Arvostelut käyttäjältä Banshee

"Kaavullisista kaikkein pisin, ylipappi itse, sytytti lähes matemaattisella tarkkuudella löyhkäävän suitsukkeen toisensa jälkeen lattian symbolin jokaiseen kulmaan."

Millainen on matemaattisella tarkkuudella löyhkäävä suitsuke?

"Keräsin voimani ja astuin peremmälle kynttilöiden valaisemaan kellariin. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi hajanaisessa ringissä lattialle polvistuneisiin hahmoihin. Hupullisiin kaapuihin kietoutuneita anonyymejä valmiina illan veriurheiluun, sitä he totisesti olivat. Lattiaa ringin sisällä koristi muinainen kuvio, joka oli vuosituhansien saatossa tullut tutuksi monissa eri yhteyksissä. Auringon, sielunvaelluksen ja kenties kuuluisimpana äärimmäisen pahuuden ja tuhon symboli kiilsi himmeässä valossa aavemaisesti. Asetuin rinkiin muiden seuraksi totellen tarkoin minua saattaneen Isä Luciferin tahtoa. Tämä ilta tulisi herättämään lukemattoman määrän kysymyksiä tiedonjanoisen mieleni pohjilla.
"

Tämä kaava on nähty aikaisemminkin:

Kellari - huppupäiset palvojat - muinainen symboli - aavemainen tunnelma - rituaali - verta.

Tekstissä oli kohtia joista pidin paljon:

"Narkissoksen metamorfoosin"
"dissonoivaa laulua. "
"Olin kuin Vergiliuksen kanssa helvetin läpi matkaava Dante,"
"ZANG! JS......

.....Jumalauta!"



Kohtia, joista en pitänyt:

"huudahti yli-innokas nuori korpraali jonka olisi pitänyt jo kauan sitten hankkiutua eroon noloista amisviiksistään"

"Viekäähän, kurkkusalaatit, hänet karanteeniin muiden seuraksi."

"virkkoi laiskanpulskea lääkäri lakonisesti."

"NATO:sta piti joidenkin mukaan olla hyötyä tälle maalle"

"virkkoi taas lääkäri haukotellen."

Henkilökohtaisesti en voi sietää kirjoituksessa muka-rempseää otetta ja hahmojen väkisin viisastelua. Ihmiset eivät normaalielämässä puhu niin tai jos puhuu, niin ne saa nakkikiskan jonossa kuonoon. Tyyli tuntuu heti teennäiseltä. Siihen on oikeus ainoastaan "nevahööd susta" BB Nikolla.

Teksti itsessään oli pääosin sujuvaa, mikä jo itsessään on puoli voittoa - mutta sisältö ei tällä kertaa napannut, aihe on nähty niin monta kertaa, liikaa dramaattisia ilmaisuja.

Sitten oli yksittäisiä oivaltavia lauseita, jotain extraa rivien välissä - jotain josta tuli sellaista väreilyä, että sisältöä miettimällä voisi tulla todella hyvääkin ja oivaltavaa kirjoitusta jonain päivänä. Sellaista, joka erottuu massasta, ja johon kaikki ei pysty. Tuli tunne, että tarvitset jonkinverran aikaa kypsyä kirjoittajana ja muutamia kovia sanoja ruoskimaan eteenpäin, palautetta, joka läpsii irti kliseistä.

Minulla on sellainen periaate, että en koskaan katso yhtään elokuvaa, jossa on Tom Cruise, Matt Damon ja George Clooney. En myös lue tai katso mitään, missä on ylipappi, demoni ja rituaali ellei kyseessä ole Supernatural. Jos poikkean tästä, joudun aina pettymään.

Mieti miten kliseitä voi käyttää niin, että se koukuttaa lukijaa.

Kukaan ei tee kirjoitusvirheitä tahallaan. Lukihäiriöinen tekee niitä vain enemmän, ja sille ei voi mitään, ei lukija tai lukihäiriöinen. Teksti ei vain valitettavasti tule lukihäiriön varjolla paremmin ymmärrettäväksi, se on karu totuus, johon surkuttelu ja itseäsääli ei auta. Surkuttelu kannattaa nipsaista heti alkuunsa ja keskittyä työstämään asiaa, koska surkuttelun seuraava askel on turhautuminen ja lopettaminen.

Toiset ovat luovempia kuin toiset. Toiset hahmottavat paremmin asianyhteyden kuin toiset. Mutta kukaan ei osaa kirjoittaa valmiiksi kuin ammattilainen. Se vaatii vuosien työtä. Jos on luova ihminen, niin kirjoittamaan pitää vain opetella. Luovuutta ei valitettavasti voi oppia. Mutta sitäkin voi jäljitellä, toisin kuin nuottikorvaa.

Jos lohduttaa, niin silloin, kun minä olin nuori, postasin kirjoituksen Aukeaan, ja se raadeltiin kirjoitusvirheiden takia. Poistin tunnukset ja olin vihainen. En kirjoittanut kahteen vuoteen.

