Laitan vielä esimerkkejä pilkuista, nyt kun pääsin tabletilta koneelle, ja on helpompi kopsata pätkiä:
"Alumiinirungon hinkkaan viikoittain kiiltäväksi ja liekkikuviot saavat juniorit kuolaamaan "
--> Alumiinirungon hinkkaan viikoittain kiiltäväksi, ja liekkikuviot saavat juniorit kuolaamaan
"Pinnapölykapseleiden suojissa pyörivät laakerit ovat aina hyvässä rasvassa ja jarrut säädetty viimeisen päälle, jotta kulku olisi tasaista ja tarkkaa."
---> Pinnapölykapseleiden suojissa pyörivät laakerit ovat aina hyvässä rasvassa, ja jarrut säädetty viimeisen päälle, jotta kulku olisi tasaista ja tarkkaa.
"Nyt vain tuntuu siltä, että on vihdoin oikea hetki lähteä ulkoilemaan ja minun korkeassa aikuisuudessani hetkistä on oppinut ottamaan kiinni kaksin kurttuisin käsin."
--->Nyt vain tuntuu siltä, että on vihdoin oikea hetki lähteä ulkoilemaan, ja minun korkeassa aikuisuudessani hetkistä on oppinut ottamaan kiinni kaksin kurttuisin käsin.
"Olen tulossa tapaamaan sinua ja niillä matkoilla haluan aina tuntea rytmikkään liikkeen läpi koko kurtistuneen vartaloni."
---> Olen tulossa tapaamaan sinua, ja niillä matkoilla haluan aina tuntea rytmikkään liikkeen läpi koko kurtistuneen vartaloni.
"Kuulen hengityksesi vienon tuhinan musiikinkin läpi ja tiedän sinun odottavan jo innoissasi."
--->Kuulen hengityksesi vienon tuhinan musiikinkin läpi, ja tiedän sinun odottavan jo innoissasi.
Yllä olevilla ei mielestäni ole yhteistä lauseenjäsentä tai kohdetta verbillä, joten tulisi pilkuttaa.
***
"Pitkät kaksiväriset piikkikärkikengät, jotka aikoinaan tilasin postimyynnillä Yhdysvalloista ja joihin olen jo kahdesti vaihdattanut korkolaput."
Tässä on nähdäkseni kaksi samaa objektia koskevaa rinnasteista sivulausetta, pilkku muistaakseni voi silloin jäädä pois.
"Lopuksi vetäisen Iriksen toisen kahvan kumisuojuksen irti ja kaivelen pilleripurkin esille."
"Hetken levättyäni työnnän Iriksen suojatien reunalle ja muistelen hindulaisia tapoja."
"Otan kaksi pientä valkoista pilleriä, laitan ääninapit korviini ja kaksitehopeililasit silmille"
Tässä on mielestäni yhteinen lauseenjäsen tai verbin kohde, joten pilkkua ei tarvita.
Tässä lauseessa asia kiteytyy hyvin:
"Sinun kotisi ympärillä on paljon korkeita ja tuuheita puita ja olen jo melkein niiden suojassa"
--> Sinun kotisi ympärillä on paljon korkeita ja tuuheita puita, ja olen jo melkein niiden suojassa
Ensimmäisessä ei tule pilkkua, koska "on" verbillä on yhteinen kohde "puita". Seuraavassa ei ole enää yhteistä lauseenjäsentä tai verbin kohdetta. Viitaus toisen lauseen tekijään "niiden" sanalla ei synnytä yhteistä lauseenjäsentä.
"Taittelen paperit siististi ja asetan ne viereiselle penkille ennen kuin "
--->Taittelen paperit siististi, ja asetan ne viereiselle penkille ennen kuin
Pilkku voisi jäädä pois, jos sanottaisiin: Taittelen paperit siististi ja asetan viereiselle penkille ennen kuin
***
"Siistin sen ympäriltä muutaman lehden ja ruohonkorren ja pyyhkäisen kädelläni viileitä kastepisaroita "
Tämä on itselle jostain syystä hankala, haluaisin vaistomaisesti laittaa pilkun, mutta toisaalta näyttää, ettei tulisi.
Ei ole yksinkertaista, kun on kieliopin antiguru. Varauksella siis kannattaa suhtautua pilkutukseeni, en ole mikään äidinkielenopettaja todellakaan. Mutta, "Ja" sanaa et pilkuta aina oikein, sen verran pystyn sanomaan, mutta en olemaan varma kaikista tilanteista. Pilkutan itsekin väärin siellä ja täällä. Viisaammat puuttukoon, jos neuvon väärin, niin seison korjattuna.
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |