Jack ja Esmeralda eivät viivyttele, vaan lähtevät juoksemaan tasangon poikki järven keskellä sijaitsevaa pientä vartiopaikkaa kohti, josta lähtee hissi ylös Meriadoriin. Vihreiden niittyjen myrkyllinen maaperä ei jostakin syystä anna minkään muun kuin ruohon kasvaa. Tasangolla ei edes elä mitään, sillä ilma sen päälläkin on vaarallista eläville olennoille. Haju niityillä on kamala, mutta tappavaa se ei ole kuin noin viikon jatkuvan altistumisen jälkeen. Silta johdattaa pienelle saarelle ja vartijapaikalle järven keskellä josta sotilaat kaasunaamareissa tulevat parivaljakkoa vastaan. ”Lähettäkää viesti Tantalukselle. Sanokaa, että Jack on täällä. Ja käskekää lääkintämiehet vastaan, meillä on yksi haavoittunut.” Päällikön näköinen mies viittaa toisen sotilaan luoksensa. ”Käy varmistamassa, ja pistä viesti sairaalaan jos heitä odotetaan.” Sotilas rientää pieneen koppiin. Hän tulee hetken päästä takaisin. ”Kyllä, Jack Fabrikistolla ja kaikilla hänen mukanaan olevilla on passi kaupunkiin.” ”Astukaa hissiin, sairaalasta pitäisi olla väkeä vastassa.” Jack ja Esmeralda menevät hissiin, joka lähtee kulkemaan hitaasti ylöspäin muuttaen painetta koko ajan jotta ilma ei tuntuisi erilaiselta kun he astuvat ulos. Näkymät ovat upeat melkein kolmen kilometrin korkeudella. Kaukana lännessä Lantiksen meren takana näkyy hieman Medelinin mantereen rannikkoa ja vuoria, ja niiden yläpuolella olevat tummat pilvet jotka kätkevät sisäänsä Taivaan kraatterin. Niin ylhäältä näkyy myös myrsky joka näyttää kuin tummalta seinältä näin kaukaa, se raivoaa kaukana merellä piirittäen Medelinin ja Mylarin mantereen. Hissi saapuu vihdoin ylös melkein suoraan Meriadorin keskustaan. Kadut ovat täynnä ihmisiä ja kojuja, ja ilmalaivoja lentelee joka puolella saarta, jatkaen matkaa pohjoisiin ja itäisiin kaupunkeihin. Rigveda on tosin yhä lukittuna sillä Medelinin sotalaiva on yhä Yksinäisten vuorten yllä. Sairaalan väkeä saapuu hissille paarien kanssa. He vievät Daniellen nopeasti pois. ”Kiitos muuten,” Jack sanoo Esmeraldalle. ”Ei kestä. Läheltä kyllä piti, hyvä että löysin teidät. Mutta minulla on nyt hommia. Nähdään joskus.” Esmeralda vilkuttaa ja lähtee pois kadoten ihmismassojen sekaan. ”Läheltä piti?” Jack ajattelee. ”Pitänyt vähän läheltä liian monta kertaa nyt kun ajattelen, mutta pääsin jostakin syystä aina pois. Igron, Mustat vuoret, Armada, Yksinäiset vuoret… Jormungandr, Amarok, Rellik, elementaali… Mitä ihmettä on tapahtumassa? Mutta nyt Tantaluksen luokse.” Jack lähtee juoksemaan nopeasti magiakivensä avulla Meriadorin katuja pitkin kohti ilmalaiva halleja, jossa hän arvelee Tantaluksen ja muiden olevan. Meriador on lähes aina aivan täynnä väkeä ties mistäpäin, pienistä kylistä ympäri Mylaria ja joskus myös väkeä Pohjoisen maasta. Kimmeltävä, kirkas vesi virtaa kanaaleissa joissa ihmiset soutelevat pienillä veneillä ja kojut myyvät jos jonkinlaista tavaraa jota Jack ei ole edes nähnyt. Jack saapuu hangaareille, jotka ovat Rigvedan halleja monta kertaa isompia ja pitävät sisällään vieläkin suurempia aluksia. Meriador on jokaisen laivaharrastajan paratiisi, mekaanikkoja on satoja ja alusten osia löytyy pilvin pimein niin kaupoista, toreilta kuin laittomimmiltakin myyjiltä. Jack ryntää sisään ja löytää pian Tantaluksen, ison pulskan miehen jolla on