Arvostelut käyttäjältä Arska

Mukavasti kirjoitettu ja jopa leppoisanoloinen tarina. Odotusarvoihin nimen jälkeen tarina liuo ylättävän käänteen.
tarinassahan tulee ollakin yllättäviä käänteitä ja sellainen tästä löytyy. Odotin aivan jotain muuta kuin apinaa.

Leppoisantuntuinen kevyt makupala luettavaksi.

Hyvä!

Asioita pitää uskaltaa kyseenalaistaa. Pitää uskaltaa tuoda esiin näkemyksiä myös eriävällä katsannolla, ja nähdä muutakin kuin se meille esiintarjottu valmis näkemys.

Kiistatta on nähtävissä ilmastolämpötilojen nousu, verratessa pitkäaikaisiin keskiarvoihin. Onhan näitä lauhoja jaksoja ollut aiemminkin, ainakin paikallisesti. Kuinka maailmanlaajuisia ne aiemmin ovat olleet, siitä ei juurikaan julkaista tietoa.

Paniikin lietsominen on varmasti asia, joka pitkällä tähtäimellä on muutattavissa rahaksi ja lienee todellakin yksi syy asian nostamiseen noinkin laajassa mittasuhteessa esiin.

Olen samaa mieltä siinä, että maapallon liikakansoittuminen on yksittäisenä syynä markittävin tekijä tähän, kuten moneen muuhunkin ongelmaan. Meitä vain on täällä liikaa.

Viimevuosisadan puolivälin tienoilla pelättiin ihmisen tuhoavan maapallonsa ydinsodan kautta. Nyt pelätään sen tapahtuvan ympäristökatastrofin ja ilmastomuutoksen kautta.

Kai se joskus tapahtuukin, vaikka tästä vielä selvittäisiin. ehkä ihmiskunta tuhoaa elinympäristönsä ja itsensä, samalla myös malkoisen määrän erilaisia eläinpopulaatioita.

Maapallolla on kuitenkin vielä senkin jälkeen aikaa palautua ja luoda uudistunut ekopiirinsä. Aikaa riittää siihenkin, että tuosta uudesta ekopiiristä kehittyy kädellinen laji, joka keksii erinomaisen käytön tulelle.

Kun illalla istuu kuistilla ja katselee tähtitaivasta, niin mieleen tulee väkisinkin ajatus: Kuinka paljon sillä loppujen lopuksi on väliä?

Tämä on kirjoittajan tekstiä.

Karua ja mukaansatempaavaa kerrontaa. Aihevalintasi on rankka ja ilmaisukielesi tukee ja kuvaa juonellista kulkua kerronnassa erinomaisella tavalla.

Juonellisesti selkeä ja kielikuvallisesti ja sisällöllisesti monipuolinen kokonaisuus.

Kerrontakieli on selkeää ja monipuolista, samalla se säilyttää kuvailevuuden ulkoisessa asussaan ja näin on helposti omaksuttavassa muodossa lukijan kohdattavaksi.

Eli: teksti on kirjoitetussa muodossaan saatu lukijalle helposti omaksuttavaan muotoon, eikä lukijan tarvitse jäädä missään pohtimaan erikseen tekstin tarkoittamaa sanomaa.

Hyvä.

Hyvin kirjoitettu kuvaelma teknisen kehityksen suomista mahdollisuuksista terrorisen toiminnan toteuttamiseksi. Tämä kaikki on jo mahdollista tämän päivän tekniikalla, joksin kertomuksessasi ollaan ehkä enemmän tulevaisuuden näkymissä.

Kerrontatapa ja kuvailu on toteutettu jokseenkin pehmeästi, eikä sillä pyritä provosoimaan esiin voimakkaita tuntemuksia ja pidän tuosta tavasta kirjoituksissasi.

Asiat ja niiden yhteydet nousevat hyvin esiin ja tukevat tarinan juonellista kulkua hyvin, vaikka eivät pyri ylettömään jännityksen ja jännitteen nostoon.
Kerronnassa on pääpaino asiasisällöllisissä elementeissä, ei niinkään perinteisessä jännityksen luomisessa.

Hyvää kerrontaa!

Karu, jopa omalla tavallaan arkinen kuvaus erikoisryhmän toiminnasta erikoistehtävässä. Jotenkin pidin siitä, ettei tässä tarinassa pyritty luomaan mitään ihannoitavaa sankarimyyttiä tehtäväänsä toteuttavasta sotilaasta, tai sotilaista.