Mutta fakta on se, että tekstejä arvostellaan tietyin mittarein. Kieliopilla on väliä, koska kieli itsessään pohjautuu yhteiseen pohjaan, koko sivistyksemme on sen varassa, että ymmärrämme toisiamme. Kukaan ei tule säälimään kirjoituksiasi hyviksi. Oikeinkirjoituksen ja luovuuden perustein mitataan kaikki. Se tekee kipeää, joka kerta. Sinulle ja minulle. Kaikille. Arvostelu ei ole kivaa, mutta siitä voi syntyä jotain kivaa. Parempaa kirjoitusta.

Palaute ei ole henkilökohtaista. Palautteen antaja saattaa jopa haluta auttaa sinua. Kertoa virheet, joita et ole huomannut, koska muuten jatkat samaa rataa, etkä kehity. Palautteen antaja haluaa antaa sinulle mahdollisuuden kehittyä, ei jakaa henkilökohtaisia loukkauksia. Itse en ainakaan kuluta 30-40 min omasta kiireisestä elämästäni pilatakseni toisen ihmisen päivän. Annan palautetta, koska joskus joku antoi palautetta minulle ja potki eteenpäin, vaikka se ei aina kivalta tuntunut.

Päähäntaputtelu ei kenestäkään tule parempaa kirjoittajaa.

Lukihäiriö ei ole este kirjoittamiselle. Lukihäiriöstä ei pidä tehdä marttyyrin viittaa, johon suojautuu "en pysty parempaan." Itse heitin kerran tämän viitan niskaan ja hukkasin vuosia harjoittelusta.

Jos se on este, kierrä se. Asenne ja tahto ratkaisee tässä pelissä paljon. Sinulla oli tekstissä ehkä 10 kirjoitusvirhettä, muuten teksti ei poikennut mitenkään erityisesti muusta täällä olevasta materiaalista.
Et ole luuseri. Älä anna typojen kasvaa virtahevoiksi, älä ota kritiikkiä liian henkilökohtaisesti, älä ala sääliä itseäsi, vaan laita päälle kirjoitusohjelman virhetunnistin.

Kukaan palautteen antaja ei ota vastuuta toisen ihmisen luovuuden sammumisesta. Se vastuu on kirjoittajalla, meillä kaikilla on vastuu itsestämme. Mitä tulee tekstin hvyyteen, niin se riippuu kuka lukee. That simple. Kenen vain kirjoitus on hyvää, jos löytyy oikea lukija.
Pitää miettiä, mikä on se taso, jolle itse haluaa.

"Kjell Edmont siristi silmiään, nähdäkseen paremmin, sillä näkyvyys oli lähes nollassa. Piiskaava rankkasade oli hakanut tienpinnan savivelliksi."

Ei pilkkua lauseenvastikkeen kanssa (nähdäkseen)

Eikö näkyvyys voisi olla nolla, eikä "lähes nolla"?

"Kjellin vaimo Thilda Edmont oli antanut tälle lähtöpassit heidän yhteisestä kodista"

---> "Tälle" sana pois

"jo aikaa sitten"

---> aikaa sitten

"Viisi ja puoli vuotta aiemmin hän oli lausunut papin edessä maagisen sanan. TAHDON. Tänään tuo sana oli kadottanut merkityksen, ollen kuin henkäys tuulessa."

"maagisen"...tulee mieleen miekka ja magia, eikö esim "taikasana" voisi olla sopivampi sarkastiseen asiayhteyteen?

Henkäys tuulessa....ei sovi asianyhteyteen, sarkasmi muuttuu varoittamatta runollisuuteen - töksähtää.

"Matkaa olisi vielä reilu tunti edessä päin. Eilen Kjellillä oli ollut vielä kaikkea, tänään ei yhtään mi ään, ainoastaan tankki puolilaan bensaa, pari kuivannutta sämpylän känttyä, repullinen vaatteita, puhelin jossa oli virtaa parin tolpan verran."

Voisi vielä tiivistää, löytyy täytesanoja:

Esim. "Matkaa oli vielä tunti. Eilen Kjellillä oli ollut kaikkea, tänään ei mitään; ainoastaan puoli tankkia bensaa, pari sämpylän känttyä, repullinen vaatteita ja puhelin, jossa virtaa pari tolppaa."

"Kjell manasi, kun oli lähtenyt syrjäiselle tieosuudelle, joka oli muutoinkin varsin hiljainen, mutta nyt se oli suorastaan aavemainen.
Kjellin silmiä kivisti, väsymyksen hiipiessä tajuntaan, pikkuhiljaa kuin huomaamatta. Niimpä hänen piti pitää tupakkitaukoja tiuhaan tahtiin, mikä hidasti matkantekoa. Kjell halusi pois mahdollisimman pian vaaralliselta tieosuudelta, joka oli vaatinut raskaan veron monen kuljettajan kohdalla."