tuuhea parta, komentamassa väkeä jotka kantavat raskasta kalustoa ympäri hallia. ”Tantalus!” Jack huutaa kun näkee tämän. ”Jack?” Tantalus ei voi uskoa silmiään. ”Perhanan Jack!” Hän nappaa Jackia heti kaulasta kiinni ja halaa syvään. ”Missä hitossa olit, poika? Et tiedä kuinka huolissa me olimme.” ”Et uskokaan kaikkea. Entä El ja Lee?” ”Kunnossa totta kai, El ei vain ole nyt täällä, mutta Lee on kunnostamassa aluksia.” ”Entä Medelin? Miten he oikein pääsivät niin pitkälle sisämaahan?” ”Ei mitään hajua, kenelläkään ei näytä olevan mitään tietoa mistä he oikein pääsivät livahtamaan tai mitä he halusivat. Jos he aikoivat ainoastaan tuhota Igronin, he olisivat lähettäneet joukon elementaaleja. He ovat viivytelleen jo liian kauan ja se huolestuttaa meitä kaikkia, varsinkin kun he näyttivät saavansa ison sotalaivan noin helposti kaikkien turvatoimien läpi.” Jack ei päätä kertoa miekoista vielä Tantalukselle, sillä hän ei itsekään tiedä vielä mitä tekisi niiden kanssa. ”Mitä aiot nyt?” ”Viemme sodan Medeliniin,” Tantalus sanoo suoraan. ”Emme enää katso heidän touhuja läpi sormien. Olen kutsunut kaikki, jotka haluavat auttaa, tänne, väkeä pitäisi tulla Pohjoisen maan Ritarikunnastakin. Olemme valmiita noin viikon päästä.” ”Tuomarit eivät varmasti jätä tätä huomaamatta.” ”Jos saamme Medelinin valtaan, meillä on hyvä puolustus Rhapsodiaa vastaan, Tuomarit eivät ole meidän ongelma, ja jos he ajattelisivat toisin meistä, he hyökkäisivät heti. Mutta ei nyt puhuta siitä, hyvä että olet kunnossa. Käy katsomassa Leetäkin, hän oli jo huolissaan. Taitaa olla rukkaamassa Highwindia viitoslaiturilla.” ”Menen heti, minulla on hänellekin asiaa.” ”Saat sitten kertoa miten matkalla meni,” Tantalus huudahtaa perästä. Ei kestä kauaa kun Jack löytää hopeisen Highwindin, Tantaluksen yli sadan miehen aluksen. Se ei ole erityisen kestävä mutta siitä löytyy tulivoimaa senkin edestä ja on nopea kuin mikä. ”Lee!” Jack karjaisee kun hän astuu aluksen kyljessä olevasta ovesta sisään. Hän juoksee sisälle ohjaamoon, joka on kunnon komentosilta. Keskellä on kapteenin tuoli jonka ympärillä on kymmenkunta tuolia ja kymmeniä päätteitä. ”Jack? Tulitko jo?” Jackia muutama vuosi vanhempi tummatukkainen mies kurkkaa yhden päätteen takaa. ”Näin nopeastiko?” ”Onhan tästä jo suunnilleen viikko kun näin teidät.” ”Viikko?” Lee mietiskelee hieman hämmentyneen oloisena. ”Jaa…” Hän vain palaa takaisin hommiinsa. ”Hei, katsopas tätä.” Jack ottaa avaimen, jonka hän löysi kirjekuoresta, taskustaan ja tuo Leelle. ”Sehän on varastoon, eikö?” Lee katselee avainta käännellen päätään. ”Kyllä, mutta tämä on vanha, ei tätä mallia ole käytetty… pariin sataan vuoteen täällä. Ei täällä tietääkseni ole kuin pari varastoa jotka ovat niin vanhoja, ja avaimen numerostahan sen näkee. Mistä sait tämän? Tämä voi olla harvinainenkin” ”Löysin vain. Haluatko näyttää missä se on?” Lee hyppää ketterästi päätteen takaa pois. ”Tule, minuakin alkoi kiinnostaa.” Hän taputtaa Jackia olalle ja hymyilee hieman. ”Tottakai nyt olin huolissani, hyvä että tulit ehjänä tänne.” ”Missä El muuten on?” Jack kysyy kun he kävelevät kohti vanhempaa osaa hangaaria, jossa ihmisiä tuskin on. ”En tiedä, kysyitkö Tantalukselta?” ”Sanoi että oli asioilla.” ”Sitten en tiedä, oli hän täällä eilen… kai.” He saapuvat ison