Tähtitikari - Osa 1 (Versio 2) (Alku) Hot

Hei kaikille. Päätin aloittaa Tähtitikarin kirjoittamisen alusta puhtaalta pöydältä, sillä en ollut tyytyväinen edelliseen versioon. Ja kävi se mikä yleensä käy eli aloitan kirjoittamisen innoissani, mutta sitten jossain vaiheessa innostus hiipuu ja tarina jää kesken. Tulee parin kuukauden tauko kirjoittamisesta ja on vaikea aloittaa tarinan kirjoittaminen keskeltä tarinaa. Käykö teille muille sama homma ja onko jotain vinkkejä millä saisi pidettyä innostusta ja inspiraatiota yllä vai onko se vain osa luonnettani, että kyllästyn nopeasti jos teen yhtä asiaa pitkään.
En oo varma pitäskö tollasta ees kysyy tääl ku tää ei oo mikää terapia :D Mut jos on jotain vinkkejä niin kuuntelen mielelläni. Toivottavasti jaksan tällä kertaa kirjoittaa koko tarinan loppuun asti ja toivottavasti te jaksatte lukea tarinani loppuun ja pidätte siitä :)
Ps. Tiedän, että kirjoituksissani on paljon kieliopillisia virheitä. Sain äidinkielestä säälistä kutosen yläasteella. En ole ikinä tajunnut kieliopillisia asioita.











¨Luku 1

Jack istui hylätyn hippibussin katolla. Maasto hänen ympärillään oli tummanharmaata. Koko planeetta oli tummanharmaa ja tulivuorien peitossa.
Bussi ei oikein sopinut kuvaan värikkäänä, spraymaalilla maalattujen kukkien kanssa. Kukkien päälle oli tehty teksti ''Poro'' ja tekstin päälle ''x''.
Poro oli tämän planeetan nimi ja joku tulivuoren orja oli raksinut nimen yli. Orjia oli tämän tulivuoren juurella noin sata kappaletta ja vartijoita kaksi yhtä orjaa kohti.
Jack oli yksi sadasta orjasta. Hän oli työpäivän päätteeksi lähtenyt hieman syrjemmälle hänen lempipaikkaansa. Bussi oli noin kymmenen minuutin matkan päässä orjien häkeistä, jotka olivat aivan tulivuoren juurella.
Työpäivät olivat raskaita ja orjat olivat hyvässä kunnossa. Paljon paremmassa kuin vartijat ja siksi kai vartijoita oli kaksi kertaa enemmän. Jos vartijoita olisi vähemmän, orjat pystyisivät mellakoimaan ja luultavasti karkaamaan tulivuoren viereiseen kaupunkiin.
Tulivuorella ei ole nimeä, mutta viereistä kaupunkia kutsutaan Roesheadiksi. Jack ei ole ikinä käynyt siellä. Tai hän ei ainakaan muista siitä paikasta mitään. Hän on ollut tulivuoren juurella orjana niin kauan kuin hän muistaa.
Lapset keräsivät harjojen kanssa tulivuoren juurella pienimmät magmakiven rippeet, joita jää maahan aikuisten ja nuorten hakattua kiveä irti tulivuoren juurelta ja rinteeltä. Lapsia ei kuitenkaan ole siellä paljon sillä he eivät saa tehtyä yhtä hyvin töitä.
Siitä lähtien, kun jotkut tiedemiehet kehittelivät moottorin, joka toimii magmakivellä, tulivuorien juurilla on pidetty orjia jotka keräävät kiveä.
Jack otti taskustaan taskukellon ja katseli sitä. Se oli hieno kullasta tehty ja sen takapuolella oli timantteja. Jopa pienissä pyörivissä osissa, joilla säädettiin kelloa, oli pienet timantit. Jack oli saanut kellon eräältä orjalta, joka oli kuollut kymmenen vuotta sitten. Mies oli kuollut viisikymppisenä ja hän oli kertonut pitäneensä kelloa itsellään, jos hän vaikka joskus pääsisi pois tulivuoren juurelta kaupunkiin. Hän olisi myynyt kellon ja ostanut aluksen jolla hän olisi päässyt kauas pois Porolta. Mies ei kuitenkaan ikinä päässyt karkaamaan Roesheadiin. Mies oli sanonut, että ehkä Jackillä oli parempi tuuri ja hän oli antanut kellon Jackille.
Jack ei kuitenkaan ikinä ollut kuullut, että kukaan olisi karannut kaupunkiin. Hän oli nähnyt pari kertaa kuinka vartijat olivat ampuneet karkuun yrittäneet orjat. Vartijat olivat armottomia. Virheisiin ei ollut varaa tai sai kuulan kalloon.
Jack katsoi kelloa ja oli aika lähteä takaisin kohti häkkejä. Maasto oli epätasaista, mutta Jack oli ketterä ja hyvässä kunnossa. Hän ehtisi helposti alle kymmenessä minuutissa takaisin häkeille. Vartijoilla menisi ainakin viisitoista minuuttia kulkea sama matka.
Kun Jack oli kiivennyt ensimmäisen jyrkänteen päälle hän kuuli kun kaiuttimista kuului torven ääni, joka tarkoitti sitä, että häkeissä oli oltava kymmenen minuutin päästä.
Kun Jack jatkoi matkaa hän näki oikealla puolellaan Siveän (aurinko). Siveä oli sinertävä tähti. Se oli laskeutumassa ja Jackin olisi tehnyt mieli jäädä katsomaan Siveän laskeutumista, mutta hänellä ei ollut aikaa.
Hän kiipesi jyrkänteitä ylös ja hyppi sitten alas. Kovin moni ei pystyisi samaan ellei sitten ole asunut koko elämäänsä orjana tulivuoren juurella.
Jackin oikealla puolella oli tulivuori ja vasemmalla näkyi kaukaisuudessa Roesheadin valot. Tulivuoren juurelta oli matkaa häkeille yksi kilometri ja tarkastusportille kaksi ja puoli kilometriä. Tarkastusporttia käyttivät vartijat ja muut työntekijät poistuessaan ja saapuessaan tulivuoren juurelle.
Tarkastusportilla oli aina ainakin viisi vartijaa jotka tarkastivat kävelijät ja kolme vartijaa heidän vieressä, jotka tarkastivat autot ja rekat. Siitä ei pääsisi ainakaan karkuun, koska silmäpareja oli aivan liikaa.
Jack saapui ihmismassan keskelle. Häkkejä oli tulivuoren eteläpuolella kaksikymmentäviisi ja kaksikymmentäviisi jokaisella muulla ilmansuunnalla myös. Jack oli tyytyväinen siitä, että hän oli eteläpuolella, koska sieltä oli lyhin matka kaupunkiin. Jos sattuisi käymään niin hyvä tuuri, että hän saisi tilaisuuden karata, hänellä ei olisi niin pitkä matka lähimpään korukauppaan. Hän möisi taskukellon ja toteuttaisi vanhan miehen suunnitelman. Hän lähtisi kauas pois Porolta aluksella, jonka ostaisi taskukellosta saaduilla rahoilla.
Mutta hän ei ollut kovin toiveikas. Todennäköisyys, että hän saisi tilaisuuden karata oli hyvin pieni. Vartijoita oli aivan liikaa.
Kuului piip, kun Jack oli häkkinsä edessä ja vartija näppäili numerokoodin häkin sähköiseen lukkoon. Lukko aukesi ja Jack meni häkkiin sisään. Kuului kolahdus ja toinen piip, kun vartija näppäili lukon takaisin kiinni.
Häkki ei ollut suuri. Se oli kaksimetriä leveä ja kaksi metriä korkea. Siellä oli ohut vain parin sentin paksuinen patja, joka oli kulunut käytössä.
Yöt olivat kylmiä. Lämpötila meni melkein nollaan Siveän laskeuduttua. Orjat olivat jo tottuneet siihen. He eivät tienneet minkälaista oli nukkua kunnon sängyssä lämpimässä ja millaista olisi jos saisi aamulla aamukahvit ja kunnon aamupalan.
Nytkin Jackiä odotti aamulla vellinen puuro lautanen. Oli ihmeellistä miten orjien lihakset kasvoivat vaikka he eivät saaneet syötyä kunnolla.
Jack katseli kuinka hänen vierustoverit menivät omiin häkkeihinsä. Hekin olivat lian ja pölyn peitossa. Heilläkin oli rikkinäiset vaatteet, jotka olivat olleet joskus kauan sitten valkoiset.
Orjat eivät paljon puhuneet toisilleen. Kaikki olivat hieman masentuneita. Jos heillä ei olisi töitä, joka päivä he varmasti sekoaisivat kaikki. He olivat myös väsyneitä pitkän työpäivän jälkeen, joten he nukkuivat kuin tukit, joka yö.
Jack kuuli haukottelua viereisestä häkistä ja näki kuinka Jackia noin kymmenen vuotta vanhempi mies kävi patjalle makuulleen. Ei mennyt kauaa, kun mies jo kuorsasi.
Jack kävi omalle patjalleen ja nautti siitä, kun lihakset saivat rentoutua. Hän oli tehnyt töitä kahdeksasta kuuteen. Kuuden jälkeen orjilla oli tunti ''omaa'' aikaa. Eli he saivat tehdä mitä halusivat. Tai toisin sanoen mitä pystyivät. Eli ei oikein mitään. Jack oli onneksi löytänyt hylätyn hippibussin muutama vuosi sitten. Se oli ainut värikäs asia tulivuoren juurella vaikka maali olikin jo haalistunut. Jack oli haaveillut koko ikänsä näkevänsä kaupunkeja ja planeettoja jotka olivat värikkäitä. Hän oli kuullut, että joissain paikoissa auringot olivat keltaisia, punaisia tai vihreitä. Jack oli vain nähnyt sinertävän Siveän, joka loi entistä karumman ympäristön Porolle. Hän oli haaveillut näkevänsä metsää tai lunta. Valkoinen maasto olisi mukavaa vaihtelua tähän tummaan tuhka helvettiin.
Kuului kolahdus, kun yksi vartija käänsi katkaisijan ja valot sammuivat häkkien lähistöllä. Siveä oli jo laskeutunut ja tulivuoren juurella oli pimeää. Meni hetki ja Jack nukahti.

