Arvostelut käyttäjältä Jästipää

Allekirjoitan Lorenzian ja Vääpeli Y:n palautteet. Teksi rullasi hyvin eteenpäin, sitä oli helppo lukea. Osaat luoda hyvin ilmapiiriä, kuvailla tilanteita ja henkilöitä. Näiltä osin teksti on mielestäni hyvää. Tämä jäi mielestäni tarinana kesken, mutta olitkin jo kommentoinut, että tämä on osa isompaa kokonaisuutta.

Kieliopillisesti tässä on joitain haasteita. Välimerkkien käyttöä, kuten pilkku tai esim. milloin käytettään kaksoispistettä milloin puolipistettä, kannattaa kerrata. Tähän liittyen tekstissä oli korjaamista ja niitä oli sen verran monta, etten ala niitä kaikkia listaamaan. Myös ison alkukirjaimen käyttö johtolauseessa repliikkien yhteydessä on hyvä korjata. Esim. �Tuskinpa.� Naurahdin. -> �Tuskinpa.� naurahdin.
Muutama muu korjattava asia:
- "...että tulevaisuuteni työmarkkinoilla oli kutakuinkin turvatut." -> tulevaisuuteni on yksikössä, joten turvatut -> turvattu.
- "Hän oli näemmä vuosien varrella osallistunut miltei kaikkiin mahdollisiin silmäätekevien kissanristiäisiin; hyväntekeväisyystempauksiin, sairaalan avajaisiin, taidenäyttelyden avajaisiin, hiihtokisoihin, paikalliseen missikisaan tuomariksi..... " -> Vältä käyttämästä kaunokirjallisessa tekstissä ylimääräisiä pisteitä. Yleensä lauseen lopussa kolme pistettä tarkoittaa, että repliikki tai ajatus jää kesken, mutta tässä kohtaa kaikkitietävä kertoja kertoo tarinaa, eikä hänellä jää tietenkään lause kesken. Ja tässä on enemmän kuin kolme pistettä. :)
- "Sitten silmiini osu lehtijuttu noin 7 vuoden takaa." ja "Neljä ihmistä, kolme miestä pukeutuneina mustiin pukuihin, ja yksi nainen pukeutuneena mustaan jakkuun..." -> käytät lukujen ilmaisemisessa sekä numeroita, että kirjaimia. Yleensä kaunokirjallisessa tekstissä luvut kirjoitetaan, ei käytetä siis numeroita. Yhtenäisyyden vuoksi olisi hyvä, että luvut ilmaistaan aina samalla tavalla tekstissä kauttaaltaan. Poikkeuksia on toki, kuten erityisen suuret luvut tai vaikkapa vuosiluvut, jotka yleensä kirjoitetaan numeroin.

Eli jonkin verran hiomista tuo teksti vaatii, mutta sisällöllisesti ja juonellisesti tämä on hyvää tuotosta, koukuttaa lukijaa ja pitää mielenkiinnon yllä. Tekniset jutut ja kielioppiasiat on varmasti välillä tosi tylsiä opetella ja muistella, mutta niihinkin tulee rutiini, kun niihin jaksaa vaan kiinnittää huomiota.

Kaiken kaikkiaan hienoa työtä! Kiitoksia tästä!

Olen lukenut tältä sivustolta useampia tarinoitasi, esim. Kalmari Unionista ja scifiseikkailuista jne. Tämä palautteeni koskee näitä kaikkia yhteisesti.

Sinulla on selvästi ideoita mielessäsi, mistä kirjoittaa, mutta nämä tekstit mitä tänne olet nyt lisännyt, ovat pikemminkin lyhyitä tilanneraportteja tapahtumista, kuin varsinaisesti kaunokirjallista proosaa. Tekstien pituudet ovat liian lyhyitä. Sisältöä lukijan on vaikea hahmottaa ja päästä kärryille, mitä kirjoittaja teksteillään haluaa itse asiassa kertoa. Juonta ei näissä varsinaisesti ole, henkilöitä ei ole tarinan kaari puuttuu. Lukijan on todella vaikea ottaa tästä kiinni ja päästä kärryille.

