Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Heippa Kati Rinne!

Ilmeisesti Krapesti on melkoisen mahtava noita, koska päähenkilö ei vain käynyt tämän päälle taikasauva heiluen.

Kirjoitit alussa Karpesti, ja lopuksi Krapesti :D Viimeistely hieman ontuu.

Nyt on pakko halkoa pilkkua.
Kirjoitat: "Itse asiassa huone oli täydellinen kopio huoneesta jossa Odestry luki ennustuksen meille. Ainoa ero oli värit.".
Eli huone ei voi olla täydellinen kopio, jos siinä on eroja.
Ajatukseni: "Itse asiassa huone oli lähes täydellinen kopio huoneesta jossa Odestry luki ennustuksen meille. Ainoa ero oli värit.".
Pieni juttu tuo on, pisti vain silmään. Monesti näistä pääsee eroon, kun lukee tekstiä itselleen ääneen, ja samalla koettaa miettiä vaihtoehtoisia tapoja sanoa sama asia.

Kirjoitat: "–Tulit viimein, Kuului syvä ääni yhdestä tuolista.".
Dialogin jälkeisen pilkun jälkeen jatkuu pikkukirjaimella.

Kirjoitat: "–Oijoi tyttö puhuu isoja asioita, no jos et istu vapaaehtoisesti niin seiso sitten,...".
Ajatukseni: "– Oijoi, tyttö puhuu isoja asioita, no seiso sitten,...".
Typistin hieman tuota ajatusta. Toisinaan tulee kirjoitettua sellaista, joka ei ehkä sovi dialogiin tai on tekstinä pitkitettyä. Mielestäni tuo on parempi noin. :D Saa olla erimieltä!

Kirjoitat: "Jos selviydyt viimeisestä –joka ei tule tapahtumaan- niin minä kukistun.".
Ajatukseni: "Jos selviydyt viimeisestä, mitä ei tule tapahtumaan, niin minä kukistun.".
Eli "joka" ei kenties ole paras sana viittaamaan jonkun selviytymiseen. Toinen vaihtoehto mikä mielestäni voisi olla, olisi "jota" - sana.

Kirjoitat: "Pöytä puhkesi puhumaan.".
Hieno ilmaus! :D Hyvä!

Kirjoitat: "Saisinko kuulla runon vielä kerran, pyysin pöydältä. Ja tämä rupesi puhumaan pyynnöstäni ja toisti runon.".
"Tämä" ei ehkä ole paras sana viittaamaan pöytään.
Ajatukseni: "Saisinko kuulla runon vielä kerran, pyysin pöydältä, joka pyynnöstäni toistikin runon.".

Tuo tehtävä ja ratkaisu oli todella hyvin keksitty. Dialogista kenties selviä "nykykielen" ilmauksia voisi karsia (esimerkiksi katsos).
Yhtä kaikki, tarinasi saa mielenkiintoisia piirteitä! Hyvää työtä!

Kiitos!

Hei Joon!

Nyt on pakko sanoa, että tuo mitä kirjoitit vie mukanaan tunnelmaan ja pohdintoihin. Olet varsin lahjakas kirjoittaja! :D Kuitenkin se mikä mielestäni puuttui, oli juoni. En saanut millään kiinni novellin tarkoituksesta, eli siitä mitä halusit kertoa.

Kirjoitat: "Mustan eläimen silmät olivat meripihkaa, viikset punottu siitä viisaudesta, joka saa piippua polttavat vanhat miehet vaikenemaan yksinäisestä illasta toiseen. Pystyyn nostetut korvat värähtivät pelonsekaisen uteliaisuuden merkiksi, saaden kulkijan ottamaan pari harkittua askelta taaksepäin.".
Nämä virkkeet ovat niin taitavasti kirjoitettuja, että teksti suorastaan soljuu lukijan tajuntaan. Todella vaikuttavaa!
Ja kuitenkin samaan aikaan jouduin miettimään että miksi. Jonkinlaisesta kärsimyksestä tai piinasta lienee kysymys. Ehkä suru, kaipaus tai piina. Mielestäni on todella erikoista että jokin noin hyvin kirjoitettu jää lukijalle (siis minulle) täysin vaille tarkoitusta.