--->Kjell manasi lähdettyään syrjäiselle tielle, joka oli nyt suorastaan aavemainen.Silmiä kivisti väsymyksen hiipiessä tajuntaan. Niinpä hän tupakoi tiuhaan, vaikka se hidasti matkantekoa. Kjell halusi pois vaaralliselta tieosuudelta, joka oli vaatinut veronsa monelta kuljettajalta.

"väsymyksen hiipiessä tajuntaan, pikkuhiljaa kuin huomaamatta."

Yksi lause, ja kolme sanaa, joka tarkoittaa samaa. Hiipiä, huomaamatta, pikkuhiljaa. Alleviivaat saman asian siis kolmesti ja syntyy turhaa tekstiä.

"Kjell manasi, kun oli lähtenyt syrjäiselle tieosuudelle, joka oli muutoinkin varsin hiljainen, mutta nyt se oli suorastaan aavemainen"

Sama homma. Syrjäinen, hiljainen, aavemainen. "Synönyymeja"Lukija haluaa tekemistä, etenemistä, turhat adjektiivit ovat puuro, johon teksti hidastuu. valitse yksi, ja käytä se hyvin.

"Niimpä hänen piti pitää tupakkitaukoja tiuhaan tahtiin, mikä hidasti matkantekoa"

Minusta kaikkea ei tarvitse sanoa. Jos kerrot, että joku pitää taukoja, joka hidastaa, ei enää tarvitse kertoa, että taukoja oli tiuhaan. Lisäksi "piti pitää" = "piti"

"Kjell halusi pois mahdollisimman pian vaaralliselta tieosuudelta, joka oli vaatinut raskaan veron monen kuljettajan kohdalla"

Jos joku haluaa pois vaaralliselta tieosuudelta, eikö se ole itsestäänselvää, että haluaa pois mahdollisimman pian. Välttäisin siis "mahdollisimman pian" käyttöä, siitä tulee muutenkin yleensä hätäinen vaikutelma. "Raskas" on myös sitä itseään, eli raskas mielikuva hätäisen jälkeen.

"matkaeteni vurenrinnettä"

"Kylä käsiti"

"päsevänsä mäenhuipulle"

"verrattaen hyväsä kunnossa."

"pilata tunnelmmaa"

"hänen mielen muistui"

Yms.

Kirkotusvirheitä oli aika paljon. Niitä sattuu, mutta kannattaa yrittää eroon, koska ne töksähtää silmään kuin pommi.*Pum*

Hyvää oli menevä ote dialogissa. En kyllä lukenut loppuun, kun väsähdin lause-analyysiini, ja sitten tuli ruoka tähän naaman eteen. Tästä palautteesta tuli siis pelkkä lauserakenneanalyysi. Hope it helps.

Hei

Tarinassasi on mukava opetus: aina kannattaa katsoa niitä hyvä asioita elämästä. Sellaisia ajatuksia on aina hyvä jakaa, jos kaikki eivät sitä muista.

Ohjaisin silti miettimään vielä juonen kuljettamista.
Kertomus tuntuu nyt hieman poukkoilevalta, koska siinä on monta henkilöä, pidempi ajanjakso, tapahtumapaikkaa yms.

Esim.

"Veljeni oli kuusitoista vuotias, kun meidät otti huostaan vanha mummo. Madison kuiskasi korvaani mummon olevan noita, joka söisi meidät. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mummo oli todella mukava, mutta vain hiukan hiljainen. Hänellä oli pari kissaa, joita siskoni rakasti. Veljeni Austin halusi koiran, koska kissat eivät pitäneet hänestä, mutta mummo, jonka nimi on unohtunut ajan myötä, sanoi että kissat alkavat pitämään sinustakin, jos annat heille aikaa."


Sinun kannattaa miettiä, mitä kerrot lukijalle ja missä järjestyksessä.

Kappaleen ketjutus on nyt seuraava: Mummo ottaa huostaan - Mummo voi olla noita - Mummolla on kissoja - sisko pitää kissoista - veli haluaa koiran - mummon nimi on unohtunut - kissat alkavat pitää, jos niille antaa aikaa.

Huomaatko, että sisältö on hiukan poukkoilevaa.

Kappaleen ketjutus olisi voinut olla:

Mummo ottaa luokseen asumaan - Mummo on erikoinen - Mummolla on kissoja - mummo tekee kummallisia asioita - joskus öisin tapahtuu kummia - mummon on hiljainen ja salaperäinen - kissat tuntuvat tietävän mummon ajatukset - Siskon mielestä mummo on noita - mutta ehkä mummo onkin hiljainen.

Mummon noituus olisi kiinnostavampaa ja olennaisempaa kuin tykkääkö veli koirista ja sisko kissoista.

Teksi menee myös helposti tajunnanvirran puolelle, jos jokainen lause siirtyy aina uuteen asiaan, eikä sidettä edelliseen asiaan ole. Tähän kannatata myös kiinnittää huomiota.

