Arvostelut käyttäjältä Arska

Todella mahtava ajatus sinulla Aloittelija. Palautteen antaminen täällä on jostakin syystä melkoisen haastavaa monelle.
Palaute on kuitenkin se ainut palkkio kirjoittajalle tällä sivustolla. On hienoa kun joku tahtoo kannustaa tekstin tuottajia tavallasi.

Kyllä varmaan lähes kaikki kirjoittajat ovat yhä aktiivisena täällä, vaikkeivat lisää omia tekstejään enää. Syynä saattaa olla juuri tuo havaitsemasi palautteen vähäisyys.
Kyllä se meistä kaikista on kiinni, kuinka aktiivisesti tämä sivusto toimii, ja palaute on varmasti yksi motivoiva tekijä tekstien esiintuonnissa.

Nyt, kun kerrot käyväsi vanhojen tekstien sisältöihin käsiksi ja annat niille palautetta, varmasti alkaa noiden tekstien kirjoittajatkin kulkea sivustolla taaksepäinkin. Toivottavasti palautteen saaja muistaa antaa oman "peukalonjäkensä" havaitessaan saaneensa kommentin. Näin palautteen antajakaan ei tunne turhautumista siitä, ettei tiedä onko kommentti noteerattu.

Hyvää kesänjatkoa sinulle. ---Arska---

Juoni ja sen kehittely on hyvällä tasolla. Tosin tekstin kieliopilinen taso vie lukunautinnosta paljon pois. Yhdyssanojen kanssa on paljon parannettavaa ja onhan siellä selkeitä asiavirheitä, jotka karauttavat myös lukijan kanootin kivelle. Ehkä selkeimpänä sellaisena nostan esiin sen, ettei ambulanssi kuljeta ruumiita.

Tekstiä lukiessa tulee tunne siitä, että kirjoittaja on itsekin niin innostunut ja joutunut tarinansa viemäksi, ettei malta keskittyä huolellisen työn tekoon. Pitkiä ja monimutkaisia lauserakenteita voisi muokkaamalla saada sujuvammaksi ja lyhyemmiksi.

Juonihan on heti lähdössä kiinnostava ja kerronta on kirjoittajalle tyypillisesti kuvailevaa ja monimuotoista. Hyvä ja kiinnostava kertomus tästä tulee, kunhan kirjoittaja paneutuu asiaansa.

Tuolla aiemmissa palautteissa on annettu kritiikkiä tekstin kieliopillisista puutteista. Kritiikki on paikallaan ja se on oikein vastaanotettuna ehkä parasta ja kehittävintä palautetta. Minulle luetussa tärkeimmäksi nousee itse tarinan sisältö ja sen sujuva esiintuonti. Pienet kieliopilliset puutteet eivät isoa osaa saa ja ne korjautuvat pikkuhiljaa kirjoituskokemuksen lisääntyessä. Yhdyssanojen kanssa kannattaa olla jatkossa tarkempana. Tekstistä jäi mieleen eräs mainio yhdyssanakokonaisuus, vaikka sekään ei aivan täydellinen ollut. Sanojen järjestystä en aivan varmuudella kokonaisuudesta muista, enkä nyt pitkästä tarinasta sitä lähde etsimään. Kyseessä on " näkökuulohavainto apuna" ??? tai jotain hyvin lähellä tuota kokonaisuutta. Tosin tuossakin olisi mielestäni voinut viedä koko paketin yhteen. Erinomainen oivallus ja todella osuvasti kuvaava.

Lopuksi lyhyesti: kirjoittajalla on paljon opittavaa, mutta parasta kaikista on loistava mielikuvitus, erinomainen tarinankerronta ja juonen taidokas luominen. Kielioppia voi aina opiskella ja oppia, mutta lahjakkuus ja luovuus ovat ominaisuuksia, jotka eivät ole opittavissa. Ne joko ovat, tai sitten eivät ole. Toki nekin tehdessä kehittyvät ja siksi kannattaa lukea ja kirjoittaa mahdollisimman paljon. Luettu teksti kehittää, kun hieman kiinnittää huomiota sisällön lisäksi myös ilmaisuasuun.

Hyvä meno jatkuu jo totuttuun tapaan. juoneen rakentuu mukavasti uusi kiinnostava haara, joka ehkä tulee jatkossa yllättämään loppuratkaisun suhteen.

Hyvää ja huolellista työtä olet tehnyt. En kompastunut ensimmäiseenkään tekstivirheeseen. Yhdyssanoihin olet kiinnittänyt huomiota aiempiin osiin verrattuna enemmän huomiota ja oikeinkirjoitettuine ne soljuvat tekstissä luontevasti. Kieliopillisesti tekstisi on entiseen tapaan miellyttävää luettavaa ja sehän pitää lukijan kiinnostuksen korkealla.

Hyvää.

Ajatuksia ja mielikuvia nostattavaa sanomaa sisältävä runo, jossa jälleen kirjoittajalle tyypillisesti on sisälle rakennettu myös syvällinen sanoma.

Tuon näkemyksen voi toki käätää myös päälaelleen ja sillä perusteella nähdä nykymenon olevan kuitenkin loppupeleissä luomakunnan mahdollisuuksien alkusoitto.