varaston eteen joka on alueella jossa ihmisiä ei liiku paljoa. Ovi näyttää olevan lukittu vain pienellä lukolla. ”Tämä sen pitäisi olla,” Lee sanoo. ”Haluatko tehdä kunnian?” Jack ottaa avaimen, ja heti kun hän kääntää sitä lukossa, koko oven kokoinen magiaympyrä täynnä outoja kuvioita ja vierasta tekstiä ilmestyy oven päälle hajoten heti. ”Vahva suojus,” Lee mainitsee. ”Täällä on jotakin tärkeää…” Hän ei yhtään viivyttele vaan työntää Jackin kanssa isot ovet auki. Pölyä pöllähtää joka puolella, ja todella tunkkainen, paksu ilma ihan vyöryy päälle pimeästä hallista. Lee käy näpäyttämässä valot päälle. Sisällä näyttäisi olevan ilma-alus ressun alla. Se ei vaikuta erityisen isolta, ehkä vain noin kymmenen hengen laiva. He vetävät ressun pois vielä isomman pölykasan täyttäessä ilman. Alta paljastuu verenpunaiseksi värjätty laiva valkoisilla raidoilla. ”Vau…” Lee ei saa muuta sanottua kun hän näkee aluksen. ”Jopa jotakin,” kuuluu ääni takaa. Jack näkee Esmeraldan kivääri selässään oven suulla katsellen myös laivaa. ”Mitä teet täällä?” Jack kysyy. ”Seurasin vain, kun vaikutti että teillä oli jotain mielenkiintoista.” Esmeralda kävelee Jackin ja Leen luokse. ”Tämä on muinainen ilmalaiva, yksi aluksista joita Jumalat ennen muinoin käyttivät. En uskonutkaan että yksi oli melkein kaikkien nokan alla.” ”Mistä tiedät?” Jack kysyy. ”Oletko nähnyt tämän ennen?” ”En, mutta tunnen sen. Se reagoi oudosti magiakiviin jotka minulla on, aivan kuten Alexanderin kanssa.” ”Mutta kaikkien muinaisten laivojen, Alexanderia lukuun ottamatta, pitäisi olla Tuomareilla tai Medelinillä.” ”Planeetalla on paljon unohdettuja asioita. Ette uskoisikaan kaikkea mitä ei löydy kirjoista ja tarinoista, asioita jotka tietää vain jos kokee ne itse ympäri planeettaa. Mene sisälle, Jack. Se on nyt sinun.” Jack ryntää verenpunaisen laivan luokse sillä välin kun Lee tulee Esmeraldan luokse. ”Menikö kaikki hyvin?” Lee kysyy. ”Tarpeeksi. Menee ehkä pari päivää, mutta pystymme jatkamaan sitten. Tätä onkin jo kestänyt liian kauan.” Esmeralda kävelee Jackin perässä aluksen sisälle, ja Lee tulee viimeisenä. Alus ei ole erityisen iso, ja sisältä se ei eroa erityisesti normaalimmasta laivasta, siltaa lukuun ottamatta. Tunnelmavalaistu kahdeksanpaikkainen ohjaamo on täysin pyöreä muodoltaan, kuin pallo, ja ainoa ratin tapainen on vain pyöreä alusta, joka näyttäisi leijuvan tyhjän päällä keskellä siltaa. Alustan molemmilla puolilla on pieni jalusta, jossa on viisi reikää molemmissa, ja alustan edessä on yli satanappinen konsoli. ”Miten tätä ohjataan?” Jack kysyy kaveriltaan kun hän tulee sisälle. ”Olen käynyt Alexanderin sillalla,” Lee vastaa. ”Se on hieman samantapainen, mutta silta ei ole pyöreä eivätkä muinaiset alukset yleensäkään ole näin pieniä, Tuomareidenkin alukset ovat massiivisia.” Lee astuu alustan keskelle ja työntää sormensa reikiin vetäen ne heti pois. Hänen sormenpäihinsä tarttuu melkein näkymättömät langat jotka näyttävät käynnistävän aluksen. Monitorit ja konsolit joka puolella siltaa käynnistyvät, Leen eteen heijastuu yksi pitkä näyttö. Ne näyttävät hetken lumisadetta kunnes niihin tulee tekstiä. ”Ragnarök,” Jack lukee. ”Aluksen nimikö?” Teksti lähtee pois, ja monitorit ja valot käynnistyvät, ja näyttävät nyt aluksen ulkopuolen lähes joka suunnasta. ”Mitä