Intoa sinulla selkeästi on kirjoittamiseen, älä missään nimessä menetä sitä. Panosta sisältöön enemmän. Kuvaile tapahtumia tarkemmin, luo tarinaan henkilöitä joiden kautta lukija pystyy hahmottamaan tapahtumia ja niiden vaikutuksia, luo henkilöitä joihin lukija pystyy samaistumaan. Kuvaile ja kerro tarkemmin myös miljöötä, missä asioita tapahtuu. Nyt nämä lyhyet tuotokset ovat enemminkin lista tapahtumista.

Hyviä ideoita sinulla on ja niitä kannattaa työstää ilman muuta eteenpäin. Lue kirjallisuutta ja muiden tekstejä, ota niistä vaikutteita ja mallia, miten voisit kehittää tekstejäsi.

Luin sekä ykkös- että kakkososan. Tarinat ovat ihan liian lyhkäisiä ja ikään kuin vain katkelmia hetkistä historian saatossa. Aihepiiri on sinänsä varmasti isoa lukijakuntaa kiinnostava, mutta toisesta maailmansodasta on kirjoitettu todella paljon tarinoita, niin fakta- kuin fiktiopohjaltakin, että olisi hyvä löytää joku uusi näkökulma tai tapa miten käsitellä aihetta, että lukija löytää siitä jotain uutta ja mielenkiintoista. Nyt koska nämä tekstit ovat näin lyhyitä ja ilmeisesti hyvin tarinan alkuvaihetta vielä, valittu näkökulma tai tapa aiheen käsittelyyn ei käy kovin selkeästi vielä ilmi.
Vääpeli Y jo mainitsikin suluista. Poista ne, sillä kaunokirjallisessa tekstissä ei niitä yleensä käytetä. Kirjoita suoraan ilman niitä asia, minkä haluat sanoa/tuoda esille. Muutoin teksti on kyllä kieliopillisestikin hyvin kirjoitettua ja sisällisestikin.
Juoni ei vielä avaudu ainakaan minulle ja henkilöt jäävät hyvin etäisiksi, koska tekstit ovat niin lyhyitä. Tästä syystä minun on vaikea antaa isompaa määrää tähtiä.
Lisäksi vielä varoisin käyttämästä vieraskielisiä termejä kovin laajalti, jos suomeksi kuitenkin kirjoitetaan. Termit Deutsch Knabenschaft ja Anschluss eivät välttämättä nuoremmille sukupolville aukea, eikä aina vanhemmillekaan, elleivät ole erityisesti asiaan vihkiytyneet. Tarinan kannalta ensimmäisen kohdalla voisi käyttää ihan puhtaasti suomennosta. Hitler Jugend jolla järjestöä myöhemmin kutsuttiin voisi myös olla parempi, koska se on jo varmasti suuremmalle yleisölle tutumpi sekin. Anschlussin tilalla taas voisi termin avata täysin sen suhteen, mihin sillä viitataan. Esim. "Itävallan liittäminen Natsi-Saksaan tapahtui kuutta päivää aikaisemmin..." Itse tarina ei sinänsä varmasti tästä muutoksesta kärsisi, mutta lukijalle lause on varmasti selkeämpi myös niille, jotka eivät Anschluss -termiä tunne. Kun tällaisia vieraskielisiä termejä tai ns. sivistyssanoja käyttää, on aina olemassa vaara, että se lukijasta tuntuu siltä, kuin kirjoittaja haluaisi brassailla tietämyksellään, joka helposti kääntyy lukijan mielessä ärtymykseksi.