Jack heräsi torven soittoon, joka kuului korvia särkevän lujaa kaiuttimista. Sama ääni joka aamu. Päivästä toiseen ja viikosta toiseen. Ääni oli hänelle yhtä tuttu kuin hakku kädessä. Toiset olivat tottuneet tietokoneisiin ja peleihin. Jack oli tottunut hakkuun ja kottikärryyn.
Kuului piip ja Jackin häkin ovi aukesi. Hän nousi hieman pöhnäisenä ylös ja poistui häkistä.
Hänen vasemmalla ja oikealla puolella muutkin orjat tulivat ulos häkeistään haukotellen ja venytellen. Muutama vartija töni orjia kohti pöytää josta sai aamupuuroa. Jack meni myös kiltisti jonoon.
Jono liikkui nopeasti, jos joku vitkasteli niin vartija tuli hoputtamaan. Yleensä siihen ei kuitenkaan ollut tarvetta. Orjat yrittivät kaikin keinoin välttää vartijoita. Vartijoilla oli selässään rynnäkkökiväärit ja vyössä savukranaatti, veitsi, pippurisuihke ja pistooli.
Muutaman kerran Jack oli nähnyt kuinka joku oli yrittänyt varastaa veitsen vartijalta. Lopputulos oli ollut karmaiseva. Varkaalta oli lyöty käsi poikki kirveellä ja muutaman päivän päästä hän oli kuollut, koska kättä ei hoidettu kunnolla.
Jack otti aamupuuron ja kertakäyttö lusikan käteensä ja meni syrjemmälle syömään. ''Ei niin kauas!'' Kuului vartijan huuto. Jack oli mennyt kymmenen metrin päähän pöydästä ja kääntyi nyt ympäri. Hän meni takaisinpäin viiden metrin päähän yhdelle kivelle istumaan ja syömään. Jack söi nopeasti, koska ei halunnut vartijan tulevan hoputtamaan häntä. Syönti onnistui helposti, sillä puuro oli melkein kylmää.
Syönnin jälkeen Jack heitti lautasen ja lusikan roskikseen ja meni jonottamaan juoma pisteelle. Putki josta vesi tuli oli ruosteinen, mutta vesi oli ilmeisesti puhdasta. Ainakaan kukaan ei valittanut vatsavaivoista.
Juotuaan tarpeeksi Jack täytti vesipullonsa ja lähti kohti hakkukasaa. Kasassa oli kaksikymmentäviisi käytettyä vanhaa hakkua ja hakkujen vieressä oli kaksikymmentäviisi kottikärryä. Ne olivat orjien normaalit työvälineet.
Otettuaan työvälineet Jack lähti nousemaan tulivuoren rinteelle. Jack oli onnekas, koska tulivuoren etelä puolelle ei paistanut aurinko. Hän sai työskennellä varjoissa.
Homma toimi siten, että orjat hakkasivat hakulla magmakiveä irti maasta ja laittoivat kottikärryihin. Sen jälkeen kun kottikärryt täyttyivät ne kärrättiin rekkojen luokse. Rekkojen takana oli vaneerista tehdyt rampit joita pitkin magmakivi työnnettiin rekan lavalle. Kun rekat olivat täysiä ne lähtivät viemään lastia pois ja tilalle tuli uusi rekka. Tätä jatkui aamu kahdeksasta kuuteen illalla.
Päivä oli aivan tavallinen niin kuin jo monta vuotta aikaisemminkin. Jack ei väsynyt vasta kuin illalla, kun hän lopetti työt.
Vartijat kävelivät orjien seassa vahtimassa, että he tekivät työnsä kunnolla eikä laiskotelleet.
Jack oli viemässä viidettä kottikärryllistä kiveä rekan lavalle, kun maa tärähti ensimmäisen kerran. Maa ei ollut tärissyt moneen vuoteen, mutta se oli silti normaalia. Kukaan ei huomioinut sitä sen enempää. Vartijat patistivat orjat takaisin töihin.
Jack palasi takaisin vuoren juurelle kaadettuaan kottikärryllisen kiveä rekan lavalle. Lyönti, lyönti ja lyönti. Sitten kumarrus ja kivien nosto. Tätä jatkui monta tuntia. Rekka oli jo vaihtunut ja toisen rekan lava oli jo puolillaan, kun maa tärähti edellistä kertaa kovempaa. Tällä kertaa muutama vartija näytti hätääntyneeltä ja he eivät enää keskittyneet orjiin. Muutama orjakin näytti hiukan hätääntyneeltä. Maa ei ollut tärissyt niin voimakkaasti moneen vuoteen.
Maa alkoi täristä tällä kertaa jatkuvasti. Jack pudotti hakun maahan ja katseli ympärilleen. Ihmiset näyttivät säikähtäneiltä. Jack alkoi epäillä pahinta. Mutta ei se voinut pitää paikkansa. Tulivuori oli sammunut. Tai ainakin niin heille oli kerrottu. Ei täällä vartijoita olisi jos olisi sellainen mahdollisuus, että vuori voisi purkautua.
Ihmiset alkoivat juosta kohti häkkejä huutaen. ''Se purkautuu! Juoskaa!'' Vartijat jäivät orjien jalkoihin sillä he eivät olleet yhtä urheilullisia. Jack katsoi ylös tulivuoren huipulle ja näki kuinka sieltä lensi jotain oranssia. Laavaa!
Jack kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan häkeille päin. Hän ei mitenkään ehdi. Hän jäisi laavan alle. Sitten hän näki, kun rekasta hyppäsi ulos iso vatsainen mies. Jack sai idean. Hän juoksi rekan luokse ja kiipesi avonaisesta ovesta sisään. Hän paiskasi oven kiinni ja sillä sekunnilla joku hakkasi rekan ovea. Jack ei välittänyt vaan käynnisti rekan. Hän ei tiennyt miten sen teki. Hän ei ole ikinä ajanut edes tavallisella autolla, miten hän voisi ajaa rekkaa.
Jack katsoi sivupeilistä rekan taakse ja näki kuinka iso kasa laavaa läjähti aivan rekan taakse. Laavaa alkoi jo valumaan tulivuoren huipulta.
Jack katsoi rekan vaihdekeppiä ja huokaisi helpotuksesta. Rekka oli automaattivaihteinen. Se helpottaisi asiaa huimasti. Jack laittoi vaihteen päälle ja painoi kaasua. Rekka nytkähti liikkeelle.

Luku 2

Rekkaa oli yllättävän helppo ohjata. Vaikka ihmisiä säntäili siellä täällä Jack onnistui väistelemään heitä. Muutamaa vartijaa hän ei vaivautunut väistämään, mutta orjia hän väisteli.
Laava valui hänen takanaan liian lähellä. Jack tunsi lievää syyllisyyttä siitä, että jätti rekkakuskin taakse. Hänelle tuli paha olo myös siitä, kun hän ajatteli kaikkia niitä orjia, jotka eivät millään ehdi pois laavan alta.
Kun Jack oli ajanut häkkien kohdalle laava oli jäänyt jo kauas taakse. Se kyllä valuisi vielä tarkastusportille asti, mutta siinä menisi luultavasti parikymmentä minuuttia.
Jack näki jo kaukaa, että tarkastusportilla oli tungos ja sekamelska. Jackiin iski innostus. Hän näki muutaman orjan juoksevan tungokseen ja heitä ei erottanut ihmismassan keskeltä. Siinä oli Jackin tilaisuus karata.
Hän yrittäisi ajaa rekalla tarkastuspisteen läpi. Hyvällä tuurilla tässä tilanteessa vartijat eivät tarkasta rekkoja.
Jack ajoi kohti porttia väistellen juoksevia ihmisiä. Hän näki rekan kojelaudalla donitsi paketin ja hän naurahti. Hän oli onnellinen siitä, että heille ei syötetty sellaista roskaa. Jack oli tyytyväinen omaan kuntoonsa ja ei haluaisi itselleen valtavaa mahaa. Tässä kunnossa karkaaminen olisi helpompaa jos asiat menevät hullusti.
Kun Jack pääsi rekka jonolle hän näki, että rekat tutkittiin. Hän näki kuinka yksi vartija meni etummaisen rekan sisään ja tuli hetken päästä ulos.
Ensimmäinen rekka sai mennä. Toinen meni portin eteen ja taas sama homma. Jack katsoi rekkojen vieressä olevaa kävelijöiden porttia ja siellä oli vieläkin tungos. Vartijat eivät mitenkään voineet tarkastaa kaikkia ihmisiä sillä heitä oli viisi ja portista tungeksi samaan aikaan ainakin kymmenen ihmistä. Jack ei edes tajunnut aikaisemmin kuinka paljon tulivuorella oli työntekijöitä.
Jackin edessä oleva rekka ajoi portille ja Jack ajoi perässä. Kun molemmat pysähtyivät Jack kiipesi ulos rekasta repsikan puolelta, jotta etummaista rekkaa tutkiva vartija ei näe häntä.
Hän puikkelehti nopeasti ihmismassan keskelle ja antoi massan kuljettaa itseään. Hän oli neljän metrin päässä portin metallinpaljastimesta, kun yksi vartija katsoi häntä päin hetken ajan. Tai ainakin Jack luuli vainoharhaisena, että vartija katsoi, mutta vartija ei näyttänyt reagoivan mitenkään.
Kolme metriä. Kaksi metriä. Metri. Piiiiiip!!!!!!
Metallinpaljastin alkoi soimaan Jackin tullessa sen kohdalle ja nyt kaksi vartijaa katsoi Jackiä. Jack yritti mennä kyykkyyn, mutta ei ehtinyt. Toinen vartijoista lähti tunkeutumaan Jackia kohti. Jack kulki vieläkin massan mukana joten hän ei pässyt lähtemään toiseen suuntaan vaan hän jatkoi matkaa kohti vartijaa.
Lopulta vartija saapui hänen eteensä ja tarrasi olkapäästä kiinni ja veti portin toiselle puolelle syrjempään.
Ihmisiä valui kaupunkiin päin suuri määrä ja pettyneenä Jack odotti mitä vartija tekisi. ''Mitä sinulla on taskussa?'' Vartija kysyi vihaisena.
''Ei mitään. Ei se minun kohdallani piipannut.'' Jack yritti selittää epätoivoisesti.
Vartija tönäisi Jackin jyrkännettä vasten joka oli tarkastusportin vieressä. Jack kolautti takaraivonsa kallioon ja ennen kuin hän tajusi tehdä mitään vartija oli ottanut hänen taskusta taskukellon. ''Vai ei ole mitään. Tästähän mä saan hyvät rahat.'' Vartija sanoi pidellen toisella kädellä Jackiä kalliota vasten ja toisessa kädessä kultainen taskukello.
Jack tarrasi vartijan kädestä kiinni ja taittoi rannetta. Vartija päästi irti ja Jack taivutti rannetta lisää. Vartija laskeutui toisen polven varaan ja huusi.
Huuto kiinnitti kolmen muun vartijan huomion. Jackin olisi toimittava nopeasti. Hän potkaisi polvella polvillaan olevaa vartijaa leukaan ja mies lensi iskun voimasta tajuttomana selälleen.
Kello lensi maahan hänen viereen ja Jack noukki sen nopeasti käteensä. Hän katsoi vasemmalle, oikealle ja eteen. Joka suunnasta tuli vartija häntä kohti. Vartijat kävelivät hitaasti häntä päin varuillaan. Yhdellä oli veitsi kädessä. Aseita he eivät ilmeisesti uskaltaneet käyttää, koska portin ympärillä juoksenteli niin paljon ihmisiä.
Jack kääntyi ympäri ja alkoi kiipeämään kaksi metriä korkeaa jyrkkää jyrkännettä ylös. ''Seis!'' Hän kuuli huudon takaansa. Jack katsoi taakseen vasta, kun hän oli jyrkänteen päällä. Kaksi vartijoista alkoi kiipeämään jyrkännettä ylös hänen perässä ja kolmas osoitti häntä aseella alhaalta. Jack oli noussut ihmismassan yläpuolelle ja se oli ollut virhe. Nyt vartijat pystyivät ampumaan häntä päin ilman, että muita oli tiellä.
Jack katsoi jyrkänteen toiselle puolelle ja siellä oli kolmen metrin pudotus. Hän ei voisi hypätä jyrkänteen toiselle puolelle suojaan. Hän näki irtonaisen kiven vain metrin päässä. Jack hyppäsi eteenpäin mahalleen kiven viereen samalla kun kuului kova laukauksen ääni. Pam. Paikasta jossa Jack oli hetki sitten ollut irtosi pieniä kiven palasia luodin osuessa kiveen.
Jack otti kiven käteen ja nousi nopeasti ylös. Hän heitti kiven kaikilla voimillaan vartijaa päin, joka tähtäsi häntä aseella ja kivi kolahti suoraan miehen silmäkulmaan. Vartijalta lähti taju.
Kaksi muuta vartijaa nousivat jyrkänteen päälle. Kaikki kolme lähtivät juoksemaan jyrkännettä pitkin samaan aikaan jonossa. Jyrkänne oli liian kapea, jotta kaksi ihmistä voisi kulkea siinä vierekkäin.
''Pysähdy nyt vittu!'' Jack kuuli häntä lähinnä olevan vartijan huutavan hengästyneenä.
''Alkaako kunto loppumaan? Kannattaako vetää niitä donitseja aamupalaks?'' Jack huusi taakseen.
Jyrkänne lähti nousemaan ylöspäin ja Jack onnistui kiipeämään sen ketterästi, mutta vartijoilla hänen takanaan oli ongelmia. He kuitenkin pysyivät Jackin kintereillä. Nyt Jackin vasemmalla puolella oli neljän metrin pudotus ja oikealla viiden. Jack yritti olla miettimättä mitä kävisi jos hän putoaisi alas.
Yhtäkkiä Jackin edessä jyrkänne loppui kuin seinään. Jack oli kuitenkin nopea ja hyppäsi puolentoista metrin loikan seuraavalle kalliolle. Hän ei vaivautunut katsomaan taakseen, mutta hän kuuli selvästi kuinka toinen vartijoista huusi kaatuessaan ja pudotessaan joko neljän tai viiden metrin pudotuksen.
''Pysähdy!'' Viimeinen vartija huusi. Jack piti katseensa edessään ja antoi vaistojen viedä. Hän löysi kuin löysikin sopivan jalansijan katsomatta mihin astui. Vartijalla taas oli kova työ etsiä sopiva jalan paikka ja siksi hän ei nähnyt, että jyrkänne lähti laskeutumaan alas ja että se loppuu vain muutaman metrin päässä.
Jack pomppi mäen alas ja kun jyrkänne loppui hän kääntyi ympäri ja pudottautui alas. Hän tarrasi käsillään kallion reunasta kiinni ja jäi roikkumaan hetkeksi. Kun vartija oli kompuroinut alamäessä ja lentänyt kahden metrin pudotuksen Jackin yli mahalleen kalliolta alas, Jack pudottautui jaloilleen maahan ja meni maassa makaavan vartijan viereen.
Vartija vaikeroi ja piteli vatsaansa. Häneltä lähti ilmeisesti ilmat pihalle. Jack tarrasi häntä olkapäistä kiinni ja nosti seisomaan. Hän repi pistoolin pois vartijan vyöstä ja otti varmistimen pois. Painoi piipun vartijan selkään. ''Nyt tehdään niin, että sinä lähdet minun mukaani.'' Jack sanoi yhä vaikeroivalle vartijalle.
Vartija ei vastannut mitään. Jack tönäisi vartijaa sen merkiksi, että oli aika lähteä kävelemään kohti Roesheadia. He olivat juosseet kilometrin jyrkänteitä pitkin ja heidän vasemmalla puolella oli paljon ihmisiä pakenemassa tulivuoren purkausta.
Jack ohjasi heidät ihmismassan keskelle, mikä ei ollut aivan yhtä tiivis kuin tarkastusportilla, mutta tarpeeksi tiivis, jotta kukaan ei kiinnitä huomiota heihin.
''Mitä luulet hyötyväsi minun kidnappauksesta?'' Vartija kysyi heidän käveltyä viisi minuuttia kohti kaupunkia.
''No. Ensinnäkin minulla ei ole rahaa ja tarvitsen yöpaikan.''
''Luuletko tosissasi pääseväsi karkuun? Sinulla ei ole rahaa kuten sanoit. Miten meinasit päästä pois kaupungista? Kävellen?'' Vartija kysyi.
''Se on minun oma asiani. Kyllä minä jotain keksin.'' Jack vastasi ja tökkäsi pistoolin piipulla vartijaa selkään. ''Nyt turpa kiinni ja kävele.''
He lähestyivät kaupungin valoja hyvää vauhtia. Ensimmäiset talot jotka tulivat vastaan näyttivät hylätyiltä ja ränsistyneiltä. Ne oli maalattu joskus kauan sitten tummanharmaiksi, jotta ne sopisivat Poron maastoon. Mitä pidemmälle he kävelivät sitä suuremmiksi talot muuttuivat. Pian heidän molemmilla puolilla oli kolmekerroksisia rivitaloja. Niissä oli ikkunoissa valoja ja Jack päätteli, että niissä taloissa asui kaupungin köyhimmät ihmiset.
''Jos luulet, joskus asuvasi rauhassa omassa pikku kodissa, olet erehtynyt. Sinua jahdataan lopun elämääsi ja et saa ikinä rauhaa.'' Vartija sanoi heidän ohitettua neljäkerroksinen kerrostalo. ''Voisit aivan yhtä hyvin luovuttaa ja tulla kanssani vartijoiden pääkeskukseen.''
''Hiljaa.'' Jack tokaisi. ''Tuolla. Tonne me mennään.'' Hän osoitti tien vasemmalla puolella olevaan hotelliin. ''Minä piilotan aseen, mutta muista, että en pelkää käyttää sitä. Ehdin ampua sinut ennen kuin ehdit sanoa hillomunkki.'' Jack laittoi aseen paidan alle puoliksi housuihin ja työnsi hotellin oven auki. Hotelli oli hämärä ja pölyn peitossa. Oven vasemmalla puolella oli pyöreitä pöytiä ja pöytien ympärillä oli neljä tuolia. Oikealla puolella oli suorakulmaisia pöytiä joissa oli myös neljä paikkaa. Näytti siltä, että vasemmalla puolella olevat ihmiset joivat ja oikealla puolella olevat söivät.
Jack ja vartija kävelivät suoraan eteenpäin pöytien välissä tiskille. ''Yksi huone.'' Jack sanoi. ''Ja ei kiitos siivouspalvelua.''
''Laittakaa oveen kyltti. Tuossa avaimenne.'' Nuori tyttö sanoi ja ojensi avaimen tiskin yli. Hän katsoi hiukan ihmeissään vartijaa ja Jackiä. Mistä lähtien orjat ovat antaneet ohjeita ja vartijat olleet hiljaa. Mutta onneksi tyttö päätti antaa asian vain olla ja Jack pääsi ilman ongelmia huoneeseen.
Vartija meni edeltä ja kun ovi heidän takanaan sulkeutui Jack löi vartijaa takaraivoon pistoolin kahvalla. Vartija rojahti keskelle huonetta tajuttomana. Kun hän herää hänellä taitaa olla pieni päänsärky.


