 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 101 - 110 | « 1 ... 8 9 10 11 12 13 ... 14 105 » |
Moikka heikkal!
Kiva teksti, joskin kenties hieman epäselvä. En täysin ymmärtänyt mistä tässä pohjimmiltaan oli kysymys. Kirjoitat hyvin, ja olet selvästikin miettinyt asioita, ainakin sellainen kuva tästä välittyy!
Onko punkkari lähtökohtaisesti ruma? :)
"Iltapäivällä eräs kuvataidelinjan tyttö, punkkari, mutta kaunis silti, oli tullut puhumaan Suelle...".
Kenties tuossa olisi riittänyt, että kaunis punkkarityttö :)
Mieti aina kahdesti mikä olisi selkein tapa sanoa jokin asia.
"Sue oli vähän järkyttynyt tajuttuaan aikuisena, että osaa puhua vanhemmilleen ironisesti, sarkastisesti, satiirisesti, monella tavalla huumorilla, mutta ei ollut yhtään tapaa puhua luonnollisesti.".
Ajatukseni:
"Sue oli vähän järkyttynyt tajuttuaan, että osasi puhua vanhemmilleen ironisesti, sarkastisesti, satiirisesti, monella tavalla huumorilla, mutta ei luonnollisesti.".
Muista pilkut.
"...Pecos Billillä, vaaleat lyhyet ja laineilla.".
"...Pecos Billillä, vaaleat, lyhyet ja laineilla.".
Pikku juttu, mutta pisti silmään. Jätät myös monet kun - konjunktiot pilkuttamatta, mutta ne ovat sellaisissa kohdin, että se jää vähän kirjailijan itsensä harkintaan :D
Aikamuodot (eli jonkin sortin kirjoitusasu ja pikku pilkkujuttu).
"Pahinta ja kai jotenkin parasta oli, että poika oli liian kaunis hänelle. Bill ei kyllä muutenkaan olisi hänelle sopiva.".
vs
"Pahinta, ja kai jotenkin parasta oli, että poika oli liian kaunis hänelle. Bill ei muutenkaan ollut hänelle sopiva.".
Eli ja - sana on myös konjunktio, ja jos se selkeästi erottaa lauseen toisesta, se kuuluu pilkuttaa. Kirjoitat, että poika oli, joten tuo -isi muoto ei sovi viittaamaan samaan asiaan, vaan selkeästi mennyt aikamuoto sopii tuollaiseen haihatteluun paremmin.
Vielä ja - sanan pilkutuksesta.
"Jotkut miehistä olivat eronneita ja toiset tytöistä asuivat heidän luonaan viikot.".
Jos lauseilla ei ole selkeää yhteistä jäsentä, niin ja - sanan eteen tulee pilkku.
"Jotkut miehistä olivat eronneita, ja toiset tytöistä asuivat heidän luonaan viikot.".
Kun taas "Mikko nousi mäelle ja katsoi kaukaisuuteen". Mikko on yhteinen jäsen, eikä pilkkua tarvita.
Tämä on jollain tavoin todella kaunis teos! En vain oikein tajunnut kaikkea! Syvää pohdintaa, ristiriitoja, ihmissuhdedraamaa, mutta kuitenkin sellainen selkeä juoni mielestäni uupuu, mutta ehkä se ei edes haittaa.
Kaipasin jotain voimakkaampaa konfliktia, joka olisi repinyt lukijaa, mutta joko missasin sen, tai sitten tuo loppu jäi jotenkin vaillinaiseksi. Jättikö Bill Suen? En ymmärtänyt. Mielestäni ei, mutta ehkä jättikin.
Todennäköisesti tässä oli vain minun tyhmyydestäni kysymys, mutta jokin jäi uupumaan.
Kokonaisuutena tässä on hyvää pohdintaa ja myös taustojen, kuten äitisuhteen, selventämistä, joka luo hyvin syvyyttä päähenkilöön. Tunnelma on sopivan painostava ja odottava koko tekstin ajan, joskin tuo tentin huonosti sujuminen irrotti minut sellaisesta tapahtumien kulkuun kietoutuneesta jännityksestä.
Hyvää työtä kuitenkin!
Kiitos!
Moikka Zarnobil!