Tässä ei mässäilty sankareiden suurteoilla, vaan kovaus oli hyvin toteutettua kerrontaa siitä kuinka tuollaiset erikoistehtävät sodassa monesti menevät.
Tarinassa juonellista etenemistä tuki hyvin asiatieto jlla kuvailtiin toiminnan lisäksi taistelu- ja turvallisuusmateriaalien erikoisominaisuuksia.

Runo.

Selkeäsisältöinen symboliikka joka yleensäkin runoistasi löytyy, kuvaa sielun ja ajatuksen yhteyttä. Jotain sisäistä haikeutta olen löytävinäni, mutta yli tuon karuhkon kieliasun silti saan vahvan illuusion siitä, että runosi ylin sanoma on toivo ja toiveikkuus.

En varmaan koe runoa aivan kirjoittajan itsensä kokeman tunnelman kautta, mutta näin tämä minua puhuttelee ja pidän , sekä nautin löytämästäni.

Kiitos iBOB

Aivan mukava ja omalla tavallaan ihastuttava pikkutarina.

Kevyellä ja kuvaavalla otteella kerrottu tilannekuvaus nuoren ihmissuhteen kiemuroista, jotka vielä vielä versoina ovat helposti ja kivuttomasti suoristettavissa. Niin monelle niin tuttua ja kuuluuhan tuo kaikki kahdenvälisen suhteen kehittymiseen.

Lempeällä otteella olet avannut aiheen ja käsittelet sitä. Kauniiseen kuvaukseen päättäen.

Kirjoitusasu tekstissä on helppolukuista ja helposti omaksuttavaa, eikä isompia kirjoitusasullisia ryppyjäkään sisälly siihen. Huomasit varmasti itsekin joukkoon livahtaneen yhdyssanalipsahduksen. Täällä kun ei pääse editoimaan omia tekstejään, niin ne jäävät sitten esille.

Kokonaisuutena hyvä kertomus ja onhan näitä mukava välillä lukea. Enemmistö täällä taitaa kirjoitella noita kovempia seikkailukertomuksia.

Olipa tarina.

Varsin mittava kokonaisuus, jonka lukemiseen piti käyttää useampi kerta. Aihealue ei nyt ole juuri sitä, mitä itse tykkään lukea. Kerronnan sujuvuus ja juonen monipuolinen käsittely ja esiintuonti sieppasi kuitenkin mukaansa ja kantoi kyllä koko tarian lävitse.

Kirjoittajalla on todella ollut iso urakka tämän mittaisen kokonaisuuden hallinnassa ja hyvin siinä on onnistunut.

Joitakin pieniä yksittäisiä kankeuksia kerrontaan oli päässyt livahtamaan. kokonaisuutena se kuitenkin on sujuvaa ja kuvailevaa, joten lukija pysyy hyvin matkassa mukana.

Tarinahan on menossa vielä oikoluentaan (?) ja siellä nuo pienet pykälät varmasti tssoittuvat.

Mutta kuten sanottu, aihealue ei aivan itseäni innostavinta ole, joten se vaikttaa arvostelussa tähtien määrään. Mutta takuulla on lukijoita, joille tämä kolahtaa kunnolla. On tämä sentään hyvä kokonaisuus ja taidolla laadittu sellainen.

vuosi 2070 ja visio ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Tässä novellissa avataan näkymää tulevaisuuteen ja niihin ongelmiin, jotka ovat tulossa ilmastonmuutoksen myötä.

Aiheeseen kantaaottava novelli, joka kuvaa yhtä tulevaisuuden näkymää ja avaa mielikuvallisen ajattelusuunnan tulevaisuuteen. Loppuratkaisulla pehmennetään iheen kovinta ydintä. olosuhteisiin nähden tilanne päättyy kuitenkin hyvin, mikä lukijallekin on ratkaisuna sopiva.

Tämä elämäntuskaa huutava miniteos olisi voinut toimia sisällöllisen sanomansa kautta myös, ja ehkä paremmin runona.

Runollinen tämän tarinan sanoma on mielestäni. Ehdottomasti elämääraapivan runollinen. Hieman tiivistettynä ja pienin rakenteellisin muutoksin tämä toimisi runona, joka repisi raadilta pitkän tähtisikermän.

Novelliksi tämä on kuitenkin kirjoitettu ja novellina sen kohtaan, enkä löydä sitä kerronnallista novellimaisuutta isomman tähtikuvion luomiseksi.