huonetta, tai pikemminkin isoa hallia täynnä ihmisen kokoisia suljettuja kapseleita pienillä ikkunaruuduilla. ”Mikä ihme tämä paikka on?” Koko halli ja sen hyllyt ovat täynnä kapseleita. Keskellä huonetta on hieman aavempi alue, jonka perällä on kolme isompaa lasista säiliötä täynnä vihreää nestettä, yhdessä näyttäisi olevan ihminen, toinen on särjetty ja vihreä neste on valunut maahan, ja kolmannessa ei näytä olevan mitään. Jack päättää ensin mennä yhden lähempänä olevan säiliön luokse. Hän pyyhkäisee pölyt pois luukusta ja katsoo sisään. ”Onko tuo… ihminen?” Se näyttää ihmiseltä, mutta Jack tuntee jotain outoa tulevan siitä. Hänen silmänsä muuttuvat punaisiksi, mutta ne sekoavat lähettäen kovan vihlaisun Jackin päähän. ”Ai vittu! Mitä nuo oikein on?” Jack kävelee huoneen perälle kahden ehjänä olevan säiliön luokse. Keskimmäisessä lilluu alaston nainen. Hänellä on kirkkaan vihreät hiukset ja hengityslaitteet kurkussa ja nenässä. Jack koskettaa lasia, mutta vetää sen heti pois kun tuntee vieraan tunteen kulkien kättä pitkin, kuin ötökkä olisi ryöminyt sitä pitkin. Hän tarkastaa vielä tyhjän säiliön, joka laittaa koko hänen kehonsa kananlihalle, mutta siellä ei ole mitään. ”Onko tämä neste sylonia?” Yhtäkkiä ovi hänen takanaan räjähtää auki. Metallinen yksi lentää huoneen poikki aivan Jackin jalkojen juureen. Ovesta astuu sisään Julius täydessä sotisovassa, kaksi miekkaa vyöllään ja iso kilpi selässään, kaikki mithrilistä valmistettua. ”Olet oikeassa. Se on sylonia.” ”Mitä heille tapahtui!?” Jack karjaisee vihoissaan ja huolissaan ystävistään. ”Mitä vittua sinä täällä teet!? Sanoin että häipykää.” ”Luuletko että enää voin vain painua takaisin, sen jälkeen mitä kerroit minulle. Miksi me synnyimme ja kasvoimme? Mitä tapahtui sodan jälkeen? Mikä tämä punainen silmä on?” ”Sinun täytyy ymmärtää, etten voi kertoa sinulle mitään.” Julius kävelee kymmenisen metrin päähän Jackista. ”Kehosi ei kestäisi, jos la Dek sisälläsi yhtäkkiä heräisi.” ”Sitten menen Luciferin luokse. Jos hän on veljemme, hän kuuntelee minua.” ”Ymmärrä myös tämä, että Lucifer ei ole sitä mitä luulet. Pelleilet nyt asioilla jotka eivät kuulu sinulle vielä.” ”Tiedän kyllä mitä hän on tehnyt, ja otan sen riskin.” ”Lucifer ei tuhonnut Pohjoisen maata jos sitä tarkoitat.” ”Mitä?” Jack ei oikein tiedä kuuliko hän tuon oikein. ”Lucifer ei tuhonnut Pohjoisen maata, hän yritti suojella sitä. Lucifer ei ollut se joka melkein tuhosi Medelinin, hän pakeni sieltä. Kaiken tuon ja Sanktan tuhon teki yksi poika, paljon vaarallisempi kuin voit kuvitellakaan.” ”Miksi en sitten saisi vapauttaa Luciferiä, jos hän ei tehnyt mitään?” Jack kysyy hieman hämmentyneenä ”Koska hänen syntinsä ovat paljon isommat kuin jonkun mantereen tuho. Hän petti meidät, veljensä ja siskonsa. Se oli pahinta mitä hän pystyi tekemään. Olet naiivi jos luulet että hän kuuntelee mitään mitä sinä aiot sanoa hänelle.” ”Minua ei kiinnosta jotkut satoja vuosia vanhat kinat. Jos olen oikeasti la Deg, ja teimme mitä meidän on sanottu tehneen, joku riita on pienin huolistani. Sinäkin lähdit kotoa yhtäkkiä sanomatta mitään. Arvaa miltä minusta tuntui? Isä kuoli vasta ja veli lähti menemään. Mitä minä välittäisin siitä mitä sinä aiot sanoa?” ”Usko mitä haluat. Ja vaikka sinä haluat tavata hänet, on tahoja jotka haluavat hänen päänsä. Sinäkään et näköjään ole huomannut.” ”Huomannut mitä?” Jack kysyy. ”Kolme kaveriasi... Mistä he ovat?” ”Ei kuulu sinulle,” Jack vastaa ynseästi. ”Ajattelin vain kun Ritarikunnan ritari hyökkäsi päälle. Hän ehtikin jo tänne.” Julius kääntyy ympäri juuri kun salama iskee maahan kuin tyhjästä oven läheisyyteen. ”Luulin jo hoidelleeni sinut, ritari.” Lee ilmestyy salaman keskeltä leveä hymy kasvoillaan, kuin hän olisi aivan onnessaan. ”Elä luulekaan, Tuomari. Tämähän on vasta alkua.” ”Lee!” Jack huudahtaa ihmeissään ja on juoksemassa hänen luokseen, mutta Julius estää häntä. ”Jack, pysy sinä poissa tästä!” Julius karjaisee. ”Sinä et häntä voita.” ”Etkä sinä taistele häntä vastaan. Lee, mitä ihmettä? Oletko Pohjoisen maasta?” ”Turhaan sitä peittelemään.” Lee kumartaa hieman. ”Lee Parkinson, Pyöreän pöydän ritari.” ”Vai että ihan pöydästä?” Julius kysyy. ”Et sitten olekaan ihan tavallinen pulliainen.” ”Tule päälle ja katso, Tuomari. Meidät perustettiin voittamaan teidät, näytetään nyt mihin pystymme.” Lee ottaa vasaran vyöltään ja nostaa sen korkealle ylös ”Mjölnir!” Salama iskee vasaraan, ja se muuttuu hieman epäkäytännöllisen kokoiseksi jättilekaksi. Hän silti pitelee ja pyörittelee sitä vaivatta käsissään. Kun Lee laittaa vasaran pään maahan, siitä lähtee pieniä sähköpurkauksia maata pitkin. ”Jumalten ase, arvelinkin. Olet hyvin siunattu, ritari. Ja parasta siirtyä taemmas, Jack.” Julius ottaa molemmat miekat vyöltään, mutta ei voi käyttää magiakiveään. ”Lopettakaa nyt molemmat!” Jack karjaisee. ”Jack, me menemme kraatteriin ja tapamme Luciferin, tulit sinä kanssamme tai et!” Lee heilauttaa ison lekan päänsä yli ja iskee sen maahan niin lujaa kuin pystyy. Sähköpurkaus, kuin salama, lähtee vasarasta maata pitkin kohti Juliusta hajottaen maan täysin perässään. Julius torjuu salaman miekoillaan, ja se häviää ilmaan. Lee hyökkää heti kun Tuomarin näkökenttä on estetty, ja on iskemässä lekalla suoraan häntä rintaan. Julius äkkiä pudottaa miekkansa ja ottaa kilven selästään jolla hän torjuu säkenöivän moukarin, saaden samalla työnnettyä toisen säilänsä Leen oikeasta kädestä lävitse. Mjöllnir on silti liian painava, sillä se heittää Juliuksen suoraan seinään. Tuomari tulee ulos pienestä aukosta jonka panssari teki. Hän katsoo kilpeään joka on aivan vääntynyt. ”Hajotti mithrilin. Tuossa aseessa on voimaa.” ”Tämä leka on tehty Mustien vuorten kivestä, kovempaa kuin Mithril,” Lee mainitsee. Hänen kätensä vuotaa verta aika vakavasti, Julius taisi osua johonkin tärkeään. Lee ei silti näytä välittävän. Hän ottaa taskustaan pienen putelin vihreää nestettä jonka hän hörppää alas kerralla. Haava lakkaa vuotamasta ja umpeutuu vain parissa sekunnissa. ”Ritarikunta siis tekee kokeita sylonilla? Sen takiako haluatte Luciferin?” ”Me