jos viedään tämä testiajolle.” Lee on selvästi innoissaan, kuin lapsi jolla on uusi lelu. ”Toimiikohan tämä?” Jack kysyy. ”Onhan alus jo satoja vuosia vanha.” ”Vanhat tavarat tehtiin kestämään.” Lee näppäilee konsolia nopeasti ja tekstiä vilisee näytössä. ”Hmm… En pääse käsiksi alukseen kunnolla. Täällä on hirveä määrä tiedostoja, monta kymmentä terabittiä, mutta se ei päästä melkein mihinkään niistä.” ”Pystytkö lentämään?” ”Katsotaan. Jos muistan oikein, se menee näin…” Lee liikuttelee sormiaan ja näytöistä näkyy, että siivekkeet liikkuvat sormien ja niissä olevien lankojen mukaan. Kaikki moottorit aluksessa kuuluvat käynnistyvän kierrosmäärän noustessa koneessa. Ragnarök nytkähtää hieman ylöspäin, mutta sammuu sitten. ”Ei, se ei lähde mihinkään. Antakaa muutama tunti, katson mikä siinä on vialla.” Lee työntää sormet takaisin reikiin. Langat lähtevät irti ja hän kävelee rivakasti toiseen huoneeseen, luultavasti etsimään konehuonetta. ”Eikö sinun pidä korjata Highwind?” Jack huudahtaa perästä, mutta Lee on jo keskittynyt saamaan aluksen kuntoon. ”Nyt häntä ei saa pois koneen äärestä millään.” ”Mitä aiot tehdä tällä laivalla?” Esmeralda kysyy. ”Ei mitään hajua. Jos kerron Tantalukselle, hän haluaa tämän sotaan, mutta…” Jack ei päätä kertoa enempää. Hän ajattelee jos hän käyttäisi Ragnarökiä päästäkseen Luciferin luokse, mutta ei tiedä onko se sen arvoista. ”Kävin muuten katsomassa Daniellea, hän on paremmassa kunnossa mutta ei vielä hereillä. Hänen pitäisi selvitä.” ”Hyvä.” Jack sanoo tuon tosissaan, mutta hänen mielensä on täysin muualla ja Esmeraldakin huomaa sen. ”Muuten, Jack. Noista miekoistasi. Nehän ovat Jumalten aseita, eikö?” Tuo saa Jackin mielen hieman pois raiteilta. ”Pystytkö tuntemaan nekin?” ”En. Olen nähnyt niiden kuvat Medelinissä ollessani, heillä oli kattava kansio Luciferistä, ja nuo ovat varmasti hänen aseensa.” ”Olet käynyt Medelinin arkistoissa!? Ei sinne pitäisi olla kenelläkään ulkopuoliselta pääsyä.” ”En sanonutkaan että erityisen laillisesti näin ne,” Esmeralda naurahtaa. ”Mutta mitä aiot tehdä niillä?” Jack empii hieman kertoisiko, mutta hän päättää nyt luottaa Esmeraldaan. ”…Jos haluat tietää, ajattelin jos vapauttaisin Luciferin ja käyttäisin häntä sodassa Medeliniä vastaan. Mietin jos se onnistuisi näillä miekoilla.” Esmeraldan ilme muuttuu hieman vakavammaksi, katsoen poikaa tiukasti. ”Tiedät varmasti mitä hän teki, ja silti haluat vapauttaa hänet?” ”Medelin on jo tuhonnut kotini ja he pakottivat Daninkin pois Armadasta mukaani, ja hän melkein kuoli. En tiedä onko se hyvä tai oikea ajatus, mutta teen mitä vain jos saan Medelinin tuhottua.” Jack puristaa kätensä vihaisena nyrkkiin, kynsien melkein painautuen hänen kämmeneensä. ”En tiedä yhtään mitä tekisin. Kaikki meni vain niin perseelleen yhtäkkiä, se outo mies, Medelin, Rellik, nämä hiton miekat!” Hän ottaa Tsukuyomin vyöltään ja heittää sen turhautuneena käytävälle. Jack itse istuu maahan nojailemaan ruutua vasten, joka väre ilee kun siihen koskee. ”Kuka outo mies?” ”En tiedä, hän käski minun mennä Armadaan ja antoi Amaterasun minulle. Siitä se kaikki lähti… Kuka hitto se edes oli?” ”Vai niin, se siis oli…” Esmeralda mumisee itsekseen, Jack ei jaksa vain kiinnittää huomiota. ”Minulla voi olla keino jolla pääset Taivaan kraatteriin, jos