"Muutimme pieneen kaksioon keskustan kerrostaloon. Austin kävi töissä ja minä ja siskoni pidimme talon puhtaana. Vuosi oli lopuillaan ja elämä näytti olevan mallillaan ja Madisonin yölliset huudotkin alkoivat vähenemään. Täyttäisin itse parin kuukauden päästä kahdeksantoista ja harkitsin muuttamista pois. Austin ei pitänyt ideasta. Hän halusi, että pitäisimme yhtä."

Voisit harjoitella tiiviimpää ilmaisua:

"Muutimme kaksioon keskustassa. Austin kävi töissä, ja pidin siskoni kanssa talon puhtaana. Vuosi oli lopuillaan ja elämä mallillaan. Madisonin yölliset huudot vähenivät. Täyttäisin pian kahdeksantoista ja harkitsin muuttoa. Austin ei pitänyt ideasta. Hän halusi, että pitäisimme yhtä."

Onko oleellista kertoa, että kaksio on kerrostalossa, ja että kaksio on pieni?
Yleensä kaksio on pieni ja kerrostalossa, mielikuva syntyy lukijalle ilman selitystäkin.

Muuttaminen tapahtuu yleensä pois, sitä ei tarvitse selventää.

Alkaisi vähenemään = väheni.

Yksinkertaisuus on valttia, siihen kannattaa pyrkiä. Lukijan on helpompi lukea ja ymmärtää.
Se on kaiken A ja O.


Mielestäni tämä on kyllä ihan hyvä nuoren peruskouluikäisen kirjoitus. Lukiossa viimeistään tulisi jo keskittyä enemmän myös oikeinkirjoitukseen ja tekstin teemaan, joilta aikuisten maailmassa vaaditaan enemmän.

Hei

Kiitos tekstistä.

Hienoa, että pidät kirjoittamisesta.
Neuvoja, jos etsit, niin sinun kannattaa hieman selkeyttää lauseita:)

Esim.
" Juhlasali oli kauniisti koristeltu, joka paikassa oli kauniita mustia ruusuja, joiden pinnassa oli hopeisia pilkkuja aivan kuin tähti. Suuri kristallikruunu valaisi salia kynttilöillä, jotka valaisivat sali, mikä sai aikaan aavemaisen tunnelman. Katto oli koriteltu tähtitaivaaksi ja salin keskellä oli tanssilattia, jossa kauniit parit tansivat. "

Sanojen toistuminen:

"kaunis"
--> 3 kertaa

"Sali"
---> 4 kertaa

"Tähti/tähtitaivas"

---> 2 kertaa

Älä käytä vain rakkaita suosikkisanoja, etsi jokin vaihtoehtoinen tapa kuvailla. Asiat voivat olla myös kauniita ilman "kaunis" sanan käyttöä. Musta ruusu itsessään on kaunis, eikö? Joten sana "kaunis" ei enää lisää mitään tekstiin, mutta se luo toistoa, jos sitä käytetään jatkuvasti.


Ja esim.

"kristallikruunu valaisi salia kynttilöillä, jotka valaisivat sali, mikä sai aikaan aavemaisen tunnelman. "

Tätä voisi lyhentää vaikka:
"Kruunukynttelikkö valaisi salia, tunnelma oli aavemainen."

Harjoittele tällaista yksikertaisuutta, huomaat itsekin vaikutuksen. Saat paljon enemmän voimaa sanoihin ja yksityiskohtia tekstiin kirjoittamalla yksinkertaisesti, kuin selittämällä joitakin asioita juurta jaksain pidemmän kaavan kautta.

Ota käyttöön myös kappelejaot, houkuttelet silloin enemmän lukijoita.

Joka tapauksessa, jatka ihmeessä, kirjoittaminen on mukava harrastus:)

Sujuvaa kirjoitusta.

Muutamia korjausehdotuksia kuitenkin:

"Kyyrystä asennosta päättelin ettei hän ollut mitenkään seurallinen"

Lausejärjestys viittaa, että kertoja mahdollisesti on itse kyyryssä asennossa päättelemässä.

Aloituksesta: mitä, jos luopuisikin "muistan" ja "kuinka" sanojen käyttämisestä, se on käytetty tehokeino haikean nostalgian luomisessa, ja voi kääntyä itseään vastaan. Moni kirjoitus netissä alkaa "muistan" ja jatkuu " kuinka." Siihen turtuu.

Otetaan käsittelyyn aloitus:

"Muistan sen kerran, kun hän istui kolmen muun pojan lähettyvillä syksyn ensimmäisenä koulupäivänä. Kuinka luokan muut silmäparit vilkuilivat uteliaana uusia tulokkaita. En poikennut heistä, sillä halusin tietää millaisia persoonia luokkaamme oli lennähtänyt värittämään henkeä."

Kun lisäät "muistan" ja "kuinka" sanoja, luot samalla lisää tekstiä, joka ei aina ole tarpeen. Tässä tapauksessa 5 sanaa.

Esim "uusi tulokas" on myös sama asia 2 kertaa.