Luku 3

Jack heitti kylmää vettä vartijan naamalle. ''Mi- mi- mitä helvettiä?'' Vartija sopersi herättyään. Hänet oli sidottu tuoliin tiukasti.
Jack oli löytänyt narua yhdestä huoneen kaapista. Naru oli ollut hirttosilmukalla lojumassa kaapin pohjalla. Hän oli odottanut pari tuntia levottomana vartijan heräämistä. Hän oli tutkinut vessan ja suihkun, mutta ei löytänyt sieltä muuta kuin saippuaa. Olohuoneessa/makuuhuoneessa oli vain sänky ja pieni vanhanaikanen telkkari. Kaappi ja sängyn molemmin puolin matalat lipastot. Jack oli laittanut toisen lipaston päällä olevan pöytälampun päälle.
Ikkunasta näki tulivuorelle, joka hohti oranssina kaukaisuudessa. Ulkona ei enää liikkunut niin paljon ihmisiä. Telkkarista tuli uutiset jossa näkyi helikopterista kuvattua kuvaa tulivuoresta ja tarkastusportista joka oli tuhoutunut. Uutisissa kerrottiin, että orjat olivat kuolleet ja melkein kaikki työntekijät olivat päässeet ajoissa pois alueelta.
Jack ei oikein tiennyt mitä ajatella. Hän oli karannut vankilasta jossa hän oli elänyt koko elämänsä. Hän ei kuitenkaan ollut vielä täysin vapaa. Jos vartijaa oli uskomista Jackiä jahdattiin nyt.
Hän oli asetellut pistoolin, pippurisuihkeen, veitsen ja rynnäkkökiväärin sängylle lepäämään. Vartija istui tuolissa sangyn päädyn edessä.
''Mitä meinasit tehdä nyt?'' Vartija kysyi. Hän alkoi olla jo kunnolla tajuissaan ja yritti rimpuilla irti tuolista.
''Ensimmäisenä me mennään korukauppaan. Myyn tämän taskukellon.'' Jack sanoi ja otti kellon taskusta ja näytti sitä.
''Mistäs tuon oot varastanu?'' Vartija kysyi. Jack puristi kellon nyrkkiin ja löi vartijaa ohimoon. Vartijan silmät pyörähtivät päässä.
''Älä menetä tajua nyt. Meillä on vielä keskusteltavaa.''
''Mulla ei oo mitään sanottavaa tollaselle saastaselle rotalle.''
Jack nosti käden taas ylös ja näki, kuinka vartija puristi silmänsä kiinni ja valmistautui iskuun. Jack tunnisti tuon ilmeen. Hän oli nähnyt monta kertaa, kun orjia piestiin ja he valmistautuivat kipuun. Yhtäkkiä Jack päätti olla lyömättä vartijaa. Miksi hän alentuisi samaan? Hän oli muiden orjien kanssa elänyt pelossa koko elämänsä. Hän ei halunnut vajota yhtä alas. Jack heitti taskukellon sängyn päälle veitsen viereen. Hän näki muutaman veripisaran kellon yläkulmassa.
''Mitä nyt? Tuliko pupu pöksyyn?'' Vartija kysyi.
''Sanotaanko nyt vaikka niin, että mä en ole sadisti.''
Vartija naurahti. Jackin täytti inho. Hän oli koko elämänsä katsellut kuinka vartijat kohtelivat ''alempiaan'' kaltoin. He kuvittelivat olevansa maailman kuninkaita. He saivat tehdä mitä vaan ilman rangaistusta. Jos Jack pystyisi hän tekisi asialle jotain, mutta hän oli yksin ja vartijoita oli loputtomiin.
''Miksi sanoit, että minua jahdataan nyt. Tietääkseni en ole niin suuri rikollinen, että minusta tehtäisiin etsintäkuulutusta.''
Vartija hymyili ilkeästi. ''Olet näköjään oikeasti yhtä tyhmä kuin miltä näytät.''
''Mitä tarkoitat?''
''Näetkö tämän rintamerkin?''
Jack katsoi vartijan rintamerkkiä. Siinä oli kaksi pamppua ristissä ja sheriffin tähti taustalla. Jackille alkoi valjeta mitä vartija tarkoitti. Jack oli kidnapannut vartijoiden päällikön. ''Voi helvetti. Et sit voinu aikasemmin mainita asiast.'' Jack sanoi ärtyneenä. Jos hän olisi napannut mukaansa tavallisen vartijan asia olisi unohtunut nopeasti, mutta päällikön kidnappaus taas ei ollut pikku juttu.
''Ei mene kauan kun muut vartijat huomaavat, että olen kadonnut ja he etsivät minut. Ja he kyllä löytävät.''
''Ei löydä jos pysymme liikkeellä. Tai sitten jätän sinut siihen ja jatkan itse matkaa.''
''Ha. Sinä et selviä päivääkää. Ja kukaan ei osta rikolliselta yhtään mitään.'' Tuo oli ikävä kyllä totta.
''Sitten minun täytyy vain olla nopea. Myyn kellon ennen kuin uutisissa kerrotaan mitään päällikön kidnappauksesta.''
''Ha. Onnea vaan. Kuinka monta tuntia siitä on, kun kolkkasit minut?''
''Vähän päälle kaksi tuntia.''
Vartija näytti mietteliäältä. ''Sitten sinulla on noin tunti aikaa ennen kuin he alkavat etsimään minua.''
''Sitten meidän on aika lähteä.''
''Vau. Sinä se et tajua. He löytävät minut.''
''Miten voit olla asiasta niin varma?''
''Koska minulla on siru niskassa. Se lähettää sijaintini pääkeskuksen tietokoneille.''
Jack katsoi vartijaa mietteliäänä. Jos tuo oli totta hän ei voisi ottaa vartijaa mukaansa. Ja hän ei ehtisi löytää korukauppaa ennen kuin uutisissa oli hänestä kuva. Oli ainakin yksi vartija, joka oli nähnyt hänet ja joka oli hengissä. Vartija jota Jack oli heittänyt kivellä. Hän oli nähnyt päällikön lähtevän Jackin perään ja ei menisi kauaa, kun hän yhdistäisi pisteet toisiinsa.
Jack otti veitsen sängyltä ja meni vartijan taakse. ''Mitä sinä aiot?'' Vartija kysyi. Hänen äänessään kuului lievä hätäännys.
''Minä poistan sirun.'' Jack vastasi ja painoi sormensa vartijan niskaan. Hän tunsi niskassa pienen kohouman ja hän painoi veitsen sen päälle.
''Ei! Lopeta!'' Vartija huusi, mutta Jack ei välittänyt. Hän painoi veitseä lujempaa ja se upposi nahkaan. ''Sinä tapat minut!''
''Ole hiljaa.'' Jack sanoi keskittyneenä. Verta alkoi valumaan niskasta ja Jack viilsi veitsellä ympyrän kohouman ympärille.
''Et voi tehdä sitä!''
Jack repäisi nahan kohouman päältä ja nahan alta paljastui koppakuoriaiselta näyttävä laite. Siinä oli pieni punainen vilkkuva valo. Jack tarrasi laitteesta kiinni ja veti. Vartija huusi tuskasta ja lujaa.
Laite irtosi lihasta ja kun Jack veti sitä irti hän huomasi että laitteen alla oli johtoja jotka olivat yhä syvemmällä lihassa. Kun Jack oli vetänyt laitteen kokonaan irti hän näki siitä roikkuvan viisitoista senttimetriä pitkät johdot.
Jack heitti laitteen sängylle ja meni takaisin vartijan eteen. Vartijan leuka oli rinnassa kiinni ja hän ei liikkunut. Lähtikö häneltä taju? Jack kävi täyttämässä vessassa mukin kylmällä vedellä ja heitti vedet vartijan naamalle. Vartija ei reagoinut mitenkään.
Jack muisti Vartijan huutaneen, että hän tappaa hänet ja Jack kauhistui. Hän oli juuri tappanut vartijoiden päällikön. Jos hän äsken oli ollut ongelmissa niin nyt hän ui niissä. Kidnappaus oli suuri juttu, mutta tappo oli katastrofi.
Jackin olisi lähdettävä nopeasti. Mutta minne hän voisi mennä. Hän ei tuntenut kaupunkia. Ehkä vartija oli ollut oikeassa ja Jack ei pärjäisi päivääkää.
Ei. Tuollaisille ajatuksille ei ollut nyt varaa. Hän etsisi jostain jonkun paikan missä yöpyä ja huomenna keksisi keinon myydä taskukello. Hän nappasi sängyltä mukaansa savukranaatin joka mahtui hänen taskuun ja pistoolin jonka hän laittoi taas housuihinsa. Veitsen hän pyyhki sängyn lakanaan ja otti sen myös mukaansa. Rynnäkkökivääri oli liian suuri joten hän jätti sen huoneeseen.
Kun hän laskeutui portaita alas hotellin aulaan hän alkoi olla hieman vainoharhainen. Hän ei edes vilkaissut tiskillä olevaa tyttöä vaan käveli nopeasti ohi.
Kun hän pääsi ulos hänen olonsa helpottui hieman. Hän alkoi kävelemään syvemmälle kaupunkiin ja pian talot olivat jo niin korkeita, että huimasi, kun katsoi ylös niiden huipulle. Jack saapui kadulle jonka molemmin puolin oli paljon erilaisia kauppoja. Hän oli ottanut mukaansa myös päällikön verisen sirun. Jack oli saanut idean. Hän laittaisi sirun johonkin autoon ja muut vartijat lähtisivät sen auton perään ja Jack saisi itselleen hiukan lisää aikaa.
Jack näki valkoisen toyotan parkissa tien laidassa ja hän meni sen taakse. Jack laittoi sirun takarenkaan roiskeläpän alle piiloon ja toivoi hartaasti, että se pysyy siellä. Hän meni hieman kauemmas odottamaan ja vähän ajan kuluttua tietokone kaupasta tuli ulos nuori nainen, joka meni valkoisen toyotan sisään.
Nainen näytti onnelliselta ja Jack ihmetteli miksi hän oli niin onnellinen. Ei kai hän saanut niin suurta tyydytystä yhdestä tietokoneesta. Jack tajusi, että sen lisäksi, että hän ei tiennyt mitään kaupungista, hän ei myöskään tiennyt mitään sen ihmisistä. Jack oli elänyt koko elämänsä syrjässä muusta maailmasta.
Ei. Nyt ei ole aikaa murehtia sitä. Vartijat luultavasti etsivät jo Jackiä. Hän lähti kävelemään katua pitkin kohti kaupungin laitaa. Toiseen suuntaan kuin mistä hän oli tullut.
Ei mennyt kauaa, kun hän näki edessä päin kilometrin päässä kaksi vartijaa tulevan häntä kohti. Nopeasti Jack kääntyi oikealle pienelle kujalle. Kuja oli kapea ja siellä oli kaksi suurta vihreää roskista. Jack käveli hämärää kujaa pitkin ja vilkuili taakse. Hänestä tuntui, että vartijat jotka hän näki kauempana olivat nähneet hänet. Tai ehkä hän oli vain vainoharhainen.
Kun Jack oli roskiksien kohdalla kujan toisesta päästä hänen edessään tuli kaksi ihmistä. Vaistomaisesti Jack hyppäsi toiseen roskikseen piiloon. Hän toivoi, että ihmiset jotka tulivat kujalle eivät nähneet häntä.
Jack odotti haisevassa roskiksessa, että ihmiset menevät hänestä ohi. Jackin sydän hakkasi lujaa ja hän oli varma, että jos se löisi vielä hiukan lujempaa ihmiset varmasti kuulisivat sen.
Kun ihmiset olivat hänen kohdallaan kujalla hän kuuli puhetta. Toinen oli nainen ja toinen mies. ''Turhaan me täällä kaduilla kävellään. Orja on jo varmaan kaukana.'' Nainen sanoi.
''Päällikkö oli pari tuntia sitten ollut siellä rähjäisessä hotellissa kaupungin rajalla. Muutama meistä on tutkimassa hotellia juuri nyt. Mutta en usko, että häntä sieltä löytyy, koska hän liikkui kävely vauhtia ja sitten ilmeisesti meni autoon. Tai ainakin hänen vauhtinsa nopeutui.''
''Totta. Ei hän kauas ole päässyt. Ja huomenna aamu uutisissa kerrotaan kidnappauksesta ja näytetään kuva orjasta. Hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia päästä karkuun.''
Jack kauhistui. Hänestä kerrotaan uutisissa seuraavana aamuna. Hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia myydä kelloa. Hänen olisi pitänyt äsken etsiä jostain korukauppa ja myydä se tänään. Mutta kello alkaa olla jo niin paljon, että pienemmät liikkeet menevät kiinni. Jack ei mitenkään ehdi löytää sopivaa liikettä.
Ja sen lisäksi muutama vartija oli tutkimassa hotellia missä oli vartijoiden päällikön ruumis sidottuna tuoliin. Jack oli turhaan laittanut sirun autoon piiloon.
Kun Jack ei enää kuullut vartijoiden askelten ääniä hän hyppäsi pois roskiksesta. Hän oli ollut likainen ja haiseva aikaisemmin, mutta nyt hän löyhkäsi. Hänet haistoi varmaan kilometrin päähän.
Jack käveli kujan päähän ja hän näki suuren sillan kauempana. Hän oli kuullut juttuja kodittomista jotka asuivat Roesheadin suurimman sillan alla. Ehkä hän voisi yöpyä siellä.
Hän käveli siltaa kohti ja onneksi ei nähnyt enää yhtäkään vartijaan. Sillan alla oli joki jonka molemmilla puolilla oli sata metriä leveät kaistaleet betonia veden pinnan yläpuolella. Jack näki kymmeniä ellei satojakin telttoja sillan alla ja paljon nuotioita.
Kun hän saapui ihmisten keskelle häntä tarkkailtiin. Hänet tunnisti orjaksi helposti vaatteista. Muutama ihminen mulkoili epäilevästi ja muutama jopa hymyili hänelle.
Kun hän oli ihmisten keskellä hän näki vanhemman miehen viittoilevan hänelle, että tulee sinne. Mies istui nuotion äärellä vanhemman naisen kanssa. Heidän takanaan oli teltta jossa oli muutama reikä. Oli se parempi kuin ei mitään.
''Mikäs sinut tänne toi?'' Mies kysyi, kun Jack istuutui nuotion eteen.
''Tarvitsen vain paikan jossa yöpyä.''
''Menetit kotisi? Kuulimme, että tulivuori purkautui.'' Nainen sanoi. ''Ota tuosta hieman makkaraa.''
''Kiitos.'' Jack sanoi ja otti naisen ojennetusta kädestä makkaran. Hän otti ohuen kepin vierestään ja laittoi makkaran sen päähän. Sitten hän alkoi grillamaan sitä. ''Joo. Se purkautui, mutta onneksi pääsin pois sieltä.''
''Varmaan pelottava kokemus.'' Mies sanoi ja näytti ihailevalta. ''Itse olisin luultavasti jäänyt laavan alle ja kuollut.''
Jack kertoi kuinka oli varastanut rekan ja ajanut tarkastusportille. Hän jätti kuitenkin kertomatta kellosta, tappelusta ja kidnappauksesta. Kellosta hän ei tahtonut puhua tälläisessä paikassa, missä varmasti riitti varkaita.
''Jos tahdot voit nukkua meidän teltassa tämän yön. Olet varmasti väsynyt.''
''Joo kiitos. Jatkan huomenna matkaa. En häiritse teitä sen enempää.''
''Ei siitä haittaa ole.'' Nainen sanoi.
He juttelivat vielä niitä ja näitä iltaan asti, kunnes kello tuli kahdeksan. Siinä vaiheessa Jackin sisäinen kello alkoi huutamaan, että nukkumaan. Jack toivotti hyvät yöt ja meni telttaan.