Jätin nyt vielä toistaiseksi tuon alkuperäisen ensimmäisen osan tuonne sivuille roikkumaan. Otan sen pois jossain vaiheessa, mutta siellä oli pari arvostelua, niin ehdit poimia talteen.
Sitten asiaan :D
Ehkä tämä on kuitenkin jonkinlaista kirjailijaterapiaa, joten kysyä saa :D Olen huomannut samankaltaista motivaation hiipumista kuin sinulla. Siihen on auttanut se, että lue alusta saakka se, mitä olet kirjoittanut. Korjaile ja hio jo valmista pätkää, ja sitten kun pääset siihen osaan, jota ei ole vielä kirjoitettu, niin olet valmis jatkamaan. Käytä musiikkia ja tee muistiinpanot esim vihkoon tai kansioon, josta ne eivät pääse hukkumaan. Lue muistiinpanojasi, ainakin minulle se tuo motivaatiota kirjoittamiseen.
Älä aloita alusta ennen kuin olet saanut teoksen kokonaan valmiiksi. Lue ja hio tekstiä, mutta älä ikinä aloita alusta, sillä vasta sitten, kun tekstisi on kokonaan valmis, tiedät mitä pitää kirjoittaa uusiksi. Lue paljon muidenkin tekemisiä ja etsi niistä virheitä, joita sitten itse vältät.
Tämä sivusto ei ole sitä varten, että tänne lisätään sama teksti kolme neljä kertaa, jotta sen saa hiottua huippuunsa. Täällä haetaan palautetta, opitaan, kirjoitetaan omaa aikaansa tarjoaville arvostelijoille lisää luettavaa ja sitä kautta olisi tarkoitus saada valmista matskua aikaiseksi, jota voi sitten työntää vaikka kustantamoiden suuntaan. Kuten olet varmasti huomannutkin, niin uudelleenpostaukset eivät kerää kovinkaan paljoa palautetta.
Sitten tekstiin :)
Alku oli mainio! Tuo ensimmäinen lause, jossa Jack istuu hippibussin katolla! Hyvä! Se luo heti voimakkaan mielikuvan!
Toistosta.
"Maasto hänen ympärillään oli tummanharmaata. Koko planeetta oli tummanharmaa ja tulivuorien peitossa.".
Kirjoita yksinkertaisesti ja vältä saman kertomista. Ajatukseni:
"Maasto hänen ympärillään oli tummanharmaata ja tulivuorten peittämää.".
Eli kirjoita selkeästi, yksinkertaisesti ja niin, että tarina etenee ilman turhaa jaarittelua.
Laitan vielä toisen esimerkin :)
"...spraymaalilla maalattujen kukkien kanssa.".
vs
"...sprayllä maalattujen kukkien kanssa.".
Tuo nyt ei ole mikään iso juttu, mutta ajatuksena.
Ennen konjunktioita tulee pilkku. Tämä onkin Sinulla pääasiallisesti oikein, mutta myös ja - sana on konjunktio. Ja jos lauseilla ei ole selkeää yhteistä jäsentä, tai kyseessä ei ole luettelo, niin ja - sanan eteen tulee pilkku.
"Poro oli tämän planeetan nimi ja joku tulivuoren orja oli raksinut nimen yli. Orjia oli tämän tulivuoren juurella noin sata kappaletta ja vartijoita kaksi yhtä orjaa kohti.".
Pilkutettuna.
"Poro oli tämän planeetan nimi, ja joku tulivuoren orja oli raksinut nimen yli. Orjia oli tämän tulivuoren juurella noin sata kappaletta, ja vartijoita kaksi yhtä orjaa kohti.".
Esimerkki yhteisestä jäsenestä (yleensä subjekti, eli tekijä). Marko nousi mäelle ja katsoi horisonttiin. Tuossa Marko tekee molemmat jutut, joten pilkkua ei tarvita.
Aikamuodoista sen verran, että kun kirjoitat, niin käytä koko tekstin ajan samaa aikamuotoa. Nyt olet aloittanut imperfektissä (mennyt aikamuoto), mutta vaihdat jostain syystä preesensiin (tässä hetkessä tapahtuva).