haluamme hänet vain kuolleena,” Lee ärähtää. ”Heivaamme hänet syvimpään kohtaan merta keskelle Kuolon myrskyä. Tiedätkö, minkälaista on elää ainaisessa pelossa? Ei koskaan voi tietää milloin Medelin tai Tuomarit tulevat valtaamaan Scriefinian. Ritarikunta heikkeni paljon Luciferin takia ja sisällissodatkaan eivät ole vielä ohi, me emme ole parantuneet siitä vieläkään.” ”En minäkään ole elänyt helppoa elämää, usko pois,” Julius sanoo. ”Mutta en silti voi päästää teitä pois torjuntakiven kanssa.” Mustat liekit ilmestyvät Juliuksen kehon päälle, mutta välähdystä ei näkynyt hansikkaan alla. ”Vai niin, Jumalten soluja. Et käyttänyt mitään aika-avaruus magiaa.” ”Näytä nyt mitä hyötyä tuosta aseesta sinulle on.” Ritari ja Tuomari syöksyvät toisiaan kohti kaikilla voimillaan, kun Jack yhtäkkiä ilmestyy heidän väliinsä. Hän torjuu Leen vasaran mustalla miekallaan ja Juliuksen käden kultaisella. ”Nyt saa riittää,” Jack sanoo painavasti, vilkaisten Leetä punaisena hohkaavilla silmillään. ”Et taidakaan olla ihan ihminen, Jack Fabrikisto.” Lee taisi tuntea jotain aseensa kautta kun se kosketti Jackin miekkaa. ”Toivot kyllä ettet olisi tehnyt tuota,” Julius sanoo velipojalleen. ”Voimani ei ole aika-avaruuden hallitsemista, vaan musta aukko, joka kerää tietoa ja voimaa ympäriltä. Tämä ystäväsi oli se, joka antoi Medelinille keinot päästä Igroniin ja tuhota se.” Jack ei voi sanoa mitään, hän vain hengittää raskaasti, kun yhtäkkiä molemmat hänen aseensa muuttavat muotoaan. Lee ja Julius molemmat ottavat hänestä hieman etäisyyttä kun hän nousee kunnolla seisomaan. ”Mitä sitä enää peittelemään,” Lee naurahtaa. ”Toivoin tosin, että olisit kuollut ja olisin sitten noutanut Tsukuyomin Igronin raunioista, mutta asiat menivätkin paremmin päin kun sait Amaterasunkin. Emme tosin arvanneet, että veljesi olisi Tuomarina, se oli iso virhearvio.” ”Entä Esmeralda ja Dan? Mikä heidän osansa oli?” Jack kysyy. ”He odottivat vain otollista hetkeä, piti suorittaa vain pieni pelastustehtävä, ja sinä luotit heihin.” Amaterasu ja Tsukuyomi alkavat hohtamaan, aivan kuin Rellikin miekat yksinäisillä vuorilla, mutta se katoaa ja aseet muuttuvat normaaliksi. Myös Leen vasara palaa ennalleen ja Juliuksen liekit häipyvät yllättäen. ”Mitä teit, Julius!?” Lee karjaisee selvästi hämmentyneenä mitä oikein tapahtui. Julius ottaa kypärän päästään. Hänellä on viekkaan oloinen hymy suupielissään. ”En minä mitään tehnyt, mutta jos ette nyt häivy, te tulette kuolemaan.” Yhtäkkiä ilma muuttuu painostavaksi joka puolella, kuin rinnalla olisi tonnin paino ja sata kättä painaisi kehoa joka puolelta alaspäin. Jack kaatuu maahan polvilleen kuten myös Lee, mutta Julius pysyy pystyssä. Koko tehdas tärisee jopa niin paljon että se tuntuu noin alas asti. Hieman aikaisemmin ylhäällä, Dan on kohdannut Julian Shivan edessä. ”Kas, sinähän olit se pikku ritari Daltonin veljen mukana,” Julia sanoo hieman ivaavan oloisesti. ”Tiesittekö muka?” Dan on hieman ihmeissään. ”Elä pidä meitä tyhminä, tyttökulta. Danielle Agartha, Ritarikunnan johtajan lapsenlapsi, yksi harvoista suvuista jotka pysyvät alkemisteina. Tottakai tiedämme keitä te olette. No niin, typy, tuletko rauhassa mukaan vai pitääkö raahata?” ”Elä luulekaan.” Dan iskee kätensä maahan, ja paksu maamuuri nousee Julian molemmilta puolilta litistäen hänet niiden väliin. Dan ei tosin ehdi kuin silmäänsä räpäyttää ja Julia seisoo muurin vieressä, nojaillen siihen rennon oloisesti. ”Etkö tuon parempaan pysty? Vähän säälittävää.” Julia yrittää vain ärsyttää selvästi hieman kokematonta ritaria. ”Miten ihmeessä…?” Dan kuiskaa itsekseen. Hän iskee kätensä taas maahan, ja isot piikit nousevat maasta ja seinästä, johon Tuomari nojaili, ja osa niistä pääsee panssarin koloista läpi lävistäen hänet. Dan näkee jopa verta purskahtavan hieman ulos, mutta taas, silmänräpäyksessä, Julia seisoo vain parin metrin päässä piikeistä. Niissä ei ole edes verta. ”Et taida olla edes pöydästä voimatasosi nähden. Isoisä Agartha taitaa olla hieman suojelevaisempi ainoaa jälkeläistään kohtaan. Joka taas viittaisi siihen, että ette tulleet Rhapsodiaan Ritarikunnan toimesta, ainakaan tänne tulo ei ollut suunnitelmana. Meitä ei yleensä erityisesti kiinnosta, että mitä teette, mutta jos tulette pyhään maahan noin vain, teidät täytyy tappaa. Ei se ole sen vaikeampaa.” Valo välähtää Julian rautahansikkaan alla ja isot liekit peittävät koko hänen kätensä muodostaen häntäkin isomman tulimiekan. ”Miten kivi toimii täällä!?” ”Et ole kuullutkaan sadasta ensimmäisestä kivestä? Ne eivät lainaa energiaa vaan hallitsevat sitä, aivan kuten alkemiasi joka toimii jopa tällä alueella, mutta nämä kivet antavat myös luonteen ja muodon.” ”Tiedät kai, että liekit ovat hyödyttömiä minua vastaan?” ”Niinkö?” Julia iskee kätensä kohti alkemistia, kun tulimiekka yhtäkkiä pitenee ja polttaa jopa maan allaan tuhkaksi, ja ilma savuaa sen ympärillä kuin palaen. Dan huomaa heti, että tuo ei ole tavallista tulta. Hän tekee ainakin kymmenen metrin paksuisen muurin eteensä, mutta tuli lävistää sen kuin voin. Juuri kun liekit ovat polttoetäisyydellä Danista, ne hajoavat yhtäkkiä haihtuen ilmaan, ja Daniellen tekemät muurit häviävät myös mureten maahan. Sama painostava ilma nousee molempien ympärille maan järistessä heidän allaan. Ylhäällä kuplan läpi on tulossa jotain isoa… ”Rego näköjään lähetti ison kihon,” Julia sanoo. ”Elä huoli, ritari. Se on pian ohi.” Toisaalla Esmeralda on kohdannut kymmenennen Tuomarin, Zalgharin, hänen ilmalaivansa edessä. ”Päätit sitten tulla tänne, Yumi,” Zalghar sanoo kun hän astelee alas aluksensa portaita. ”Pitkästä aikaa.” ”Samoin, Zalghar,” Yumi vastaa Tuomarille. ”No, mitä haluat?” ”Sehän olit sinä, joka lähetti Jackin Igronista hakemaan Lucifer? Miksi? Lucifer, hän…” Yumi meinaa korottaa ääntään selvästi vihoissaan, mutta hän rauhoittuu hetken. ”Tiedät kyllä mitä hän teki. Sinullekin, hänen takia olet täällä.” ”Olen täällä omaa typeryyttäni. Ja Lucifer on juuri nyt osapuoli jota tarvitsemme riippumatta mitä hän on tehnyt. Ei ole enää muuta vaihtoehtoa, la Dekin on palattava takaisin, jopa