Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Hei taas ttattis!

En ole varma, kuinka novellisis rakenne menee, mutta toivoisnin että jossain vaiheessa hieman selviäisi miten Fernando on moiseen tilaan joutunut "pikkupoikavaiheesta".
Kuitenkin tarina on miellyttävä lukea.

Dialogia kannattaa vielä hieman hioa. Ilmeisesti Phill on jonkinlainen palvelija, ja kommentti, " "Häne kyllä pitäisi ostaa varuiksi tästä lähtien, ei sitä koskaan tiedä koska taas yllättäen joku komea mies saapuu ovesta"" saattaisi saada jonkun vetämään henkeä.

Kirjoitat: "Oven avattuaan kaksikko huomasi että ovat muuttaneet hienoon ja isoon kerrostaloasuntoon.".
Mielestäni "ovat" -sanan aikamuoto on hitusen väärä. "Olivat" olisi mielestäni parempi.
Tai vaihtoehtoisesti "olivat muuttamassa".

Viimeistely hieman ontuu, ja monessa paikassa on sanoja, joista saattaa puuttua kirjaimia. Ne eivät estä lukukokemusta, ja kuitenkin jos lukija kokee inhottavana sen, että tekstissä on kovasti virheitä, niin kirjailija on epäonnistunut :D

Nythän tarina alkaa muuttua mielenkiintoiseksi!

Hyvä! Ja kiitos!

Hei ttattis!

Onnistut hyvin luomaan historiallisen aikakauden tuntua novelliisi. Hyvä! Kuvailet miljöötä kuvailematta sitä, se on taito josta kannattaa olla jo hieman ylpeä!

Kiinnitä pilkkusääntöihin huomiota. Pilkuilla erotetaan verkkeen eri lauseet toisistaan, ja ilman niitä teksti antaa sekavan kuvan lukijalle.

Kirjoitat: "Tämä poika oli ainut, joka jaksoi vain juosta sateessa.".
Mielestäni et täysin mieti mitä haluat sanoa, vaan olet kirjoittanut ensimmäisenä tulleen ajatuksen, ja hyväksynyt sen.
Ajatukseni: "Poika oli ainut, joka juoksi sateessa.".
"Tämä" - sana viittaa edellisen lauseen ihmisiin. Tuon "vain juosta" merkitystä en oikein ymmärtänyt, ja maisteltuani lausetta hetken, päätin jättää ne pois. Eli aina pitäisi koettaa sanoa mahdollisimman yksinkertaisesti asiat. Ainakin minun mielestä :D

Kirjoitat: "Hän kalusi tämän kehnon sairaalan syopäosastoa läpi.".
Hieman samanlainen täytesanajuttu. Se onkin isoin "haitta" muuten sujuvassa kirjoituksessasi...siis minun mielestä.
Ajatukseni: "Hän kalusi kehnon sairaalan syopäosastoa läpi.".
Lukija tietää, että kyseessä on "tämä" sairaala, eli juuri se, mihin poika meni.

Kirjoitat: "...josta hänen oli määrä lähteä illalla rahtilaivana kohti New Yorkia...".
Tässä on käynyt näppihäiriö, joka kuitenkin oli niin hassu, että nostin asian esiin :D
Ilmeisesti "rahtilaivana" pitäisi olla "rahtilaivalla" :D

Kirjoitat: "Hän näki paikan, jossa häntä viellä muutaman vuoden päästä odottaa suuret ongelmat ja voitot.".
Mielestäni preesens - muoto ei sovi tähän yhteyteen.
Ajatukseni: "Hän näki paikan, jossa häntä vielä muutaman vuoden päästä odottaisi suuret ongelmat ja voitot.".
Eli muutin "odottaa" "odottaisi" muotoon. Mielestäni sopisi paremmin :D Lisäksi poistin yhden ylimääräisen l - kirjaimen.

Yksityisasiat on yhdyssana :D

Silmiin pisti useat puhekielen sanat, kuten "kämppää" ja "kätösiinsä". Mielestäni niitä tulisi välttää kaunokirjallisuudessa, siitäkin huolimatta että kyse olis dialogista.

Olet hyvä kirjoittaja, ja tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta!

Kiitos!

Hei kohdataan!

Novelli on miltei runo, ja tuntuu todella hiotulta! Hienoa työtä.

Ilmeisesti henkilö on koko nnovellin ajan unessa, siltä ainakin tuntuu, ja lopun unen syveneminen viittaa samaan.

En keksi tuosta juuri mitään kritisoitavaa, ja silti jokin tuntuu puuttuvan siitä. Jokin sellainen, josta jäisi kuva että WAU!

