Illan muukalainen Hot

(Kokeilin uutta runorytmiä, mutta en ole lainkaan varma itse sen toimivuudesta. Siksi toimisin, että antaisitte rehellistä palautetta siitä, miten tätä runoa tulisi vielä kehittää ja runorytmiä ja -mittaa ehkä uusia.)

Hämyss' illan
yli sillan
yksikseni kuljin.
Kotihini
kävellessäni
portin takaani suljin.

Puutarhassa
minä rauhassa
vielä penkill' istuin.
Pihan varjoissa,
puitten latvoissa
tuulen laulun kuulin.

Pilviin tähyilin,
ylös katselin
iltataivahalle.
Tähdet syttyi,
sieltä välkkyi
valoa kaikkialle.

Horisontissa,
taivaanrannassa
täysikuukin nousi.
Järven aalloilla
liplattavilla
joku yksin sousi.

Kauas tähystin:
vene lähestyi
saartain, kotirantaa.
Pian kokka,
veneen nokka
ylsi saaren santaan.

Vaeltelija,
tuo soutelija
oli tuntematon.
Rinnassani
sydän hakkasi
pelosta levoton.

Ylös ponkaisin,
juoksin portillein
tulijata vastaan.
Sanoi hiljaa:
"Hyvää iltaa!"
hän ainoastaan.

"Kiitos samoin",
minä sanoin
ujosti mä aivan.
Vierastain
tarkkaan katsoin:
näin ikäiseni pojan.

Silmät tummat,
hiukset mustat
henkilöllä oli.
Katse valpas,
utelias
minuun kauan katsoi.

Jotain tunsin
sydämessäin:
ehkä luottamusta?
Toisiimme
pitkään katsoimme:
tunsin kainoutta.

Nuorukainen
vaitonainen
yösijaa kysyi.
Minä myönnyin,
hän yöpyi:
aamuun asti pysyi.

Koilla aamun
lailla haamun
katos' muukalainen.
Ikuiseksi
arvoitukseksi
jäi tuo matkalainen.
Kaihoten
ain' muistelen
häntä lämmöllä,
rakkauden
ensimmäisen
liekit sydämellä.

Joskus mietin
kaipuun mielin:
muistaako hän mua?
Ajatteleeko,
koskaan kaipaako
yksin minua?

Kummatkin
me aina yksin
tietäin kuljemme,
retkillämme
elämämme
omaa polkuamme.