 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Kauris!
Novelli on opetukseltaan hyvin klassinen.
Eli sellainen, jossa hyvä muuttuu ahneeksi, ahneemmaksi ja peittää kaiken kauniin taakseen, kunnes lopulta ymmärtää ja katuu. Sinun tarinassasi ymmärrys ja katumus vei lopulta hengen.
Yhtä kaikki. Mielestäni kirjoitat kauniisti ja vaikka loppu tavallaan olikin arvattavissa, se ei haitannut, sillä mielestäni sait hyvin persoonallisen otteen novellin loppuun!
Muutamia huomioita.
Kirjoitat hyvin. Kuitenkin pari hassua lapsusta on eksynyt joukkoon.
Kirjoitat, "Lapsesta muutaman loputtoman pitkän minuutin kuluttua äiti otti tähden käteensä ja ojensi sen lapselle.".
Ajatukseni, "Muutaman minuutin kuluttua, jotka lapsesta tuntuivat loputtoman pitkiltä, äiti otti tähden käteensä ja ojensi sen lapselle.".
Eli jos oikein viilataan pilkkua niin tuosta virkkeestäsi voi saada kuvan, että äiti otti tähden lapsesta :D
Toinen vastaavanlainen kankeus on seuraavassa.
Kirjoitat, "Vuodet alkoivat vieriä ja lapsi kasvoi. Jossain vaiheessa vuosien varrella lapsen äiti sairastui ja kuoli.".
Ajatukseni, "Vuodet vierivät ja lapsi kasvoi. Lapsen äiti sairastui ja kuoli.".
Tuohon olisi kenties voinut lisätä hieman jatkoa, jossa kirjoitat, "Lapsi tunsi jäävänsä yksin maailmaan,...", niin kenties "jääneensä" olisi ollut hieman parempi muoto.
Eli tuossa kun kerroit ensin vuosien vierivän ja lapsen kasvavan, niin mielestäni vuosien kulumista edelleen on turha toistaa.
En juuri muuta huomautettavaa kirjoituksestasi löytänyt, vaan teksti on todella sujuvaa ja ainakin minun silmääni virheetöntä. Koeta kuitenkin sanoa asiat aina mahdollisimman yksinkertaisina kokonaisuuksina ja kiinnitä pilkkuihin huomiota.
Kiitos hyvästä novellista!
Ps. Jos mietit, miksi annoin ainoastaan 3,5, niin se johtui hieman kliseisestä aiheesta. Kirjoittamisesta saisit ainakin 4,5 :D