aivan varmasti haluat mennä Luciferin luokse.” ”En tiedä. Mitä jos Pohjoisen maa toistuu taas? Hän tuhoaa vielä koko Mylarin.” ”Etkö sanonut että teet mitä tahansa jotta saat Medelinin kaadettua? Tarjoan sinulle keinon saada se toteutumaan.” ”Miksi edes haluat auttaa?” ”Miksi en? Medelin pitää koko Mylaria otteessaan, olisi kaikille parempi jos heitä ei olisi, ja jos saat noilla miekoillasi sen tapahtumaan, minä autan.” ”…Hyvä on, kerro vain.” ”En vielä. Me kaksi emme ole tarpeeksi, kerää kaikki jotka haluat mukaan, niin selitän suunnitelman.” Yhtäkkiä Lee pomppaa ulos lattiassa olevasta luukusta. ”Perhana!” Jack karjaisee säikähtäessään. ”Mitä?” ”Minä ainakin tulen, tarvit pilotin ja minua parempaa et saa.” ”Kuuntelitko koko ajan?” ”Jotenkuten, ja jos saadaan sota loppuun nopeasti niin mikäs siinä. Tantalus tosin voi olla ongelma, ei hän päästä meitä mihinkään täältä.” ”Minä hoitelen Tantaluksen.” Jack kuulostaa päättäväiseltä. ”Käyn vielä kysymässä Danilta, en tosin tiedä haluaako hän enää mukaan.” ”Mennään sairaalaan, parempi että saan selitettyä suunnitelman nopeasti jotta saadaan valmisteltua.” ”Menkää te,” Lee sanoo. ”Korjaan aluksen valmiiksi, kertokaa sitten myöhemmin.” Jack ja Esmeralda saapuvat keskustassa olevaan sairaalaan. Dan makoilee sängyssään näyttäen hieman surullisen oloiselta katsellessaan ulos, mutta heti kun he tulevat sisään hän näyttää virkoavan. ”Terve taas.” Danin ääni on hieman käheä, ”Moi,” Jack sanoo hieman vaivautuneen oloisena. ”Miten se haava?” ”Menettelee. Elän, mutta kestää vielä pari päivää että saavat kunnolla paikattua sen.” ”Tulin oikeastaan kysymään, että haluaisitko lähteä meidän mukaan, minä, Esmeralda ja kaverini.” ”Minne?” Jack istuu sängyn viereen ja selittää kaiken Danille. Hän ei vaikuta erityisen yllättyneeltä ehkä sen tähden mitä Amarok sanoi Yksinäisillä vuorilla. ”Minä tulen, jos jaksatte odottaa pari päivää. Äläkä huoli minusta, Jack. Halusin tulla mukaasi. Ei tämä ole syytäsi. Mutta kerro nyt suunnitelmasi.” ”Taivaan kraatteria suojaa vahva suojus jonka Medelinin Suurmaagit aikoinaan laittoivat, sen läpi emme pääse itseksemme millään, emme edes muinaisella aluksella, ehkä jos pääsisimme käsiksi kaikkiin sen tiedostoihin ja tietäisimme mitä kraatterit oikeasti ovat. Lisäksi on ollut puhetta, että suojus on ollut heikkenemässä, Medelin on lähettänyt Hadeksen ja ison armadan kraatterille. On olemassa luultavasti vain yksi vaihtoehto, torjuntakivi, hyvin vahvaa tiivistettyä energiaa, hieman kuin magiakivi ja sen pitäisi pystyä torjumaan tai neutralisoimaan mikä tahansa magia, jopa niinkin vahva suojus kuin kraatterissa on. Ongelmana on missä kivi se sijaitsee. Meidän täytyy mennä länteen, myrskyn taakse Rhapsodian maahan. Onnistumismahdollisuudet ovat hyvin pienet.” ”Tuomareiden maille…” Jack kuulostaa huolestuneelta ja syystä. ”Emme pääse koskaan sieltä takaisin elossa, yksi muinainen laiva kymmentä vastaan ja lisäksi Tuomarit. Medelin olisi helppo nakki niihin verrattuna.” ”Meillä on silti alus,” Esmeralda sanoo. ”Ainoa mitä voimme tehdä on uskoa pilottiimme ja toivoa, että pääsemme kiertämään itse mantereen suurimmaksi osaksi.” ”Minne siellä menemme?” Dan kysyy. ”Jos sanot että se on pääkaupungissa…” ”Jeneoraan ja Valkoiseen kaupunkiin ei lähde kuin idiootti. Menemme paljon