Mutta osaat kirjoittaa hyvää ja kuvailevaa tekstiä, joka luo lukijan mieleen selkeän miljöön ja tekstistä voi aistia ilmapiirin. Aihepiiri on varmasti kiinnostava suurimmalle osalle lukijoista, mutta mieti jatkon kannalta se, miten haluat tarinaa viedä eteenpäin, näkökulmaa ja tapaasi käsitellä aihetta, ettei siitä tule vain yksi muiden joukossa, vaan että teksti erottuu joukosta edukseen.

Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa tarinalle...

Pidin tarinastasi. Osaat kirjoittaa hyvin. Kieliopillisesti hyvää tekstiä, joskin pari pilkkuvirhettä bongasin, mutta mitäs niistä... Osaat luoda hyvin tunnelmaa ja juonellisesti tarina eteni sujuvasti.

Tarina oli minusta ehkä turhan lyhyt. Nämä on toki osittain makuasioitakin, mutta tästä jäi sellainen maku itselleni, että hypättiin vauhdissa olevaan junaan ja sitten vauhdissa olevasta junasta pois. Eli jäin kaipaamaan alkuun hieman enemmän pohjustusta. Samoin loppu jää avoimeksi. No, avoin loppu ei sinänsä ole huono asia, se voisi toimia paremmin tässä tarinassa, jos alkua pohjustettaisiin enemmän? Tällaisenaan tämä vaikuttaa kuin katkelmalta jostain laajemmasta kokonaisuudesta?

Kun kuvailet mustan kietoutumista ja sitä miten se valtaa ympäröivää miljöötä jne. toistat sanoja musta ja pimeys hyvin paljon. Se jäi ehkä hieman häiritsemään. Sitä voisi yrittää karsia jollain tapaa?

Päähenkilön motiivia olisi voinut taustoittaa ehkä enemmän. Päähenkilö tuntuu kovin helposti ja nopeasti vaihtavan miestä. Yhtäkkiä eteen ilmestyy entinen koulukaveri ja sitten saman tien ollaankin jo menossa treffeille, kun hädin tuskin entinen saatiin lempattua. Tämä luo tietynlaisen mielikuvan siitä, että tarinan nainen on melko impulsiivinen, ehkä hieman sellainen hälläväliä tyyppi, jopa kevytkenkäinen. Kuitenkin tarinan alussa, kun nainen tuntee ahdistusta ja ärsyyntyy Teijosta ja tämän kaljoitteluista, naisesta saa aika lailla toisenlaisen mielikuvan. Tämä luo päähenkilöstä minulle ristiriitaisen mielikuvan, enkä oikein osaa päättää millainen hän on. En sano, että tämä olisi jollain tapaa väärin. Onhan niitä ristiriitaisiakin luonteita ihmisillä. Tämä on lähinnä huomioni, miten koin tuon.

Tuo oli minusta hyvä idea tuoda sitä mustaa ja pimeää kuvaamaan mielentilaa, ilmapiiriä ja tilannetta yleensä. Saatoin samaistua tuohon ja se tuntui hyvinkin realistiselta.

Akromaatilla ymmärtääkseni tarkoitetaan lasilaatua, esim. kamerassa tai kaukoputkessa voi olla akromaatti linssi. Tästä syystä novelli nimi ei aukea ihan minulle, miten se liittyy tekstiin? Onko sanalla jokin muukin merkitys? Välttäisin käyttämästä liian spesifisiä sivistyssanoja novellin nimessä. Jos sana on lukijalle outo, se voi vaikuttaa suoraan myös lukijan halukkuuteen lukea tarina. Ne on myös helppo tulkita väärin, jolloin novellista saa väärän mielikuvan nimen perusteella. Harkitsisin novellille uutta nimeä.

Mutta todella hyvin osaat kirjoittaa ja tämä sai kyllä koukutettua lukemaan loppuun asti. Pidin! Toivottavasti jaat meille täällä lisää tekstejä luettavaksi.