Kun kerrot unen ohenemisesta, on aikamuoto sellainen, että se tapahtuu tässä ja nyt, "Uneni ohenee", kuitenkin myöhemmin, kun uni syvenee, kirjoitat: "Pian uneni syveni.".
Käytät imperfektimuotoa kaikkialla muualla. Mielestäni tuo, kun unien "välissä" uni joko syvenee tai ohenee, ne olisi molemmat ollut hyvä kirjoittaa preesens - muodossa, eli juuri syvenee ja ohenee. Se toi ainakin minulle heti mieleen "todellisemman" olotilan, joka oli matkalla (tai matkalla pois) todellisesta maailmasta. Hieno vivahde oli tuo "Uneni ohenee".

Hyvää tekstiä kuitenkin! Jatka samaan malliin!

Kiitos!

Hei kohdataan!

Kaunis tarina! Tunteikas.

Kirjoitat: "Katseet kohtaavat ajattomuudessa ja tuli aivan hiljaista.".
Tarkkana aikamuotojen kanssa.
Ajatukseni: "Katseet kohtaavat ajattomuudessa ja tulee aivan hiljaista.".
Ei ole iso juttu, tiedän. Kuitenkin lukiessa, erityisesti näin koskettavaa tekstiä, tuollaiset pienet tekijät joihin silmä pysähtyy, latistavat tunnelmaa.

Sanavalinnoista hieman.
Kirjoitat: "Seuraavana päivänä tyttö ei mennyt kouluun.".
Ajatukseni: "Seuraavana päivänä tyttö ei tullut kouluun.".
Tarinaa olet kertonut koko ajan ulkopuolisen roolista. Tuollainen "tyttö ti mennyt" - sana viittaa siihen, että tarinaa seurataan enemmänkin tytön näkökulmasta. Kun valitset tavan kirjoittaa, niin sille tulee olla uskollinen, jollei ole aivan varma että kykenee leikittelemään kerrontatavan muuttamisilla kunnolla.

Yhtä kaikki. Tarina on kaunis ja hyvin mietitty!
Noin runollisen tyylin ongelma on monesti se, että taustat jäävät pimentoon. Se ei haittaa, jos päähenkilöiden rakkaus, kaipaus tai ihastus ottaa todella vahvan roolin. Ja vaikka novellisi on kaunis, niin mielestäni tunnetta ei ole ihan niin paljon, kuin olisist voinut saada irti.

Kiitos lukuelämyksestä!

Hei Kati Rinne!

Erittäin mielenkiintoinen alotus! Maailma on helppo kuvitella synkäksi, betoniseksi ja hajoavaksi! Hienoa!

Kirjoitat: "Ruokakassi lojusi maassa josta noukin sen ylös.".

Kirjoitat: "Englannin pommit repivät Helsinkiä.".

Sisällissota on yhdyssana :D

Kirjoitat: "Nyt sitten Suomi muuttuu asuinkelvottomaksi.".

Mitä sanoja käyttää? irjoitat: "...ei sotinut.".

Hei Fatum!



Kirjoitat: "...hän oli päätynyt siihenn tilanteeseen,...".
Tuollaiset pienet vieheet nyt ei kovin vaarallisia ole, ja kuitenkin ne pistävät silmään neulan lailla :D

Kirjoitat: "Vastakeitetyn kahvin tuoksu ylti Fulbértin hajuhermoihin ja toi hänelle pientä lohtua.".
Otan hitusen kantaa pilkkuasiaan sekä siihen, kannattaako toisinaan käyttää lauseenvastiketta. Alla oma ajatukseni ja lisäsin vielä pilkunkin, joka Sinun versiossa tulisi ennen "ja" - sanaa.
Ajatukseni: "Vastakeitetyn kahvin tuoksu ylti Fulbértin hajuhermoihin, tuoden hänelle pientä lohtua.".
Mielestäni lauseenvastike "tuoden" sopisi ehkä hitusen sujuvampana tuohon yhteyteen. Saa, ja täytyy olla erimieltä, eli en halua viisastella ja lytätä Sinua :D

Kirjoitat: "Fulbért otti pidemmän askeleen ja yritti nostaa taikinaveistä pöydältä,...".
Tämä katkelma on kutkuttavassa tilanteessa, jossa tilanne, ja vakavuus, alkaa selvitä lukijalle. Tuo kohta kuitenkin hieman latisti tunnelmaa (ainakin minun). En täysin ymmärtänyt otettiinko tuossa askel nopeasti vai hitaasti. Kuitenkin jatkat tarinaa jouhevasti kahvilan ulkopuolelta.
Ajatukseni: "Fulbért syöksähti, ja yritti tavoitella taikinaveistä pöydältä,...".
En sano että tuo on paras vaihtoehto. Kuitenkin siinä käy selvästi ilmi mitä on tapahtumassa.