Siinä vaiheessa, kun ihminen on tuhonnut oman elinympäristönsä ja siksi katoaa maapallolta, on aika uuden evoluutiokierron. Luonnolla on aikaa toipua ja kehittyä uuteen kukoistukseen, ja ehkä sitten ei enää nouse kädellisten joukosta apinalajia, joka luulee olevansa luomakunnan herra ja pystyvänsä hallitsemaan elinympäristöään.

Ihan taas possuelmerinä tykkäsin.

Aivan loistavaa sanaleikkiä ja sisällä sitä tuttua filosofista viisautta, jollen sano jo neroutta, joka sykkii sisäisen huumorin käytössä.
Ei todellakaan lauta pelkällä vasaralla pysy. Tarvitaan siihen niitä naulojakin. On taas niin nautittavaa vertaauskuvallisuutta.

On tämä taas niin erinomaisen mukavaa. En aivan heltynyt viiteen tähteen, sillä olen kiristänyt käyttämääni skaalaa.

Huumorilla höystetty maalaiskomedia, jota on hauska lukea. Tarina etenee mukavasti kuvaillen ja se luo ympärilleen vahvan tunnun siitä, että nyt liikutaan todellisuuden tuntumassa.

Jää vahva tuntuma siitä, että tarinan henkilöillä on olemassa vastikkeet todellisuudessa ja jos näin on, niin sehän on mahtava juttu.

Jokaisessa kylässähän on oma kylähullunsa, ja Einari kyllä sellaisen vaatimukset riittävässä mitassa täyttää.

Mukavaa huumorilla täytettyä letkeyttä löytyy läpi kertomuksen ja hauska on näitä Veskun juttuja lueskella. Lisää tässä odotellaan ja yritän heittää omat kommenttini näille tarinoille.

Kirjoittajalle Kiitos.

Herkkää symboliikkaa ja elävää verbaliikkaa.

Tämä toimii.

Jotenkin tykkäsin tästä.

Minulle runo avautuu huumorille pohjautuvana ja silti syvälliseen ajatteluun luotaavaana, jopa jollakin tavoin profetiaalisena kokonaisuutena.

Nostattaa kuvia mielikuvasta, joka on hiuskarvan päässä oivalluksesta, mutta jää silti osittain mysteerisesti avoimeksi.

Runossa on persoonallisen kiehtova ilmaisutapa ja se luo lukunautinnon, joka on tavallaan ristiriidassa tulkinnan ja oivalluksen kesken. Jokin siinä vain on se omintakeinen arvoituksellisuus, joka saa kiinnostuksen vangittua.

Nautittavaa.

Siinä sitä jälleen jämerää erimielisyyttä.

Tiesitkö Erkki muuten tuosta Teho-etuliitteestä sen, että kyseessä on aito kotimainen keksintö. Tämä muistui mieleen maininnastasi joka liittyy leivänsyömiseen. Nälkävuosina ja pula-aikana kehitettiin Suomessa Teholeivänsyöntimenetelmä, jolla hillittiin nälkäkuolemia. Sillon näet kuivattiin reikäleivät pirtinorsilla niin kuiviksi ja koviksi, että niitä sai tehojärsiä ikenet verellä viikkokaupalla kannikkaa kohti. Leipä säästyi tehokkaasti, eikä kai kukaan syödessään nälkään kuole.

Sittä noista maailman nykykauheuksista olen minä ajatellu seuraavaa. Meitä suomalaisia on maapalln väestöstä tuskin prosentin osaakaan, mutta eturintamassa pitäisi olla torjumassa ilmastomuutoksia ja muita kauheuksia. Ihmettelenpä vaan, minkä hiivatin takia ei meitä patisteta eturintamaan siinä kokonaisvaltaisessa ongelmassa, joka on näitten kaikkien globaaliongelmien ydin ja perusjuuri, eilkkä ylikansoittuminen.

Eipä vaan herrat meillä ole kehottamassa selibaattiin ongelman hoitamiseksi. Kai sillä iso merkitys olisi, jos Paavo ja Jussi laittaisivat pilit pussiin ja seisoisivat eturintamassa ongelman hoitamiseksi.

Kyllä maailmalla katsottaisiin että, siellä sitä Suomipoika näyttää taas mallia ja talvisodan henkeä ja kohta olisi, tai no viidessäkymmenessä vuodessa olisi estetty niin ilmastonmuutos, kuin ympäristöongelmat, otsonikadosta puhumattakaan.

Se on Jämti näin.

Runo on taideteos, joka kertoo enemmän kuin sen sanat oieastaan sallisivat. Runo on tiivis kertomus, jolla varsinaisen kirjoitusasun luoma tarina muutetaan tunnelmaksi.

Niin täsäkin tapauksessa. Kertomus napista tai kahdesta, luo tunnelmallisen kuvauksen myös niistä henkilöistä, jotka tuohon nappiin liittyvät. Henkilöistä ja kahdenvälisistä tunteista.

Ensilukemalta silmiin pisti tuo hieman epäpuhtaasti taittuva riimi, mutta kuvitellessani tekstin mielessäni tuohon musikaaliseen rytmiin taipuvaksi rallatukseksi, riimin hienoinen karkeus silottui ja sai runon toimimaan kevyen kesäisenä säkenä.

Upea suoritus.