enemmän länteen, lumiselle alueelle. Siellä on kaupunki nimeltä Sankta, pyhä maa, jossa ensimmäiset magiakivet valmistettiin. Nykyään se on jo unohdettu paikka ja kielletty jopa Tuomareilta, mutta siellä hyvin luultavasti on etsimämme.” ”Entä Medelin?” Jack kysyy. ”Eivät he anna passia myrskyn läpi.” ”Siihen tarvitsemme Danin. Kuolon myrsky joka erottaa Scriefinian, Carelian - Mylarin ja Medelinin - ja Rhapsodian on muodostettu neljästä pääelementistä joita alkemisti hallitsee. Saat revittyä siihen reiän josta menemme läpi.” Danielle naurahtaa hieman huvittuneena ajatellen kuinka hullulta tuo kuulostaa. ”Menemme siis Tuomareita vastaan? Eli niin idiootti suunnitelma että se voisi toimiakin, vai?” ”Tai niin idiootti että marssimme suoraan Tuomareiden kitaan,” Jack sanoo hieman kyynisesti. ”Entä sitten kun… jos tulemme takaisin? Hadeskin on yksi muinaisista, lisäksi Suurmaagit ja elementaalit eivät ainakaan helpota hommaa.” ”Iskemme suoraan kraatteriin, niin täysillä kun voimme. Torjuntakiven pitäisi antaa suojaa maageilta, mutta laivat ovat eri asia. No, mitä sanot?” ”…Hyvä on.” Jack on jo päättänyt. ”Jossittelu ei auta ketään. Tulkoot päälle Tuomarit, muinaiset, sun muut, me haemme sen pirun kiven ja Luciferin.” Jack saa jollakin ilveellä suostuteltua Tantaluksen odottamaan viikon, että saa tehtyä jotain Medelinin kanssa tosin kertomatta tarkalleen mitä hän aikoo. Seuraavat pari päivää kuluvat valmistautuessa, Lee korjaa yhä alusta, jossa kestää odotettua kauemmin, samalla kun muut keskustelevat suunnitelmasta. Jack myös ottaa kunnolla rennosti ensimmäistä kertaa noin viikkoon, tosin moni asia suunnitelmassa vaivaa häntä sillä moni asia riippuu siitä miten vihollinen toimii. Kohta on aika lähteä. Jack odottaa jo aluksessa Esmeraldaa ja Dania samalla kun Lee tekee viimeisiä tarkistuksia Ragnarökin asetuksiin. Jack istuskelee etummaisissa tuoleissa ohjaamossa, katsellen Amaterasua ja yrittäen saada siihen yhteyttä. Hän on tehnyt tuota jo pari päivää, mutta miekka ei vain vastaa hänelle. Jack sulkee silmänsä ja yrittää keskittyä. ”Mitä sinä oikein haluat? Tiedät etten voi viedä sinua tuosta noin Luciferille.” Miekka pysyy yhä ääneti. Hän ei ole pystynyt kutsumaan sitä edes samoin kuin silloin Rellikiä vastaan. ”Tarvitsen apuasi. Emme voi mennä Tuomareita vastaan ilman Jumalten asetta…” Askeleita kuuluu käytävältä ja hän laittaa miekat alas kun Dan ja Esmeralda tulevat sillalle Lee perässään. ”Kaikki valmista?” Jack kysyy. ”Niin valmista kuin voi.” Dan on paljon pirteämmän näköinen taas. ”Ei ole varmaa pääsemmekö sieltä pois,” Jack mainitsee. ”Mutta minä ainakin uskon meihin, ja teen mitä vain Mylarin puolesta ja estääkseni sodan.” Lee astuu alustalle ja käynnistää laivan samalla kun muut ottavat paikkansa sillalla. Alus nousee keveästi ilmaan humisten lähes äänettömästi kun se liitää ulos hallista, pujotellen satunnaisten laivojen ohi ja ulos korkealle Meriadorin ylle. Niityt, vuoret ja koko kaupunki alla näkyvät selvästi ylhäältä. Aurinko heijastuu Yksinäisten vuorten huipuilla olevasta lumesta kirkkaasti, näyttäen kuin vuoret kimmeltävät. Lee ottaa suunnan kohti luodetta Lantiksen meren yli. He kiertävät Medelinin pohjoisesta jotta pysyisivät maageilta piilossa. Kestää jonkin aikaa että he ovat päässeet Medelinin maan