Pidin tekstistäsi, vaikkakin teema kielletystä hedelmästä on usein käytetty. Sinä osasit mielestäni kuitenkin käsitellä aihetta hyvin. Tarina ei lopu päähenkilön kannalta onnellisesti, mutta se ei sinänsä ole huono asia lainkaan.

Teksti on minusta liian lyhyt, koska siinä jätettiin minun mielestäni monta avainasiaa turhan vähälle selittelylle. Esim. päähenkilö oli ihastunut Mikaeliin, mutta mikä sai hänet lopulta kuitenkin viettämään yhteistä kivaa Mikaelin kanssa. Mikaelin motiivia syrjähyppyyn ei mielestäni selitetty kunnolla. Miehen näkökulmaa olisi voinut avata vielä enemmän lisää. Myös Budapestissa vietettyä viimeistä iltaa olisi voinut kuvata enemmän, koska se oli selkeästi yksi tarinan kohokohdista. Nyt se ohitettiin vain kertomalla, että Mikael oli rakastunut. Kaipasin tarkempaa kuvausta siitä, miten asiat etenivät siihen, että päähenkilö ja Mikael antautuivat suhteeseen ja hairahtelivat kuukausien ajan. Ehkä ensimmäisen hairahduksenkin olisi voinut kuvata (ehkä ei kuitenkaan itse aktia... :) ). Lopussa olisin kaivannut myös Mikaelin näkökulmaa siihen, kun päähenkilö pistää suhteen poikki ja irtisanoutuu töistään.

Kieliopillisesti tässä ei isompia ongelmia ollut. Muutama pieni kirjoitus- ja pilkkuvirhe. Ensimmäisessä kappaleessa kirjoitat seuraavasti: "Mukulakiviin juuttuneet kengän korot eivät saaneet kirosanoja tulvahtelemaan suustani. En ollut tuntenut samanlaista tunnetta aikoihin. ". Jälkimmäisestä lauseesta saa nyt sen käsityksen, että siinä mainittu tuntemus liittyy mukulakiviin juuttuneeseen kengän korkoon, vaikka oletan sinun tarkoittavan päähenkilön ihastumista Mikaeliin?

Kolmannen kappaleen alussa kirjoitat "Palatkaamme ajassa muutama kuukausi taakse päin." Tämä ei minusta toimi tyylillisesti. Tarinassa on kaikkitietävä kertoja, mutta yleensä kertoja ei puhuttele lukijaa suoraan. Sellaista voi toki käyttää tehokeinona ja varsin usein esim. huumoriteksteissä tätä viljellään, mutta tässä tarinassa kertoja ei missään muualla puhuttele lukijaa suoraan, joten muuttaisin tämä toisenlaiseen muotoon. Esim. "Muutama kuukausi aiemmin olin aloittanut innokkaana uudessa työpaikassa".

Toiseksi viimeisen kappaleen viimeisessä lauseessa viitataan Espanjan aurinkoon, mutta muualla tekstissä ei Espanjasta puhuta mitään? Minulta meni hieman ohi, mitä tuo Espanjaan viittaus tarkoitti tässä yhteydessä?

Tarinan kuljettaminen toimi sinänsä hyvin ja aihe on ehkäpä aina ajankohtainen... :) Hyvää työtä kaiken kaikkiaan! Kiitoksia!

Pidin tarinasta. Pidän yleensäkin luontoaiheisista kirjoituksista, toki paljon muistakin. Olen samaa mieltä kuin Arska, että ensimmäisen ja toisen kappaleen kieliasu on erittäin hyvää, paljon kuvailua, metaforia ja parilla sanalla pystyt luomaan tunnelman ja tuomaan luonnon lukijan nenän eteen, mutta sitten kerronta laimenee tältä osin. Itselleni tuli mieleeni, että onko kaksi ensimmäistä kappaletta kirjoitettu ensin ja sitten jonkin tauon jälkeen tarinan loppuosa?

