Arvostelut käyttäjältä Arska

Harvemmin lähden nykyisin kommentoimaan tekstejä kirjoittajilta joiden en havaitse antavan omia kommenttejaan muiden teksteihin.

Nyt kävi kiinnostamaan annettu arvostelu, lähinnä arvostelun tähtimäärä.

lukeva33 on antanut mielestäni perustellun näkemyksen tekstille. Kriittinen arvostelu, silloin kun se on perusteltu ei mielestäni ole lainkaan huono asia, vaikka se saattaa toki tuntua jopa pahalta. kirjoittaja on kuitenkin tehnyt suuren työn ja antanut parastaan.

Aina ei tekstin sisältö "kolahda" vastaanottajaan kirjoittajan toivomalla tavalla.

Tekstissä on tavoitteet ja päämäärä, jotka kuten lukeva33 toteaa, varsin hajallaan ja vaikeasti omaksuttavassa muodossa. Asioita ja tapahtumia kuvataan vailla pohjustavaa tekstiä. Niitä putkahtelee eteen jatkuvalla syötöllä ja ainakin minua hämäävällä tavalla ja tahdilla.

"Mitä, Missä, Milloin?" Jos tälle tarinalle on olemassa alkuosa, johon tapahtumat ja henkilöt liittyvät, niin ehkä tarinassa olisi johdonmukaisuutta, nyt kokonaisuus on sekava röykkiö tapahtumaa ja Kohteita henkilöineen vailla selvää sidospohjaa mihinkään.

Kertomuksen juonirakenne liittynee noihin pikkuötököihin ja niiden aiheuttamaan terveydelliseen reaktioon. Aihe on toki omalla tavallaan kiinnostava ja siitä olisi varmasti ollut otettavissa paljon enemmän irti pohjustamalla juonirakennetta ja siihen liittyvää tapahtumaympäristöä.

Kyllä tämän sain luettua yhdellä istumalla, mutta mieleenpainuvinta tässä on tuo lukevankin
mainitsema sekavuuden tuntu.

Mietin tovin tähtimäärää. Teksti itsessään on sujuvaa ja personaalista. Valitettavasti sisältö avautuu minulle huonosti.


Kiitos tekstistäsi. sille on taatusti paikkansa täällä ja toivottavasti vastaanotto ei vaikuta kielteisesti uusien tekstiesi esiintuontiin. Kriittinen palaute on myös mahdollista mieltää hyvänä. Se antaa kirjoittajalle näkemyksen oman ilmaisunsa perillesaamisesta.
Perusteltu, aiheellinen kritiikki tai ehkä aiheetonkin voi olla avaimena paremmin vastaanotettavan tekstin luomiselle.

Kiitos tekstistäsi

----Arska----

Oikeastaan minä kyllä näen tässä runon jossa on rytmi. Runon rytmi monesti rakentuu loppusointujen ja lauseparien mitoituksen kautta.
Rytmin tähän runoon antaa alkusoinnun toistuvuus, odotan, odotan, odotan,...

Ja toki löydän sisällöstä kohteita joita myös itse koen odottavani.

Huumori runossa saattaa olla tarkoituksellisesti kätketty, mutta sitäkin olin löytävinäni. "Odotan huomista, vaikka tänäänkin masentaa"

Odotan totuutta. Mutta valheet minut hurmaa"

Onhan tuo tosi kuvaavasti ilmaistu ja kiistämätön totuus.

Ja kyllä. Melankoliaa tihkuva kuvaus.

Juurikin näin. Näistä käsittämättömistä haipatteluista Musk ilmeisesti onnistuu taas käärimään valtavat määrät hilloo itelleen.

Mutta aiheesta: Maapallo alkaa olla tärvätty, eikä elvyttäminen tunnu onnistuvan. Marsiin suunnitellaa elinkelpoisia olosuhteita, jopa ilmakehän luomista ihmisille sopivaksi. Eikö tästä lähempää löytyisi planeettaa, jonka ilmakehälle voisi tehdä jotain samantapaista? Vois olla hieman halvempaakin.