"Työpäivät olivat raskaita ja orjat olivat hyvässä kunnossa. Paljon paremmassa kuin vartijat ja siksi kai vartijoita oli kaksi kertaa enemmän. Jos vartijoita olisi vähemmän, orjat pystyisivät mellakoimaan ja luultavasti karkaamaan tulivuoren viereiseen kaupunkiin.
Tulivuorella ei ole nimeä, mutta viereistä kaupunkia kutsutaan Roesheadiksi. Jack ei ole ikinä käynyt siellä. Tai hän ei ainakaan muista siitä paikasta mitään. Hän on ollut tulivuoren juurella orjana niin kauan kuin hän muistaa.".
Eli työpäivät olivat on imperfekti, mutta tulivuorella ei ole, on preesens. Mielestäni tuo aikamuodon vaihtaminen on iso virhe.
Vältä sulkeita kaunokirjallisessa kerronnassa. Käytä pilkkuja tai kuvaile muutoin. Esimerkiksi tuota Siveää kuvaillessa siten, että Jack näki Siveän, kirkkaan tähden joka valaisi planeettaa. Tuo kertoo jo lukijalle sen, että kyseessä on auringon kaltainen planeetta, ja jos lukija ei sitä tajua, se on lukijan ongelma :)
Ilmaisusta.
"Lämpötila meni melkein nollaan Siveän laskeuduttua.".
Vs
"Lämpötila laski melkein nollaan Siveän laskeuduttua.".
Mieti mitä olet kirjoittanut, äläkä tyydy siihen, mitä olet ensin saanut kirjoitettua. :)
Ja samaan liittyen.
"Syönnin jälkeen Jack heitti...".
vs
"Ruokailtuaan Jack heitti...".
Pohdin tuossa kun kerroit, että suunnitelma oli ostaa alus myymällä kello, että miten Jack osaisi lentää, mutta tuo rekanajokohtaus antoikin viitteitä jostain erikoisuudesta Jackissä.
Tuo takaa-ajokohtaus vuoristossa oli nopeatempoinen ja viihdyttävä!
Täytesanoista.
"Ulkona ei enää liikkunut niin paljon ihmisiä.".
Miksi "niin"? Vältä turhan kirjoittamista. Ulkona ei liikkunut paljon ihmisiä. Tuo riittää.
Samaan liittyen.
"Hän alkoi kävelemään syvemmälle...".
vs
"Hän käveli syvemmälle...".
Eikä myöskään jokaista oven aukaisua tarvitse kirjoittaa :)
"Jack meni ovelle ja aukaisi sen. Hän hämmästyi siitä kuinka siisti baari oli sisältä päin.".
vs
"Jack hämmästyi siitä, kuinka siisti baari oli sisältä päin.".
Eli on selvää että sisään on tultu avaamalla ovi, joten sitä ei tarvitse kertoa lukijalle :) Älä pidä lukijaa tyhmänä :)
Pidän lennokkaasta dialogistasi :D
Sulkeiden tavoin vältä myös lainausmerkkejä. Käytä pilkkua tai kuvaile.
Lennokas tarina! Paljon hyviä juonenkäänteitä, paljon hyviä tapahtumia, etkä todellakaan kuljeta juttua helpoimman kautta! Sinulla on hyvä mielikuvitus, ja olet selvästi miettinyt tarinaa! :D Pidin todella paljon!
Mielestäni noita etäisyyksiä voisi vielä miettiä, eli se että vuorokaudessa planeetalta toiselle. Onko se liian nopeasti? Tosin juonihan on Sinun, joten en sitä voi liikaa kritisoida, mutta ajatuksena vain.
Erityisesti pidin siitä, että normaalisti kun on juoni, niin se etenee liian suoraviivaisesti. Esimerkiksi tässä olisi voinut olla niin, että kello olisi myyty, ja heillä olisi oma alus, mutta oli kultakauppa episodia, Markin kurmootusta, baaritappelua, liian pientä alusta ja vaikka mitä! Iso käsi siitä!
Älä keskity liikaa noihin äidinkielellisiin juttuihin. Paikoin teksti on kankeaa ja jotenkin seliteltyä, mutta se ei haittaa. Juoni on hyvä ja mielenkiintoinen, joten kirjoita lisää, lue ja hio kirjoittamaasi, lue muiden kirjoittamaa ja poimi niistä itsellesi sopivia juttuja ja pysy perusasioissa!
Hyvää työtä!