Mitään isoja haasteita en nähnyt kieliopin tms. suhteen. Ainoa, josta on pakko vähän motkottaa on haukka-sanan toistaminen. Sille voisi keksiä välillä synonyymejä tai käyttää enemmän pronomineja. Haukka voisi olla välillä vaikka lintu tai siivekäs peto tms. Keksit varmasti näitä.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä teksti, joka sai lukijan miettimään luonnon kulkua ja vähän muutakin. Se kai on tekstien tärkein tehtävä, herättää lukija ajattelemaan ja aikaan saada tunnereaktioita. Tämä teksti toimi.

Kuolema kiinnostaa minuakin. Olen itse kirjoittanut aiheesta myös paljon ja ehkäpä siksi tämä tarina kiinnittikin huomioni. En kommentoi kieliopillisista tai rakenteellisista haasteista tekstiisi liittyen, sillä ylläpito kattoi nuo asiat melko kattavasti.

Juonellisesti tämä eteni hyvin ja kerronta oli mielestä varsin taitavaa. Sinulla on hyviä kielikuvia ja osaat luoda tunnelman hyvin. Minun makuuni kohtaukset, joissa sairaalan henkilökunta kävi dialogia, olivat ehkä jotenkin irrallisia muuhun tarinaan verrattuna. Olisiko noista saanut enemmän irti, jos ne olisi kirjoitettu vain päähenkilön huomioina ja kokemuksina, jolloin olisi voinut tuoda myös päähenkilön tuntemuksia yms. enemmän mukaan, sen sijaan, että ne ovat nyt dialogin muodossa? Toivottavasti saat kiinni mitä ajan takaa. Lisäksi tarina on minusta turhan lyhyt. Aina kun tekstissä viitataan kuolemaan lukijaa väistämättä kiinnostaa syyt, mitkä johtivat kuolemaan. Tämä puoli jää minusta turhan ohueksi tässä tekstissä.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin kokonaisuutena hyvä tarina. Toivottavasti ilahdutat meitä vielä muillakin teksteilläsi, osaat selvästi kirjoittaa hyvin ja koukuttaa lukijan.

Tervetuloa sivustolle! :)

Annan yrityksestä ja oivalluksesta kaksi pistettä, mutta rokotan kolme, koska mielestäni tämän tekstin kirjalliset ansiot ovat aika heikot. Tämä on enemmän sisäpiirin insinöörihuumoria, eikä siinä sinänsä mitään, mutta tällaisten ongelmana on se, että eihän nämä avaudu laajemmalle yleisölle, jotka eivät ole huumorin oivaltamiseen tarvittavaan substanssiin vihkiytyneet. Tällöin laajemmalle lukijakunnalle voi helposti tulla ärsytys siitä, että heidän kustannuksellaan pilaillaan tai että heidän älykyyttään herjataan. Tällaiselle huumorille on toki paikkansa, mutta ei ne tahdo toimia kuin vain sen tietyn sisäpiirin parissa, jolle huumori avautuu. Mikä oli tavoitteesi julkaista nimenomaan tämä teksti juuri täällä? Tämän perusteella on kenenkään vaikea antaa palautetta ansioistasi kaunokirjallisen tekstin tuottajana, mikä on ikään kuin se pointti koko sivustossa. En tarkoita tällä kommentillani sitä, etteikö tänne saisi tällaisiakin tekstejä postata.

Kommentoin nyt lähinnä vain mitä tulee kirjoittamiseen, joskin ehkä kommenteistani voi soveltaa jotain muillekin taidealoille. Ja varoituksen sana, nämä ovat vain minun henkilökohtaisia mielipiteitäni ja olen välillä aika tiukkakin periaatteiden mies, mutta tässä jotain miten itse näen ja olen kokenut asiaa. Eikä tätä pidä missään nimessä tulkita minkäänlaiseksi kritiikiksi sinun mielipidettäsi, runojasi tai tekstejäsi kohtaan, sillä tässä en arvioi niitä millään tasolla, jaan vain oman ajatukseni aiheesta omakohtaisten kokemusteni kautta.

