 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei kohdataan!
Novellisi aaltoilee hyvistä tuntemuksista huonoihin ja takaisin. Se on mielestäni erikoinen piirre, ei siis huonolla tavalla, näin lyhyessä tekstissä. Kuitenkin se mitä ajat takaa, tai haluat kertoa, jää minulle hieman hämärän peittoon. Siitä huolimatta novellisi on kaunis :D
Kirjoitat: "Kannoin enkelin nopeasti sisälle huoneeseeni ja se alkoi sulaa, niin että vettä tippui huonosti lakatun parkettilattian päälle.".
Otan tässä kantaa tuohon pilkkuhommaan taas, vaikka taisin antaa Sinulle aikaisemmissa novelleissa vastaavanlaista palautetta...no...kertaus on jne. Itse laittaisin pilkun js - sanan eteen, enkä missään tapauksessa "niin" - sanan eteen. Vaikkakin "niin" - sanakin voidaan mieltää konjunktiona, kuten "ja" - sana, niin minulle "niin" on aina "vain" adverbi :D
Samaan lainaukseen liittyen, "...vettä tippui huonosti lakatun parkettilattian päälle.", on huikea oivallus! :D Nuo muutamat sanat kertovat talosta valtavasti ja luovat heti mielikuvia joiden pohjalta ainakin minä muodostin todella ison kuvan! :D Hyvä!
Kirjoitat: "Ymmärsin, että olen kuin lumienkeli, joka oli tullut pihalleni jäätymään, mutta sydämeni on kivikova, eikä kasvoni loista kirkkaasti.".
Ajatukseni: "Ymmärsin olevani kuin pihalleni jäätymään tullut lumienkeli, mutta sydämeni oli kivikova, eikä kasvoni loistaneet kirkkaasti.".
Otin tämän esille siksi, että lauseenvastikkeinen kirjoittaminen on joskus mukava tapa vähentää samankaltaisia ilmauksia esim , joka oli, eikä, että olen jne. Halusin herättää ajatuksen siitä, että kirjoittaja ei tyytyisi heti ensimmäiseen asiaan, joka paperille putkahtaa, vaan kannattaa miettiä vaihtoehtoisia tapoja sanoa sama asia.
Täytesanat on sellainen asia, jota jaksan vainota. Siitäkin huolimatta, että käytän niitä itsekin liikaa :D
Kirjoitat: "Yhtäkkiä vapauduin taakastani ja minulle näytettiin kaikki ne ihmiset,..."
Miksi sana yhtäkkiä? Hän vapautui taakastaan, jota oli aivan tuokio sitten kantanut, eli lukija ymmärtää kyllä että muutos oli nopea. Ainakin minun mielestäni :D
Novellissasi on jotain hyvin uskonnollista, jopa hartautta tavoittelevaa. Ajatus on täynnä toivetta ja odotusta. Tuollaista helpotusta toivoisi monesti omaankin elämään.
Kiitos novellista! :D