Kiitos!
Moikka IneaRose!
No johan on Darwinismia ilmassa :) Tässä on nyt varmaan jotain taustalla, mutta minä en oikein saa siitä kiinni.
Tämä on niin pitkälle jalostettua negativismia, että se ei oikein osu minun ajatusmaailmaani. Tai ehkä en vain ymmärtänyt mitä tarkoitit tällä.
Otan esimerkikis tämän runon, niin tarkoititko että tämäkin menee vituiksi, vai tarkoititko että jos tämä onkin hyvä, niin runoilu yleensä menee jossain vaiheessa vituiksi?
Sellaisen kyllä saattaisin hyväksyä, että esimerkiksi urheilijoilla, kun ikää tulee tarpeeksi, niin hommat menee vituiksi ja ammattilaisura loppuu. Ehkä tarkoitit juurikin sitä, sillä mielestäni kaikki asiat joita teemme, eivät varmasti mene vituiksi.
Runon rytmitys on aika sekava. Välillä vain yksi rivi säkeessä, välillä useita. Ei ollut sellaista yhtenäistä linjaa, vaan runon ulkoasu muistuttaa ajatuksenjuoksua, joka paikoin on hitaampaa ja paikoin vuolasta.
Suosittelen tutustumaan Darwinismiin :) Mielestäni paras filosofia siinä on kymmenes kohta (ainakin muistaakseni), joka menee osimoilleen niin, että jos joku asia, joka olisi voinut, ja jonka olisi jopa voinut olettaa menevän pieleen, ei mennytkään pieleen, niin jälkikäteen mietittynä olisi ollut parempi, jos se olisikin mennyt pieleen. :)
Kiitos!
Moikka Isla Sofia!
En ole nyt näitä ihan kaikkia ehtinyt kurkkimaan, mutta tässä pikku hiljaa :)
En oikein tiedä miksi olet tämän postannut tänne, mutta jos muo pari viimeistä riviä ovat niin Sinulle, kuin lukijallekin, niin kiitos! :)
Tässä on kivaa pohdiskelua. Jokin sellainen vastaveto nykyajan luomalle paineelle ja odotuksille. Mutta kenen odotuksille?
Tosin jos nuo ovat odotuksia olleet, mutta nyt muuttuneet, niin onko tämä sittenkin vain vastaveto omille ajatuksille?
Tähän voivat varmasti monet samaistua, mutta minä ehkä kaipaisin jotain syvempää. Tämä sama asia nidottuna tarinaksi, jossa päähenkilö käy läpi noita asioita joko päänsä sisällä tai dialogina muiden ihmisten kanssa. Siitä minä pitäisin. Sinulla on aihe, jonka kirjoitit, mutta et kirjoittanut sitä novelliksi.
Kiitos!
Moikka Loviisa V!
Minun mielestä tässä sellain rento ja mielyttävä tempo. Runo on ymmärrettävä ja sitä on helppo seurata.
En tiedä miten tarpeellisia nuo välimerkit ovat, mutta itse jättäisin ne pois pilaamasta tunnelmaa. Pari luetteloivaa pilkkua voi jättää, mutta nuo rivit ohjailevat lukijaa mielestäni aivan riittävästi.
Juoneen ja tapahtumiin sen verran, että olisit voinut yhden säkeen omistaa yön tapahtumille. Viittaat tuossa pitkässä säkeessä rakkauteen joka syntyi ja kaipaukseen. Mielestäni se on juurikin tämän runon ydinajatus ja kantava voima. Se tekijä, jonka on tarkoitus tehdä tästä runosta koskettava. Ja syntyikö rakkaus ja kaipuu vain siksi, että joku yöpyi? Kuumia tunteita, kosketusta, lämpöä, rakkauden tekoja ja intohimoa! Niistä syntyvät nuo kaipaukset ja rakkaudet, ja juuri tuo säe Sinulta tässä puuttui...ainakin minun mielestäni.
Siltikin, jos nyt unohtaa tuon tärkeän säkeen puuttumisen, niin tämä oli hyvä. Selkeää ja kaunista.
Kiitos!
Moikka IneaRose!
Ihan alkuun sellainen, että voit julkaista alun tai jonkun pätkän pitkästä käsikirjoituksesta. Se on täysin luvallista, ja monet sitä tekevätkin.