Tuleeko Marsiin tukikohtaa, vai jääkö homma unelma-asteelle? Tekniikka kehittyy, tieto ja osaaminen lisääntyy, ja uskomattomiin asioihin on ihmiskunta pystynyt. Kai se jollakin aikavälillä mahdollista on ja ehkä joskus toteutuukin.

Ihmisillä on kyltymätön uteliaisuus ja hillitön halu uteliaisuuden tyydyttämiseen. Ja käsittämätön kyky löytää keinot sen toteuttamiseen.

Kai tässä on lähinnä siitä kyse. Ja tietysti rahasta ja maineesta

Jälleen on tärähtänyt mukavasti. Ehkä hieman lievempi täräys nyt. Mukavaa ja viihdyttävää lukemista kuten aina. On näissä jotakin niin erinomaista tarinankulkua.

Näin se kirjoitustaito kehittyy tehdessä. Näemmä olet päässyt eroon noista yhdyssanavirheistä.

Tokihan olisit voinut suuremmitta riskeittä toivoa jopa täysosumaa lotossa.
Omien tutkimusteni mukaan toiveiden toteutumisprosentti on todella alhainen.
Otetaan yksi esimerkki tuosta: Kävelet rannalla ja näet korkealla lentävän lokin. Mikäli et kiinnitä em. lintuun isompaa huomiota, korkeintaan tuumit mielessäsi mahtaako kyseessä olla kala- nauru- vai jokin muu lokki, ei tapahdu kummempia. Mikäli kuitenkin erehdyt mielessäsi toivomaan ettei kyseinen luontokappale tyhjennä suoltaan juuri päälläsi ollessaan, niin....
Jos kuitenkin tunnet vastustamatonta tarvetta toivoa jotain asiaan liittyvää, kannattaa sinun toivoa lokin pläjäyttävän täysosuman kohdallesi.

Todennäköisyys sille että näin tapahtuisi on silloin häviävän pieni, ja jos kuitenkin näin sattuisi käymään voit hyvillä mielin todeta vihdoinkin yhden toiveesi toteutuneen.

ps.

Vaikka tässä toivomusskenaariossa käytänkin toista persoonamuotoa, en tarkoita kohdistavani aihetta sinuun, vaan kokolailla laajempaan kohderyhmään. Toiveiden toteutumisprosentti on tutkimusteni mukaan kokolailla yhteneväinen kaikilla.

Nonnii. Jouduin hieman kikkailemaan saadakseni tämän takaisin. Piti käyttää sähköpostia apuna ja siksi on jäänyt tuohon alkuun jotain roiskeita jotka eivät liity asiaan, tai siis liittyvät.

Jättäkä huomioitta.

---Arska---

Kukaan ei kommentoinut juttua? Linkki avautuu Iltalehden juttuun jossa näytetään näkymättömyyskalvo toiminnassa. Hauska sattuma mielestäni, eikä aivan ainutkertainen. Ainakin kahdessa kirjoittamassani tarinassa on tapahtunut jotain samantapaista aiemmin.

Hyvä kannanotto Oriodionilta.Foorumin hiljentyminen kesäksi näyttää olevan pidempiaikainen perinne.
Syyskylmien alettua on aiemmin tapahtunut pientä vilkastumista.

Jotenkin on itselleni tullut sellainen tuntuma ettei aiemmin vallinnutta tilannetta kuitenkaan enää tavoiteta, vaan foorumilla tapahtuu hidasta hiipumista kesä kesän jälkeen. Harmittava juttu, johon ainoa lääke olisi aktivoituminen foorumin käytössä. Uusia tekstejä tarvitaan ja niihin kommentteja arvosteluineen.

Saatu palaute on se ainoa palkkio jonka tänne tekstinsä jättänyt saa. Vaikka se on ainoa, ei se ole suinkaan vähä-arvoinen kirjoittajalle.

Noin kuukausi sitten sain valmiiksi taas yhden tarinan jolla pyrin hieman tavanomaisesta kirjoitustavastani poikkeamaan, ehkä se nähdään täällä joskus.