Luku 4

Aamulla Jack heräsi pirteänä. Hän ei ole ikinä ennen nukkunut yhtä mukavasti ja lämpimästi. Ja ensimmäistä kertaa hän heräsi omia aikojaan eikä kaiuttimista kuuluvaan torven ääneen.
Vanhempi pariskunta toivotti Jackille hyvät aamut ja antoi pienen leivän palasen. Voita ei ollut, mutta onneksi Jack oli tottunut syömään kuivaa ruokaa.
''Tiedättekö mistä voisin löytää ihmisiä, jotka eivät ilmiantaisi karannutta orjaa? Tarvitsen hieman apua yhdessä asiassa.'' Jack kysyi nielaistuaan kuivan palasen leipää.
''Tässä lähellä on yksi kuppila jossa käy vähän hämärämpää porukkaa.'' Mies kertoi. ''Voin piirtää sinulle kartan jotta löydät sen. Mutta ole varovainen siellä käy vaarallisiakin ihmisiä.''
''Enköhän minä osaa itestäni huolta pitää.'' Jack sanoi. Mies kaivoi repustaan paperin palan ja kynän.
''Se on tuon mutkan takana. Nouset tuon mäen, menet tien yli ja kävelet yhden ruokakaupan ohi. Sitten parin korttelin päässä käännyt oikealle.''
Jack otti paperin palan käteensä ja katsoi karttaa. Tai ei se oikeastaan kartta ollut vaan siinä oli merkitty vaiheittain mistä pitää kävellä ohi ja mistä kääntyä. ''Kiitos.'' Jack sanoi. ''Olen pahoillani, mutta minulla ei ole mitään annettavaa teille.''
''Ei se mitään.'' Nainen sanoi hymyillen. ''Toivottavasti meistä oli sinulle hyötyä.''
''Kyllä. En ole ikinä ennen nukkunut yhtä mukavasti. Ja sain hieman ruokaakin. Olisin varmaan nääntynyt nälkään ilman teitä.''
Jack toivotti hyvät jatkot pariskunnalle ja lähti nousemaan mäkeä ylös autotielle sillan päälle. Kun hän pääsi autotielle hän juoksi tien yli nopeasti ja meni kävelykadulle. Hän löysi oikean mutkan helposti ja jatkoi matkaa. Mies oli sanonut, että siellä päin kaupunkia ei ollut vartijoita, joten Jack pystyi helposti kulkemaan ja hänen ei tarvinnut pelätä kiinnijäämistä.
Hän seurasi miehen tekemiä merkintöjä ja löysi perille alle kymmenessä minuutissa.
Kuppila oli melkein yhtä rähjäinen kuin hotelli jonne hän oli mennyt vartijan kanssa. Ovessa oli likainen ikkuna josta ei enää nähnyt läpi.
Jack meni ovelle ja aukaisi sen. Hän hämmästyi siitä kuinka siisti baari oli sisältä päin. Siellä oli hienot uudet mustat kiiltävät pöydät ja tuolit. Baaritiskikin oli tumma ja kiiltävä.
Kuppilassa ei ollut paljon ihmisiä. Jack oletti, että kello oli vielä niin vähän, että ihmiset nukkuivat. Jack meni aivan baarin perälle baaritiskin ääreen istumaan. Nurkassa oli suuri televisio. Sieltä tuli aamu uutiset. Näytöllä näkyi kuvia tulivuoresta joka hohti vieläkin oranssina.
Jack katsoi ympärilleen ja näki neljässä pöydässä ihmisiä. Pari ihmistä oli yksin ja muutama oli kokoontunut samaan pöytään.
''Mitä saisi olla?'' Baarimikko kysyi tultuaan Jackiä vastapäätä. Naisella oli kimeä ääni.
''Onko vesi ilmaista?'' Jack kysyi nolona. Hän ei ollut varma pitikö vedestä maksaa. Baarimikko katsoi Jackiä kiireestä kantapäähän.
''Taisit eilen päästä vihdoin pois tulivuoren juurelta?'' Baarimikko sanoi. Jack katsoi häntä uhkaavasti. ''Älä pelkää. Emme me karkureita ilmianna täällä. Päinvastoin. Me tahdomme auttaa.''
Jack rentoutui. ''Mutta miksi te orjia auttaisitte?''
''Usko pois. Me vihaamme vartijoita aivan yhtä paljon kuin tekin.''
''Tarvitsen jostain aluksen millä pääsen pois tältä kirotulta planeetalta. Et sattuisi tietämään ketään jolla olisi alus?'' Ja sen sanottuaan uutisissa vaihtui uutinen. Nyt näytöllä näkyi kuva Jackistä ja vartijoiden päälliköstä. Uutisessa kerrottiin, että Jack oli kidnapannut ja murhannut päällikön. Ja että hänestä oli viiden tuhannen palkkio elävänä.
Baarimikko huomasi uutisen myös ja naurahti.
''Vai että ihan murhaaja. Ja vielä vartijoiden päällikön murhaaja.''
''Se oli vahinko.'' Jack sanoi ja nolostui taas. ''Yritin poistaa jäljitys sirun hänen niskasta ja hän kuoli siihen.''
''Sinä se olet todellakin kusessa.'' Baarimikko sanoi. ''Toivotan sinulle onnea matkaan. Sitä sinä tarvitset. Mutta minun täytyy lähteä nyt kiertelemään ja kaatamaan kahvia.''
''Okei.'' Jack sanoi ja jäi yksin baaritiskille. Hän mietti mitä hän voisi tehdä. Hän katseli ihmisiä baarissa ja kukaan ei vaikuttanut sellaiselta, joka lähtisi viemään karannutta orjaa pois planeetalta.
Yhdessä pöydässä oli yksikätinen vanhempi mies ja toisessa pöydässä Jackin ikäinen tyttö jolla oli rähjäiset vaatteet. Hänellä ei ainakaan ole alusta Jack ajatteli.
Jotkut pelasivat korttia yhdessä pöydässä ja jotkut juttelivat kiihkeästi päät liki toisiaan pöydän päällä. Luultavasti eilisistä tapahtumista. Oli harvinaista, että tulivuori purkautuu yllättäen. Yleensä niistä tiedettiin, että mitkä olivat sammuneet ja mitkä aktiivisia. Tuosta tulivuoresta ei selvästikkään tiedetty, sillä siellä oli vartijoita ja muita työntekijöitä.
Kuppilan ovi kävi ja Jack näki kolmen hengen ryhmän tulevan baariin sisään. Ensimmäisenä tuli lyhyt lihaksikas kaveri jolla oli naamallaan iloinen virne. Toisena tuli Jackin pituinen kaveri joka näytti vakavalta. Kolmas oli pitkä ja hoikka ja hänellä oli suuret lentäjän lasit päälaella. Hän näytti kolmikon nuorimmalta ja hän oli äänessä. ''Seuraavalla kerralla me kyllä rökitetään heidät. Vai mitä Arthur?''
''Unissasi. Sinusta ei ainakaan ole mitään hyötyä tappelussa.'' Lyhyt ja lihaksikas kaveri vastasi.
''Älä nyt. Ulkonäkö voi pettää. Saatan olla heikon näköinen, mutta nopeutta multa löytyy enemmän ku sulta.''
''No niin pojat. Arthur älä ole noin negatiivinen ja Samuel jotain rajaa. Seuraavaa kertaa ei tule.''
''Mistä sinä sen voit tietää. Oi kaikki tietävä Rost. Pelottaako sua?''
''Älä unta näe.'' Sanoi Jackin pituinen vakava kaveri.
Jack katseli, kun he menivät pöytään istumaan. He eivät menneet kauas Jackistä ja Jack kuuli kaiken mitä he puhuivat. He olivat ensimmäiset, jotka vaikuttivat sellaisilta joilta Jack voisi pyytää apua. Mutta hän päätti ensin vielä kuunnella ja arvioida heitä enemmän.
Vakavan näköinen kaveri huikkasi baarimikon pöytään. ''Yksi olut jokaiselle.''
''Tulossa.''
Kun baarimikko tuli Jackin eteen hakemaan oluet, Jack kysyi häneltä, että keitä nuo kolme kaveria olivat, jotka juuri tulivat baariin. ''Lyhyt ja roteva iloinen mies on Arthur, Vakavan näköinen mies on Rost ja nuorin jolla on noi lentäjänlasit on Samuel. He ovat ihan mukavia, mutta puhuvat outoja välillä.''
''Millä tavalla outoja?'' Jack kysyi.
''He puhuvat välillä jostain tähtitikarista. Heidän unelmansa on lähteä metsästämään sitä. Ainoa ongelma on vain se, että heilläkään ei ole alusta.''
''Vai niin. Ottaisivatkohan he minut mukaan jos minulla olisi keino hommata alus?''
''Sitä minä en tiedä. Sinun täyty itse kysyä.''
''Missä ne oluet viipyy!'' Lyhyt ja lihaksikas Arthur huusi baarimikolle.
''Tulossa on!'' Baarimikko huusi takaisin. ''Pyydän anteeksi, mutta on mentävä.''
''Joo ei se mitään.'' Jack sanoi.
Hän ei ole ikinä kuullutkaan mistään tähtitikarista, mutta oliko hänellä vaihtoehtoja. Jos kaveriporukka tahtoi lähteä metsästämään jotain tikaria, he varmasti poistuisivat Porolta. Jackillä oli keino hommata alus. Hän ei välittänyt vaikka tikaria ei olisikaan olemassa. Hän tarvitsi vain keinon päästä pois planeetalta. Jack päätti vielä tarkkailla heitä ennen kuin menee pyytämään mitään.
''Kyllä vituttaa. Miksi me aina joudutaan tappeluihin mitä me ei voida voittaa.'' Samuel kysyi muilta.
''Koska sulla on noi vitun rumat lasit päässä. Ei mikää ihme et ihmiset pitää meitä outoina ja alkaa vittuilemaan.'' Arthur sanoi ja osoitti Samuelin päälakea. ''Miks sulla yleensäkkään on noi päässä?''
''En minä tiedä. Eiks ne ookkaa tyylikkäät?''
''No ei tosiaan.''
''No ei voi mitään. Mä tykkään. En mä ala tyyliäni muuttamaan joidenki urpojen takia jotka ei tykkää.''
''Toi on oikee asenne.'' Rost sanoi.
''Mä tiedän miten me voidaan voittaa tappelut mihin me ton urpon takii joudutaa.'' Arthur sanoi ja kävi rennosti röhnöttämään tuolin selkänojaa vasten.
''Me tiedetään kyllä.'' Rost sanoi. ''Me tarvitsemme tähtitikarin.'' Rost ja Samuel sanoivat yhteen ääneen.
''Kyllä.''
''Mutta meillä ei ole alusta. Ja me tarvitsisimme Markin meidän mukaan. Hän on ainut joka tietää miten sen voi löytää.'' Rost sanoi.
''Hän ei kyllä helposti lähde mukaan. Hän on juuri saanut hyvän työn hyvällä palkalla ja hyvän asunnon keskeltä Roesheadia.'' Samuel sanoi hieman alakuloisena.
Jack ei enää jaksanut odottaa vaan hän nousi baarijakkaralta ja meni kaveruksien pöytään istumaan. ''Kukas vittu sä oot?'' Arthur kysyi yllättyneenä.
''Mä olen Jack. Ja musta tuntuu, että me voidaan auttaa toisiamme.''
Kaverukset katsoivat Jackiä arvoiden. ''Sä oot se orja jota etsitään.'' Arthur sanoi.
''Kyllä. Mua etsitään ja mä tarvitsen keinon päästä pois täältä. Ja te tarvitsette aluksen. Mä tarvitsen jonkun joka osaa lentää alusta.''
''Onko sulla alus?'' Samuel kysyi innoissaan.
''Ei. Mutta mulla on keino saada alus.''
''Miten orjalla voi olla keino ostaa alus?'' Rost kysyi ihmeissään.
Jack otti taskukellon taskusta ja näytti sitä. ''Joku teistä voisi myydä tämän ja tästä saaduilla rahoilla voisimme ostaa aluksen.'' Jack sanoi. ''Osaako joku teistä lentää alusta?''
''Minä osaan.'' Samuel sanoi. ''Onko tuo aito?''
''On. Sain sen noin kymmenen vuotta sitten yhdeltä orjalta, joka teki kuolemaa. Olen säilyttänyt sitä siitä asti jos vaikka saisin tilaisuuden karata tulivuoren juurelta. Ja eilen toiveeni toteutui.''
Rost näytti mietteliäältä. ''Okei eli meillä olisi keino saada alus ja voisimme lähteä etsimään tähtitikaria. Mutta siinä on vain yksi ongelma. Sinä olet tappanut vartijoiden päällikön ja jos me autamme sinut pois planeetalta meistäkin tehdään etsintäkuulutus.''
''Mutta mehän olisimme kaukana Porolta. Ja te vaikutatte siltä, että pieni seikkailu tekisi hyvää.'' Jack sanoi. Hän ei ollut edes ajatellut, että jos häntä autetaan niin auttajistakin tehtäisiin etsintäkuulutus. ''Minun on pakko kysyä, että mikä se tähtitikari oikein on?''
Kaverukset näyttivät hölmistyneiltä. ''Etkö sä tiedä mikä se on? Missä rotankolossa sä oot oikee asunu?'' Samuel kysyi.
Jack naurahti. ''Ennemminki rotan häkissä. Unohitko jo et mä oon orja. Mä en tiedä mistään mitään.''
''Ainii joo.''
''Meidän pitäisi saada Mark mukaan. Hän on ainut joka tietää missä tähtitikari on.'' Rost sanoi.
''Mutta mikä se on? Miksi te tahdotte lähteä etsimään jotain tikaria?'' Jack kysyi.
''Legendojen mukaan tähtitikarilla on voimia. On sanottu, että sillä voi tappaa laumankin ihmisiä kerralla kilometrien päästä. Ei tarvitse kuin katsoa ihmistä ja ajatella, että hän kuolee ja sitten se ihminen kuolla kupsahtaa. Tai sitten jos ei tahdo tappaa niin voi tuottaa tuskaa'' Arthur kertoi hullun kiilto silmissä.
''Kuullostaa vaaralliselta. Mitä jos väärät ihmiset saavat sen käsiinsä?'' Jack kysyi.
''Se ei ole mahdollista. Jos me löydämme sen me olemme voittamattomia. Kukaan ei enää ala vittuilemaan tai edes katso meitä hassusti.''
Jack alkoi kuvittelemaan mitä tekisi jos saisi tähtitikarin itselleen. Hän kuvitteli kuinka kävisi tulivuorien juurilla ja vapauttaisi orjia. Hän ei haluaisi tikaria tappaakseen vaan pelastaakseen kohtalontoverinsa.
Kuolemia siitä kyllä seuraisi, mutta Jack pystyisi elämään sen asian kanssa, että jokunen vartija saisi surmansa. ''No mitä sanotte? Tehdäänkö yhteistyötä? Me voimme auttaa toisiamme.''
''Minä sanon kyllä.'' Samuel ilmoitti.
''Kyllä se mullekkin käy.'' Arthur sanoi. ''Sinä päätät.'' Hän sanoi Rostille, joka ilmeisesti oli porukan ''johtaja''.
Rost mietti pitkään, mutta vastasi myöntävästi lopulta.
''Hyvä.'' Jack sanoi tyytyväisenä. Hän ei ollut varma uskoiko tähtitikarin legendaan. Pääasia oli se, että hän pääsisi pois Porolta. ''Mitäs me tehdään ensimmäisenä?''
''Meidän täytyy käydä hakemassa Mark. Hän on ainut, joka tietää miten tikarin voi löytää.'' Rost sanoi. ''Mutta se on eri asia saadaanko me hänet mukaan. Hän on varsin tyytyvänen elämäänsä täällä Roesheadissa.''
''Kyllä me jotain keksitään. Kidnapataan hänet vaikka. Ei olisi ensimmäinen kerta.'' Jack sanoi vitsaillen. Kaverukset naurahtivat.
''Tästä tulee mielenkiintoinen reissu.'' Arthur sanoi.
He kolauttivat tuoppinsa yhteen ja alkoivat juttelemaan kiihkeästi, mitä he tekevät sitten, kun löytävät tikarin.