Olipas erikoinen runo! En tosin juuri runoista tiedä, mutta pidän siitä, jos ne ovat selkeitä ja ymmärrettäviä. Tämä oli.
En nyt ota kantaa rytmiin tai runomuotoihin, koska tässä ei mitään selkeää säepohjaista materiaalia ollut, mutta eiköhän runo voi sellainenkin ottaa.
Sisällössä hieman jäin pohtimaan, että mikä oli tuossa se kantava ajatus. Oliko se seksi, se että ei muistanut seksistä ja oli halunnut muistaa (kaipaako siis lisää), vai ihan pelkkä ystävyys, joka puolestaan ei tällaisessa runossa kanna kovinkaan kauas..
Minulle tuli sellainen tunne, että päähenkilölle Andreas on muutakin kuin ystävä, ehkä molemmille. Kumpikaan ei vaan sitä myönnä. Ainakin päähenkilö tuntui olevan kuin pultattuna kiinni Andreaksen luonteessa, tekemisissä ja ulkonäössä. Jos hän haluaisi olla vain ystävä, niin mielestäni hän olisi jopa tyytyväinen, että ei muista seksistä juurikaan. Eikä hän haluaisi kysyä, josta myös tuli tunne, että ihastusta on, sillä päähenkilöllä tuntui olevan pelko mihin kysyminen johtaisi.
Kenties jäin kaipaamaan hieman syvällisempää sisältöä. Kaipuuta, rakkauden tunnustusta, pettymystä ja loppuun toteamus, että oli tyytyminen pelkkään ystävyyteen. Tästä puuttui sellainen polte ja tunteita nostattava ristiriita. Eli hieman tasaiseksi jäi.
Hyvää työtä kuitenkin, ja tapasi kirjoittaa on miellyttävää lukea!
Kiitos!
Hei nasuinen!
Paljastat tässä tosi vähän, mutta ei sillä väliä. Hieman jäin miettimään juonta, sillä siihen ei ollut mitään viitteitä...ehkä. Kenties jokin draama Kylen ja Leon välillä, mutta vaikea oli vielä muodostaa ajatusta siitä.
Maxin mielentilaan oli hyvä veto!
Urputan hitusen tuosta alusta. Kirjoitat, kuinka aika, elämä ja kaikki pysähtyi. Kuitenkin ajovalot pyyhkivät huometta, eli joku muukin kuin Max ei ollut pysähtynyt. Ymmärrän millaista tunnelmaa haet, ja mielestä lause "Aika tuntui pysähtyneen." Olisi ajanut asian. Nyt ainakin minä odotin jotain oikeaa ajan pysähtymistä, joka syystä tai toisesta ei Maxiin vaikuttanut. Kyse ainakin minun mielestäni oli siitä, että Max ei vain saanut unta. Eli toisin sanoen alku on hyvä, mutta kenties sopimaton kielikuva tulevaan sisältöön nähden.
Ja - sanan pilkutuksesta. Lähtökohtaisesti ja sana pikutetaan aina, paitsi luettelossa ja silloin, kun lauseilla on yhteinen jäsen. Esimerkkinä "Aamu lähestyi ja hän oli väsyneempi kuin koskaan.". Tuossa ennen ja sanaa kuuluu olla pilkku. Esimerkki samasta jäsenestä, Janne pesi käsiään ja näki peilistä Maijan. Tällöin molemmissa lauseissa jäsen on Janne, joten pilkkua ei tarvita.
Ilmaisusta.
Raotetusta ikkunaverhosta vs ikkunaverhon raosta.
Tuossa ensimmäisessähän rako on ikkunaverhossa. Onko se siis rikki? :)
Mielestäni olet hitusen yli yrittänyt tuossa alussa, mutta kun juttu etenee, niin tuntuu että löydät rentouden ja saat vauhdin päälle tarinan kuljettamiseen. Tarkkana pilkkujen kanssa, vältä toistoa ja mieti mitä haluat sanoa ja miten mielikuvasi sopivat sanomaan, niin hyvä tulee!
Anna palaa!
Kiitos!
Moikka Simeoni!