Alla esimerkki tiivistyksestä, joka ei vielä tee tekstistä liian lyhyttä, mutta sama asia tulee ilmaistua.

"Hän istui kolmen muun pojan lähettyvillä, syksyn ensimmäisenä koulupäivänä. Uteliaat silmäparit vilkuilivat tulokkaita, en poikennut heistä. Halusin tietää millaisia persoonia luokkaamme oli lennähtänyt värittämään yhteishenkeä."

Jokainen ylimääräinen sana rasittaa lukijaa, tekee tekstistä tiiliseinän.

Jos haluat rehellistä palautetta, kuten aikuisten kirjoituksista, niin minun mielestäni kirjoitus ei ole kypsällä tasolla kiinnostava, koska se on lyhyt, mutta siinä käsitellään kuitenkin pidempi ajanjakso, monta henkilöä, matka ja suuri elämän opetus. Tämän pituiseen kirjoitukseen edes Finlandia palkinnon saajat eivät välttämättä saa istutettua tarvittavaa tehoa, joten älä aseta rimaa liian ylös. Oletko koskaan miettinyt, jos kertoisitkin pienen hetken, johon liittyy yksinkertainen, mutta tehokas oivallus. Lisää yksityiskohtia, lisää todellisuutta, persoonan hahmottamista. Älä lähde kaukaa, vaan kerro raapale elämästä, vaikka kävelystä yhden kauppahyllyn matkalta tai bussin odottamisesta pysäkillä, älä kerro koko elämää, koko rakkautta, kerro hetki, jolla on merkitys.

Heräsin itse tässä tekstissä vasta lopussa, kohdassa "Matematiikassa on tietty kaava, joka opetellaan, ja jota noudattamalla vastaus löytyy helposti. Rakkaudessa ei ole tiettyä kaavaa, miten se toimii."

Mutta silti: älä kerro mitä rakkaus on. Suurin osa ihmisistä tietää jo. Rakkauden kuvailu on ansa - kuin kertoisi, mikä on kilpikonna. Jos kuvailet rakkautta sen pitää olla oikeasti oivaltavaa. Esim. miten "kilpikonnalle" voi käydä, jos se tippuu jokeen, ja vastaan tuleekin toinen "kilpikonna". Itse "kilpikonnan" tuntevat jo kaikki, mutta "kilpikonna" voi seikkailla uusissa tilanteissa.

Esim. jos seuraava on kertomuksen opetus, niin lukija kokee tuhlanneensa aikaa:

"Rakkaus ei ole niin kuin saduissa, emme ole prinsessa ruususia, eikä ole prinssejä, jotka surmaavat lohikäärmeen ja herättävät suudelmalla meidät ikiunesta. "

Mielestäni kirjoitus ei voi koostua pelkästä ihmissuhteen kuvailusta, ja sitten rakkaustuntemusten kuvailusta. Se ei riitä, että päähenkilö oivaltaa, vaan lukijakin haluaa oivaltaa. Pitää siis olla jotain muutakin. Mieti mikä on tarinan ydin, mitä haluat sanoa, kirjoita se ylös, ennen kuin kirjoitat tarinan. Muuten voi tulla tajunnanvirtaa, joka ei aina ole hyvä. Mieti onko tarinassa selkeä juoni, alku, konflikti ja loppuratkaisu. Vai onko tarinassa sekalaisia pätkiä kertojan päästä ja lopussa rakkauden kuvailu.

Osaat jo kirjoittaa sujuvasti, mutta sinun pitäisi päätää irti rakkaudesta ja vapauttaa lahjasi jonnekin muualle. Luovu suurista tunteista, ja kerro oikeita yksinkertaisia hetkiä. Vaikea selittää, mutta olet nyt selkeästi vaiheessa, jossa on palava into ilmaista suuria mahtiponttisia tunteita ja elämän viisauksia. Mutta, jotta niitä voi ilmaista, pitäisi ensin hankkia viisautta kirjoittamisesta - ja elämästä ylipäätään. Omia tuntemuksia voi toki aina ilmaista, niitä kukaan ei voi kiistää, mutta jos haluaa vangita muut tekstillään, niin pitää antaa lukijalle oivalluksia ja samaistumisen mahdollisuuden. Kyky siihen kasvaa vuosien kuluessa, eikä sitä välttämättä saavuteta kovin nuorena. Joten voi olla hyvä aloittaa kirjoittamisesta jostain helpommasta.

Annoin 4, koska mielestäni teksti on hyvätasoista yläaste-lukioikäiselle. Kannustan ehdottomasti jatkamaan! Mutta mieti myös asioita, joita listasin. Jokaisella on aina paranettavaa, nuorilla ja vanhoilla. Seuraava askel on aina nurkan takana, jos sen tavoittelu kiinnostaa.

Ohjaisin keskittymään toiston karsimiseen. Toistuvat sanat tekstissä tekevät lukukokemuksesta joskus yksiulotteisen.

Tässä kirjoituksessa oli hieman toistoa, niin että sen huomasi.