Ainoa kirjoituksellinen juttu, joka pisti silmään oli sana "pelle". Se ei mielestäni sopinut Sinun kirjoitustyyliisi, eikä tilanteeseen, lainkaan.

Annan arvosanan 4 siitä, että tapasi kirjoittaa on huikean tunnelmallinen, ja teksti erinomaista. Iso miinus tulee kuitenkin siitä, että mielestäni juoni ja novellinen tarkoitus puuttuivat.

Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta!

Hei WooBum!

Todella synkkä, todentuntuinen ja raaka novelli! Todella vaikuttavaa!

Olet hyvä kirjoittamaan, ja tarinaasi uppoutuu täysin!

Tarraudut melko paljon kliseisiin, joka sinänsä ei ole huono asia, sillä kliseet lienevät kliseita juuri siksi, että ne perustuvat usein tapahtuviin asioihin.

En tiedä oletko itse tehnyt sanoitukset, mutta yhtä kaikki ne ovat mainioita! Luulenkin että sanoitukset ovat Sinulle paljon enemmän kuin vain tätä novellia varten kirjoitettuja.

Päähenkilö oli niin pohtivainen ja synkkä, jopa masentuneen oloinen, josta kumpusi vahvana kostonhenki osapuolleen kaikkea kohtaan. Siksi tuntuikin hieman epätodelliselta että tämä karttoi (pohti) viinan juomista niin kauan. Tosin selitit senkin melko hyvin rakkaudella kirjoittamista kohtaan.

Ainoa kieliopillinen asia joka paistoi pari kertaa silmään oli pilkut.
Kirjoitat: "Paavo ei jaksanut kuunnella enää vaikerrusta ja potki veristä päätä vielä paskempaan kuntoon.".
Ajatukseni: "Paavo ei jaksanut kuunnella enää vaikerrusta, ja potki veristä päätä vielä paskempaan kuntoon.".
En ole varma oletko kanssani samaa mieltä, mutta normaalisti ennen "ja" - sanaa tulee aina pilkku. Sinulta se monesti jäi uupumaan.
Pikkujuttu kuitenkin.

Kiitos erinomaisen viihdyttävästa novellista!

Hei ircci98!

Keräsin tuolta paljon huomautettavia juttuja, ja kuitenkin toivon että ymmärrät tekstisi olevan hyvää. Pidin sen lukemisesta, ja paikoin olet todella taitava. Koetin kerätä sellaisia asioita, jotka todennäköisesti johtuvat kiireestä tai huolimattomuudesta, sekä herättää ajatuksia. Jos tuntuu että on liikaa negatiivista, niin lopeta palautteen lukeminen, kirjoita minulle vihainen sähköposti ja jatka kirjoittamista :D

Kirjoitat: "Kävelin sängyn vierelle, huomasin hänen nukkuvan.".
Tässä on kaunis runollinen ilmaus, joka olet saanut aikaan jättämällä "ja" - sanan pois. Hyvä! :D

Kirjoitat: "Laitoin kukkapuskan yöpöydällä olevaan maljakkoon, ja vain katselin häntä. Laitoin käteni hänen poskelleen, se oli kylmä. Laitoin molemmat käteni hänen poskilleen ja lämmitin häntä.".
Toistosta pari sanaa. Tuossa peräjälkeen kolme virkettä alkaa sanalla "Laitoin". Näissä kannattaa miettiä vaihtoehtoja.
Ajatukseni: "Laitoin kukkapuskan yöpöydällä olevaan maljakkoon, ja vain katselin häntä. Kosketin hellästi hänen poskeaan, se oli kylmä. Laskin toisenkin käteni hänen poskelleen, ja lämmitin häntä.".
Noin ajatukseni vain :D

Kirjoitat: "...ja suolainen kyynel tipahti hänen kätensä päälle.".
Tuo loppuosa on jotenkin kankea. Vaihtoehtona kenties "hänen kädelleen.".