Jackin.” ”Mutta jos Jack herää kaikki mitä me teimme silloin voi hävitä, ei ole mitään takuita mitä tulee käymään. Gard, Mike ja Emeralda myös… mikä heidän tehtävänsä muka sitten oli?” ”Sinulla on näköjään yhä Gardin kivääri mukana. Se ei ole esine jota kenenkään pitäisi kantaa.” ”Minulla ei ole muutakaan…” Yumi melkein halaa kivääriään kun hänen silmänsä alkavat kostua. ”Mutta miksi nyt? Hän piti huolen, ettei mitään tulisi käymään, ei sinun olisi tarvinnut tehdä mitään, asiat olisivat vain jatkaneet kulkuaan ja…” ”Jumalat ovat palaamassa.” Yumin koko keho värähtää hieman pelosta. ”Ei se ole mahdollista. Eden on jo kuollut… Ilman häntä, ne eivät voi koskaan palata. Hän piti siitä huolen. ”Et ehkä usko tätä, mutta mitä Jack ja Lucifer tekivät sodan aikana, oli… Anteeksi, keskustelumme näköjään loppuu tähän.” Ilman rypistyessä kasaan Balthasar katoaa tyhjään. Sama painostava ilma nousee koko Sanktan ylle, mutta se ei vaikuta Yumiin. ”Tämä energia...!?” ”Suosittelisin pakenemaan, Ritari,” Julius sanoo hymyillen leveästi. ”Ensimmäinen Tuomari, vai?” Salama iskee kuin tyhjästä Leen päälle ja hän katoaa. Jack pystyy myös liikkumaan, vaikka ilma tuntuu yhä raskaalta. ”Mitä tämä on?” ”Tule, mennään ylös.” Julius lähtee kävelemään oviaukkoa kohti, kun yhtäkkiä yksi huoneen perällä olevista putkiloista, se, jossa tyttö oli, hajoaa. Jack vaistomaisesti syöksyy naisen alle kun hän tippuu alas hengitysputken tullessa ulos hänen suustaan. Jack laittaa oman takkinsa tytön päälle. Naisen silmät ovat kuin kuolleella, mutta Jack tuntee heikon pulssin ja hengityksen. ”Kuka tämä on?” Hän kysyy veljeltään. Julius vain vilkaisee taaksepäin ja kävelee sitten käytävälle. Jack ei oikein tiedä mitä tekisi. Hän vain päättää ottaa tytön mukaansa, reppuselkään, ja seuraa Juliusta. Kun hän kävelee kamerahuoneen ohi, Jack huomaa, että käytävällä oleva kamera on päällä, vaikka Julius on kameran näköpiirissä. ”Eikö se ollutkaan hän,” Jack ajattelee miettiessään miksi kamerat sammuivat aikaisemmin varjon tullessa ruutuun. Veljekset astuvat vain hissiin matkaten ylöspäin. ”Sinä tulet nyt mukaani Jeneoraan, ja laitan sinut ensimmäisellä laivalla Tantaluksen luokse. Ja pidän nuo miekat itselläni.” ”Yritä vain,” Jack mainitsee rauhallisesti, mutta selvästi myös vihaisena. ”Sinä et minua nyt kiinnosta. Haluan vain Luciferin luokse… ja Leen pään.” Kun he pääsevät ulos, kuplan läpi tulee ulos neljäs jättimäinen, pyöreän muotoinen ilmalaiva, joka ei edes muistuta kunnollista alusta. Laiva laskeutuu kaupungin laitamille Juliuksen Leviatanin lähettyville. Aluksen moottoreiden ääni on kova kauempaakin kuultuna. Kolme Tuomaria ja Jack nainen selässään tulevat aluksen eteen. Leetä ja muita ei näy missään. Pyöreän laivan portaat aukeavat, ja painostava ilma tuntuu Jackista voimakkaampana kuin aikaisemmin. Portaat laskeutuvat ja sisältä kävelee Tuomari haarniskassaan. Jokainen hitaalta tuntuva askel mithrilistä tehdyillä jalkineilla metalliseen portaikkoon tuntuu kuin vasaran iskulta Jackin pään sisällä. Hän käyttää kaikkia voimiaan jotta edes pysyy pystyssä. Yhtäkkiä ilma kevenee ja Tuomari astelee Juliuksen ja muiden luokse. ”Mitä täällä tapahtui, Julius?” Tuomari kysyy tiukasti. ”Pieni ongelma ritareiden kanssa, mutta saimme hoidettua sen, Balthasar.” Ensimmäinen Tuomari Balthasar Roko kääntää katseensa Jackia kohti. He ovat suurin piirtein samankorkuiset, Balthasar tosin hieman vanhempi. ”Pikkuveljesi, oletan? Ja näyttäisi olevan matkalainen seurassa… Oletan ettei ritareista ollut harmia?” ”Ei mitään,” Julia vastaa. ”No mitä tässä nyt niin vakavana ollaan? Julius, ota vain veljesi mukaan ja vie Jeneoraan. Veikkaan että haluatte puhua pitkästä aikaa.” ”Ei ole tarpeen,” Julius mainitsee hieman äkäisen oloisena. ”Hän lähtee takaisin Mylariin.” ”Harmi, Julius on puhunut sinusta paljon. Palatkaa takaisin Keskustaan. Ei pysytä täällä yhtään kauempaa kuin on tarvis.” Balthasar ja Tuomarit palaavat aluksiinsa. Jack menee Juliuksen perässä, sillä hänellä ei ole muutakaan kyytiä, Lee ja muut veivät jo varmasti Ragnarökin. Jackin tullessa alukseen Julius käskee laittaa hänet kahleisiin ja viedä tyrmään, ja vihreähiuksinen nainen viedään sairasosastolle Jackin miekkojen kanssa. Samoihin aikoihin Esmeralda ja Lee ovat kaupungissa talojen suojissa piilottelemassa Balthasarilta ja muilta kunnes he lähtevät menemään. He pääsevät hetken päästä turvallisesti pois kaupungista ruohikolle. ”Mahtavaa!” Esmeralda karjaisee vihoissaan. ”Menetimme miekat, Jackille paljastui mistä olemme, emme saaneet kiveä kraatteriin ja Dan raukka on ties missä ellei kuollut. Agartha tappaa meidät varmasti!” ”On meillä vielä Ragnarök. Muinainen alus varmasti helpottaa hieman,” Lee sanoo. ”Alus jolla emme voi tehdä mitään koska emme pääse käsiksi sen tietoihin. Hän varmasti rakastuu siihen kuullessaan että menetti ainoan elossa olevan perheenjäsenensä Tuomareiden tapettavaksi.” ”Ainakin sain jotain mielenkiintoista selville. Jackin veljellä nimittäin on Jumalten soluja. Niitä ei ole enää melkein kenelläkään koska niitä ei voi siirtää käyttäjältä toiselle toisin kuin Jumalten aseita. Julius, kuten myös Jack, ovat luultavasti la Dekistä.” ”Mitä!?” Esmeralda teeskentelee hämmästynyttä. ”Et kai oikeasti luule tuota.” ”Tiedä häntä. Palataan nyt vain Scriefiniaan, onneksi otin passin mukaan jotta päästään myrskyn läpi, voi tosin olla hieman kuoppaista kun ne huomaavat että se on väärä.” He pääsevät kuplan reunalle jonne he jättivät vaatteensa. He pukeutuvat lämpimästi, ja Esmeraldan kompassin ohjaamana suuntaavat Ragnarokille. Kymmenen minuuttia kuluu. Sitten toiset kymmenen. ”Ei hitto…” Lee voihkaisee. ”Ja lisätään mittaamattoman arvokkaan muinaisen aluksen hukkaaminen väärin menneiden asioiden listaan… Bravo, me!” Leviatan on jo päässyt Jeneoran kaupungin ylle, matkaa Valkoiseen kaupunkiin ei ole enää pitkälti. Jack on sellissään kun taas veljensä istuskelee komentosillan tuolillaan selvästi väsyneenä päivän koitoksista. ”Tämän jälkeen nukkumaan pariksi päiväksi,” Julius mumisee unisena. Yhtäkkiä hälytysvalot pärähtävät soimaan ja