Taiteessa, niin kirjoittamisessa kuin missä tahansa muussakin, ei ole mielestäni ikähaarukkaa minkä aikana pitäisi oppi saavuttaa. Nuoret ja varttuneemmat voivat aivan hyvin ottaa haltuunsa uuden taidemuodon ja jopa menestyä siinä. Ei esimerkiksi kirjoittaminen katso ikää. Siihen vaikuttavat paljon enemmän monet muut asiat. Taidelajit eivät ole kuin urheilu, jossa pohja kansainväliseen menestykseen luodaan jo varhaisessa vaiheessa.

Minusta olennaisin kysymys on se, mitä itse haluaa kirjoittamiseltaan. Mitkä ovat omat tavoitteet kirjoittamisessa? Miten paljoon on valmis tavoitteensa saavuttamiseksi, miten paljon pystyy ja uskaltaa uhrata. Useimmiten tavoitteeseen pääsy tarkoittaa kovaa työtä. Jos on luontaista lahjakkuutta, voi päästä helpommalla, mutta kyllä ne suuretkin maestrot ovat tehneet hiki hatussa hommia saavuttaakseen tavoitteensa. Rohkea kannattaa olla, mutta myös realisti. Jos ei aidosti nauti ja ole intohimoa, niin ehkä se ei sitten olekaan se oma juttu. Kaiken a ja o on minusta se, että itse täytyy nauttia kuitenkin siitä mitä tekee. Se on kuitenkin hyvä tehdä itselleen selväksi mitä aidosti haluaa ja mihin rahkeet riittää, sen jälkeen asettaa tavoite sen mukaiseksi. On aika lailla eri asia kirjoittaa itselleen pöytälaatikkoon kuin kirjoittaa tavoitteellisesti kustantajalle siinä toivossa, että teksti julkaistaisiin.

Kustannuskynnyksen ylittäminen on vaikeaa Suomessa. Kustantamot saavat tuhansia käsikirjoituksia vuodessa ja vain murto-osa niistä julkaistaan. Täytyy olla siis todella hyvä teksti, että se erottuu edukseen. Monet todella hyvätkin tekstit jäävät armotta rannalle. Kun kustantamo on lyönyt kustannusohjelmansa lukkoon, ei sinne oteta uusia ja seuraavan vuoden kustannusohjelmaa odotellessa tulee taas satoja uusia käsikirjoituksia tarjolle. Tämä on karu totuus tällä hetkellä. Jostain luin, että sähkökirjojen yleistymisen myötä tilanne helpottuu, koska julkaisemiseen liittyvät kustannukset madaltuvat ja kustantamisen helppous kasvaa. Tiedä sitten, miten tuon suhteen oikeasti käy. Runoilla on muutenkin ymmärtääkseni haastavampaa ylittää julkaisukynnystä kuin proosalla. Suomessa runot eivät ilmeisesti mene kovin hyvin kaupaksi? Näin ollen ei kannata välttämättä pitää oman tekstinsä laadun mittarina sitä, että ylittääkö kustantajan julkaisukynnyksen vai ei. Omakustannekirjanhan voi tehdä periaatteessa milloin vain. Kustannustoimituksenkin omalle tekstilleen on mahdollista ostaa. Painoksen suuruus määrittelee sitten lopullisen hinnan.