Luot tilanteen hyvin, ja luot tunnelman hyvin. Kuitenkin henkilöihin samaistuminen ei oikein onnistu noin lyhyessä ajassa. Itselle oli melko lailla se ja sama, kuka tarinassa tulisi kuolemaan, sillä tunnesidettä ei ehtinyt muodostumaan. Kenties selvempi ero hyvien ja pahojen välillä olisi voinut tätä korjata, sekä ulkona olevan miehen pieni "elämänselvitys", eli jotain, miksi lukija haluaisi henkilöiden säilyvän hengissä. Perhe, työ jokin muu...

Kirjoitat: "Hän sulki silmänsä ja otti viimeisen henkäyksensä.".
Ajatukseni: "Hän sulki silmänsä ja veti viimeisen henkäyksensä.".
Mielestäni "veti" sopisi paremmin kuin "otti".

Kiitos paljon hyvästä novellista!

Hei Kauris!

Minulla oli koko ajan lukiessani sellainen tunne, että miten ihmeessä tarinan alku liittyy mihinkään. Kun loppu viimein koetti, huomasin että ratkaisu oli mainio :D

Kirjoitat: "Pakkasin reppuni ja lähdin autolle, jonne oli muutaman päivän matka jopa kaltaiselleni hyväkuntoiselle miehelle.".
Ajatukseni: "Pakkasin reppuni, ja lähdin vaeltamaan takaisin autolle. Matkaa oli muutama päivä, jopa kaltaiselleni hyväkuntoiselle miehelle.".
Eli lyhensin virkettä hieman, ja koetin helpottaa sen rakennetta. En tiedä miten mielestäsi onnistuin. Mielestäni "jonne" - sana on haastava käyttää, ja antaa hieman kapulakielisen vaikutelman. Sen korvaaminen "minne", "jonka luokse" tai kentie jopa "minne" voisi olla parempi.

Piluista asiaa. Olin huomaavinani muutamia seikkoja pilkkujen käytöstä. Otan pari esimerkkiä.
Kirjoitat: "Kulkiessani poropolkua huomasin, ettei polulla sinä syksynä ollut kulkenut lisäkseni kukaan muu.".
Ajatukseni: "Kulkiessani poropolkua, huomasin ettei polulla sinä syksynä ollut kulkenut lisäkseni kukaan muu.". (tässä pilkun saattaisi voida jättää myös kokonaan pois)
Kirjoitat: "Tietysti erämaissa vaeltaminen voitti kaupparatsun työt ja silloin luulin, etten voisi tehdä sitä työkseni.".
Ajatukseni: "Tietysti erämaissa vaeltaminen voitti kaupparatsun työt, ja silloin luulin etten voisi tehdä sitä työkseni.".
Tein tuon korjauksen, sillä mielestäni pronimini "ja" on huomattavasti vahvempi kuin konjunktio "että", erityisesti kielteisessä, taivutetussa muodossa. Lisäksi jos pilkut ovat lähekkäin, niin toinen voidaan jättää pois, eikä se ole virhe. Minusta tuntuu luonnolliselta säilyttää pilkku ennen "ja" - sanaa, ja jättää se pois että, jotta, koska, kun jne. sanojen edestä.
Suosittelisin (ilman viisastelua) että tutustuisit pilkkusääntöihin. Luulin itse tietäväni ne, ja sitten selvisi etten tiennytkään :D

Kirjoitat: "Hyväksyvätkö läheiseni muutoksen?".
Hienoa pohdintaa tässä kohdin tarinaa! :D Ja pakko on sanoa että läheiset tuskin hyväksyvät! Haha!

Kirjoitat: "Yöllä jalkaasi polttelee, mutta älä välitä, minä hieron sitä niin, ettei kipu ylly sietämättömäksi.".
Ajatukseni: "Yöllä jalkaasi polttelee, mutta älä välitä, minä hieron sitä niin kipu ei ylly sietämättömäksi.".
Koetin hieman yksinkertaistaa virkettä. Tuo viimeinen pilkku erotti mielestäni turhaan kaksi häilyvästi erillistä lausetta, joten koetin yhdistää ne yhdeksi, helpoksi ja sujuvaksi. En ole varma onnistuinko, se jää Sinun päätettäväksi.

Oikein mainio novelli! :D Kirjoituksesi on sujuvaa, ja teksti miellyttävää lukea!

Hyvä!

Hei caphir!

Melko elävän tarinan olet kirjoittanut! :D Ahdistus ja paine ovat mainioita teemoja tällaiseen tekstiin, ja aiheena eroaminen on loistava juuri tuohon teemaan! Hyvä!