yksi sillan miehistä tulee Juliuksen paikkeille. ”Herra, alus yläpuolella. Se on sama jota veljenne käytti.” ”Ritaritko? Laittakaa se näytölle!” Komentosilta on hieman samantapainen Ragnarökin siltaan joka on täynnä monitoreita jotka näyttävät aluksen ulkopuolen. Yksi ruuduista avautuu ja suurentaa kohti ylhäällä leijuvaa alusta, joka on Ragnarök. ”Ampukaa alas, emme tarvitse sitä.” Tykit kääntyvät Ragnarökiä kohti, kun sen päältä hyppää alas ruskeassa kaavussa oleva hahmo suoraan kohti siltaa. ”Suojat päälle heti! Heillä oli alkemistikin!” Näkymättömät suojat välähtävät aluksen ympärillä, mutta kun hahmo osuu niihin, ne menevät hetkessä pirstaleiksi. Hahmo tippuu yhden ruudun päälle miekka edellä, hajottaen jopa muinaisen aluksen suojat ja panssarin, tippuen suoraan komentosillalle melkein aivan Juliuksen eteen. Palohälyttimet pärähtävät päälle ja lasia tippuu alas sillan katosta sähköjohtojen pyöriessä joka puolelle. Väki evakuoi äkkiä sillan, mutta Julius vain nousee tuolistaan. ”Sinulla on pirun hyvä syy tunkeutua tänne, ritari!” Julius karjaisee vihaisena, mustien liekkien ilmestyessä hänen ylleen. Hän on ponkaisemassa kohti hahmoa, kun hän yhtäkkiä lakkaa liikkumasta. Juliuksen ympärille ilmestyy outoa tekstiä joka välähtää ja estää häntä liikkumasta. ”Riimukirjoitusta? Luuletko että tämä pidättelee minua?” ”Tarpeeksi kauan,” mies sanoo. Hän juoksee pois sillalta jättäen Juliuksen paikoilleen. Mies tappaa kaikki sotilaat tieltään matkallaan kohti sellejä. Jack nousee sängyltään istumaan kuullessaan ääniä käytävältä. ”Julius? Sinäkö se olet?” Vankilan ovet aukeavat ja hahmo astuu sisään. Jack perääntyy hieman. ”Terve taas,” mies vastaa. Jack tunnistaa äänen, mutta odottaa että hän vetää kaapunsa pois päältään. Alta paljastuu valkoinen, pitkä, jalkoihin asti ulottuva takki, ja naamari aaltoilevilla viivoilla. ”Sinähän olit… Rellik! Mitä vittua sinä teet täällä!? Ja miksi!?” Jack ei älyä yhtään mitä tapahtuu. ”Tule nyt heti, meillä ei ole aikaa!” Rellik leikkaa kahleet miekallaan poikki, ja he säntäävät ulos kohti tavaratilaa. ”Meidän täytyy päästä täältä heti pois.” ”Odota! Täytyy hakea miekkani! Ne veivät ne kai sen tytön mukana sairastupaan.” ”Perhana… Tule!” Rellik johtaa Jackin tullessa perässä. Valkotakki vaikuttaa tuntevan aluksen hyvin, hän pääsee suorinta tietä sairaalaosastolle. Jack löytää aseensa, mutta pysähtyy kun näkee vihreähiuksisen naisen makoilemassa pöydällä, hieman paremmat vaatteet päällään vaikka se onkin valkoinen sairaala-asu. ”Tule nyt! Tuomari pääsee kohta vapaaksi!” Rellik hoputtaa. ”Hetki vain.” Jack kävelee tytön viereen ja katselee häntä hetken. ”Olen varmasti idiootti…” Hän löytää takkinsa tytön viereltä, jonka hän laittaa naisen päälle ja ottaa reppuselkään. ”Kuka tuo on?” Rellik kysyy naisen nähdessään. ”En ole itsekään ihan varma. Johda vain tietä.” He pääsevät isoon tavaratilaan, jonka luukun Rellik saa aukaistua konsolista. Ulkoa tuleva tuulenpuuska pyyhkäisee Jackin melkein kumoon. Alhaalla näkyy jo Jeneoran isot kerrostalot, ja Leviatanin alla leijuva Ragnarök jonka Rellik laittoi autopilotille. ”Sinullahan on se linkkikivi?” Rellik kysyy. ”Toimiiko se vielä?” Jack aktivoi kiven keskisormessaan, ja se toimii. ”Esmeralda on siis elossa… Mutta miksi hän antaa vielä energiaa tähän kiveen?” Rellik hyppää alas Jack perässään. Molemmat tippuvat turvallisesti Ragnarökin kannella, ja ennen kuin Julius ja muut Tuomarit ehtivät tehdä mitään, Rellik menee ohjaimiin pyyhkäisten pois Jeneorasta ja kohti itää. Jack tulee sillalle ja laittaa tytön turvavöihin kiinni yhdelle tuoleista. ”Nyt saat selittää mitä vittua teet täällä? Joku päivä sitten yritit tappaa minut ja Danin ja nyt tulet muka pelastamaan minut? Miksi!? Oliko se avainkin hangaariin sinulta?” ”Ole hyvä vain että tulin kun tulin. Ja kyllä, annoin sinulle avaimen koska...” Rellik vain lopettaa kesken lauseen. ”Tulin jänikseksi alukseen ja kuulin mitä aiot tehdä noilla aseilla.” ”Mutta miksi?” ”Olit kiinnostava. Sait minuun haavan, ja haluan tilaisuuden taistella kanssasi vielä. Sanotaanko näin, että haluan tappaa sinut omin käsin.” ”Aika paska motivaatio,” Jack naurahtaa ja istuu tuolille väsyneenä. ”Mutta kiitos… Vaikka aiotkin tappaa minut. Mutta mitä väliä sillä enää on? En saanut kiveä jolla päästä kraatteriin. Koko reissu oli tyhjän päiden.” ”En sanoisi niin. Rellik kaivaa taskustaan kirkkaan läpinäkyvän kiven jonka hän heittää Jackille. ”Ei kai tämä ole se?” Jack vain hymyilee ihmeissään. ”Kaverisi ja veljesi taistelun aikana oli hyvä tilaisuus joten kävin hakemassa tuon. Varastin sitten aluksen.” ”Olet idiootti, tiesitkö sen?” Jack ei voi muuta kuin ihmetellä mitä tuon androidin päässä oikein kulkee. ”Entä mitä nyt? Voinko luottaa sinuun?” ”Et tietenkään.” Rellik sanoo suoraan. ”Opi se ensimmäisenä. Luota itseesi ja mitä sinä ajattelet, Jack hölkkää valkeita käytäviä pitkin tehtaan sisällä yrittäen löytää jotakin tietoa kivistä, mutta koko paikka on tyhjä ja näyttää täysin käyttämättömältä, aivan kuten ulkona. Paikka on myös kuin sairaala, huoneita ja pedattuja petejä on joka paikassa. Ainoa paikka minkä Jack löytää, joka erottuu muusta, on hissi. Harmaat ovet oikein pistävät silmään valkeiden seinien ja ovien keskellä. Hän painaa nappia, ja hissi lähtee tulemaan ylöspäin. Kestää ainakin kolme minuuttia että se pääsee ylimpään kerrokseen. ”Kuinka alas tämä oikein menee?” Jack astuu rohkeasti sisään. Seinässä ei ole kuin yksi nappi, jossa on kuva kuihtuneesta kymmenoksaisesta puusta. Hän painaa nappia, ovet sulkeutuvat ja hissi lähtee alaspäin. Matka alas kestää saman verran kuin sen ylöstulo. Ovet aukeavat pitkään käytävään jonka päässä on liukuovi. Jack juoksee ovelle, mutta huomaa vähän matkaa sitä ennen yksisuuntaisen ikkunan. ”Vartijakoppi? Täällä on varmaan kameroiden tallennuslaitteet.” Jack iskee miekallaan lasin rikki ja hyppää sisään varoen sirpaleita. Huoneessa ei ole valoja, mutta käytävältä tuleva loiste valaisee tarpeeksi. Seinällä on kymmeniä päätteitä, jotka Jack käynnistää. Ne näyttävät kuvaa joka puolelta tehdasta, yksi on myös