 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei ircci98!
Olet hyvä kirjoittamaan! :D Annan tuon 4 - arvosanan tunnelmasta ja erityisesti pilkuista :D
Saatan palautteessa parikin kertaa palata samaan asiaan, älä anna sen häiritä, en halua jankuttaa, tai muuten tarkoita pahalla.
Ensin adjektiiveistä.
Kirjoitat: "Ikävä, järkyttävä ikävä.".
Millainen on järkyttävä ikävä? Jäin miettimään enkä keksinyt :D Suosisin itse sanoja musertava, sydäntä raastava tai suunnaton.
Ja toinen käyttämiisi termeihin liittyvä asia seuraavassa lainauksessa.
Kirjoitat: "Hän oli kavereidensa kanssa, automaattisesti aloin haroa hiuksiani.".
Miksi automaattisesti? Itse näkisin että ajattelematta, alitajuisesti tai huomaamattani.
Kirjoitat: "Ne olivat lantiopituiset ja ruskeat, lisäksi luonnonkiharat.".
En voinut olla ajattelematta että tässähän on selvä luettelo hiusten ominaisuuksista, eli ja - sana ja pilkku tulisi olla seuraavasti: "Ne olivat lantiopituiset, ruskeat ja lisäksi luonnonkiharat."
Tai vahtoehtoisesti jos se kirjoitetaan tuolla tavalla "taiteellisemmin", niin yksi vaihtoehto voisi olla: "Ne olivat lantiopituiset ja ruskeat, luonnonkiharat.".
Saa olla erimieltä, jos siltä tuntuu :D
Kirjoitat: "Luoja, miltä varmasti näytin!".
Tässä mielestäni on hieman hätiköity lause, joka minulle herätti yhden kysymyksen...no miltä varmasti näytät?
Ajatukseni: "Luoja, näytin varmasti suttuiselta ja epäsiistiltä."., Tai "Luoja, näytin varmasti kauhealta itkettyine silmineni.". Tai jotenkin muuten. On totta, että lukija saa kyllä aikaisemmista tapahtumista kuvan miltä päähenkilö näyttää, ja kuitenkin olisin toivonut tuohon hieman "eloa".
Kirjoitat: "Aloitin askelluksen.".
Aika erikoinen ilmaus :D Voisiko "Lähdin kävelemään." olla yksi vaihtoehto? :D
Puhekielen termi, kuten "kevari", ei mielestäni kuulu kaunokirjallisuuteen...kenties dialogissa, mutta ei kerronnassa...ainakaan minun mielestä.
Kirjoitat: "Nousin ja aloin viedä käyttämiäni nenäliinoja ruosteiseen roskapönttöön.".
Muutamia kummallisia sanoja käytät :D En tajua "aloin viedä" ilmaisua lainkaan.
Ajatukseni: "Nousin ja lähdin viemään käyttämiäni nenäliinoja ruosteiseen roskapönttöön.".
Ruosteinen roskapönttö on hieno vivahde! :D
Kirjoitat: "Tunsin yhtäkkiä käden kädessäni. Avasin hätkähtäen silmäni,...".
Mielestäni tässä sanot saman asian kahteen kertaan, eli "yhtäkkiä" ja "hätkähtäen". Annan pari esimerkkiä.
"Tunsin käden kädessäni. Avasin hätkähtäen silmäni,...".
"Tunsin yhtäkkiä käden kädessäni, ja avasin silmäni,...".
Molemmista tulee kuva että päähenkilö yllättyy. Eli pyri aina sanomaan vain se, mikä on aivan välttämätöntä.
Vaikka huomauttelin useista jutuista, niin novellisi oli hyvä! Tunnelma ja miellyttävä tapa kirjoittaa tekivät lukemisesta helppoa.
Kiitos!
