 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Sujuvaa kirjoitusta.
Muutamia korjausehdotuksia kuitenkin:
"Kyyrystä asennosta päättelin ettei hän ollut mitenkään seurallinen"
Lausejärjestys viittaa, että kertoja mahdollisesti on itse kyyryssä asennossa päättelemässä.
Aloituksesta: mitä, jos luopuisikin "muistan" ja "kuinka" sanojen käyttämisestä, se on käytetty tehokeino haikean nostalgian luomisessa, ja voi kääntyä itseään vastaan. Moni kirjoitus netissä alkaa "muistan" ja jatkuu " kuinka." Siihen turtuu.
Otetaan käsittelyyn aloitus:
"Muistan sen kerran, kun hän istui kolmen muun pojan lähettyvillä syksyn ensimmäisenä koulupäivänä. Kuinka luokan muut silmäparit vilkuilivat uteliaana uusia tulokkaita. En poikennut heistä, sillä halusin tietää millaisia persoonia luokkaamme oli lennähtänyt värittämään henkeä."
Kun lisäät "muistan" ja "kuinka" sanoja, luot samalla lisää tekstiä, joka ei aina ole tarpeen. Tässä tapauksessa 5 sanaa.
Esim "uusi tulokas" on myös sama asia 2 kertaa.
Alla esimerkki tiivistyksestä, joka ei vielä tee tekstistä liian lyhyttä, mutta sama asia tulee ilmaistua.
"Hän istui kolmen muun pojan lähettyvillä, syksyn ensimmäisenä koulupäivänä. Uteliaat silmäparit vilkuilivat tulokkaita, en poikennut heistä. Halusin tietää millaisia persoonia luokkaamme oli lennähtänyt värittämään yhteishenkeä."
Jokainen ylimääräinen sana rasittaa lukijaa, tekee tekstistä tiiliseinän.
Jos haluat rehellistä palautetta, kuten aikuisten kirjoituksista, niin minun mielestäni kirjoitus ei ole kypsällä tasolla kiinnostava, koska se on lyhyt, mutta siinä käsitellään kuitenkin pidempi ajanjakso, monta henkilöä, matka ja suuri elämän opetus. Tämän pituiseen kirjoitukseen edes Finlandia palkinnon saajat eivät välttämättä saa istutettua tarvittavaa tehoa, joten älä aseta rimaa liian ylös. Oletko koskaan miettinyt, jos kertoisitkin pienen hetken, johon liittyy yksinkertainen, mutta tehokas oivallus. Lisää yksityiskohtia, lisää todellisuutta, persoonan hahmottamista. Älä lähde kaukaa, vaan kerro raapale elämästä, vaikka kävelystä yhden kauppahyllyn matkalta tai bussin odottamisesta pysäkillä, älä kerro koko elämää, koko rakkautta, kerro hetki, jolla on merkitys.
Heräsin itse tässä tekstissä vasta lopussa, kohdassa "Matematiikassa on tietty kaava, joka opetellaan, ja jota noudattamalla vastaus löytyy helposti. Rakkaudessa ei ole tiettyä kaavaa, miten se toimii."
Mutta silti: älä kerro mitä rakkaus on. Suurin osa ihmisistä tietää jo. Rakkauden kuvailu on ansa - kuin kertoisi, mikä on kilpikonna. Jos kuvailet rakkautta sen pitää olla oikeasti oivaltavaa. Esim. miten "kilpikonnalle" voi käydä, jos se tippuu jokeen, ja vastaan tuleekin toinen "kilpikonna". Itse "kilpikonnan" tuntevat jo kaikki, mutta "kilpikonna" voi seikkailla uusissa tilanteissa.
Esim. jos seuraava on kertomuksen opetus, niin lukija kokee tuhlanneensa aikaa:
"Rakkaus ei ole niin kuin saduissa, emme ole prinsessa ruususia, eikä ole prinssejä, jotka surmaavat lohikäärmeen ja herättävät suudelmalla meidät ikiunesta. "
Mielestäni kirjoitus ei voi koostua pelkästä ihmissuhteen kuvailusta, ja sitten rakkaustuntemusten kuvailusta. Se ei riitä, että päähenkilö oivaltaa, vaan lukijakin haluaa oivaltaa. Pitää siis olla jotain muutakin. Mieti mikä on tarinan ydin, mitä haluat sanoa, kirjoita se ylös, ennen kuin kirjoitat tarinan. Muuten voi tulla tajunnanvirtaa, joka ei aina ole hyvä. Mieti onko tarinassa selkeä juoni, alku, konflikti ja loppuratkaisu. Vai onko tarinassa sekalaisia pätkiä kertojan päästä ja lopussa rakkauden kuvailu.
Osaat jo kirjoittaa sujuvasti, mutta sinun pitäisi päätää irti rakkaudesta ja vapauttaa lahjasi jonnekin muualle. Luovu suurista tunteista, ja kerro oikeita yksinkertaisia hetkiä. Vaikea selittää, mutta olet nyt selkeästi vaiheessa, jossa on palava into ilmaista suuria mahtiponttisia tunteita ja elämän viisauksia. Mutta, jotta niitä voi ilmaista, pitäisi ensin hankkia viisautta kirjoittamisesta - ja elämästä ylipäätään. Omia tuntemuksia voi toki aina ilmaista, niitä kukaan ei voi kiistää, mutta jos haluaa vangita muut tekstillään, niin pitää antaa lukijalle oivalluksia ja samaistumisen mahdollisuuden. Kyky siihen kasvaa vuosien kuluessa, eikä sitä välttämättä saavuteta kovin nuorena. Joten voi olla hyvä aloittaa kirjoittamisesta jostain helpommasta.
Annoin 4, koska mielestäni teksti on hyvätasoista yläaste-lukioikäiselle. Kannustan ehdottomasti jatkamaan! Mutta mieti myös asioita, joita listasin. Jokaisella on aina paranettavaa, nuorilla ja vanhoilla. Seuraava askel on aina nurkan takana, jos sen tavoittelu kiinnostaa.