käytävällä, mutta yhtään ei näy hissin edessä josta hän tuli alas. ”Kameroita… Mutta ylhäällä ei näkynyt yhtään.” Jack kurkkaa ulos käytävälle suuntaan, jossa kameran pitäisi olla, mutta ei näe mitään. ”Jotakin magiaa kai… Ei, se ei toimi täällä.” Jack katselee ruutuja, kun yhtäkkiä yksi muuttuu lumisateeksi, mutta palaa hetken päästä takaisin, mutta toinen ruutu muuttuu taas vain rätinäksi. Jack katsoo ruutuja tarkasti, ja näkee yhdessä varjon liikkuvan, ja juuri kun se on astumassa kameraan, ruutu pimenee. ”Joku on ylhäällä. Ei kai Tuomari päässyt tänne?” Yhtäkkiä hissi käytävällä lähtee liikkumaan ylöspäin. ”Joku on tulossa… Hitto.” Jack äkkiä hyppää käytävälle ja avaa hissin ovea vastapäätä olevan liukuoven nappia painamalla. Hän iskee vielä miekalla konsolin rikki jotta kukaan ei pääse sisään, mutta hänkään ei pääse ulos. Jack kääntyy ovelta katsomaan huonetta, tai pikemminkin isoa hallia täynnä ihmisen kokoisia suljettuja kapseleita pienillä ikkunaruuduilla. ”Mikä ihme tämä paikka on?” Koko halli ja sen hyllyt ovat täynnä kapseleita. Keskellä huonetta on hieman aavempi alue, jonka perällä on kolme isompaa lasista säiliötä täynnä vihreää nestettä, yhdessä näyttäisi olevan ihminen, toinen on särjetty ja vihreä neste on valunut maahan, ja kolmannessa ei näytä olevan mitään. Jack päättää ensin mennä yhden lähempänä olevan säiliön luokse. Hän pyyhkäisee pölyt pois luukusta ja katsoo sisään. ”Onko tuo… ihminen?” Se näyttää ihmiseltä, mutta Jack tuntee jotain outoa tulevan siitä. Hänen silmänsä muuttuvat punaisiksi, mutta ne sekoavat lähettäen kovan vihlaisun Jackin päähän. ”Ai vittu! Mitä nuo oikein on?” Jack kävelee huoneen perälle kahden ehjänä olevan säiliön luokse. Keskimmäisessä lilluu alaston nainen. Hänellä on kirkkaan vihreät hiukset ja hengityslaitteet kurkussa ja nenässä. Jack koskettaa lasia, mutta vetää sen heti pois kun tuntee vieraan tunteen kulkien kättä pitkin, kuin ötökkä olisi ryöminyt sitä pitkin. Hän tarkastaa vielä tyhjän säiliön, joka laittaa koko hänen kehonsa kananlihalle, mutta siellä ei ole mitään. ”Onko tämä neste sylonia?” Yhtäkkiä ovi hänen takanaan räjähtää auki. Metallinen yksi lentää huoneen poikki aivan Jackin jalkojen juureen. Ovesta astuu sisään Julius täydessä sotisovassa, kaksi miekkaa vyöllään ja iso kilpi selässään, kaikki mithrilistä valmistettua. ”Olet oikeassa. Se on sylonia.” ”Mitä heille tapahtui!?” Jack karjaisee vihoissaan ja huolissaan ystävistään. ”Mitä vittua sinä täällä teet!? Sanoin että häipykää.” ”Luuletko että enää voin vain painua takaisin, sen jälkeen mitä kerroit minulle. Miksi me synnyimme ja kasvoimme? Mitä tapahtui sodan jälkeen? Mikä tämä punainen silmä on?” ”Sinun täytyy ymmärtää, etten voi kertoa sinulle mitään.” Julius kävelee kymmenisen metrin päähän Jackista. ”Kehosi ei kestäisi, jos la Dek sisälläsi yhtäkkiä heräisi.” ”Sitten menen Luciferin luokse. Jos hän on veljemme, hän kuuntelee minua.” ”Ymmärrä myös tämä, että Lucifer ei ole sitä mitä luulet. Pelleilet nyt asioilla jotka eivät kuulu sinulle vielä.” ”Tiedän kyllä mitä hän on tehnyt, ja otan sen riskin.” ”Lucifer ei tuhonnut Pohjoisen maata jos sitä tarkoitat.” ”Mitä?” Jack ei oikein tiedä kuuliko hän tuon oikein. ”Lucifer ei tuhonnut Pohjoisen maata, hän yritti suojella sitä. Lucifer ei ollut se joka melkein tuhosi Medelinin, hän pakeni sieltä. Kaiken tuon ja Sanktan tuhon teki yksi poika, paljon vaarallisempi kuin voit kuvitellakaan.” ”Miksi en sitten saisi vapauttaa Luciferiä, jos hän ei tehnyt mitään?” Jack kysyy hieman hämmentyneenä ”Koska hänen syntinsä ovat paljon isommat kuin jonkun mantereen tuho. Hän petti meidät, veljensä ja siskonsa. Se oli pahinta mitä hän pystyi tekemään. Olet naiivi jos luulet että hän kuuntelee mitään mitä sinä aiot sanoa hänelle.” ”Minua ei kiinnosta jotkut satoja vuosia vanhat kinat. Jos olen oikeasti la Deg, ja teimme mitä meidän on sanottu tehneen, joku riita on pienin huolistani. Sinäkin lähdit kotoa yhtäkkiä sanomatta mitään. Arvaa miltä minusta tuntui? Isä kuoli vasta ja veli lähti menemään. Mitä minä välittäisin siitä mitä sinä aiot sanoa?” ”Usko mitä haluat. Ja vaikka sinä haluat tavata hänet, on tahoja jotka haluavat hänen päänsä. Sinäkään et näköjään ole huomannut.” ”Huomannut mitä?” Jack kysyy. ”Kolme kaveriasi... Mistä he ovat?” ”Ei kuulu sinulle,” Jack vastaa ynseästi. ”Ajattelin vain kun Ritarikunnan ritari hyökkäsi päälle. Hän ehtikin jo tänne.” Julius kääntyy ympäri juuri kun salama iskee maahan kuin tyhjästä oven läheisyyteen. ”Luulin jo hoidelleeni sinut, ritari.” Lee ilmestyy salaman keskeltä leveä hymy kasvoillaan, kuin hän olisi aivan onnessaan. ”Elä luulekaan, Tuomari. Tämähän on vasta alkua.” ”Lee!” Jack huudahtaa ihmeissään ja on juoksemassa hänen luokseen, mutta Julius estää häntä. ”Jack, pysy sinä poissa tästä!” Julius karjaisee. ”Sinä et häntä voita.” ”Etkä sinä taistele häntä vastaan. Lee, mitä ihmettä? Oletko Pohjoisen maasta?” ”Turhaan sitä peittelemään.” Lee kumartaa hieman. ”Lee Parkinson, Pyöreän pöydän ritari.” ”Vai että ihan pöydästä?” Julius kysyy. ”Et sitten olekaan ihan tavallinen pulliainen.” ”Tule päälle ja katso, Tuomari. Meidät perustettiin voittamaan teidät, näytetään nyt mihin pystymme.” Lee ottaa vasaran vyöltään ja nostaa sen korkealle ylös ”Mjölnir!” Salama iskee vasaraan, ja se muuttuu hieman epäkäytännöllisen kokoiseksi jättilekaksi. Hän silti pitelee ja pyörittelee sitä vaivatta käsissään. Kun Lee laittaa vasaran pään maahan, siitä lähtee pieniä sähköpurkauksia maata pitkin. ”Jumalten ase, arvelinkin. Olet hyvin siunattu, ritari. Ja parasta siirtyä taemmas, Jack.” Julius ottaa molemmat miekat vyöltään, mutta ei voi käyttää magiakiveään. ”Lopettakaa nyt molemmat!” Jack karjaisee. ”Jack, me menemme kraatteriin ja tapamme Luciferin, tulit sinä kanssamme tai et!” Lee heilauttaa ison lekan päänsä yli ja iskee sen maahan niin lujaa kuin pystyy. Sähköpurkaus, kuin salama, lähtee vasarasta maata pitkin kohti Juliusta hajottaen maan täysin perässään. Julius torjuu salaman miekoillaan, ja se häviää ilmaan. Lee hyökkää heti kun Tuomarin näkökenttä on estetty, ja