Kirjoittamiseen löytyy koulutusta. Netistä etsimällä löydät varmasti kohtuullisen helposti eri alan oppilaitoksia, jotka tarjoavat kirjoittamiseen tähtäävää koulutusta. Kirjoituspiirit ja –yhdistykset ovat mielestäni myös mainio tapa hankkia opastusta kirjoittamiseen. Itse olen käynyt oman paikkakunnan kirjoituspiirissä ja saanut sitä kautta paljon oppia ja tukea. Kirjoittamisesta on tehty myös paljon erilaisia oppaita, joihin kannattaa myös tutustua. Ja tietenkin se, että kirjoittaa, laidasta laitaan ja myös välillä omalla epämukavuusalueellaan, kehittää. Lukeminen luonnollisesti on tärkeää kirjoittajalle. Se kehittää paljon. Ja jos on mahdollista löytää itselleen ns. luottolukija jolla on kykyjä ja uskallusta antaa rakentavaa palautetta teksteistä, auttaa suuresti. Tämä tosin ei ole välttämättä kovin helppo rasti saavuttaa. Tiedän kuitenkin, että esim. tämän sivuston kautta on syntynyt ystävyyssuhteita, jossa kirjoittajat sparraavat toinen toistaan. Itsekin löysin erinomaisen luottolukijan omille teksteilleni tämän sivuston kautta.

Olen nyt 45 v ja kokenut muutaman kerran elämäni aikana melkoisen suurta tuskaa kirjoittamiseni vuoksi. Sain kipinän kirjoittamiseen lukiossa joskus 1988-89 ja sen jälkeen olen kokenut useinkin turhautumista, koska olen tuntenut etten kehity kirjoittajana tai etten saa millään aikaiseksi mitään paperille. Olen pitänyt välillä vuosienkin taukoja kirjoittamisesta, välillä omasta tahdostani, välillä olosuhteiden pakosta (pienten lasten päivätöitä tekevänä isänä ei välttämättä ole paljoakaan aikaa kirjoitella). Joskus olen tehnyt päätöksen, etten enää koskaan kirjoita, mutta niin sitä vaan tällekin sivustolle on taas tänäkin vuonna tullut tekstejä tuupattua. Miksi sitten kaikesta turhautumisestani huolimatta kirjoitan? Minun intohimoni on kirjoittaminen ja vaikka tekstini eivät kovin hurjasti ole vielä kustantajia kiinnostaneet, kirjoitan silti. Se on minulle myös elämäntapa, terapia ja keino paeta aina välillä todellisuutta. Tarinoiden maailmaan on ihana hukuttautua aina välillä... :) Totta kai taustalla aina kummittelee ajatus siitä, että jospa joskus käsikirjoitukseni julkaistaisiin ja se nousisi myyntilistojen kärkeen. En häpeä myöntää unelmaani, mutta olen myös realisti, joten en silti rakentele pilvilinnoja itselleni. Ehkä juuri se onkin heikkouteni?

Ja siihen, että mitä loppujen lopuksi haluaa tehdä, kirjoittaa, soittaa, näytellä yms. vastaisin sillä kaikkein kliseisimmällä neuvolla: kuuntele sydämesi ääntä... :) Se mistä nautit eniten, harrasta sitä, jos suinkin vain voit. Jos veri vetää kirjoittamiseen, kirjoita. Älä anna turhautumisen lannistaa ja kieltää itseltäsi sitä mistä pidät.

Taattua laaduksta jälkeä kuten sinulta aina. Kielioppivirheitä en huomannut ja teksti oli sujuvaa, tarkkaan mietittyä. Zombie tarinat, jolta tämä vahvasti vaikuttaa, eivät oikein ole lempiaihealueitani, mutta tämä tarina koukutti kyllä minutkin. Tässä oli osattu rakentaa hyvin uhkaava ja painostava ilmapiiri. Juonellisesti tämä jää minusta hieman vajaaksi. Avoin loppu kyllä toimii ihan hyvin, mutta tästä pitäisi minun mielestäni kirjoittaa pitempi teksti. Lähtökohta on hyvä, rauhallinen, mutta pahaa henkivä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin todella hyvä teksti, josta pidin.