 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka IneaRose!
Ihan alkuun sellainen, että voit julkaista alun tai jonkun pätkän pitkästä käsikirjoituksesta. Se on täysin luvallista, ja monet sitä tekevätkin.
Olipas erikoinen runo! En tosin juuri runoista tiedä, mutta pidän siitä, jos ne ovat selkeitä ja ymmärrettäviä. Tämä oli.
En nyt ota kantaa rytmiin tai runomuotoihin, koska tässä ei mitään selkeää säepohjaista materiaalia ollut, mutta eiköhän runo voi sellainenkin ottaa.
Sisällössä hieman jäin pohtimaan, että mikä oli tuossa se kantava ajatus. Oliko se seksi, se että ei muistanut seksistä ja oli halunnut muistaa (kaipaako siis lisää), vai ihan pelkkä ystävyys, joka puolestaan ei tällaisessa runossa kanna kovinkaan kauas..
Minulle tuli sellainen tunne, että päähenkilölle Andreas on muutakin kuin ystävä, ehkä molemmille. Kumpikaan ei vaan sitä myönnä. Ainakin päähenkilö tuntui olevan kuin pultattuna kiinni Andreaksen luonteessa, tekemisissä ja ulkonäössä. Jos hän haluaisi olla vain ystävä, niin mielestäni hän olisi jopa tyytyväinen, että ei muista seksistä juurikaan. Eikä hän haluaisi kysyä, josta myös tuli tunne, että ihastusta on, sillä päähenkilöllä tuntui olevan pelko mihin kysyminen johtaisi.
Kenties jäin kaipaamaan hieman syvällisempää sisältöä. Kaipuuta, rakkauden tunnustusta, pettymystä ja loppuun toteamus, että oli tyytyminen pelkkään ystävyyteen. Tästä puuttui sellainen polte ja tunteita nostattava ristiriita. Eli hieman tasaiseksi jäi.
Hyvää työtä kuitenkin, ja tapasi kirjoittaa on miellyttävää lukea!
Kiitos!
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Minä laitan jonkun pätkän jostakin kirjoituksestani. Täytyy valkkailla minkä.
Vihjeeksi monille, jotka tuskastelevat inspiraation kanssa ja sen kanssa, että kirjoitukset eivät pääse alku pidemmälle, että itse ainakin kirjoitan fiiliksestä riippumatta vähintään 150 sanaa päivässä. Se on niin vähän, ettei siinä kauaa mene. Usein käy niin, että kirjoittaakin vaikka 3000 sanaa. Mutta kun kirjoittaa pitkäjänteisesti ja kurinalaisesti oman tavoitteen mukaan vaikka 150 sanaa tai esimerkiksi 10 minuuttia päivässä, niin valmista tulee. Vaikka fiilis on välillä lattea, niin vielä latteampi ainakin itselläni on se fiilis, kun ei kirjoita.
Näihin ajatuksin tänään, kirjoittamisen iloa kaikille!