Hei Jun!
Olipa hauska huomata että kirjoittajan tunnus oli sama, kuin päähenkilön nimi! :D
Oikein mukava tarina! Helppolukuinen ja sellainen, että sen voisi lukea nuoremmallekin väestölle.
Hieman minua jäi kaivertamaan se, että varsinaista opetusta tarinassa ei ollut, joka mielestäni siihen olisi kuulunut. Kuitenkin olit löytänyt aiheen, joka todella toi hymyn huulille ja se oli iloisuus! :D
Mielestäni myös luovuit hieman liian helposti naisen tuskasta siinä mielessä, että se ei juuri päähenkilöä tuntunut koskettavan. Ainakaan minulle ei sellaista kuvaa jäänyt.
Tässä olit ilmeisesti hieman hosunut, sillä tuo virkkeen keskivaiheilla oleva lause tuntuu omituiselta ja irralliselta.
"Jun miettii hetken, voiko asuinpaikkaansa kertoa tuntemattomalle naiselle. Hän vaikuttaa kuitenkin naiselle. Hän vaikuttaa kuitenkin vilpittömän kiltiltä, eikä Junilla ole muutakaan vaihtoehtoa.".
Kuitenkin tapasi kuvailla maailmaa lapsen silmin on erinomainen! Otan pari esimerkkiä, jotka todella tuntuivat osuvilta!
Kirjoitat,
"Jun nousee kyytiin ja leimaa lippunsa koneeseen, josta kuuluu hassu ääni.".
Tuo "hassu ääni" on aiheeseen liittyen aivan huikea ilmaus! :D
Kirjoitat,
"Moottorista kuuluu kaikenlaisia murinoita. Etuosan kellon punaiset numerot näyttävät 18:15:ta. Ikkunassa näkyy sen peilikuva, jonka mukaan kello on 21:81.".
Moottorin äänen kuvailu ja kellon näyttö, jota varmasti kaikki koskaan bussissa istuneen ovat täpinöineet! Aivan ilmiömäistä! Hyvä! :D
Helppolukuinen novellli ja kirjoituksesi on sujuvaa! Isoimpana asiana minulle oli "tarinan opetuksen" puuttuminen, mutta voihan olla, että et olekaan suunnannut tarinaa aivan pienimmillä ja koet, että opetusta ei tarvita. Jos näin on, niin pahoittelen jos suututin Sinut! Se ei ollut tarkoitus! :D
Kiitos!