Luku 5

Rost painoi asunnon numero neljäkymmentäyhdeksän ovikelloa. Mark asui Roesheadin keskustassa kaksitoista kerroksisen talon kymmenennessä kerroksessa. Rapussa oli viisi asuntoa per. kerros.
Talo oli ulkoa ja sisältä päin tummanharmaa niinkuin melkein kaikki Porolla. Seinissä oli valkoisia raitoja. Asuntojen ovet olivat mustia.
Kuului, kun asunnon sisäpuolella oleva ovi aukesi. Hetkeen ei kuulunut muuta kuin oven ääni. ''Kuka siellä?'' Kysyi hieman korkea miesääni.
''Ystäviä täällä on.'' Arthur sanoi.
''Niin varmaan. Kertokaa nimenne.''
''Arthur, Samuel ja Rost.''
Ovi aukesi hitaasti. ''Tulkaa sisään.''
Jack astui viimeisenä asuntoon. Heti ulko oven oikealla puolella oli kylpyhuone jonka ovi oli auki. Jack näki sen perällä hienon suihkukaapin jossa oli paljon erilaisia nappuloita. Jack ei osannut edes kuvitella mitä nappuloista tapahtui. Hän oli tottunut yksinkertaiseen suihkuun josta tuli melkein kylmää vettä. Ja tulivuoren juurella ei ollut yksityisyyttä, kun kävi suihkussa. Suihku oli keskellä pihaa ja siinä ei ollut seiniä.
Kylpyhuoneen jälkeen oikealla oli keittiö. Se oli pitkä ja kapea. Keittiön jälkeen tuli olohuone. Olohuoneessa oli mustat kalusteet ja valkoiset seinät. Suuri televisio oli kiinni ja kaiuttimista tuli klassista musiikkia. Jack ei tunnistanut kieltä. Siinä oli kaunis naisääni, joka lauloi.
Olohuoneen perällä oli vielä yksi ovi jonka takana Jack epäili olevan makuuhuone. Oikealla puolella olohuonetta oli parveke.
Kun kaikki olivat olohuoneessa Mark katsoi ensimmäistä kertaa kunnolla ihmisiä, jotka tulivat hänen kotiinsa. Arthur oli hypännyt nojatuoliin sivuttain röhnöttämään. Rost ja Samuel olivat menneet sohvalle istumaan ja Jack oli jäänyt keskelle olohuonetta seisomaan. Markin silmät pyöristyivät, kun hän näki Jackin ensimmäisen kerran kunnolla. ''Mitä vittua te ootte tuonu ton murhaajan mun kotiin!'' Mark huusi Rostille ja kumppaneille.
''Relaa vähä. Anna sen ees selittää ensin mitä oli käyny.'' Arthur sanoi letkeesti nojatuolissa.
Markin naama meni punaiseksi. ''Sinä tulet minun kotiini kertomaan, että relaa vähän! Me joudumme kaikki vaikeuksiin ton takia.''
''Ton takia me päästään vihdoinkin tikarin perään.'' Samuel kertoi.
''Miten niin?''
''Sillä on hieno taskukello mistä se saa kunnon rahat alukseen.''
''Murhaaja ja vielä varaskin.'' Mark sanoi ja heristi sormea Jackiä päin. Jack alkoi suuttumaan ja hän nappasi sormesta kiinni ja taittoi. Mark huusi kivusta ja putosi toiselle polvelle.
''Kuuntele tai vedän sormesi sijoiltaan.'' Jack sanoi. Mark ei sanonut enää mitään ja Jack päästi sormesta irti. ''Minun ei ollut tarkoitus tappaa ketään. Yritin vain poistaa sirun hänen niskasta ja hän kuoli siihen. Jos olisin tiennyt, että hän kuolee siihen, en olisi yrittänyt poistaa sitä.''
Mark mulkoili Jackiä epäuskoisesti. ''Ja minun pitäisi uskoa sinua? Etsintäkuulutettua rikollista?''
''Kyllä.''
''Hmph. Miksi te tänne tulitte?''
''Me tarvitsemme sinua.'' Rost sanoi. ''Vain sinä tiedät miten tähtitikarin voi löytää.''
''Ha! Ja et luulette, että autan rikollista saamaan sellaisen välineen? En ikinä!''
''En minä viattomia alkaisi tappamaan. Vain vartijoita, jotka ovat tulivuorien juurilla piinaamassa orjia.''
''Murhaajan lisäksi vielä terroristi.'' Tuo oli isku päin Jackin kasvoja. Hän ei ollut aikaisemmin ajatellut, että mitä hänestä ajateltaisiin jos hän pelastaisi orjat.
''Tuo on kyllä aika yliampuvaa.'' Jack sanoi hieman häkeltyneenä.
''Onko?'' Mark kysyi. ''Toteuttaisit massamurhan jos pelastaisit orjat. Olisitko yhtään vartijoita parempi?''
''Kyllä. Minä tappaisin vain ne jotka pistävät vastaan. He ovat piinanneet orjia jo aivan liian kauan!'' Jack alkoi taas hermostumaan. ''Jos et suostu lähtemään mukaan niin kerro miten tikarin voi löytää. Minne pitää ensimmäisenä mennä?''
''Sanoin jo, että en kerro. Minä en osallistu massamurhaan!''
''Älä nyt ole noin dramaattinen.'' Rost sanoi. ''Itse sinä meille iloisesti kerroit tikarista kuukausi sitten kuppilassa, kun olit kännissä.''
''En muista siitä puoliakaan.''
''Kerroit tarpeeksi. Tiedämme, että sukusi on tutkinut asiaa jo monta vuosisataa. Ja että isoisoisäsi sai selville lopulta miten sen voi löytää. Olet vain yhtä nössö kuin muutkin sukulaisesi, etkä uskalla luopua tästä suojatusta elämästä.'' Rost sanoi.
Mark meni aivan punaiseksi. ''Sinä et tiedä asiasta mitään. Jos tietäisit asiasta enemmän et sanoisi minua nössöksi vaan viisaaksi.''
''Todista, että et ole nössö. Lähde elämäsi seikkailulle.''
Mark näytti mietteliäältä. Jackin kärsivällisyys alkio olla lopussa ja kun Mark vastasi kieltävästi Jack nappasi tätä rinnuksista kiinni ja työnsi parvekkeelle.
Jack työnsi Markin parvekkeen kaiteen päälle siten, että Markin ylävartalo oli parvekkeen ulkopuolella ja alakroppa parvekkeen puolella. Jack kallisti Markkia ulkopuolelle ja hän oli jo melkein pää alaspäin.
''Sinuna miettisin tarkkaan mitä seuraavaksi suustasi päästät. Alkaa ote jo hieman lipsumaan.'' Jack sanoi vaikka hänellä oli tukeva ote.
''Päästä minut alas!''
''Lähdetkö mukaan vai kerrotko miten tikarin voi löytää?'' Jack huusi. Veri alkoi valua Markin päähän ja hän oli kauhuissaan. He olivat kymmenennessä kerroksessa ja maa näytti olevan hyvin kaukana.
''Vitun hullu!''
''Ehkä. Mutta sinä olet kohta vainaa.''
''Okei okei! Minä lähden mukaan!''
''Hyvä.'' Jack nosti Markin takaisin parvekkeen puolelle. Mark näytti voivan pahoin. Hän tärisi ja vapisi hillittömästi. ''Mutta ennen kuin lähtään minä lainaan sulta vähän vaatteita.'' Jack sanoi.
''Okei. Ne on makuuhuoneessa.''
Kun Jack oli menossa takaisin sisään hän näki Samuelin ja Arthurin oviaukossa suut auki. He väistyivät sivuun jotta Jack pääsi sisälle. Rost istui sohvalla. ''Tästä todellakin tulee mielenkiintoinen reissu.''

Lopulta oli aika mennä korukauppaan myymään taskukello. Jackillä oli yllään itselleen liian suuret vaatteet. Paita ja housut olivat kahta kokoa liian suuret ja hän oli joutunut rullaamaan housujen puntit polviin jotta hän ei kompastele niihin.
Jack käveli muiden takana jotta vastaantulijat eivät huomaa häntä. Hänellä oli huppu päässä joten takana olevatkaan eivät voineet tunnistaa häntä. Kun he astuivat koruliikkeeseen Jack varoi katsomasta tiskille päin. Hän meni yhden pöydän luokse selkä myyjään päin. Hän oli antanut kellon Rostille, joka meni myyjän luokse ja heitti kellon tiskille. ''Paljonko tuosta saa?''
''Odotas, kun tarkistan.'' Myyjä sanoi ja tarkasteli kelloa. ''Näyttäisi olevan aitoa kultaa ja timantitkin näyttävät hyväksyttäviltä.''
Jack katsoi nopeasti myyjän taakse ja näki hänen takanaan oven ja oven oikealla puolella television. Sieltä tuli päivän uutiset ja taas siellä oli kuva Jackistä ja vartijoiden päälliköstä.
Jack käänsi katseensa nopeasti pois myyjän vilkaistessa Jackiä. Jack ei nähnyt tiskille. Hänelle tuli epämukava olo. Jotain pahaa tapahtuu pian. ''Keskity.'' Rost sanoi myyjälle. ''Ei hän mitään aio varastaa.''
''Anteeksi.'' Myyjä sanoi ''Odotas hetki. Minun täytyy ottaa välineet esille.''
''Nopeasti sitten. Meillä ei ole koko päivää aikaa.'' Rost tokaisi myyjälle.
Jack katsoi liikkeen vasempaan nurkkaan hänen edessään ja näki peilin. Hän näki siitä suoraan tiskille ja kauhuksi tajusi, että myyjä oli nähnyt saman peilin kautta Jackin kasvot.
Jackiin iski levoton olo. Hän meni suorinta tietä Rostin luokse. ''Hän tietää kuka minä olen.''