Kirjoitat: "Sitten laitteet alkoivat...".
"Sitten" - sana on vaarallinen, suorastaan ala-astemainen :D
Ja uskon että kun lukaiset kyseisen lauseen itsellesi ääneen, niin olet kanssani samaa mieltä. En tiedä montaakaan tarkoitusta, jossa "sitten" - sanalla olisi hyvä aloittaa virke.

Kirjoitat: "Kiven, jossa olin ensisuudelmani hänen kanssaan saanut.".
Ei pahalla, mutta hieman omituinen tapa sanoa tuo :D
Ajatukseni: "Kiven, jossa olin suudellut hänen kanssaan ensikerran (ensimmäisen kerran).".
Tuo "hänen kanssaan saanut" tuntuu todella omituiselta. :D

Erinomainen novelli kuitenkin! Pidin kovasti, ja erityisesti loppu oli todella yllättävä!

Kiitos!

Hei kohdataan!

Erinomaisen lämminhenkinen tarina! :D

Minua jonkin verran häiritsi tapasi kertoa kuka sanoi jotain.
Esimerkiksi "-- Vain yhden kerran kosketan hiuksiasi, ajattelen minä.".
En oikein tajua miksi täytyy kirjoittaa "...ajattelen minä.". Eikä voi kirjoittaa vain "ajattelen", sillä siitähän jo tietää, että "minä itse" on kyseessä.
Vastaavia esiintyy tässä novellissa monia.

Kirjoitat: "Sadepisarat putoavat lammen joustavalle matolle, josta kimpoavat hetkeksi takaisin ilmaan viimein lampi voittaa ja venyvät pisarat tulevat osaksi lampea.".
Tämä on hieno kohtaus, ja olet mainiolla tavalla kuvannut pisaroiden taistelun lammen pinnalla! :D Hyvä!
Kuitenkin tuossa on käynyt jonkinlainen erhe, sillä kohdassa "...kimpoavat hetkeksi takaisin ilmaan viimein lampi voittaa ja venyvät..." ei ole mitään tolkkua.
Ajatukseni: "...kimpoavat hetkeksi takaisin ilmaan. Viimein lampi kuitenkin voittaa ja venyvät...".
Jotain tuollaista todennäköisesti tuossa ajoit takaa.

Kaikkinensa kuitenkin mielyttävä ja lämmintunnelmainen novelli, jonka olet kirjoittanut mukavan runollisesti.

Kiitos!

Hei ircci98!

Olet hyvä kirjoittamaan! :D Annan tuon 4 - arvosanan tunnelmasta ja erityisesti pilkuista :D
Saatan palautteessa parikin kertaa palata samaan asiaan, älä anna sen häiritä, en halua jankuttaa, tai muuten tarkoita pahalla.

Ensin adjektiiveistä.
Kirjoitat: "Ikävä, järkyttävä ikävä.".
Millainen on järkyttävä ikävä? Jäin miettimään enkä keksinyt :D Suosisin itse sanoja musertava, sydäntä raastava tai suunnaton.
Ja toinen käyttämiisi termeihin liittyvä asia seuraavassa lainauksessa.
Kirjoitat: "Hän oli kavereidensa kanssa, automaattisesti aloin haroa hiuksiani.".
Miksi automaattisesti? Itse näkisin että ajattelematta, alitajuisesti tai huomaamattani.

Kirjoitat: "Ne olivat lantiopituiset ja ruskeat, lisäksi luonnonkiharat.".
En voinut olla ajattelematta että tässähän on selvä luettelo hiusten ominaisuuksista, eli ja - sana ja pilkku tulisi olla seuraavasti: "Ne olivat lantiopituiset, ruskeat ja lisäksi luonnonkiharat."
Tai vahtoehtoisesti jos se kirjoitetaan tuolla tavalla "taiteellisemmin", niin yksi vaihtoehto voisi olla: "Ne olivat lantiopituiset ja ruskeat, luonnonkiharat.".
Saa olla erimieltä, jos siltä tuntuu :D

Kirjoitat: "Luoja, miltä varmasti näytin!".
Tässä mielestäni on hieman hätiköity lause, joka minulle herätti yhden kysymyksen...no miltä varmasti näytät?
Ajatukseni: "Luoja, näytin varmasti suttuiselta ja epäsiistiltä."., Tai "Luoja, näytin varmasti kauhealta itkettyine silmineni.". Tai jotenkin muuten. On totta, että lukija saa kyllä aikaisemmista tapahtumista kuvan miltä päähenkilö näyttää, ja kuitenkin olisin toivonut tuohon hieman "eloa".

