 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Ohjaisin keskittymään toiston karsimiseen. Toistuvat sanat tekstissä tekevät lukukokemuksesta joskus yksiulotteisen.
Tässä kirjoituksessa oli hieman toistoa, niin että sen huomasi.
"Tuntea/tunteet"
-->7 kertaa
"Rakkaus"
--> 5 kerta
"Minä"
---> 11 kertaa
"Sinä"
---> 11 kertaa
"Niin"
---> 5 kertaa
"Muistan"
---> 4 kertaa
yms.
Toistuvat sanat on helppo löytää kirjoitusohjelman hakutoiminnolla. Oma silmä sokaistuu helposti toistolle.
Ohjaisin myös kertaamaan pilkkusäännöt. Pilkkuvirheitä on paljon.
Kirjoituksen alussa on tietynlaista infodumppia eli selittelyä; paras vinkki, jonka olen selittelyn karsimiseen saanut on, että alusta voi kylmästi poistaa vaikka kokonaisen kappaleen, yleensä se tepsii ja teksti lähtee käyntiin heti, jos nyt vähän katsoo sopivaa kohtaa.
Esim. tämä kirjoitus alkaisi vauhdikkaammin vaikka kohdasta:
"Tulit puhumaan minulle koska olimme samalla kurssilla. Vatsanpohjassani tuntui todella oudolta, melkeinpä sattui. "
Se on ainakin minusta mielenkiintoisempi ja selkeämmin tarinaan liittyvä aloitus kuin:
"Rakkaus. Tuo mystinen asia jota minulle ei koskaan sattunut eteen, ennen sinua.Se oli sitä lukion viimeistä vuotta. Opiskelin hullunlailla ja viihdyin ystävieni seurassa. Kaikki oli siis hyvin. Perheellämme oli taloudellinen puoli kunnossa sekä kaikki tulivat toimeen toistensa kanssa."
Teksti on kovin lyhyt ja kovin tunteellinen. Mutta lukija voi jäädä kylmäksi, koska kerrot tunteet suoraan. Esim. kun puhut ystäviesi kanssa, teet havaintoja eleistä ja äänenpainoista, ihmiset eivät kaiken aikaa kerro suoraan olevansa vihaisia tai surullisia. Kirjoittajan pitää kertoa nämä eleet, joita lukija tulkitsee, muuten tunteet ovat vain kirjaimia paperilla, ilman eleitä ja äänensävyjä. Toki tämä on vaikeampaa, kun kertoja kertoo ajatuksistaan, mutta tunteen voi ilmaista vaikka tekona. "Tuntea" verbin käyttö on joka tapauksessa asia, jota kannattaa karsia. Ota käteen kirja ja katso kuinka usein niissä käytetään " minä tunnen, sinä tunnet" ilmaisuja - veikkaan, että eipä kovin usein. Ei ainakaan 4-5 kertaa samalla sivulla.
Pilkkuvirheitäkin oli, mutta lauserakenteet olivat itselle selkeitä, ja teksti oli miellyttävän helppo lukea. Lausejärjestyksiä en niin osaa arvostella.
Tässä nyt hiukan analyysiä, mutta ettei jäisi vaikutelma, että tässä nyt revitään kaikki alas, niin pidin kirjoituksen sujuvuudesta. Eli mukavan hyvää työtä, sujuvaa ja helposti luettavaa kirjoitusta!