ohitse. Matka oli ehkä liiankin helppo, Medelinin laivoista ei näkynyt jälkeäkään. Yhtäkkiä taivas alkaa tummeta äkillisesti. Jo kaukaa näkynyt tumma ikään kuin seinä, jättimäinen myrsky, alkaa näkyä selvemmin. Se on Kuolon myrsky joka eristää kolme mannerta keskenään. Myrsky on ollut paikallaan niin kauan kuin kukaan muistaa, se on kuulemma pystytetty jo ennen Jumalten sotaa. Nykyisin Medelin hallitsee heidän ja Rhapsodian välistä liikennettä sen kautta, ja Pohjoismaalaiset ovat löytäneet omat keinonsa myrskyn läpi Mylariin. Merestä ylöspäin raivoava myrsky näkyy paremmin. Liekit ja vesi nousevat merestä ylöspäin tummiin pilviin asti salamoiden välähdellessä ja jyrähdellessä koko ajan. Alhaalla muodostuu jättimäisiä hyökyaaltoja ainaisten maanjäristysten takia, ja taivaasta sataa vettä kuin kaatamalla. Mitä lähemmäs he menevät, sitä enemmän tuuli yltyy ja Leellä on hankalampaa pitää Ragnarök vakaana. ”Kuinka lähelle pitää mennä?” Lee kysyy yrittäen pitää alusta imeytymästä suoraan myrskyyn. ”Dan, sinun täytyy mennä kannelle,” Esmeralda sanoo. ”Et pysty täältä tekemään mitään.” ”Kannelle?” Jack kysyy ihmeissään. ”Tunnetko, kuinka kova tuuli ulkona on?” ”Totta, mutta se on magialla tehty,” Dan vastaa. ”Sitä on siis helpompi hallita.” Dan menee kattoluukulle Jack perässään. Kun hän aukaisee luukun, kova puhuri puhaltaa kannen auki pyyhkäisten ilmavirran aluksen sisään. ”Otan sinut kiinni jos putoat.” Jack jää odottamaan luukulle, kun Dan kiipeää tikkaat ylös luukusta ulos. Hän odottaa kovaa tuulahdusta, mutta ilman aluksen keinuntaa ei tuntisi että viima voisi pyyhkäistä muinaisen aluksenkin pois. Ilma ja sadepisarat ikään kuin tanssivat Danin kehon ohitse, melkein karttaen häntä. Dan ojentaa kätensä kohti myrskyä. Tuuli heidän ympärillään väistyy ja aluksen keinunta loppuu. Myrsky aluksen edessä näyttäisi väreilevän hieman. Liekit lepattelevat oudosti ja sadepisarat poukkoilevat sinne tänne samalla kun salamat karttavat aluetta kuin kumia. Dan keskittää kaiken voimansa myrskyyn. Hän levittää käsiään repien ilmaa edessään, joka pistää lujaa hanttiin. On kuin hän ottaisi siitä käsillään kiinni. Kohta myrsky alkaa väistyä heidän edessään. Dan pakottaa kätensä erilleen repien aukon suuremmaksi, aina niin isoksi että Ragnarök mahtuu siitä. Lee lähtee heti täydellä vauhdilla eteenpäin ennen kuin aukko sulkeutuu. Dan melkein horjahtaa kumoon, mutta Jack tulee ja ottaa hänet vastaan. ”Oletko kunnossa?” ”Joo, mutta se oli aika raskasta.” Dan jatkaa aukon repimistä heidän mennessään koko ajan eteenpäin myrskyn pauhatessa ympärillä. Kohta tunnelin päästä kajastaa valoa, mutta se melkein häviää kun aukko sulkeutuu. ”Saatko sen auki?” ”Yritän… Myrsky ei vain anna periksi.” Dan on jo aivan hiestä märkänä. Jack tuntee silloin tutun tunteen Amaterasusta. Hän ottaa sen selästään ja ojentaa eteenpäin heikkoa valoa kohti. Valonsäde osuu kultaiseen terään joka muuttuu ja valaisee myrskyn aluksen ympärillä. Dan on jo tehnyt kaiken minkä voi. Hän kaatuu maahan selälleen uupumuksesta kaataen myrskyn heidän päälleen. Jack heilauttaa miekkaansa, ja kymmenet valonsäteet lentävät miekasta joka puolelle. Ne räjähtävät myrskyyn osuessa ja levittävät sitä hieman, mutta aukko edessä on yhä suljettu. Esmeralda tulee kannelle katsomaan mitä tapahtuu. Jack antaa Daniellen hänelle vietäväksi alas. ”Käske Leen vain mennä suoraan, teen jotain tuolle aukolle!” Esmeralda vain nyökkää ja menee alas. Jack kävelee aivan Ragnarökin kannen päähän, jossa hän ottaa tukevan asennon jotta ei kaatuisi. Lee menee täysillä viimeiseen osaan myrskystä joka ei ole vielä auki, ja juuri kun he ovat osumassa siihen Jack sivaltaa miekallaan niin lujaa kuin pystyy. Amaterasu hohtaa kirkkaammin kuin ennen keräten hieman tulta myrskyn sisältä, ja iso sirppimäinen valonsäde repii aukon liekkien ja veden keskelle, kaataen Jackin melkein selälleen miekan voimasta. Lee joutuu kääntämään alusta hieman jotta mahtuisi aukosta ulos, heittäen melkein Jackin pois kannelta. Juuri kun he ovat pääsemässä ulos, salama osuu toiseen siipeen ja Ragnarök alkaa heilua holtittomasti. Jack lentää kannelta pois, alas kohti suurta merta ja hän menettää Amaterasunkin. Lee yrittää paniikissa saada aluksen hallintaansa mutta mikään ei näytä toimivan. Jack yrittää paniikissa aktivoida magiakivensä, mutta ei voi keskittyä tarpeeksi. Lee saa jotenkuten käynnistettyä aluksen ja saa sen hallintaansa. Ragnarök syöksyy Jackin alle ja Lee pysähtyy sinne. Jackin tippuessa kannelle hän satuttaa vasemman kätensä metalliseen kanteen, hän ei ehtinyt käyttää kiveään ajoissa. Jack tulee heti sisälle ja rojahtaa ohjaamon tuoliin aivan hengästyneenä pidellen kättään. ”Ei vittu mitä kyytiä.” Hän vain nauraa makeasti. ”Onko alus kunnossa?” ”Pitäisi olla, salama onneksi vain iski laitteet kiinni hetkeksi.” Esmeralda tulee sillalle hoippuen ja pidellen päätään. ”Opettele ajamaan!” ”Entä Dan?” ”Sidoin äkkiä kiinni sänkyyn, arvelin että tulisi kuoppaista. Hän kyllä heräsi.” ”Ainakin pääsimme tänne.” Jack menee ikkunan eteen katsomaan Rhapsodian mannerta joka odottaa horisontissa. ”Nyt alkaa vaikea osio.” Dankin tulee sillalle. He eivät tosin ehdi edes hengähtääkään, kun yllättäen synkkä varjo nousee heidän ylleen. Kukaan ei ehtinyt huomioida kahta massiivista ilmalaivaa jotka laskeutuvat heidän ylleen korkealta taivaalta. Aluksissa olevat isot tykit, jotka ovat jo Ragnarökin kokoisia, kääntyvät kaikki Ragnarökiä kohti. ”Ei kai nuo ole…” ”Kyllä,” Esmeraldakin on selvästi kauhuissaan. ”Tuomareiden alukset…” ”Miten!” Jack karjaisee. ”Onko tämäkin sinun hommiasi?” Esmeralda sanoo hiljaa itsekseen. ”Ehkä tämän takia Medelinistä ei näkynyt jälkeäkään… He houkuttelivat meidät väijytykseen.” ”Jack, he pyytävät videovastaanottoa. He ampuvat meidät alas jos emme vastaa.” ”Mitä muutakaan voimme? Avaa se.” Kaksi ruutua sillalla muuttuu videovastaanottimiksi, joihin tulee kuva kahdesta Tuomarista ohuissa mithril panssareissaan ja kypärissään. He istuvat tuolilla, luultavasti sillalla sillä ympärillä näkyy muutamia sotilaita ja ihmisiä päätteiden äärellä. ”Tuntematon alus, selittäkää syynne miksi tulitte laittomasti Kuolon myrskyn läpi,” toinen Tuomareista sanoo, nainen. ”Meillä on vain asiaa täällä,” Jack vastaa. ”En toista enää.” Toinen Tuomareista nousee tuoliltaan ylös. ”Jack… Sinäkö se olet?” Tällä kertaa mies. ”Tuo ääni…” Tuomari ottaa kypäränsä päästään. Pitkät vaaleat hiukset tulevat ulos nuoren Tuomarin kypärästä. ”Siitä on jo kahdeksan vuotta.” Jack ei meinaa uskoa silmiään. ”…Julius.” ”Kuka?” Esmeralda kysyy ihmeissään. ”Jackin veli,” Lee vastaa.