Kirjoitat: "Aloitin askelluksen.".
Aika erikoinen ilmaus :D Voisiko "Lähdin kävelemään." olla yksi vaihtoehto? :D

Puhekielen termi, kuten "kevari", ei mielestäni kuulu kaunokirjallisuuteen...kenties dialogissa, mutta ei kerronnassa...ainakaan minun mielestä.

Kirjoitat: "Nousin ja aloin viedä käyttämiäni nenäliinoja ruosteiseen roskapönttöön.".
Muutamia kummallisia sanoja käytät :D En tajua "aloin viedä" ilmaisua lainkaan.
Ajatukseni: "Nousin ja lähdin viemään käyttämiäni nenäliinoja ruosteiseen roskapönttöön.".
Ruosteinen roskapönttö on hieno vivahde! :D

Kirjoitat: "Tunsin yhtäkkiä käden kädessäni. Avasin hätkähtäen silmäni,...".
Mielestäni tässä sanot saman asian kahteen kertaan, eli "yhtäkkiä" ja "hätkähtäen". Annan pari esimerkkiä.
"Tunsin käden kädessäni. Avasin hätkähtäen silmäni,...".
"Tunsin yhtäkkiä käden kädessäni, ja avasin silmäni,...".
Molemmista tulee kuva että päähenkilö yllättyy. Eli pyri aina sanomaan vain se, mikä on aivan välttämätöntä.

Vaikka huomauttelin useista jutuista, niin novellisi oli hyvä! Tunnelma ja miellyttävä tapa kirjoittaa tekivät lukemisesta helppoa.

Kiitos!

Hei Kati Rinne!

Voisit kirjoittaa hieman pidemmän pätkän, niin tarinaan pääsisi kunnolla sisään. Olen edelleen sitä mieltä, että maailma ja miljöö ovat mielenkiintoisia, ja tuohon kuvioon saisi sovitettua miltei mitä vain!

Kirjoitat: "Lähdin ulos kiivettyäni portaat ylös ja kuulosteltuani ettei sireeni ujeltanut.".
Tuo on hieman sekava virke. Koetan selventää esimerkillä.
Ajatukseni: "Kiivettyäni portaat ylös katutasolle, ja kuulosteltuani ettei sireeni ujeltanut, astuin ulos.".
Eli virkkeessäsi oli jo tapahtunut jotain (ulos lähteminen) ennen muita selvityksiä. Mielestäni selkeä kerronnalinen lanka etenee kronologisesti. Taas huomioi että minun mielestäni. Koetan vain hieman antaa ajatuksia.

Ilmaisut "...siellä sun täällä...", "häslinkiä" ja "porukkaa", on puhekielen ilmaisuja, ja niitä pitäisi mielestäni kaunokirjallisuudessa välttää.
Ajatukseni: "...kaikkialla...", "hälinää" tai "hämminkiä" ja "ihmisiä" tai "väkeä".

Kirjoitat: "Pääsin huomaamatta yhteen junaan ja menin istumaan penkille. Juna lippuja ei onneksi tarkisteta sillä junilla on hyvin kiireinen aikataulu.".
Muutamassa kohdin kirjoitata samassa virkkeessä eri aikamuodoissa, eli vastikään tapahtuneessa (imperfekti), sekä juuri tapahtumassa olevassa (preesens). Tämä näyttää ainakin minun silmään hieman sekavalta.
Ajatukseni: "Pääsin huomaamatta yhteen junaan, ja menin istumaan penkille. Junalippuja ei onneksi tarkistettu, sillä junilla oli hyvin kiireinen aikataulu.".
Laitoin myös pari pilkkua, ja junalippu on yhdyssana.