"Tuntea/tunteet"
-->7 kertaa

"Rakkaus"
--> 5 kerta

"Minä"
---> 11 kertaa

"Sinä"

---> 11 kertaa

"Niin"
---> 5 kertaa

"Muistan"
---> 4 kertaa

yms.

Toistuvat sanat on helppo löytää kirjoitusohjelman hakutoiminnolla. Oma silmä sokaistuu helposti toistolle.

Ohjaisin myös kertaamaan pilkkusäännöt. Pilkkuvirheitä on paljon.

Kirjoituksen alussa on tietynlaista infodumppia eli selittelyä; paras vinkki, jonka olen selittelyn karsimiseen saanut on, että alusta voi kylmästi poistaa vaikka kokonaisen kappaleen, yleensä se tepsii ja teksti lähtee käyntiin heti, jos nyt vähän katsoo sopivaa kohtaa.

Esim. tämä kirjoitus alkaisi vauhdikkaammin vaikka kohdasta:

"Tulit puhumaan minulle koska olimme samalla kurssilla. Vatsanpohjassani tuntui todella oudolta, melkeinpä sattui. "

Se on ainakin minusta mielenkiintoisempi ja selkeämmin tarinaan liittyvä aloitus kuin:

"Rakkaus. Tuo mystinen asia jota minulle ei koskaan sattunut eteen, ennen sinua.Se oli sitä lukion viimeistä vuotta. Opiskelin hullunlailla ja viihdyin ystävieni seurassa. Kaikki oli siis hyvin. Perheellämme oli taloudellinen puoli kunnossa sekä kaikki tulivat toimeen toistensa kanssa."

Teksti on kovin lyhyt ja kovin tunteellinen. Mutta lukija voi jäädä kylmäksi, koska kerrot tunteet suoraan. Esim. kun puhut ystäviesi kanssa, teet havaintoja eleistä ja äänenpainoista, ihmiset eivät kaiken aikaa kerro suoraan olevansa vihaisia tai surullisia. Kirjoittajan pitää kertoa nämä eleet, joita lukija tulkitsee, muuten tunteet ovat vain kirjaimia paperilla, ilman eleitä ja äänensävyjä. Toki tämä on vaikeampaa, kun kertoja kertoo ajatuksistaan, mutta tunteen voi ilmaista vaikka tekona. "Tuntea" verbin käyttö on joka tapauksessa asia, jota kannattaa karsia. Ota käteen kirja ja katso kuinka usein niissä käytetään " minä tunnen, sinä tunnet" ilmaisuja - veikkaan, että eipä kovin usein. Ei ainakaan 4-5 kertaa samalla sivulla.

Pilkkuvirheitäkin oli, mutta lauserakenteet olivat itselle selkeitä, ja teksti oli miellyttävän helppo lukea. Lausejärjestyksiä en niin osaa arvostella.

Tässä nyt hiukan analyysiä, mutta ettei jäisi vaikutelma, että tässä nyt revitään kaikki alas, niin pidin kirjoituksen sujuvuudesta. Eli mukavan hyvää työtä, sujuvaa ja helposti luettavaa kirjoitusta!

Laitan vielä esimerkkejä pilkuista, nyt kun pääsin tabletilta koneelle, ja on helpompi kopsata pätkiä:

"Alumiinirungon hinkkaan viikoittain kiiltäväksi ja liekkikuviot saavat juniorit kuolaamaan "

--> Alumiinirungon hinkkaan viikoittain kiiltäväksi, ja liekkikuviot saavat juniorit kuolaamaan

"Pinnapölykapseleiden suojissa pyörivät laakerit ovat aina hyvässä rasvassa ja jarrut säädetty viimeisen päälle, jotta kulku olisi tasaista ja tarkkaa."

---> Pinnapölykapseleiden suojissa pyörivät laakerit ovat aina hyvässä rasvassa, ja jarrut säädetty viimeisen päälle, jotta kulku olisi tasaista ja tarkkaa.

"Nyt vain tuntuu siltä, että on vihdoin oikea hetki lähteä ulkoilemaan ja minun korkeassa aikuisuudessani hetkistä on oppinut ottamaan kiinni kaksin kurttuisin käsin."

--->Nyt vain tuntuu siltä, että on vihdoin oikea hetki lähteä ulkoilemaan, ja minun korkeassa aikuisuudessani hetkistä on oppinut ottamaan kiinni kaksin kurttuisin käsin.

"Olen tulossa tapaamaan sinua ja niillä matkoilla haluan aina tuntea rytmikkään liikkeen läpi koko kurtistuneen vartaloni."

---> Olen tulossa tapaamaan sinua, ja niillä matkoilla haluan aina tuntea rytmikkään liikkeen läpi koko kurtistuneen vartaloni.

"Kuulen hengityksesi vienon tuhinan musiikinkin läpi ja tiedän sinun odottavan jo innoissasi."