Kirjoitat: "Olin jättänyt taakseni vuodet tien päällä ja olin jättänyt taakseni juovan puolisoni, rakkaan exäni.".
Ajatukseni: "Olin jättänyt taakseni vuodet tien päällä, ja juovan puolisoni, rakkaan exäni.".
Eli poistin pienen toiston virkkeestä, sekä lisäsin pilkun. Ei tarvitse olla samaa mieltä kuin minä. Koen kuitenkin että kaikki turha lauseissa ja virkkeissä on turhaa :D Jos sama asia on sama pitkänä ja lyhyenä, tulisi mielestäni olla todella raskauttavat perusteet kirjoittaa pitkän kaavan kautta.

Kirjoitat: "Siinä ei näperrelty kun peilistä jo katsoi kalpea, parraton mies,...".
Tuosta mielestäni puuttuu jotain. "kauaa" - sana tai vastaava.

Toit todella hienosti esiin pari seikkaa parisuhteesta ja eroamisesta. Nainen ottaa kantaa siihen, että on kokenut mukavana sen, että mies on pitänyt partaa, koska hän pitää siitä, sekä lapset.
Todella maanläheisiä aiheita, ja tekijöitä eroissa, sekä ihmisluonteessa. En nyt tarkoita että naiset ovat kaikki tuollaisia, kuitenkin yleistys ja tietynlainen kliseinen kirjoitustapa oli hyvä! :D

Mahtavaa!

Kiitos hyvin rakennetusta novellista!

Hei Luinwen!

Olen itse melkoisen ummikko Liisa Ihmemaassa - aiheen kanssa. Onnistut kuitenkin nopeasti ja selkeästi avaamaan avainhenkilöt lukijalle, jolloin minullekin avautui hahmoista selkeämpi kuva! Hyvä!

Kirjoituksestasi oli melko vaikea löytää suurta huomautettavaa, ja kenties silmiinpistävin seikka oli tietynlaiset täytesanat lauseissa. Niitä ei ollut montaa, kuitenkin alla pari esimerkkiä.

Kirjoitat: "Tässä kohdassa sydäntäni viilsi.".
Mietin pitkään miksi olet kirjoittanut "Tässä kohdassa...". Mielestäni pelkkä "Sydäntäni viilsi" olisi riittänyt. Koetan perustella. Henkilö on uppoutunut ajatuksiinsa juuri sillä hetkellä, ja siinä kohdassa, missä oli. Kun sydäntä viilsi, se tapahtui siinä samassa paikassa ja ajassa.
Ei ole iso juttu, mutta ajattelin silti nostaa sen pöydälle.

Toinen esimerkki. Kirjoitat: "Raahasin nojatuolin lähemmäs takkaa ja sitten kiipesin sen päälle,...".
Tuo "sitten" - sana on mielestäni tarpeeton. Pohdin että jos henkilö raahaa tuolia, hän ei voi kiivetä sen päälle samalla. Ja kun raahaus on tapahtunut, ja sen päälle kiivetään, se tapahtuu sitten, kun raahaus on lopetettu. Eli monesti huomaan itsekin selittäväni lukijalle täysin itsestäänselvyyksiä, ja niitä mielestäni kirjoittajan tulee välttää. Pitäisi kertoa paljon kirjoittamalla vähän.

Muuten täytyy sanoa että pohjustus seikkailulle oli mainio ja tuntui järkevältä :D
Hyvää työtä!

Kiitos!

Hei Waltali!

Kiitos tarinasta! Se ilmeisesti vielä jatkuu?

Kirjoitustyylisi tuo mieleen jonkin vanhanaikaisen suomalaisen maailman, ja se tunne on miellyttävä :D Novellisi kieli on sujuvaa, tarinan rakenne on todella selkeä!

Mäyräkumpu, hauska nimi, vaikkakin henkilöhahmo on kenties hitusen kliseinen :D

Kirjoitat: "Mies näytti nelikymppiseltä, ei ainakaan yli viisikymmentä.".
Ajatukseni: "Mies näytti nelikymppiseltä, ei ainakaan yli viisikymppiseltä.".
Pieni näppihäiriö. Vastaavanlaisia oli muutamia, ja pienellä viimeistelyllä nekin varmasti katoaa.

Kirjoitat: "...juoksi vain kyyryjuoksua ovelle.".
Ajatukseni: "...juoksi vain kyyryssä ovelle.".
Eli jos voit kirjoittaa sen yksinkertaisesti, niin tee se :D

Pidin novellista kokonaisuutena. Se kenties laahaa tietyiltä osin, ja peruspoliisista saa aika nuijan kuvan :D
Toimittajan hahmo on kenties urpoin :D Pyörä ja kaikki.
Muuten olet mielestäni onnistunut hahmoissa ja dialogit ovat uskottavia!

Kiitos novellista!