''Kauan menee vielä?'' Rost kysyi myyjältä joka nousi ylös tiskin takaa.
''Ei enää kauan. Kesti vain löytää välineet.'' Myyjä sanoi. Hän laittoi päähänsä monimutkaiset silmälasit joissa oli kymmeniä erilaisia pieniä linssejä joita sai siirreltyä oikean silmän päälle.
Hän tutkaili kelloa erilaisten linssien avulla ja kun aikaa kului Jack alkoi vaihella painoa toiselta jalalta toiselle. Hänellä oli levoton olo. ''No onko se aito vai ei. Muistaakseni sanoit jo aikaisemmin, että se on aito. Mikä nyt kestää?'' Jack kysyi kiukkuisena.
''Anteeksi.'' Myyjä sanoi säikähtäneenä. Se oli tarpeeksi hyvä todiste siitä, että hän tunnisti Jackin.
''Anna kello takaisin.'' Jack sanoi, kun heidän takaa kuului kilinää ja ovi aukesi. Jack vilkaisi nopeasti ovelle ja näki kahden miehen osoittavan heitä rynnäkkökivääreillä. ''Nopeasti tiskin yli! Vartijat!'' Jack huusi ja hyppäsi tiskin yli. Hän tömähti kivuliaasti kyljelleen ja ryömi tiskin alle piiloon. Koruliikkeen täytti hetkeksi korvia särkevä tulitus. Tiski oli onneksi metallinen joten luodit eivät lävistäneet sitä.
Jack tarkasti nopeasti, että kaikki olivat päässeet turvaan. ''Miten vitussa ne ties et me ollaan täällä?'' Arthur kysyi hätääntyneenä. Jack vilkaisi tiskin alle ja näki siellä punaisen nappulan jonka vieressä luki ''hälytys''.
''Tämä myyjä tässä näki minut tuolla nurkassa olevan peilin kautta ja teki hälytyksen!'' Jack joutui huutamaan, sillä vartijat tulittivat taas tiskiä.
''Mennään takahuoneen kautta ulos!'' Rost huusi. ''Oletteko valmiita?''
''Odota! Minä voin antaa suojaa, kun te juoksette sinne!''
''Miten sinä sen teet?'' Rost kysyi ymmällään.
Jack katsoi myyjään ja myyjä kauhistui. ''Ei ei ei! He eivät välitä siviileistä!'' Myyjä huusi. Jack ei ollut kuulevinaan vaan nappasi myyjästä kiinni ja piti häntä suojana edessään.
''Valmiina?'' Jack kysyi muilta. ''Nyt!'' Jack nousi seisomaan pidellen myyjää edessään ja muut juoksivat takaovesta. Jack alkoi kävelemään hitaasti taaksepäin ovelle, kun yhtäkkiä hänen yllätyksekseen vartijat aloittivat tulittamisen. Jos myyjä ei olisi ollut Jackin edessä hän olisi kuollut siihen paikkaan. Mutta sen sijaan, että Jack kuoli niin myyjä kuoli. Jack raahasi myyjän velttoa ruumista kunnes molemmat olivat takahuoneen puolella. Jack pudotti kuolleen myyjän maahan ja kaatoi kaapin oven eteen. Sitten hän juoksi takahuoneen perällä olevasta ulko ovesta ulos.
Hän saapui kapealle kujalle ja näki Arthurin, Samuelin, Rostin ja Markin piilossa suuren vihreän roskiksen takana. Jack juoksi heidän luokse. ''He ampuivat myyjän!''
''Nyt ei ole aika murehtia sitä.'' Rost sanoi. ''Meidän täytyy päästä kauas tästä paikasta.'' He lähtivät kävelemään kujaa pitkin pois päin koruliikkeestä.
''Tämän kujan päästä, kun kääntyy vasemmalle niin tien toisella puolella on parkkipaikka täynnä aluksia.'' Samuel sanoi nopeasti. ''Me voisimme yrittää varastaa yhden niistä aluksista.''
''Totta.'' Sanoi Arthur. ''Me emme voi jäädä enää Porolle.'' Ja sen sanottuaan heidän takaa alkoi kuulua rynnäkkökiväärien ääniä. Jack vilkaisi taakse ja näki neljä vartijaa kujan päässä ampumassa heitä päin.
''Juoskaa!'' Hän huusi ja kaikki viisi juoksivat minkä jaloista lähti. Mark jäi melkein isovatsaisena jälkeen, mutta ei liikaa. Vartijat olivat onneksi kaukana takana ja pian he pääsivät pois kujalta ja juoksivat tien yli parkkipaikalle.
He juoksivat siksakkia alusten välissä. He kuulivat kauempaa vartijoiden auton sireenin ja heille tuli kiire. He etsivät sopivaa alusta kaksi minuuttia. Jack näki yhden aluksen luukun auki ja miehen kantavan kauppakasseja alukseen ramppia pitkin.
Jack juoksi miehen kiinni ja tönäisi hänet alas rampilta. Mies putosi kyljelleen. ''Ota avaimet!'' Jack huusi Rostille joka oli miehen kohdalla. Rost nappasi avaimet miehen vierestä maasta vauhdista ja juoksi alukseen ramppia pitkin.
Jack jäi rampin päälle odottamaan, että muutkin pääsevät kyytin ennen kuin painoi nappia, josta ramppi nostetaan takaisin aluksen sisään. Kun kaikki viisi olivat aluksen sisällä turvassa Samuel meni kuskin paikalle istumaan. ''Avaimet!''
''Tässä.'' Rost heitti avain nipun Samuelin syliin ja istuutui kuskin viereiseen penkkiin. ''Tee taikasi.''
Jack, Samuel ja Mark jäivät ohjaamon takana olevaan ''olohuoneeseen''.
''Olohuone'' oli pyöreä ja sen reunoilla oli puoliympyrän muotoiset sohvat ja molempien sohvien edessä pöydät. Sohvat ja seinät olivat beigen väriset ja pöydät valkoiset.
''Valmistautukaa.'' Samuel sanoi ja siinä samassa alus nousi ilmaan. Samalla tavalla kuin helikopteri eli suoraan ylöspäin. Ilmeisesti kaikissa aluksissa ei tarvinnut kiihdyttää vauhtia niin kuin Jack oli luullut.
Mark näytti huonovointiselta ja hän makasi taas täristen sohvalla. Arthur röhnötti sohvan toisella puolella rennosti ja Jack istui järkyttyneenä liikkumatta toisella sohvalla.
Hän oli järkyttynyt siitä, että vartijat olivat ampuneet myyjän kylmäverisesti hänen syliin. Jos Jack ei olisi ottanut häntä kilveksi myyjä olisi vielä elossa.
''Vartijat eivät pelleile meidän kiinnniotosta.'' Jack sanoi muille.
''Ei me mitään muuta ajateltukkaan.'' Arthur sanoi ja nousi ryhdikkäämmin istumaan. ''Älä itseäsi syytä. Vartijat ne olivat ne jotka liipaisinta painoivat.''
''Mutta minun olisi pitänyt tietää, että he ampuvat myyjän. Eivät he välitä siviileistäkään. He eivät välitä kenestäkään. He ovat sairaita sadisteja!'' Jack kohotti ääntään.
Mark nousi myös istumaan. ''Olet oikeassa. Olen pahoillani, että sanoin sinua terroristiksi. Vartijat ansaitsevat kuolla. He niitä terroristeja ovat.''
Jack oli yllättynyt, mutta kiitti silti. ''Seurattiinko meitä?''
''Ei. Tutkassa ei näy toisia aluksia.'' Samuel sanoi.
''Avaa radio.'' Rost ehdotti Samuelille, joka teki työtä käskettyä. Radiossa oli koko siveäkunnan (aurinkokunta) uutiset parhaillaan pyörimässä. Uutisissa oli suora live lähetys Poron tapahtumista. Ankkuri kertoi juuri innostuneella äänellä, että etsintäkuulutettu orja varasti apulaistensa kanssa aluksen Roesheadista ja he ovat poistuneet planeetalta. Etsintäkuulutus on nyt levitetty ympäri siveäkuntaa. Ankkuri kertoi myös, että eräässä koruliikkeessä oli tapahtunut ammuskelu vartijoiden ja rikollisten välillä. Liikkeen myyjä oli kuollut rikollisen luotiin.
''Vittu mitä paskaa!'' Samuel sanoi ja sammutti radion.
''No tuo oli jo arvattavissa.'' Rost sanoi. ''Vartijoilla on valta muokata uutisia heidän haluamallaan tavalla. Kuka uskoisi rikollisia jos vastapuolella on ''kunniallinen'' vartija.''
''No mutta onneksi meitä ei sentään seurattu.'' Jack sanoi. Hän tärisi kiukusta. ''Minne me seuraavaksi menemme? Mark?''
''Me tarvitsemme tehokkaamman aluksen jotta voimme vaihtaa aurinkokuntaa. Tikari ei ole siveäkunnassa.''
''Okei. Onko kellään ideoita mistä voisimme saada paremman aluksen?'' Jack kysyi.
''No me voisimme mennä Peakkiin.'' Arthur sanoi.
''Minkälainen paikka se on?'' Jack kysyi.
''Siellä on melkeinpä pelkkää erämaata. Siellä on kaupunki nimeltä Rockbowl. Vartijat eivät käy siellä. Siellä käy vain rikollisia ja mehän sopeudumme sinne kuin luoti otsaan.'' Arthur sanoi.
''Siellä on vaarallista.'' Rost ilmoitti.
''No mielummin minä menen kaupunkiin missä on laista piittaamattomia rikollisia kuin kaupunkiin mikä vilisee vartijoita ja ilmiantajia.'' Jack sanoi.
''Eli kurssi kohti Rockbowlia?'' Samuel kysyi.
''Kyllä.'' Rost vastasi.
''Olemme siellä vuorokauden päästä. Lepäilkää.''