--->Kuulen hengityksesi vienon tuhinan musiikinkin läpi, ja tiedän sinun odottavan jo innoissasi.

Yllä olevilla ei mielestäni ole yhteistä lauseenjäsentä tai kohdetta verbillä, joten tulisi pilkuttaa.

***

"Pitkät kaksiväriset piikkikärkikengät, jotka aikoinaan tilasin postimyynnillä Yhdysvalloista ja joihin olen jo kahdesti vaihdattanut korkolaput."

Tässä on nähdäkseni kaksi samaa objektia koskevaa rinnasteista sivulausetta, pilkku muistaakseni voi silloin jäädä pois.

"Lopuksi vetäisen Iriksen toisen kahvan kumisuojuksen irti ja kaivelen pilleripurkin esille."

"Hetken levättyäni työnnän Iriksen suojatien reunalle ja muistelen hindulaisia tapoja."

"Otan kaksi pientä valkoista pilleriä, laitan ääninapit korviini ja kaksitehopeililasit silmille"

Tässä on mielestäni yhteinen lauseenjäsen tai verbin kohde, joten pilkkua ei tarvita.


Tässä lauseessa asia kiteytyy hyvin:

"Sinun kotisi ympärillä on paljon korkeita ja tuuheita puita ja olen jo melkein niiden suojassa"

--> Sinun kotisi ympärillä on paljon korkeita ja tuuheita puita, ja olen jo melkein niiden suojassa

Ensimmäisessä ei tule pilkkua, koska "on" verbillä on yhteinen kohde "puita". Seuraavassa ei ole enää yhteistä lauseenjäsentä tai verbin kohdetta. Viitaus toisen lauseen tekijään "niiden" sanalla ei synnytä yhteistä lauseenjäsentä.


"Taittelen paperit siististi ja asetan ne viereiselle penkille ennen kuin "

--->Taittelen paperit siististi, ja asetan ne viereiselle penkille ennen kuin

Pilkku voisi jäädä pois, jos sanottaisiin: Taittelen paperit siististi ja asetan viereiselle penkille ennen kuin

***

"Siistin sen ympäriltä muutaman lehden ja ruohonkorren ja pyyhkäisen kädelläni viileitä kastepisaroita "

Tämä on itselle jostain syystä hankala, haluaisin vaistomaisesti laittaa pilkun, mutta toisaalta näyttää, ettei tulisi.

Ei ole yksinkertaista, kun on kieliopin antiguru. Varauksella siis kannattaa suhtautua pilkutukseeni, en ole mikään äidinkielenopettaja todellakaan. Mutta, "Ja" sanaa et pilkuta aina oikein, sen verran pystyn sanomaan, mutta en olemaan varma kaikista tilanteista. Pilkutan itsekin väärin siellä ja täällä. Viisaammat puuttukoon, jos neuvon väärin, niin seison korjattuna.

Olen sellainen keskittymiskyvytön, niin otan yleensä käsittelyyn vain 1-2 kappaletta satunaisesti tekstistä. Katsoi nyt ekaa lukua pintapuolisesti.

Minulle jää kertoja jotenkin epäselväksi, kertoja on ilmeisesti "third person narrative", mutta kertoo silti puhekielellä(?) Sitten kuvataan puhekiellä päähenkilön ajatuksia narrativen lomassa. Se jotenkin sekoittaa minut.

"Tehtyään temput miehet oli poistuneet Kallen autolla Teuvon kämpille, missä Kalle saisi punkata muuutaman vuorokauden lain ulottumattomissa.

=Tehtyään temput miehet olivat poistuneet Kallen autolla Teuvon kämpille, missä Kalle saisi punkata muutaman vuorokauden, lain ulottumattomissa.

Tai ehkä ongelma on verbien aikamuodoissa, en tiedä.

"Molemmat oli tehneet pienet siivut, kohentaakseen mieskuntoa tarjoten samalla naikkoselle hömssyn."

=Molemmat olivat tehneet pienet siivut kohentaakseen mieskuntoa, tarjoten samalla naikkoselle hömssyt.

"Vittu, hän ei enää tuntenut Teuvoa, miksi helvetissä tämän piti mennä hakkaamaan huoraa."

= Vittu, hän ei tuntenut Teuvoa, miksi helvetissä tämän piti mennä hakkaamaan huora.

"Miehet asteli takahuoneesen, jossa kerhon bossi istui luin keisari valtaistuimellaan, tämän vierellä oli henkivartijat. Lisäksi huoneessa kiehnäsi pari ritsapillua."

= Miehet astelivat takahuoneesen, jossa kerhon johtaja istui, kuin keisari valtaistuimellaan, vierellään henkivartijat. Lisäksi huoneessa kiehnäsi pari ritsapillua.

Näin aivoni väkisin vääntävät tekstin, kun en saa otetta siitä, kuka on kertoja ja missä muodossa. Minulla jotenkin sekoaa kertoja, ja ne osuudet, jotka ilmentävät päähenkilön ajatuksia. Puhekielinen third person kertoja on liian raskas, itse en jaksaisi lukea.