on iskemässä lekalla suoraan häntä rintaan. Julius äkkiä pudottaa miekkansa ja ottaa kilven selästään jolla hän torjuu säkenöivän moukarin, saaden samalla työnnettyä toisen säilänsä Leen oikeasta kädestä lävitse. Mjöllnir on silti liian painava, sillä se heittää Juliuksen suoraan seinään. Tuomari tulee ulos pienestä aukosta jonka panssari teki. Hän katsoo kilpeään joka on aivan vääntynyt. ”Hajotti mithrilin. Tuossa aseessa on voimaa.” ”Tämä leka on tehty Mustien vuorten kivestä, kovempaa kuin Mithril,” Lee mainitsee. Hänen kätensä vuotaa verta aika vakavasti, Julius taisi osua johonkin tärkeään. Lee ei silti näytä välittävän. Hän ottaa taskustaan pienen putelin vihreää nestettä jonka hän hörppää alas kerralla. Haava lakkaa vuotamasta ja umpeutuu vain parissa sekunnissa. ”Ritarikunta siis tekee kokeita sylonilla? Sen takiako haluatte Luciferin?” ”Me haluamme hänet vain kuolleena,” Lee ärähtää. ”Heivaamme hänet syvimpään kohtaan merta keskelle Kuolon myrskyä. Tiedätkö, minkälaista on elää ainaisessa pelossa? Ei koskaan voi tietää milloin Medelin tai Tuomarit tulevat valtaamaan Scriefinian. Ritarikunta heikkeni paljon Luciferin takia ja sisällissodatkaan eivät ole vielä ohi, me emme ole parantuneet siitä vieläkään.” ”En minäkään ole elänyt helppoa elämää, usko pois,” Julius sanoo. ”Mutta en silti voi päästää teitä pois torjuntakiven kanssa.” Mustat liekit ilmestyvät Juliuksen kehon päälle, mutta välähdystä ei näkynyt hansikkaan alla. ”Vai niin, Jumalten soluja. Et käyttänyt mitään aika-avaruus magiaa.” ”Näytä nyt mitä hyötyä tuosta aseesta sinulle on.” Ritari ja Tuomari syöksyvät toisiaan kohti kaikilla voimillaan, kun Jack yhtäkkiä ilmestyy heidän väliinsä. Hän torjuu Leen vasaran mustalla miekallaan ja Juliuksen käden kultaisella. ”Nyt saa riittää,” Jack sanoo painavasti, vilkaisten Leetä punaisena hohkaavilla silmillään. ”Et taidakaan olla ihan ihminen, Jack Fabrikisto.” Lee taisi tuntea jotain aseensa kautta kun se kosketti Jackin miekkaa. ”Toivot kyllä ettet olisi tehnyt tuota,” Julius sanoo velipojalleen. ”Voimani ei ole aika-avaruuden hallitsemista, vaan musta aukko, joka kerää tietoa ja voimaa ympäriltä. Tämä ystäväsi oli se, joka antoi Medelinille keinot päästä Igroniin ja tuhota se.” Jack ei voi sanoa mitään, hän vain hengittää raskaasti, kun yhtäkkiä molemmat hänen aseensa muuttavat muotoaan. Lee ja Julius molemmat ottavat hänestä hieman etäisyyttä kun hän nousee kunnolla seisomaan. ”Mitä sitä enää peittelemään,” Lee naurahtaa. ”Toivoin tosin, että olisit kuollut ja olisin sitten noutanut Tsukuyomin Igronin raunioista, mutta asiat menivätkin paremmin päin kun sait Amaterasunkin. Emme tosin arvanneet, että veljesi olisi Tuomarina, se oli iso virhearvio.” ”Entä Esmeralda ja Dan? Mikä heidän osansa oli?” Jack kysyy. ”He odottivat vain otollista hetkeä, piti suorittaa vain pieni pelastustehtävä, ja sinä luotit heihin.” Amaterasu ja Tsukuyomi alkavat hohtamaan, aivan kuin Rellikin miekat yksinäisillä vuorilla, mutta se katoaa ja aseet muuttuvat normaaliksi. Myös Leen vasara palaa ennalleen ja Juliuksen liekit häipyvät yllättäen. ”Mitä teit, Julius!?” Lee karjaisee selvästi hämmentyneenä mitä oikein tapahtui. Julius ottaa kypärän päästään. Hänellä on viekkaan oloinen hymy suupielissään. ”En minä mitään tehnyt, mutta jos ette nyt häivy, te tulette kuolemaan.” Yhtäkkiä ilma muuttuu painostavaksi joka puolella, kuin rinnalla olisi tonnin paino ja sata kättä painaisi kehoa joka puolelta alaspäin. Jack kaatuu maahan polvilleen kuten myös Lee, mutta Julius pysyy pystyssä. Koko tehdas tärisee jopa niin paljon että se tuntuu noin alas asti. Hieman aikaisemmin ylhäällä, Dan on kohdannut Julian Shivan edessä. ”Kas, sinähän olit se pikku ritari Daltonin veljen mukana,” Julia sanoo hieman ivaavan oloisesti. ”Tiesittekö muka?” Dan on hieman ihmeissään. ”Elä pidä meitä tyhminä, tyttökulta. Danielle Agartha, Ritarikunnan johtajan lapsenlapsi, yksi harvoista suvuista jotka pysyvät alkemisteina. Tottakai tiedämme keitä te olette. No niin, typy, tuletko rauhassa mukaan vai pitääkö raahata?” ”Elä luulekaan.” Dan iskee kätensä maahan, ja paksu maamuuri nousee Julian molemmilta puolilta litistäen hänet niiden väliin. Dan ei tosin ehdi kuin silmäänsä räpäyttää ja Julia seisoo muurin vieressä, nojaillen siihen rennon oloisesti. ”Etkö tuon parempaan pysty? Vähän säälittävää.” Julia yrittää vain ärsyttää selvästi hieman kokematonta ritaria. ”Miten ihmeessä…?” Dan kuiskaa itsekseen. Hän iskee kätensä taas maahan, ja isot piikit nousevat maasta ja seinästä, johon Tuomari nojaili, ja osa niistä pääsee panssarin koloista läpi lävistäen hänet. Dan näkee jopa verta purskahtavan hieman ulos, mutta taas, silmänräpäyksessä, Julia seisoo vain parin metrin päässä piikeistä. Niissä ei ole edes verta. ”Et taida olla edes pöydästä voimatasosi nähden. Isoisä Agartha taitaa olla hieman suojelevaisempi ainoaa jälkeläistään kohtaan. Joka taas viittaisi siihen, että ette tulleet Rhapsodiaan Ritarikunnan toimesta, ainakaan tänne tulo ei ollut suunnitelmana. Meitä ei yleensä erityisesti kiinnosta, että mitä teette, mutta jos tulette pyhään maahan noin vain, teidät täytyy tappaa. Ei se ole sen vaikeampaa.” Valo välähtää Julian rautahansikkaan alla ja isot liekit peittävät koko hänen kätensä muodostaen häntäkin isomman tulimiekan. ”Miten kivi toimii täällä!?” ”Et ole kuullutkaan sadasta ensimmäisestä kivestä? Ne eivät lainaa energiaa vaan hallitsevat sitä, aivan kuten alkemiasi joka toimii jopa tällä alueella, mutta nämä kivet antavat myös luonteen ja muodon.” ”Tiedät kai, että liekit ovat hyödyttömiä minua vastaan?” ”Niinkö?” Julia iskee kätensä kohti alkemistia, kun tulimiekka yhtäkkiä pitenee ja polttaa jopa maan allaan tuhkaksi, ja ilma savuaa sen ympärillä kuin palaen. Dan huomaa heti, että tuo ei ole tavallista tulta. Hän tekee ainakin kymmenen metrin paksuisen muurin eteensä, mutta tuli lävistää sen kuin voin. Juuri kun liekit ovat polttoetäisyydellä Danista, ne hajoavat yhtäkkiä haihtuen ilmaan, ja Daniellen tekemät muurit häviävät myös mureten maahan. Sama painostava ilma nousee