Luku 6

Alus laskeutui Rockbowlin parkkipaikalle. Jack ja kumppanit olivat poistumassa aluksesta, kun Mark ilmoitti jäävänsä jälkeen.
''Pelottaako?'' Arthur kysyi ja Markin naama punehtui.
''En vain pidä erämaista.'' Hän sanoi.
''No ihan miten vain. Minä ainakin haluan kaljaa ja nähdä tappeluita.'' Arthur sanoi ja Samuel yhtyi siihen.
''Mutta ottakaa rauhallisesti.'' Rost sanoi tapansa mukaan vakavana.
''Sinä se et luota meihin pätkääkään.'' Samuel sanoi vitsaillen.
''Muistatteko mitä kävi pari kuukautta sitten?'' Rost kysyi kavereiltaan.
''Hämärästi.''
''Meidän piti mennä yhille ja loppujen lopuksi menikin kokonainen tequila pullo ja oksentelimme toisten pöytien alle ja jouduimme tappeluun.'' Arthur muisteli. ''Tai ainakin niin sinä meille kerroit. Itse en muista tuosta mitään.''
''Niin. Tällä kertaa olen tosissani. Me ollaan nyt hiukan erilaisessa paikassa kuin kotipuolessa.''
''Joo joo. Mennään nyt vaan.'' Samuel sanoi ja hyppäsi alas rampilta. Muut tulivat perässä ja Mark sulki heidän perässään luukun. He olivat löytäneet aluksesta tietokoneen ja olivat sieltä etsineet sopivan baarin, mistä he voisivat löytää jonkun jolla olisi parempi alus.
He löysivät baarin nimeltä Rockbrawl. Arthur oli innostunut heti jo pelkästään sen nimestä. He lukivat lisätietoa ja selvisi, että baari oli saanut nimen tappelu kehästä. Arthur oli innoissaan tappeluista, mutta Rost kielsi häntä menemästä kehään. ''Me emme voi kiinnittää itseemme liikaa huomiota. Joku voi yrittää napata meidät ja viedä vartijoille palkkio mielessään.''
Arthur oli lopulta suostunut vain katselemaan tappeluita sillä aikaa, kun muut kyselivät aluksesta. Jackiä kiellettiin kyselemästä sillä hänestä oli uutisissa kuva. Muista ei vielä ollut kuvaa joten kukaan ei osaa epäillä heitä etsintäkuulutetuiksi.
Jack oli ymmällään siitä, että Peakin maasto oli vielä karumpaa kuin Poron. Ja kaupunkikin oli rähjäisempi kuin Roeshead. Täällä kaikki oli hiekan ja kiven väristä. Tulivuoria ei näkynyt horisontissa vaan maasto oli tasaista silmänkantamattomiin.
Kauppojen ikkunat olivat täynnä hiekkaa ja pölyä ja niistä ei meinannut nähdä läpi. Jack näki monella vastaantulijalla vyössä revolverin. Se sai Jackin tuntemaan levottomuutta vaikka hän olikin tottunut siihen, että vartijoilla oli pistoolit ja rynnäkkökiväärit aina mukana. Se että tavallisilla kaduntallaajilla oli aseet sai Peakin vaikuttamaan entistä karummalta.
Ihmisillä oli paljon eri sävyisiä ruskeita vaatteita ja hattuja. Ulkona oli kuumempi kuin Porolla ja Jackin liian suuret vaatteet olivat pian hiestä märät tietyistä paikoista.
Rockbrawlissa oli sentään viileä. Se oli puinen rakennus jonka nimikyltti vinksotti vinossa oven yläpuolella. Baarissa oli hirveä meteli ja meteli kuului baarin vasemmasta laidasta. Siellä oli suuri joukko ihmisiä kerääntyneet ringiksi ilmeisesti tappelukehän ympärille. ''Nähdään kohta.'' Arthur sanoi muille ja änkeytyi lyhyenä ihmisten läpi kehän vierelle.
''Mene sinä tiskille.'' Rost sanoi ja ojensi Jackille pari kolikkoa. ''Tilaa vaikka kalja. Se rentouttaa.'' Ja sen sanottuaan Rost ja Samuel menivät baarin rauhallisemmalle puolelle.
Jack meni suoraan ulko ovea vastapäätä baaritiskille. Toisin kuin baarissa Roesheadissa missä Jack oli tutustunut uusiin kavereihinsa täällä tiski oli pölyinen ja täynnä mukien jälkiä. ''Mitä saisi olla?'' Juron näköinen mies kysyi tiskin toiselta puolelta.
''Yksi olut.'' Jack sanoi. Mies otti tiskin alta likaisen näköisen tuopin ja täytti sen kaljalla. Jack laittoi kolikot tiskille ja mies laittoi ne taskuun.
Jack haistoi kaljaa ja hän ei ole ikinä haistanut mitään sellaista. Saatika sitten maistanut. Hän pyyhki vaivihkaa hihalla tuopin reunat ennen kuin otti huikan. Hän irvisti nielaistessaan ensimmäisen kulauksen. Kalja maistui hirveältä, mutta hän oli maksanut siitä, hän ei jättäisi sitä juomatta.
Hän katseli baarin vasempaan laitaan eikä nähnyt Arthuria missään. Hän oli luultavasti ihmisten takana ja liian lyhyt jotta hänet näkisi. Oikealla puolella Jack näki Rostin yhdessä pöydässä juttelemassa vakavan näköisenä kahden miehen kanssa ja Samuel oli yhdessä pöydässä esittelemässä lentäjänlasejaan. Jack virnisti. Samuel ja Arthur vaikuttivat paljon rennommilta kuin Rost. Rost vaikutti johtaja tyypiltä ja Arthur ja Samuel vaikeilta ohjattavilta. He tekivät mitä lystäsivät seurauksia miettimättä.
Jack mietti oliko hän tehnyt oikein suostutellessaan kaverukset hänen rikos kumppanieiksi. Mitä jos jokin menisi pahasti vikaan. Jack saisi syyttää siitä itseään. Markista Jack ei niin välittänyt. Hän ei pitänyt hänestä silloin kun he tapasivat ensimmäisen kerran ja se ei ole muuttunut.
Jack oli tyytyväinen siitä, että Mark oli jäänyt alukseen. Hän olisi luultavasti munannut koko homman. Jack katsoi Rostin pöytään ja näki tämän pudistamassa päätä. Sen jälkeen hän nousi ja meni seuraavaan pöytään. Samuel oli vain parin metrin päässä Jackistä ja hän kuuli nyt mitä Samuel ja vanhempi mies puhuivat. ''No minun alukseni hajosi pari päivää sitten ja täällä on niin huono palvelu, että en saa alustani korjattua ainakaan viikkoon.'' Mies kertoi. ''Minun pitäisi päästä kotiin parin päivän sisään. Työt kutsuvat. Minulla on alus jolla voi matkustaa aurinkokunnasta toiseen Interskyssa. Kaupungissa nimeltä Skyneedle.''
''Meillä on alus millä voisimme viedä sinut sinne. Vastapalvelukseksi tarvitsemme alustasi lainaan.'' Samuel sanoi.
''En minä alusta noin vain voi lainata. Mistä tiedän, että te palautatte sen?''
''Käykö tämä pantiksi?'' Samuel kysyi ja näytti Jackin taskukelloa. ''Se on aito ja varmasti monen kymmenen tuhannen ellei sadankin tuhannen arvoinen.''
Vanhempi mies katsoi ahneen näköisenä kelloa. ''No mutta jos te tämän pantiksi annatte voin ehkä harkita tarjousta.''
''Noni hyvä. Odota, käyn hakemassa ystäväni.'' Samuel sanoi ja nousi pöydästä. Hän meni Rostin pöytään ja suputti jotain tämän korvaan. Molemmat palasivat vanhemman miehen pöytään ja mies ja Rost kättelivät.
Samalla hetkellä joku taputti Jackin olkapäätä. Jack oli kääntymässä ympäri, kun joku vetäisi hänet baarijakkaralta selälleen maahan. Kun Jack tajusi, että hän makasi maassa hän näki buutsin päänsä yläpuolella. Hän kierähti sivulle ja kuuli kuinka buutsi kolahti maahan juuri siihen kohtaan missä hänen päänsä oli ollut. Joku vetäisi Jackin ylös seisomaan ja hän näki Rostin vieressään valmiina tappeluun.
Heidän edessä oli kolme suurta miestä. Yksi heistä naksautteli rystysiään ja toinen irvisti. Kolmas oli aivan änkyrä kännissä.
''Samuel ota sinä känniääliö me hoitelemme muut.'' Rost sanoi. Samuel nyökkäsi ja hyökkäsi känniläisen kimppuun. Samuel oli nopea. Liikkeitä ei edes meinannut huomata, kun Samuel piti jo känniläistä lukossa.
Jack keskittyi mieheen edessään. ''Antaa tulla.''
Mies karjaisi ja loikkasi Jackin kimppuun. Jack ehti väistää sivulle ja kampata miehen. Mies rojahti kuuluvasti lattialle. Jack oli menossa potkaisemaan miestä päähän, kun joku tarrasi häntä käsistä kiinni takaapäin. Jack löi takaraivolla kivuliaasti taaksepäin ja kun hän kääntyi ympäri hän näki oman ikäisen nuoren miehen pitelevän murtunutta nenäänsä. Nuori mies näytti luovuttamisen merkkiä ja käveli hitaasti poispäin katse tiukasti Jackissä.