Olen käyttäjän kohdataan kanssa samaa mieltä siitä, että kenties hieman hätäisesti runnot tapahtumia läpi. Sinulla on valtavan hieno runkoajatus, josta kannattaa pitää kiinni! Älä turhaan hätäile :D

Kiitos!

Hei kohdataan!

Novellisi aaltoilee hyvistä tuntemuksista huonoihin ja takaisin. Se on mielestäni erikoinen piirre, ei siis huonolla tavalla, näin lyhyessä tekstissä. Kuitenkin se mitä ajat takaa, tai haluat kertoa, jää minulle hieman hämärän peittoon. Siitä huolimatta novellisi on kaunis :D

Kirjoitat: "Kannoin enkelin nopeasti sisälle huoneeseeni ja se alkoi sulaa, niin että vettä tippui huonosti lakatun parkettilattian päälle.".
Otan tässä kantaa tuohon pilkkuhommaan taas, vaikka taisin antaa Sinulle aikaisemmissa novelleissa vastaavanlaista palautetta...no...kertaus on jne. Itse laittaisin pilkun js - sanan eteen, enkä missään tapauksessa "niin" - sanan eteen. Vaikkakin "niin" - sanakin voidaan mieltää konjunktiona, kuten "ja" - sana, niin minulle "niin" on aina "vain" adverbi :D

Samaan lainaukseen liittyen, "...vettä tippui huonosti lakatun parkettilattian päälle.", on huikea oivallus! :D Nuo muutamat sanat kertovat talosta valtavasti ja luovat heti mielikuvia joiden pohjalta ainakin minä muodostin todella ison kuvan! :D Hyvä!

Kirjoitat: "Ymmärsin, että olen kuin lumienkeli, joka oli tullut pihalleni jäätymään, mutta sydämeni on kivikova, eikä kasvoni loista kirkkaasti.".
Ajatukseni: "Ymmärsin olevani kuin pihalleni jäätymään tullut lumienkeli, mutta sydämeni oli kivikova, eikä kasvoni loistaneet kirkkaasti.".
Otin tämän esille siksi, että lauseenvastikkeinen kirjoittaminen on joskus mukava tapa vähentää samankaltaisia ilmauksia esim , joka oli, eikä, että olen jne. Halusin herättää ajatuksen siitä, että kirjoittaja ei tyytyisi heti ensimmäiseen asiaan, joka paperille putkahtaa, vaan kannattaa miettiä vaihtoehtoisia tapoja sanoa sama asia.

Täytesanat on sellainen asia, jota jaksan vainota. Siitäkin huolimatta, että käytän niitä itsekin liikaa :D
Kirjoitat: "Yhtäkkiä vapauduin taakastani ja minulle näytettiin kaikki ne ihmiset,..."
Miksi sana yhtäkkiä? Hän vapautui taakastaan, jota oli aivan tuokio sitten kantanut, eli lukija ymmärtää kyllä että muutos oli nopea. Ainakin minun mielestäni :D

Novellissasi on jotain hyvin uskonnollista, jopa hartautta tavoittelevaa. Ajatus on täynnä toivetta ja odotusta. Tuollaista helpotusta toivoisi monesti omaankin elämään.

Kiitos novellista! :D

Hei kotikirjailija!

Pahoittelen että jouduit odottamaan palautetta näin kauan!

En suorastaan aina ymmärrä miten keksit näitä juttuja! :D
"...ja halkaisi päänsä lattiaan. Sain melkoisen siivouslaskun marketilta.".
Miten irvokasta todella olisi saada siivouslasku tuollaisessa tilanteessa. Ja miten hyvin se sopiikaan tapaasi kirjoitta, ja kuinka tuo vanha rouvo on voivotellen maksanut tuon laskun... Tyylisi on todella omintakeinen! :D

Kirjoitat: "Muistan että makasin tuskissani ja koirani nuoli naamaa.".
Pari asiaa tuosta. Pilkku ennen "ja" - sanaa olisi mielestäni pakollinen (muualtakin puuttuu vastaavanlaisista paikoista). Ja toinen juttu on se, että miksi täytyy sanoa "koirani"? Voidaan tiytysti olettaa että mummon kotona olisi vaikka tyttären koira hoidossa, ja kuitenkin lähtökohtainen ajatus lienee se, että jos mummon keittiössä on koira, se on mummon oma.
Ei sinänsä iso asia, ja kuitenkin se vaikuttaa lauseen luettavuuteen...minun mielestäni siis.