molempien ympärille maan järistessä heidän allaan. Ylhäällä kuplan läpi on tulossa jotain isoa… ”Rego näköjään lähetti ison kihon,” Julia sanoo. ”Elä huoli, ritari. Se on pian ohi.” Toisaalla Esmeralda on kohdannut kymmenennen Tuomarin, Zalgharin, hänen ilmalaivansa edessä. ”Päätit sitten tulla tänne, Yumi,” Zalghar sanoo kun hän astelee alas aluksensa portaita. ”Pitkästä aikaa.” ”Samoin, Zalghar,” Yumi vastaa Tuomarille. ”No, mitä haluat?” ”Sehän olit sinä, joka lähetti Jackin Igronista hakemaan Lucifer? Miksi? Lucifer, hän…” Yumi meinaa korottaa ääntään selvästi vihoissaan, mutta hän rauhoittuu hetken. ”Tiedät kyllä mitä hän teki. Sinullekin, hänen takia olet täällä.” ”Olen täällä omaa typeryyttäni. Ja Lucifer on juuri nyt osapuoli jota tarvitsemme riippumatta mitä hän on tehnyt. Ei ole enää muuta vaihtoehtoa, la Dekin on palattava takaisin, jopa Jackin.” ”Mutta jos Jack herää kaikki mitä me teimme silloin voi hävitä, ei ole mitään takuita mitä tulee käymään. Gard, Mike ja Emeralda myös… mikä heidän tehtävänsä muka sitten oli?” ”Sinulla on näköjään yhä Gardin kivääri mukana. Se ei ole esine jota kenenkään pitäisi kantaa.” ”Minulla ei ole muutakaan…” Yumi melkein halaa kivääriään kun hänen silmänsä alkavat kostua. ”Mutta miksi nyt? Hän piti huolen, ettei mitään tulisi käymään, ei sinun olisi tarvinnut tehdä mitään, asiat olisivat vain jatkaneet kulkuaan ja…” ”Jumalat ovat palaamassa.” Yumin koko keho värähtää hieman pelosta. ”Ei se ole mahdollista. Eden on jo kuollut… Ilman häntä, ne eivät voi koskaan palata. Hän piti siitä huolen. ”Et ehkä usko tätä, mutta mitä Jack ja Lucifer tekivät sodan aikana, oli… Anteeksi, keskustelumme näköjään loppuu tähän.” Ilman rypistyessä kasaan Balthasar katoaa tyhjään. Sama painostava ilma nousee koko Sanktan ylle, mutta se ei vaikuta Yumiin. ”Tämä energia...!?” ”Suosittelisin pakenemaan, Ritari,” Julius sanoo hymyillen leveästi. ”Ensimmäinen Tuomari, vai?” Salama iskee kuin tyhjästä Leen päälle ja hän katoaa. Jack pystyy myös liikkumaan, vaikka ilma tuntuu yhä raskaalta. ”Mitä tämä on?” ”Tule, mennään ylös.” Julius lähtee kävelemään oviaukkoa kohti, kun yhtäkkiä yksi huoneen perällä olevista putkiloista, se, jossa tyttö oli, hajoaa. Jack vaistomaisesti syöksyy naisen alle kun hän tippuu alas hengitysputken tullessa ulos hänen suustaan. Jack laittaa oman takkinsa tytön päälle. Naisen silmät ovat kuin kuolleella, mutta Jack tuntee heikon pulssin ja hengityksen. ”Kuka tämä on?” Hän kysyy veljeltään. Julius vain vilkaisee taaksepäin ja kävelee sitten käytävälle. Jack ei oikein tiedä mitä tekisi. Hän vain päättää ottaa tytön mukaansa, reppuselkään, ja seuraa Juliusta. Kun hän kävelee kamerahuoneen ohi, Jack huomaa, että käytävällä oleva kamera on päällä, vaikka Julius on kameran näköpiirissä. ”Eikö se ollutkaan hän,” Jack ajattelee miettiessään miksi kamerat sammuivat aikaisemmin varjon tullessa ruutuun. Veljekset astuvat vain hissiin matkaten ylöspäin. ”Sinä tulet nyt mukaani Jeneoraan, ja laitan sinut ensimmäisellä laivalla Tantaluksen luokse. Ja pidän nuo miekat itselläni.” ”Yritä vain,” Jack mainitsee rauhallisesti, mutta selvästi myös vihaisena. ”Sinä et minua nyt kiinnosta. Haluan vain Luciferin luokse… ja Leen pään.” Kun he pääsevät ulos, kuplan läpi tulee ulos neljäs jättimäinen, pyöreän muotoinen ilmalaiva, joka ei edes muistuta kunnollista alusta. Laiva laskeutuu kaupungin laitamille Juliuksen Leviatanin lähettyville. Aluksen moottoreiden ääni on kova kauempaakin kuultuna. Kolme Tuomaria ja Jack nainen selässään tulevat aluksen eteen. Leetä ja muita ei näy missään. Pyöreän laivan portaat aukeavat, ja painostava ilma tuntuu Jackista voimakkaampana kuin aikaisemmin. Portaat laskeutuvat ja sisältä kävelee Tuomari haarniskassaan. Jokainen hitaalta tuntuva askel mithrilistä tehdyillä jalkineilla metalliseen portaikkoon tuntuu kuin vasaran iskulta Jackin pään sisällä. Hän käyttää kaikkia voimiaan jotta edes pysyy pystyssä. Yhtäkkiä ilma kevenee ja Tuomari astelee Juliuksen ja muiden luokse. ”Mitä täällä tapahtui, Julius?” Tuomari kysyy tiukasti. ”Pieni ongelma ritareiden kanssa, mutta saimme hoidettua sen, Balthasar.” Ensimmäinen Tuomari Balthasar Roko kääntää katseensa Jackia kohti. He ovat suurin piirtein samankorkuiset, Balthasar tosin hieman vanhempi. ”Pikkuveljesi, oletan? Ja näyttäisi olevan matkalainen seurassa… Oletan ettei ritareista ollut harmia?” ”Ei mitään,” Julia vastaa. ”No mitä tässä nyt niin vakavana ollaan? Julius, ota vain veljesi mukaan ja vie Jeneoraan. Veikkaan että haluatte puhua pitkästä aikaa.” ”Ei ole tarpeen,” Julius mainitsee hieman äkäisen oloisena. ”Hän lähtee takaisin Mylariin.” ”Harmi, Julius on puhunut sinusta paljon. Palatkaa takaisin Keskustaan. Ei pysytä täällä yhtään kauempaa kuin on tarvis.” Balthasar ja Tuomarit palaavat aluksiinsa. Jack menee Juliuksen perässä, sillä hänellä ei ole muutakaan kyytiä, Lee ja muut veivät jo varmasti Ragnarökin. Jackin tullessa alukseen Julius käskee laittaa hänet kahleisiin ja viedä tyrmään, ja vihreähiuksinen nainen viedään sairasosastolle Jackin miekkojen kanssa. Samoihin aikoihin Esmeralda ja Lee ovat kaupungissa talojen suojissa piilottelemassa Balthasarilta ja muilta kunnes he lähtevät menemään. He pääsevät hetken päästä turvallisesti pois kaupungista ruohikolle. ”Mahtavaa!” Esmeralda karjaisee vihoissaan. ”Menetimme miekat, Jackille paljastui mistä olemme, emme saaneet kiveä kraatteriin ja Dan raukka on ties missä ellei kuollut. Agartha tappaa meidät varmasti!” ”On meillä vielä Ragnarök. Muinainen alus varmasti helpottaa hieman,” Lee sanoo. ”Alus jolla emme voi tehdä mitään koska emme pääse käsiksi sen tietoihin. Hän varmasti rakastuu siihen kuullessaan että menetti ainoan elossa olevan perheenjäsenensä Tuomareiden tapettavaksi.” ”Ainakin sain jotain mielenkiintoista selville. Jackin veljellä nimittäin on Jumalten soluja. Niitä ei ole enää melkein kenelläkään koska niitä ei voi siirtää käyttäjältä toiselle toisin kuin Jumalten aseita. Julius, kuten myös Jack, ovat luultavasti la Dekistä.” ”Mitä!?” Esmeralda teeskentelee hämmästynyttä. ”Et