 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tekstissä ei ollut täytesanoja kovin paljoa, eli oli sujuva ja helppo lukea. Loistavaa!
Pientä hienosäätöä kuitenkin:
Kirjoitat tekstissä:
"kaunis" 4 kertaa
"Tulimeri" 2 kertaa
"Kävelen ovelle ja sytytän verhot tuleen. Pian bensiini huurut roihahtavat tuleen. "
= sana "tuleen" toistuu 2 kertaa.
"Viha täyttää minut. Kaiken tuhkaksi polttava viha, vihaan sinua. Olit tyhmä"
="Viha" 3 kertaa
Olet, ole, olen, verbi 8 kertaa
Kuin, kuinka, niinkuin, ennen kuin = 8 kertaa
Pystyisin, Pystynyt, Pystyn, Pystyin = 9 kertaa
Rakastaa eri muodoissa = 5 kertaa
Yms yms.
Lyhyessä tekstissä on paljon maneerien ja sanojen toistoa, se tekee tekstistä steriilin, eli lauseet katoavat toisiinsa, koko tekstin sielu katoaa.Teksti alkaa vaikuttaa tekotunteelliselta, ja sen olisi voinut kirjoittaa kuka tahansa. Kirjoittajan ääni jää toistuvien geneeristen sanojen alle.
Juoni yrittää olla yllättävä tavalla, joka on käytetty aikaisemminkin.
Juoni paljastuu ensimmäisessä kappaleessa. Päähenkilö tavallaan sanoo ja tekee kaiken, mitä voi odottaa, noudattaa kaava.
Lyhyeen tekstiin ei minun mielestäni kannata tuoda aina suuria tunteita, koska lukija ei ehdi samaistua, itse panostaisin tavanomaisuuteen tekstissä,esim. rakkauden kuvaus ilman ylisanoja, ja sitten tuleekin yllätyksenä, että lopussa on murha. Suurten tunteiden paukuttelu voi kopsahtaa omaan nilkkaan, kun lukija ei ole investoinut tunteita, ja fanfaarit alkavat heti alussa, kohtalona ja muuna. yms ylisanojen käyttönä.
*maneeri =esim. asioiden palaminen, verhot, sisimmässä, tuhkaksi yms. Ongelma ilmaistaan laittamalla se palamaan, konflikti luodaan polttamalla yms. Tämä voi itsekin huomata, jos kaiken palamiseen liittyvän kirjoitta vaikka "nyt meni nallekarhuksi" ja katsoo toistuuko liian usein.
Lauseet voisivat olla joskus pidempiä. Paljon lyhyitä lauseita peräkkäin alkaa tuntua tarinan morsetukselta.
Esim: "Olimme jo liian syvällä. Teit meistä jotain kaunista. Mutta niinkuin monet kauniit asiat, olimme häilyväisiä. Ja nyt sinua ei enää ole."
= Olimme liian syvällä, teit meistä kauniin - mutta kauniit asiat häilyvät, katoavat pois, ja nyt sinua ei enää ole.
Tikari voisi olla lihaveitsi, mitä tahansa muuta, vaikka kirjeen avaaja.
Ehkä huono esimerkki, mutta - yllätä lukija.
Pilkkuja puuttuu, kirjoitusvirheitä.
Kehottaisin myös luopumaan "minä tunnen sinä tunnet" eri muodoista, kuvaile, älä kerro tunnetta. Tunnetta kuvailtiin ainakin 5 kertaa käyttämällä kys. verbiä. Näytä reaktiot, älä aina kerro tunnetta. Tunteen toistuva suora kertominen tekee tekstin tekotunteelliseksi, koska inhimillinen reaktio ei välity lukijalle.
Mutta edelleen, osaat pääosin kirjoittaa ilman täytesanoja. Tekstin sujuvuus on erittäin huikean hyvä pohja kirjalliselle ilmaisulle. Teksti oli miellyttävä lukea, en väsynyt kankeisiin lauseisiin. Pidin lopun mielikuvasta, jossa päähenkilö juttelee ruumis pään alla. Sopivan makaaberia.
Mieti toistoa, lauseiden pituuksia, tekstin rytmiä ja yllätyksellisyyttä. Älä tyydy geneeriseen ilmaisuun, anna palaa, mieti millä sanoin kliseet voi korvata, erityisesti kun käytät tuttua juonta; mieti, miten saat tarinan omalla ilmaisulla eroamaan kaikista muista.
Tässä oli nyt analyysiä yhden lukijan näkökulmasta, toivottavasti siitä on apua, eikä pahaa mieltä.