Kirjoitat hyvin! Virheitä ei juuri ole, ja pilkut olivat ainoa sellainen isompi, poimimisen arvoinen asia. Itse tarina oli minun makuuni aika laahaava ja raskas luettava. Se ei takoita, että se olisi huono. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että se ei sopinut minun seikkailu, väkivalta, scifi ja fantasia maailmaani :)
Miksi olet valinnut päähenkilön nimeksi Pertteli? Minulle tuli koko ajan siitä mieleen se urheiluseura Perttelin Peikot. Se on myös jollsin tavoin vanhanaikainen, taiteellisuushakuinen ja minun suuhuni kuiva nimi :) Olisi ollut mukava tietää, minkä nimen olisit antanut naiselle, jos tarina olisi vaatinut hänen nimeämistään.
Lähtökohtaisesti aina ennen mutta - sanaa tulee pilkku. Kuten muidenkin konjunktioiden eteen. Viittaan nyt muun muassa tuohon virkkeeseen, joka alkaa "Ei hän ollut äreä mies,...". Siinä mutta sanat erottavat virkkeen sisäisiä lauseita toisistaan, ja mielestäni tuolloin pilkkua tulee käyttää.
Minua jäi hieman kaivamaan, että oliko tässä tarkoitus paneutua Perttelin maailmaan ja hänen kokemaansa muutokseen, vai Perttelin ja naisen väliseen kontaktiin? Molemmista on kolme kappaletta. Jäin myös hieman kaipaamaan tietoa mitä Perttelille oli puhuttu, sillä hän vaikuttaa vanhankansan jurolta ukolta, joten mielestäni hänen suhtautumisestaan eri aiheisiin olisi ollut mielenkiintoista lukea. Olet selvästi funtsinut ukon luonnetta, joten tähän olisit varmasti saanut hyviä mielikuvia.
Kiitos!
Moikka sickmotherfucker!
Erikoinen nimimerkki kissarunon kirjoittajalle :)
Ymmärrettävä, leppoisa ja tavallaan lapsekas runo. Ei tällä ehkä ihan nobelia voiteta taiteellisuudessa, mutta se ei liene tarkoituskaan.
Käytät kirjakieltä muutoin, mutta aukasi on tikku, joka osuu lukijaa silmään. Siinä ehkä naukaisi ja aukaisi olisi johdonmukaisempi linja.
Selkeä ajatus. Kissa lekottelee, sille tulee nälkä ja se saalistaa hiiren. Sitten kotiin vatsa täynnä. Selkeää ja ksinkertaista. Ei pureudu kissan sielunelämään ja luontoon syvällisesti, ja kenties juuri siksi toimii mukavasti.
Kiitos!
Moikka J.D.Sund!
Ehkä tämä olisi enemmän scifi materiaalia, mutta eipä sillä väliä :) Asiaan! Kiva ajatus! Lohja :) kenties kliseinen, mutta maalailet hyvin synkkää, underworld tyylistä miljöötä. Siihen on helppo samaistua.
Vältä kaunokirjallisessa tekstissä lainausmerkkejä kerronnassa. Mikä on "kapina" ja miten se eroaa kapinasta ilman lainausmerkkejä? Tiedän mikä kapina on, mutta jos maailmasi kapina on erilainen, niin kerro se minulle, sillä nuo lainausmerkit eivät kerro minulle mitään.
Kannattaa lukea dialogin rakenteesta ja ulkoasusta, tai sitten voit vilkaista jostain kirjasta. Tapasi ei varsinaisesti haittaa, mutta sitä on hieman kankea lukea. Esimerkiksi:
- Läheltä tätä paikkaa on löytynyt pesä, Daniel sanoi.
- Minkä olion pesä, jos saan kysyä? Komentaja Hoff kysyi.
Se on myös Sinun helpompi kirjoittaa.
Hyvää juonen kulkua ja käännettä! Kieliasussa ja tavoissa kirjoittaa on vielä hiomista, kutta sen oppii ajan kanssa! Kirjoita ja lue paljon! Etsi erilaisia tapoja sanoa asioita, älä tyydy siihen, mitä saan ensimmäisenä kirjoitettua! :)
Kiitos!
Ps. Pidin tuosta pikkutarkasta ase- ja varusteluvailusta :)
| 1043 kohdetta - näytetään 101 - 110 | « 1 ... 8 9 10 11 12 13 ... 14 105 » |