kai oikeasti luule tuota.” ”Tiedä häntä. Palataan nyt vain Scriefiniaan, onneksi otin passin mukaan jotta päästään myrskyn läpi, voi tosin olla hieman kuoppaista kun ne huomaavat että se on väärä.” He pääsevät kuplan reunalle jonne he jättivät vaatteensa. He pukeutuvat lämpimästi, ja Esmeraldan kompassin ohjaamana suuntaavat Ragnarokille. Kymmenen minuuttia kuluu. Sitten toiset kymmenen. ”Ei hitto…” Lee voihkaisee. ”Ja lisätään mittaamattoman arvokkaan muinaisen aluksen hukkaaminen väärin menneiden asioiden listaan… Bravo, me!” Leviatan on jo päässyt Jeneoran kaupungin ylle, matkaa Valkoiseen kaupunkiin ei ole enää pitkälti. Jack on sellissään kun taas veljensä istuskelee komentosillan tuolillaan selvästi väsyneenä päivän koitoksista. ”Tämän jälkeen nukkumaan pariksi päiväksi,” Julius mumisee unisena. Yhtäkkiä hälytysvalot pärähtävät soimaan ja yksi sillan miehistä tulee Juliuksen paikkeille. ”Herra, alus yläpuolella. Se on sama jota veljenne käytti.” ”Ritaritko? Laittakaa se näytölle!” Komentosilta on hieman samantapainen Ragnarökin siltaan joka on täynnä monitoreita jotka näyttävät aluksen ulkopuolen. Yksi ruuduista avautuu ja suurentaa kohti ylhäällä leijuvaa alusta, joka on Ragnarök. ”Ampukaa alas, emme tarvitse sitä.” Tykit kääntyvät Ragnarökiä kohti, kun sen päältä hyppää alas ruskeassa kaavussa oleva hahmo suoraan kohti siltaa. ”Suojat päälle heti! Heillä oli alkemistikin!” Näkymättömät suojat välähtävät aluksen ympärillä, mutta kun hahmo osuu niihin, ne menevät hetkessä pirstaleiksi. Hahmo tippuu yhden ruudun päälle miekka edellä, hajottaen jopa muinaisen aluksen suojat ja panssarin, tippuen suoraan komentosillalle melkein aivan Juliuksen eteen. Palohälyttimet pärähtävät päälle ja lasia tippuu alas sillan katosta sähköjohtojen pyöriessä joka puolelle. Väki evakuoi äkkiä sillan, mutta Julius vain nousee tuolistaan. ”Sinulla on pirun hyvä syy tunkeutua tänne, ritari!” Julius karjaisee vihaisena, mustien liekkien ilmestyessä hänen ylleen. Hän on ponkaisemassa kohti hahmoa, kun hän yhtäkkiä lakkaa liikkumasta. Juliuksen ympärille ilmestyy outoa tekstiä joka välähtää ja estää häntä liikkumasta. ”Riimukirjoitusta? Luuletko että tämä pidättelee minua?” ”Tarpeeksi kauan,” mies sanoo. Hän juoksee pois sillalta jättäen Juliuksen paikoilleen. Mies tappaa kaikki sotilaat tieltään matkallaan kohti sellejä. Jack nousee sängyltään istumaan kuullessaan ääniä käytävältä. ”Julius? Sinäkö se olet?” Vankilan ovet aukeavat ja hahmo astuu sisään. Jack perääntyy hieman. ”Terve taas,” mies vastaa. Jack tunnistaa äänen, mutta odottaa että hän vetää kaapunsa pois päältään. Alta paljastuu valkoinen, pitkä, jalkoihin asti ulottuva takki, ja naamari aaltoilevilla viivoilla. ”Sinähän olit… Rellik! Mitä vittua sinä teet täällä!? Ja miksi!?” Jack ei älyä yhtään mitä tapahtuu. ”Tule nyt heti, meillä ei ole aikaa!” Rellik leikkaa kahleet miekallaan poikki, ja he säntäävät ulos kohti tavaratilaa. ”Meidän täytyy päästä täältä heti pois.” ”Odota! Täytyy hakea miekkani! Ne veivät ne kai sen tytön mukana sairastupaan.” ”Perhana… Tule!” Rellik johtaa Jackin tullessa perässä. Valkotakki vaikuttaa tuntevan aluksen hyvin, hän pääsee suorinta tietä sairaalaosastolle. Jack löytää aseensa, mutta pysähtyy kun näkee vihreähiuksisen naisen makoilemassa pöydällä, hieman paremmat vaatteet päällään vaikka se onkin valkoinen sairaala-asu. ”Tule nyt! Tuomari pääsee kohta vapaaksi!” Rellik hoputtaa. ”Hetki vain.” Jack kävelee tytön viereen ja katselee häntä hetken. ”Olen varmasti idiootti…” Hän löytää takkinsa tytön viereltä, jonka hän laittaa naisen päälle ja ottaa reppuselkään. ”Kuka tuo on?” Rellik kysyy naisen nähdessään. ”En ole itsekään ihan varma. Johda vain tietä.” He pääsevät isoon tavaratilaan, jonka luukun Rellik saa aukaistua konsolista. Ulkoa tuleva tuulenpuuska pyyhkäisee Jackin melkein kumoon. Alhaalla näkyy jo Jeneoran isot kerrostalot, ja Leviatanin alla leijuva Ragnarök jonka Rellik laittoi autopilotille. ”Sinullahan on se linkkikivi?” Rellik kysyy. ”Toimiiko se vielä?” Jack aktivoi kiven keskisormessaan, ja se toimii. ”Esmeralda on siis elossa… Mutta miksi hän antaa vielä energiaa tähän kiveen?” Rellik hyppää alas Jack perässään. Molemmat tippuvat turvallisesti Ragnarökin kannella, ja ennen kuin Julius ja muut Tuomarit ehtivät tehdä mitään, Rellik menee ohjaimiin pyyhkäisten pois Jeneorasta ja kohti itää. Jack tulee sillalle ja laittaa tytön turvavöihin kiinni yhdelle tuoleista. ”Nyt saat selittää mitä vittua teet täällä? Joku päivä sitten yritit tappaa minut ja Danin ja nyt tulet muka pelastamaan minut? Miksi!? Oliko se avainkin hangaariin sinulta?” ”Ole hyvä vain että tulin kun tulin. Ja kyllä, annoin sinulle avaimen koska...” Rellik vain lopettaa kesken lauseen. ”Tulin jänikseksi alukseen ja kuulin mitä aiot tehdä noilla aseilla.” ”Mutta miksi?” ”Olit kiinnostava. Sait minuun haavan, ja haluan tilaisuuden taistella kanssasi vielä. Sanotaanko näin, että haluan tappaa sinut omin käsin.” ”Aika paska motivaatio,” Jack naurahtaa ja istuu tuolille väsyneenä. ”Mutta kiitos… Vaikka aiotkin tappaa minut. Mutta mitä väliä sillä enää on? En saanut kiveä jolla päästä kraatteriin. Koko reissu oli tyhjän päiden.” ”En sanoisi niin. Rellik kaivaa taskustaan kirkkaan läpinäkyvän kiven jonka hän heittää Jackille. ”Ei kai tämä ole se?” Jack vain hymyilee ihmeissään. ”Kaverisi ja veljesi taistelun aikana oli hyvä tilaisuus joten kävin hakemassa tuon. Varastin sitten aluksen.” ”Olet idiootti, tiesitkö sen?” Jack ei voi muuta kuin ihmetellä mitä tuon androidin päässä oikein kulkee. ”Entä mitä nyt? Voinko luottaa sinuun?” ”Et tietenkään.” Rellik sanoo suoraan. ”Opi se ensimmäisenä. Luota itseesi ja mitä sinä ajattelet, elä luota kehenkään muuhun.” ”Entä katsotko tämän homman loppuun asti?” ”Ja saan tilaisuuden taistella itse Luciferin kanssa? Totta hitossa!” Jack katsoo Rellikiä hetken aikaa hiljaa, miettien mitä aikoo tehdä. ”…Hyvä on. En tiedä onko tämä oikea valinta, mutta luotan sinuun nyt... vaikka kuinka vaistoni sanovat vastaan. Mutta nyt Taivaan kraatteriin ja hakemaan Lucifer!”