Oriodion on tehnyt suuren työn kootessaan tuon omien arvostelujensa top-listan.
Suurta mielihyvää tuntien löysin omia tekstejänio noiden joukosta. Varsinkin tuo kunniamaininta sai minut pohtimaan:onko tässä joku väärinkäsitys tapahtunut?
Yritin nostella muistoista tuon " kauas on pitkä matka" nimistä tarinaa tai ainakin sen tapaista. En sitten saanut sellaista muistista löytymään. No sitten kaivelemaan kirjoitelmien tallenteista ja yksi joka voisi tulla kyseeseen on työnimellä "Kilrate" tallennettu. Tarinan päähenkilö Kilrate Turska on kemiasta kiinnostunut itseoppinut tiedemies joka Pohjois-Karjalan maaseudulla rakentaa avaruusaluksen ja kokkailee siihen melkoisen jytäkkää polttoainetta...

Voisiko olla tämä? On ollut ainakin muistaakseni esillä foorumilla ja voin toki sen palauttaakin. On voinut olla jollakin toisella nimellä esillä.

Aivan mahtavasti taas tärähti.

Ovat nämä vaan minusta niin mainiosti kehiteltyjä tarinoita joissa mielikuvitus ei kahleita kantele. Aivan mahtavaa tarinan kuljetusta, eikä yllättäviä käänteitä todellakaan puutu.

Kirjoitusvirheistä en muuten isommin kommentoi, mutta hieman kurahtaa noissa yhdyssanoissa. Toisaalta se ei haittaa, koska tarina on itsessään sellaista mielikuvalentoa, että joku jarru siihen kai onkin paikallaan.

Tykkään.

Aivan mielenkiintoinen kirjoitus mysteeristä.
Mysteerihän on todella monitahoinen asia, joka parhaimmillaan todella nostattaa kiinnostuksen ja uteliaisuuden käsittämättömäksi koetun asian suhteen. Voi toisinaan myös aiheuttaa pelkoa tuntemattoman ja uhkaksi koetun seikan suhteen.

Mutta yhtä kaikki mysteerit todella kiehtovat ihmisiä ja ovat aina kiehtoneet. Uteliaisuus näitä ymmärryksen yli käyviä ilmiöitä kohtaan on vienyt kehitystä eteenpäin. Mysteerin ratkaiseminen on monesti myös näkökulmia avartava ja uudeleen ajatusmalleja suuntaava seikka.

Kirjoittaja käsittelee aihetta laajasti ja hieman joissakin kohdissa jo poikkeaa itse aiheen ulkopuolelle, mutta sekin tapahtuu kiinnostavala ja ajatuksia nostattavalla tavalla. Esim. tuo korttipelin värisuora ja sen vertaaminen ns. tyhjään käteen. Värisuorahan ei ole mysteeri, vaan tilastollisesti harvinainen sattuma. Pelissä sen arvostus on merkittävä, toisin kuin tuo mainittu "tyhjä käsi". Jos kuitenkin tuo tyhjä käsi, jonka todennäköisyys siis on samaa luokkaa värisuoran kanssa, olisi säännöissä merkitty ( siis juuri nuo mainitut kortit) Jokerikädeksi, joka on värisuoraakin vahvempi, niin asetelma kääntyisi aivan toiseksi.

Mutta hyvä kirjoitus mysteereistä ja samalla myös ajatusleikeistä.

Hyvää tekstiä. Kiinnostavalla tavalla rakennettu kuvaus. Tässä on mystisyyttä kerrakseen. Mitä Onnille oikein oli tapahtunut. Todellinen maailma oli vaihtunut varjotodellisuudeksi jossa Onni jatkoi olemistaan pystymättä vaikuttamaan mihinkään oman olemuksensa ulkopuolella.

Ehkä kyseessä on se ns. kuolemanjälkeinen elämä, ehkä joku täydellinen syrjäytymiskokemus? Kokonaisvaltainen ulkopuolisuus kaikesta. Tai sitten jotakin aivan muuta, jotakin jota ei pysty näkemään jollei ole sitä itse kokenut.

Kiinnostava kuvaus, jotaa täydentää tuo ratkaisemattomuus.

Hyytävän hyvä.