Dialogissa oli dynamiikkaa, se oli ihan mukavaa. Mutta kovasti on myös dialogia, joka leijuu irrallaan muusta tekstistä.

Kovin kattavaa palautetta en tästä osaa antaa, koin hieman sekavaksi, mutta en täysin saanut otetta siitä, mistä johtui. Ehkä minusta, ehkä tekstistä.

Tekstissä ei ollut täytesanoja kovin paljoa, eli oli sujuva ja helppo lukea. Loistavaa!

Pientä hienosäätöä kuitenkin:

Kirjoitat tekstissä:

"kaunis" 4 kertaa
"Tulimeri" 2 kertaa
"Kävelen ovelle ja sytytän verhot tuleen. Pian bensiini huurut roihahtavat tuleen. "
= sana "tuleen" toistuu 2 kertaa.
"Viha täyttää minut. Kaiken tuhkaksi polttava viha, vihaan sinua. Olit tyhmä"
="Viha" 3 kertaa
Olet, ole, olen, verbi 8 kertaa
Kuin, kuinka, niinkuin, ennen kuin = 8 kertaa
Pystyisin, Pystynyt, Pystyn, Pystyin = 9 kertaa
Rakastaa eri muodoissa = 5 kertaa

Yms yms.

Lyhyessä tekstissä on paljon maneerien ja sanojen toistoa, se tekee tekstistä steriilin, eli lauseet katoavat toisiinsa, koko tekstin sielu katoaa.Teksti alkaa vaikuttaa tekotunteelliselta, ja sen olisi voinut kirjoittaa kuka tahansa. Kirjoittajan ääni jää toistuvien geneeristen sanojen alle.

Juoni yrittää olla yllättävä tavalla, joka on käytetty aikaisemminkin.
Juoni paljastuu ensimmäisessä kappaleessa. Päähenkilö tavallaan sanoo ja tekee kaiken, mitä voi odottaa, noudattaa kaava.

Lyhyeen tekstiin ei minun mielestäni kannata tuoda aina suuria tunteita, koska lukija ei ehdi samaistua, itse panostaisin tavanomaisuuteen tekstissä,esim. rakkauden kuvaus ilman ylisanoja, ja sitten tuleekin yllätyksenä, että lopussa on murha. Suurten tunteiden paukuttelu voi kopsahtaa omaan nilkkaan, kun lukija ei ole investoinut tunteita, ja fanfaarit alkavat heti alussa, kohtalona ja muuna. yms ylisanojen käyttönä.

*maneeri =esim. asioiden palaminen, verhot, sisimmässä, tuhkaksi yms. Ongelma ilmaistaan laittamalla se palamaan, konflikti luodaan polttamalla yms. Tämä voi itsekin huomata, jos kaiken palamiseen liittyvän kirjoitta vaikka "nyt meni nallekarhuksi" ja katsoo toistuuko liian usein.

Lauseet voisivat olla joskus pidempiä. Paljon lyhyitä lauseita peräkkäin alkaa tuntua tarinan morsetukselta.

Esim: "Olimme jo liian syvällä. Teit meistä jotain kaunista. Mutta niinkuin monet kauniit asiat, olimme häilyväisiä. Ja nyt sinua ei enää ole."

= Olimme liian syvällä, teit meistä kauniin - mutta kauniit asiat häilyvät, katoavat pois, ja nyt sinua ei enää ole.


Tikari voisi olla lihaveitsi, mitä tahansa muuta, vaikka kirjeen avaaja.
Ehkä huono esimerkki, mutta - yllätä lukija.

Pilkkuja puuttuu, kirjoitusvirheitä.

Kehottaisin myös luopumaan "minä tunnen sinä tunnet" eri muodoista, kuvaile, älä kerro tunnetta. Tunnetta kuvailtiin ainakin 5 kertaa käyttämällä kys. verbiä. Näytä reaktiot, älä aina kerro tunnetta. Tunteen toistuva suora kertominen tekee tekstin tekotunteelliseksi, koska inhimillinen reaktio ei välity lukijalle.

Mutta edelleen, osaat pääosin kirjoittaa ilman täytesanoja. Tekstin sujuvuus on erittäin huikean hyvä pohja kirjalliselle ilmaisulle. Teksti oli miellyttävä lukea, en väsynyt kankeisiin lauseisiin. Pidin lopun mielikuvasta, jossa päähenkilö juttelee ruumis pään alla. Sopivan makaaberia.


Mieti toistoa, lauseiden pituuksia, tekstin rytmiä ja yllätyksellisyyttä. Älä tyydy geneeriseen ilmaisuun, anna palaa, mieti millä sanoin kliseet voi korvata, erityisesti kun käytät tuttua juonta; mieti, miten saat tarinan omalla ilmaisulla eroamaan kaikista muista.

Tässä oli nyt analyysiä yhden lukijan näkökulmasta, toivottavasti siitä on apua, eikä pahaa mieltä.