 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Kati Rinne!
Annan kolmosen, sillä mielestäni tarina on hitusen liian lyhyt. Kuitenkin henkilökohtaisesti kykenen samaistumaan tuohon tunteeseen, miljööseen ja tarinaan, jopa niin, että se tuntuu hyytävän jännittävältä noinkin lyhyenä!
Pari pientä "tunnelmanrikkojaa", joista ensi toisto.
Kirjoitat,
"Tyttö valahti tajuttomaksi heti. Piilossa oleva tyttö huomasi kaverinsa pyörtyneen ja ihmetteli mitä oli käynyt. Samassa ovi narahti ja alkoi aueta hiljaa. Tyttö katsoi lamaantuneena kun kammottava olento leijui pyörtyneen tytön ylle. Toinenkin tyttö pyörtyi samantien ja haamu katosi. Kun järjestäjä tyttö palasi mukanaan hälisevä juhla porukka he näkivät sisällä kaksi viti valkoista ja tajutonta tyttöä.".
Tässä lyhyessä pätkässä mainitaan tajuttomuus hieman usein, joka häiritsi jo silläkin, että lopussa tytöt ovat ensin tajuttomia, mutta kuolleetkin pelkoon. No, pikku juttu!
Toinen asia on puhekielen sanat ja tietty "kerronnallinen tylsyys", jolla syöt mahtavasti luomasi tunnelman.
Kirjoitat, "Tytöt juoksivat äkkiä piiloon. Kun ovelta ei kuulunut mitään toinen tytöistä keräsi rohkeutensa ja meni kurkkaamaan ikkunasta oven kynnykselle.".
Ajatukseni, "Tytöt juoksivat äkkiä piiloon, mutta kun ovelta ei kuulunut mitään, toinen tytöistä keräsi kaiken rohkeutensa ja lähti varovasti hiipimään ovelle. Hän tarkkaili jokaista varjoa, vaimeintakin lattialaudan narahdusta ja pienintäkin kilahdusta. Varovasti tyttö siirsi ulko-oven verhoa syrjään ja katsoi ulos."
Ehkä hieman venytettynä kirjoitettu ja muutama pieni yksityiskohta lisätty. Sinun murheeksi jää se, että se tehdään vielä hyvin :D
Kaikkinensa pidin tarinastasi! Se oli pelottava ja vaikkakin hieman kliseinen, niin silti toimiva, kompakti paketti kauhua :D
Kiitos!