Kirjoitus tuntuu jopa kannanotolta vanhustenhoitoa kohtaan, vaikkakin sijoittuu tulevaisuuteen, niin ei kai tuo mahdollinen koneellinen vanhustenhoito niin kovin kaukaa haettua ole.
Täytyy kyllä sanoa että olet onnistunut ottamaan todella ällöttävän inhorealistisen näkökannan aiheeseen. Kirjoitat hyvin, ja mielestäni suurin puute on nuo pilkut, joiden puuttuminen ei kuitenkaan merkittävästi heikennä lukuelämystä.

Tietyissä virkkeissä voisi miettiä tiivistämistä.
Kirjoitat: "On hankala puhua ilman hampaita, mutta eihän kellään vanhainkodissa ole hampaita. Ne poistetaan hygieniasyistä ja hammassärkyä ennalta ehkäisevästi saapumisviikolla.".
Ajatukseni: "On hankala puhua ilman hampaita. Ne on poistettu kaikilta, hygieniasyistä ja hammassärkyä ennalta ehkäisevästi, jo saapumisviikolla.".
Ero ei ole valtaisa, eikä mitenkään kriittinen. Kuitenkin kun lukee virkkeitä itselleen ääneen, saattaa löytyä parempi tapa sanoa asioita (en tarkoita nyt että omani oli parempi kuin Sinun). Ja jos muutokset alkavat vaikuttaa tyyliisi, niin ÄLÄ muuta mitään :D

Kiitos ällöttävästä tulevaisuusnäkymien kuvailusta!

Hei kohdataan!

Sinulla on hieno ajatus aiheesta. Sellainen mitä itse jäin hieman kaipaamaan oli tieto äidistä. Mitä on tapahtunut, miten se on vaikuttanut ja vieläkö asia painaa?

Kirjoitat: "Hetken kuluttua olen saanut päivän työt tehtyä ja kannon ympärillä on paljon erilaisia luutia valmiina.".
Lainaamassani virkkeessä on jotain omituista. Mietin sitä, ja tulin seuraavaan ratkaisuun.
Ajatukseni: "Pian olen saanut päivän työt tehtyä, ja kannon ympärillä on paljon erilaisia luutia valmiina.".
Vaihdoin aikamääreen kenties hieman yksinkertaisempaan, ja erotin lauseet pilkulla. Toimiiko? Sitä en tiedä, mutta Sinä tiedät.

"...myyntikiertueelle...", parempi olisi kenties "...myyntikierros...", sillä tuo kiertue viittaa bänditouhuihin :D

Pilkkuasiaa.
Kirjoitat: "Istun kannon päällä ja itken kohtaloani.".
Ajatukseni: "Istun kannon päällä, ja itken kohtaloani.".
Samanlainen pilkkujuttu kuin yllä. Eli lähtökohtaisesti ja - sanan eteen tulee pilkku, jos se ei ole minkään luettelon yhteydessä.

Kirjoitat: "Vuorotellen tanssin luutien kanssa kantojen ja risukasojen keskellä.".
Ajatukseni: "Tanssin vuorotellen jokaisen luudan, kanssa kantojen ja risukasojen keskellä.".
Muutin hieman sanajärjestystä, ja lisäsin "jokaisen" - sanan selventämään tilannetta.

Kirjoitat: "Jokainen päivä on edeltäjänsä kaltainen. Luutia luutia luutia… Tänään on poikkeuksellinen päivä. Lähden isän mukaan kylälle kauppaan.".

Tarina jää tavallaan hieman pinnalliseksi. Kuitenkin unelmien kanssa touhuaminen ja niistä kirjoittaminen ei koskaan voi olla täysin pinnallista. Loppujen lopuksihan tarinassa oli kyse siitä, että kaikki loppuu aikanaan, ja mitä rankemmin näkee vaivaa, sitä parempi on palkinto.

Kiitos tarinasta!