Jack näki kuinka Rost nappasi tuopin viereiseltä pöydältä ja löi sillä yhtä miestä päähän. Samaan aikaan kun ympäriinsä lenteli lasin siruja Jack tunsi kuinka hänet nostettiin ilmaan. Iso mies oli noussut hänen takana ja tarrannut käsistä kiinni. Jack tunsi lentävänsä ilman halki Rostin päälle. Rost kaatui iskun voimasta ja Jack tippui kyljelleen lattialle. Molemmat yrittivät nousta nopeasti ylös, mutta Jack ei ehtinyt, kun joku potkaisi häntä leukaan. Hän lensi iskun voimasta selälleen ja iso mies joka heitti hänet Rostin päälle, kävi istumaan hänen päälle ja alkoi kuristamaan.
Jack yritti rimpuilla vastaan, mutta miehellä oli liikaa voimaa. Jack onnistui potkaisemaan miestä munille, mutta satutti vain oman jalkansa. Miehellä oli suojukset alapäässä.
Jack tunsi kuinka päähän kertyi painetta. Ohimoita särki ja tuntui siltä kuin pää halkeaisi. Hän yritti huutaa Rostia avuksi, mutta ääntä ei lähtenyt. Hänen näkökenttänsä alkoi sumeta, kun kuului kova pamaus ja miehen otsasta roiskahti verta Jackin naamalle. Miehen ote hellitti ja hän kaatusi kyljelleen Jackin viereen.
Jack kuuli Rostin äänen. ''Oletko kunnossa?'' Ja siinä samassa Jackiä nostettiin ylös. Hänet nostettiin jaloilleen ja häntä huimasi aluksi. Lopulta hän kuitenkin tokeni ja hän näki edessään vanhemman miehen jonka toisen silmän päällä oli lappu. Mies osoitti häntä aseella. Kun hän puhui pitkä parta hänen leuan alla heilui. ''Katsokaas mitä minä löysin. Itse päällikön murhaajahan se siinä.''
''Tässä on käynyt nyt väärinkäsitys.'' Rost sanoi. Jack näki Samuelin oikealla puolellaan nojaamassa baaritiskiin. Hänellä oli silmä mustana ja hän näytti ontuvan vasenta jalkaa.
''Mitä sinä luulet tekeväsi? Aiotko ampua meidät?'' Samuel kysyi ja sylkäisi verta eteensä.
''Voi voi voi. En suinkaan. Aion saada teistä hyvät rahat. Tuo pelle ei osannut käyttäytyä eikä käyttää järkeä, joten jouduin ikävä kyllä tappamaan hänet ennen kuin hän pilasi hyvän saaliin.''
''Meinasitko viedä meidät vartijoille?'' Jack kysyi uhmakkaasti. ''Olet selvästi itsekin rikollinen. He tappavat sinut jos menet heidän lähelle.''
''Siksi minä tahdonkin tehdä vaihdon yleisellä paikalla missä on varmasti silminnäkijöitä. Minusta ei ole tällä hetkellä minkäänlaista etsintäkuulutusta. Heillä ei ole mitään syytä tappaa minua ja julkisella paikalla he eivät ainakaan sitä tee ilman syytä. Siitä syntyisi valtava sotku.''
Jack ei oikein meinannut uskoa sitä. Vartijoilla ei ole mitään syytä olla ampumatta miestä. Mutta suosiolla hän ei miehen mukaan lähtisi. ''Saat kuule viedä meidät ruumispusseissa perille.'' Jack sanoi lujaan ääneen.
''No mutta kyllä sekin käy. Teistä on luvattu palkkio kuolleinakin. Ei ehkä aivan yhtä suurta, mutta tarpeeksi kuitenkin.''
''Mitä sinä meinaat?'' Rost kysyi Jackiltä. Hän ei selvästikkään ollut samaa mieltä hänen kanssa. ''Yritätkö oikeasti tapattaa meidät? Mielummin menen vankilaan kuin kuolen.''
Jack tuhahti. ''No katsotaan sitten siellä vankilassa oletko vielä samaa mieltä.''
''Mielummin karu tulevaisuus vankilassa kuin pitkä piina helvetissä.'' Rost sanoi ja astui askeleen silmälappuista miestä kohti. ''Minä antaudun. Tulen suosiolla mukaasi. Älä ammu.''
''Hahhahhaa. Siinä on fiksu kaveri. Annan sinulle kymmenen sekuntia aikaa päättää lähdetkö kävellen vai kaverisi kantamana.'' Mies sanoi ja latasi revolverinsa. Hän alkoi laskemaan ääneen. ''Yksi.'' Koko kuppila oli täysin hiljainen. ''Kaksi.'' Jack mietti, että kuolee hän sentään vapaana miehenä. ''Kolme.'' Rost pyytää Jackiä harkitsemaan. ''Neljä.'' Jack sulkee silmänsä. ''Viisi.'' Hän alkaa pidättämään hengitystä. ''Kuusi.'' Kyynel vierähtää Jackin silmästä. ''Seitsemän.'' Samuel pyytää Jackiä antautumaan. ''Kahdeksan.'' Jack nielaisee kuuluvasti. ''Yhdeksän.'' Hän valmistautuu henkisesti ja vetää keuhkot täyteen ilmaa ''Kymmenen.'' Kuuluu kova pamaus ja Jack hätkähtää. Hänen silmänsä rävähtävät auki ja menee hetki ennen kuin hän näkee kunnolla. Hänen silmänsä ovat sumeina. Johtuiko se kyyneleistä jotka olivat nousseet hänen silmiin. Vai oliko hän tuonpuoleisessa tai tajuttomana. Hän putoaa polvilleen ja tuntee kipua. Hän näkee silmälappuisen miehen rinnasta valuvan verta.
Menee sekunti ja toinenkin. Mies kaatuu polvilleen. Moni ihminen huokaisee kuppilassa ja alkaa nopea suputtelu ja osoittelu. Jack ihmettelee, että mitä kävi. Hän tuntee itsensä hölmistyneeksi. Samaan aikaan vapaaksi ja helpottuneeksi.
Mies kaatuu mahalleen ja hetken päästä Jack erottaa sumeuden takaa lyhyen miehen pistooli kädessä. Pistoolin piipusta tulee savua. Jack kuule huudon. ''Arthur!''
Joku tarraa Jackiä kädestä kiinni ja vetää jaloilleen. ''Nyt on aika mennä!''
Jack kompuroi eteenpäin. Hän kuulee kolauksen ja haistaa ulkoilmaa. ''Alukselle! Nopeasti!'' Huutaja oli Rost. Jack katsoo sivulle ja näkee Arthurin tukevan Samuelia. He juoksevat niin nopeasti kuin pystyvät.
''Vittu mikä sotku!'' Samuel huutaa. ''Vittu me ollaan kusessa!''
''Ei olla jos olemme nopeita!'' Rost huutaa kovaan ääneen jotta kaikki kuulevat. Jack alkaa jo erottaa asiat edessään. Hän näkee aluksen jonka ramppi on alhaalla. Oliko se heidän alus?
Jack näkee jonkun rampin päällä. Tunnistaa hänet Markiksi. ''Mitä helvettiä siellä oikein tapahtui?'' Mark kysyi hätääntyneenä.
''Tuli pieniä ongelmia. Nopeasti Samuel. Aika lähteä.'' Rost sanoi. Jack jätettiin sohvalle makoilemaan. Jack ei ollut vielä aivan varma, että mitä oli tapahtunut. Hän tunsi kuinka alus nousi ilmaan ja lähti lentämään kohti avaruutta.
''Mikä tota vaivaa?'' Mark kysyi Jackin vierellä.
''Hän on shokissa. Eiköhän se tuosta pian tokene.'' Arthur sanoi.
Jack oli shokissa. Miksi hän ei sitä heti tajunnut.
''Miksi te kaikki näytätte siltä kuin olisitte olleet vuosisadan tappelussa?'' Mark kysyi Arthurilta.
''Koska juuri siellä me oltiin. Olin katsomassa tappelua kehän vierellä, kun kuulin laukauksen. Ihmisiä tungeksi äänen suuntaan ja minä jäin kaikkien taakse. Yritin ängetä ihmismassan läpi, mutta en päässyt.
Sitten minä kuulin puhetta. Joku mies halusi viedä Jackin, Samuelin ja Rostin vartijoille, jotta hän saisi palkkion. Kaikki olivat hiljaa ja katselivat sivusta. Ilmeisesti mies joka uhkasi viedä heidät oli joku paikallinen iso kiho.
No lopulta aloin kuulla, kun mies alkoi laskemaan kymmeneen. Tiesin mitä sitten tapahtuu. Sain jotenkin ängettyä ihmisten välistä miehen taakse ja juuri kun hän oli ampumassa minä nappasin pistoolini ja ammuin hänet.
Hän olisi muuten ampunut Jackin. Minun oli pakko ampua hänet. Mutta sitten joku huusi, että nyt te olette pulassa ja että teinä lähtisin nopeasti lätkimään.
Kun me olimme melkein jo aluksella meidän takana juoksi suuri lauma ihmisiä. Ilmeisesti tämän ison kihon jengiläisiä, jotka tulivat kostamaan.'' Arthur kertoi. ''Ja Jack joutui shokkiin, koska hän luuli kuolleensa.''
''Entäs kukas tämä on?'' Mark kysyi.
''Ainiin hänestä en tiedä. Rost! Kuka tämä on?''
''Hänellä on alus jota voimme lainata.'' Rost huusi ohjaamosta.
''Minun nimeni on Richard. Olen kotoisin Skyneedlestä. Kaupungista nimeltä Intersky.''
''Vai että ihan Interskysta. Taidat olla rikas kaveri.'' Arthur sanoi.
''No. Kyllä minun rahoillani itsensä elättää.'' Richard sanoi kohteliaaseen äänen sävyyn.
''Miksi suostut lainaamaan alustasi?'' Mark kysyi epäilevästi.
''Minulle luvattiin se hieno kultainen taskukello. Pantiksi tietenkin. Jotta tiedän, että te palautatte aluksen minulle.''
''Okei.'' Arthur sanoi. ''Kuinka kauan menee, että olemme Interskyssa?'' Hän huusi ohjaamoon.
''Noin kaksitoista tuntia!'' Samuel huusi takaisin.
''Toivottavasti tämä yksi tästä herää ennen sitä. Joudumme muuten hommaamaan jostain pyörätuolin.'' Arthur sanoi.